ehdokasmainos

Tällaista on seksuaalinen ja sukupuolinen häirintä – SAK julkaisi häirinnän kieltävät ohjeet uhrille, työtovereille ja häiritsijälle

SAK on julkaissut naistenpäivänä seksuaalisen ja sukupuolisen häirinnän kieltävät ohjeet. Seksuaalinen häirintä on ollut rangaistava teko vuodesta 2014 lähtien.

Suomen suurin palkansaajakeskusjärjestö korostaa, että työnantajalla on vastuu suojata työntekijänsä sekä puuttua asiakkaiden häiritsevään ja uhkailevaan käytökseen.

– Työnantajan velvollisuutena on antaa työntekijöilleen valmiita toimintamalleja ahdistelun ja häirinnän varalle. Julkisisissa ja yksityisissä palveluissa on paljon ammatteja, joissa asiakkaiden sopimaton käyttäytyminen on jopa riski työturvallisuudelle, SAK:n tasa-arvovastaava Tapio Bergholm perustelee.

Palvelualojen ammattiliitto PAMin kyselyyn vastanneista palvelualalla työskentelevistä naisista lähes joka toinen eli 45 prosenttia kertoi joutuneensa asiakkaan häirinnän kohteeksi.

– Seksuaalinen häirintä on aina vallankäyttöä, vaikka häiritsijän omasta mielestä teot olisivat vain huumoria. Kaikilla työntekijöillä on ihmisoikeudet, eikä seksuaalisen häirinnän sietämisen pitäisi olla osa mitään ammattia, Bergholm huomauttaa.

Asiakkaiden häiritsevästä käytöksestä joutuvat kärsimään palvelualojen lisäksi myös esimerkiksi hoitoalojen työntekijät.

– Jos asiakkaan käytökseen ei voida vaikuttaa esimerkiksi sairauden vuoksi, on työnantajan velvollisuus tehdä muita järjestelyitä työpaikalla. Työpaikkojen keskustelukulttuurin tulisi olla sellainen, että kaikki voivat puida yhdessä häirinnän kokemuksia.

SAK:n ohjeissa annetaan neuvoja uhrille, häirintää todistaville työtovereille ja häiritsijälle.

– Häirinnän kieltävät ohjeet ovat hyvä keskustelunavaus asialliseen ja reiluun käytökseen työpaikalla.

Tällä työpaikalla kaikki häirintä on kielletty from Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Voiko vanhemman sairausloma rajata päivähoito-oikeutta? – Kansanedustaja sai vastauksen

Kuva: Kari Hulkko
paivahoitohulkko17114

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen (sd.) kertoi elokuussa Demokraattille lasten päivähoito-oikeuden rajaamisen aiheuttaneen perheiden arkeen ikäviä tilanteita.

Taavitsainen tiesi tapauksia, joissa lapsen päivähoito-oikeutta oli rajattu tilanteissa, joissa perheessä on kaksi kokoaikatyössä käyvää huoltajaa ja toinen on joutunut sairauslomalle.

– On pyydetty toimittamaan päiväkotiin lääkärinlausunto, jossa käy ilmi, jos ei ole kykenevä hoitamaan lastaan, vaan tarvitsee yhä kokopäivähoidon lapselleen sairauslomansa aikana. Näin, vaikka huoltajan työelämästatus on ”kokoaikatyössä”, Taavitsainen sanoi.

Hän teki asiasta opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok.) kirjallisen kysymyksen.

“Onko ministerin mielestä oikein, että kokoaikatyössä olevien huoltajien lapsilta rajataan päivähoito-oikeutta, jos huoltaja jää sairauslomalle? Kuinka pitkää sairauslomaa päivähoidon rajaaminen koskee? Alkaako rajaaminen heti ensimmäisestä sairauslomapäivästä?”, Taavitsainen muun muassa kysyi.

Ministerin vastauksen mukaan sairauspoissaolot rinnastuvat vuosilomaan, työajan tasausvapaisiin ja lyhennysvapaisiin sekä muihin vastaaviin lainsäädännön taikka työ- tai virkaehtosopimusten mukaisiin vapaisiin.

