Päätoimittajalta
3.11.2022 17:30 ・ Päivitetty: 3.11.2022 19:33
Tällainen Suomi olisi ydinsodan jälkeen – katso kuvat ja usko, koska nämä ovat lehdessä
Syksyn ydinasekeskustelu kertoo, miten vähän Suomessa atomipommeista ja niiden käytöstä tiedetään. Meitä vievät kauhu, kohu ja klikkiotsikot.
Vuonna 2020 meistä tuli epidemiologian asiantuntijoita. Vuosi lisää do your own researchia, ja olimme rokotetutkijoita. Tänä keväänä olemme olleet Ukrainan ja droonisodan eksperttejä, ja nyt ennen joulua tiedämme kaiken Naton ydinaseista sekä niiden käyttämisestä Suomessa.
Lähtökohtana suomalaisten henkilökohtaiselle ydinasedoktriinille on ollut kouristuksenomainen kammo. Moni meistä kavahtaa ydinasetta yhtä totaalisesti kuin käärmepelkoiset kaikkia luikertelijoita, olivatpa ne vaarallisuudeltaan kyykäärmeitä vai vihreitä mamboja.
Kiitos peruskoulun ja kylmän sodan aikaisen rauhanohjusvalistuksen, lähes jokainen 20-70-vuotias suomalainen tietää, että ydinaseilla käytävä sota johtaa aina koko planeetan tuhoutumiseen.
Yhdenkin atomipommin räjähtämisen jälkeen Suomen kaupungit ovat raunioina ja susilaumat kaluavat pitkin kehäteitä autoihin jääneitä luurankoja.
Harvat hengissä selvinneet pukeutuvat Mad Max -elokuvista tuttuihin goottinahka-asuihin ja tappelevat viimeisistä bensalitroista.
ASIANTUNTIJAT muistuttavat, että esimerkiksi sota-alueelle käyttöön suunniteltu taktinen ydinase on käytännössä vain järkyttävän iso pommi. Se ei lopeta elämää kuin niiltä muutaman kilometrin säteellä olevilta ihmisiltä, jotka räjähdysvaikutuksen alle jäävät. Eikä kaikilta heiltäkään, jos heillä on tuuria.
Lisää aiheesta
Jos Venäjä räjäyttää Ukrainassa taktisen ydinaseen, likaisen pommin tai atomivoimalan, se on sotarikos ja valtava paikallinen ekologinen katastrofi.
Seinäjoen tai Nurmeksen asukkaat eivät silti kuole samana päivänä säteilyyn, eikä Suomi muutu Mad Maxin apokalyptiseksi erämaaksi edes seuraavalla viikolla.
Ydinsodan lopullisuus ja tappavuus on kuitenkin iskostettu mieliimme niin hyvin, että jokainen Vladimir Putinin ydinasevihjailu pelottaa meitä enemmän kuin samankokoisten tavanomaisten räjähteiden käyttäminen.
Se on myös Venäjän tarkoituskin, kauhun luominen – ja nimenomaan meidän, helposti säikyteltävien länsimaalaisten suuntaan. Ukraina ei puolustustaisteluaan lopettaisi, vaikka Venäjä iskisi johonkin sen kaupunkiin ydinaseella.
Eikä Nato tai Yhdysvallatkaan ampuisi silloin heti ydinkärjillään takaisin.
NÄISTÄ skenaarioista meillä ei kuitenkaan puhuta tarpeeksi.
Jostain syystä Suomen viranomaiset eivät ole halunneet ”pelotella” ihmisiä jakamalla itse neutraalia tietoa siitä, mikä on ydinase, miten se toimii, ja miten Suomen alueiden ulkopuolella tapahtuva ydinkoe tai räjähdys meihin vaikuttaa.
Olisi ehkä kannattanut valistaa, koska muuten olemme tosipaikan tullen alttiina paniikinlietsojien kiljunnalle.
Nähtiinhän jo pari viikkoa sitten, miten joditabletit loppuvat apteekeista, kun viranomaiset yhtäkkiä alkavat puhua niiden suosituksista.
TOINEN naamapalmuilun aihe on nyt viime viikkoina yltynyt kohu siitä, miten Suomi hiipii Naton ydinasesateenvarjon kantajaksi.
Sotilaat ja poliitikot puhuivat medialle taustakeskusteluissa pitkin kesää, ettei Suomen kannata ennen käytännön jäsenyysneuvotteluita laatia ennakkoehtoja puolustusliiton toiminnoille.