Kyse on työsuhteeseen tavanomaisesti kuuluvista tilapäisistä poissaoloista, joiden ei pitäisi vaikuttaa työsuhteen kokoaikaisuuteen, eikä niitä tulisi huomioida arvioitaessa varhaiskasvatusoikeuden laajuutta. “Lapsen huoltajan sairastuessa lapsen varhaiskasvatusoikeus lähtökohtaisesti siis pysyisi ennallaan”, Grahn-Laasonen vastaa.

Hänen mukaansa varhaiskasvatusoikeuden muuttamista vanhemman sairausloman vuoksi ei voi pitää lapsen edun mukaisena.

“Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen vanhemman sairausloman vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista myöskään varhaiskasvatustoiminnan järjestämisen kannalta eikä siitä näkökulmasta, että sairausloma on tarkoitettu ajanjaksoksi, jonka aikana on tarkoitus levätä ja kuntoutua jälleen työkykyiseksi.”

Grahn-Laasonen katsoo myös, että varhaiskasvatuksen järjestäjällä ei ole oikeutta pyytää, saada tai käsitellä lapsen työsuhteessa olevan vanhemman tai muun huoltajan sairauspoissaoloa koskevia lääkärinlausuntoja tai muita vastaavia asiakirjoja.

Presidentin ja ulkoministerin info kohutusta ohjuskokeesta alkaa kello 16.15

Kuva: Lehtikuva/Mikko Stig
LKS 20160823 - Tasavallan presidentti Sauli Niinistö median haastateltavana ulkoministeriön Suurlähettiläspäivillä Helsingissä tiistaina 23. elokuuta 2016. LEHTIKUVA / MIKKO STIG

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitää tiedotustilaisuuden Presidentinlinnassa liittyen Suomessa tehtyihin ohjusten koeräjäytyksiin. Infoon osallistuu myös ulkoministeri Timo Soini (ps.).

Tiedotustilaisuuden on määrä alkaa kello 16.15.

Suomessa tehdyn ohjuskokeen tuloksia ei ole voitu käyttää kansainvälisessä rikostutkinnassa, koska Suomi ei ole antanut siihen lupaa, uutisoi Helsingin Sanomat tänään.

Asiasta lehdelle kertoi rikostutkija, ryhmänjohtaja Gerrit Thiry Hollannin syyttäjänvirastosta. Hänen mukaansa Suomen hallitus ei ole antanut lupaa jakaa tietoja rikostutkintaryhmän kanssa.

Keskusrikospoliisista sanottiin HS:lle, että asiassa oikeusapuprosessi on vielä kesken.

Aiemmin viikolla kerrottiin, että Suomessa on tehty ohjuskoe sen selvittämiseksi, millaisella ohjuksella Malaysia Airlinesin Boeing 777 -kone ammuttiin alas Itä-Ukrainassa vuonna 2014.

 

Nyt kohusiirtoa ryöpytetään jo kokoomuksen sisältä – “Jos kaverit keskenään sopivat, eihän sitä voi kukaan estää”

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
Joonas Turusen siirtymistä Mehiläisen palvelukseen kesken sote-uudistusta on arvosteltu rajusti.

Kokoomuksen vuosien 2003–2011 kansanedustaja, sosiaali- ja terveysalan asiantuntija, lääkäri Sirpa Asko-Seljavaara hämmästelee puolueensa ministeriryhmän erityisavustajan Joonas Turunen siirtymistä liiketoiminnan kehityspäälliköksi terveydenhuoltoyhtiö Mehiläiseen.

Vaikka sote-asiat ovat julkista tietoa, Asko-Seljavaara näkee asiassa jääviyskysymyksiä.

– Olisi nyt voinut ainakin ensi vuoden puolelle odottaa.

Turunen työskentelee jo 18.10. alkaen Mehiläisen liiketoiminnan kehitys- ja myyntityössä työelämäpalveluiden ja ulkoistuspalveluiden alueilla. Hänen vastuullaan ovat erityisesti terveyspalveluiden, työterveyshuollon ja sairaalapalveluiden ulkoistuksiin liittyvä myynti julkiselle sektorille.

Turunen on työskennellyt viimeksi valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) erityisavustajana.

Sirpa Asko-Seljavaaran mukaan Turusen siirtymistä ihmetellään kokoomuksen piirissä laajemminkin.

– Kyllä me ihmetellään, mutta ei kukaan sitten sano, kun kerran tällaista lainsäädäntöä ei ole tullut. Olisihan sen voinut jo aiemmin tehdä tämän lainsäädännön, Asko-Seljavaara sanoo ja viittaa siihen, että julkiselta puolelta yksityiselle siirtyvillä voisi olla karenssiaika.