Vasta jos ja kun jäsenyys toteutuu, Suomi kertoo mitä linjanvetoja se tekee esimerkiksi Naton ydinasepelotteeseen osallistumisesta.
Jostain syystä tämä kääntyi lokakuun lopulla hurjaksi spekuloinniksi Suomen alueelle väistämättä tulevien ydinaseiden laadusta ja siitä, mitä ME niillä aiomme tehdä.
Tästä huhujenkylvöstä me toimittajat olemme vastuussa. Jopa takavuosien median kuumapäisin maanpuolustaja, Timo T A Mikkonen -vainaa olisi kateellinen nykykollegoidensa mopojen keulimisasteesta.
Harvoin on kansainvälisen ydinasetietokeskuksen johtaja joutunut oikomaan suomalaismedian väitteitä.
Esimerkiksi Iltalehti on kertonut meille moneen kertaan, miten Suomen F35-hävittäjät voisivat kuljettaa ydinpommeja ja pudottaa niitä Venäjälle.
Ei tarvitsisi muuta kuin kouluttaa pilotit sekä sertifioida ja muuttaa hankkimamme lentsikat ydinasekelpoisiksi. Tarinaan kuuluu, että tämän takia ostimme juuri kyseiset koneet emmekä Saabin Gripeneitä.
Ei tämä sinänsä kokonaan väärää tietoa ole. Ilmavoimien kuskit varmasti pystyisivät kouluttautumaan vaikka mihin. Aivan samoin esimerkiksi minä, Jone Nikula ja Sofi Oksanenkin voisimme hypätä laskuvarjolla Punaiselle torille ydinlatauksen kanssa, jos meidät opetettaisiin siihen.
Kyse onkin siitä, miten todennäköistä on että ketään meistä värvättäisiin tuollaiseen tehtävään Suomen hallituksen käskystä. Sama pätee F35-koneidemme ydinaserooliin: highly unlikely, sanoisi britti, ja tarkoittaisi ”hevonkukkua”.
HUHUILU suomalaissotilaille varatuista ydintaisteluhommista ei ole edes kovin uutta. Edesmennyt, pahan lännen pukinsorkan joka paikassa nähnyt tietokirjailija Pentti Sainio kertoi jo 2018 kirjassaan ”Minne Suomi pommittaa”, että suomalaisia Hornet-lentäjiä suunnitellaan käytettäväksi amerikkalaisten pommitusoperaatioihin.
Tähän vedoten syvän päädyn salaliittopiireissä
Mutta kun suurilevikkinen suomalaislehti nyt kertoo asiasta, huuhaapuhekin saa ihan erilaista painoarvoa. Lisäksi, kuten viime viikolla nähtiin, aihetta siteeraavat kansainväliset uutissivustot panevat käännösteksteissään vielä enemmän mutkia suoriksi.
Näiden otsikoiden perusteella Suomi on jo sijoittamassa ydinaseita fyysisesti alueelleen, mieluiten itärajalle.
Harva Nato-maankaan media muisti, että Naton Euroopassa olevat ydinaseet ovat tiukasti varastoituna tunnettuihin tukikohtiin, eikä niitä kuskata edestakaisin edes Naton ydinaseharjoituksissa.
Eikä olisi mitään järkeä tuoda tällaisia aseita Suomeen, liian lähelle Venäjän ulottuville.
Näitä perusasioita on meillä kärsivällisesti toistellut muun muassa hyvissä Ilta-Sanomien jutuissaan ulkomaantoimittaja Jouko Juonala, mutta rauhallinen faktojen luetteleminen ei ikinä saa niin paljon klikkejä kuin kohkaaminen.
Vaikka torstaina puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) ja ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) vakuuttivat Suomen karttavan ydinaseita, epäilijöitä jää silti.
JOLLAIN TAVALLA tässä keskustelussa muistuvat mieleen runsaan vuosikymmenen takaiset ajat.
Kun Suomi liittyi 2011 Ottawan miinakieltosopimukseen, kansainvälisessä mediassa aprikoitiin, miten Suomen ja Venäjän rajalta pitää nyt purkaa pois kaikki siellä olevat miinakentät.
Puolustusvoimien väki ja poliitikot yrittivät turhaan vakuuttaa, että kaikki Suomen jalkaväkimiinat ovat rauhan aikana varastoissa. Huhut miinoituksista olivat kuitenkin liian herkullisia, ja niitä on kuulunut viime vuosiin asti.
Luultavasti huhut Suomessa jo olevista tai tänne aivan kohta lennätettävistä ydinaseista elävät nyt vähintään yhtä pitkään.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.