Tässä on hänen mukaansa kuitenkin ongelma, eli se kuka maksaa palkan siltä ajalta, kun henkilö odottaa pääsyä seuraavaan paikkaan.

– Se tulee aika kalliiksi edelliselle työnantajalle, jos se karenssiaika on esimerkiksi vuosi. Sehän on jumalaton kustannus.

Asko-Seljavaaran mukaan jo edes muutaman kuukauden karenssi helpottaisi tilannetta.

Olisivathan he voineet salassa pyytää tietoja.

Turunen itse on korostanut (TS 28.9.) sitä, että lakiin perustuva virkamiehen vaitiolovelvollisuus koskee osin myös virkasuhteen jälkeistä aikaa.

Sirpa Asko-Seljavaaraa salassapitovelvollisuus ei vakuuta.

– Eihän sellaista ole olemassa, että ei voi sanoa. Tietenkään kirjoittaa ei voi. Mutta jos minä puhuisin tässä, sehän on sana sanaa vastaan! Jos nämä kaverit keskenään sopivat, eihän sitä voi kukaan estää, Asko-Seljavaara tuhahtaa.

– Olisihan ne tiedot voinut saada salaa muutenkin ilman, että siirtää häntä Mehiläiseen. Olisinhan he voineet salassa pyytää tietoja häneltä, jos hänellä niitä on. Saako niitä nyt antaa? Ei saa, mutta mikä sen estää, hän pyörittelee.

Korruptiona Asko-Seljavaara ei Turusen siirtymistä pidä, mutta juuri kysymys hänen tietämistään asioista on entisen kansanedustajan mukaan ongelma.

– Kun valinnanvapauslainsäädäntö annetaan marraskussa, se on juuri nyt tekeillä. Sen takia olisi voinut odottaa vähän, olisi vähän helpompaa. Ei se korruptiota ole, mutta se on tiedonhankintaa. Ei tässä kukaan mitään rahaa saa. Se on tiedonsiirto, joka saattaa tapahtua juuri nyt, kun tämä tilanne on näin auki.

Valinnanvapauslainsäädännön myötä asiakas voisi valita sote-palvelunsa julkiselta, yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta.

Ei ole hyväksi kokoomukselle.

Käytännössä Asko-Seljavaara pelkää siis, että Mehiläinen voisi hyötyä Turusen tiedoista ja saada parin kuukauden etumatkan muihin yrityksiin nähden.

– En tiedä saako kilpailuetua tai etumatkaa. En tiedä saako, voiko olla. Eihän se ole varma, että siitä on hyötyä, mutta kuitenkin se näyttää siltä, Asko-Seljavaara sanoo ja viittaa Urho Kekkosen käyttämään sanonaan “niin on, jos siltä näyttää”.

– Sehän hyöty mikä muka heillä on ainoa syy, miksi hän sinne menee, kun juuri nyt annetaan lainsäädäntö valinnanvapaudesta. Sen takia olisi voitu myöhemmin siirtyä, ensi vuonna kukaan ei olisi muistanutkaan, jos olisi vähän odottanut.

Tarkoitatteko tällä siis, että nimenomaan Mehiläinen voisi hyötyä Turusen tiedoista?

– Se näyttää siltä, voihan se olla, että se ei olekaan sitä. Jos hän olisi odottanut seuraavan vuoden puolelle, tilanne ei olisi näin huono, koska lainsäädäntö olisi annettu.

Asko-Seljavaara sanoo, ettei olet nähnyt Petteri Orpoa moneen viikkoon, mutta uskoo, ettei Orpo pidä Turusen siirtymisestä.

– Orpohan on hirveän rehellinen ihminen ja oikein avoin. Tuntuu ihan merkilliseltä, että tämä on päässyt tapahtumaan. Se ei ole hyväksi kokoomukselle ollenkaan.

AVAINSANAT

60% on vielä kaukana – “Jokaiselle pitäisi maksaa 1 700 euroa kuussa”

Kuva: Jari Soini
jhl
Kaikki eivät saa palkkakakusta riittävää palaa.

Vilkastunut julkinen keskustelu työelämän parantamisesta ja minimipalkkalainsäädännöstä on erittäin tervetullutta, ammattiliitto JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen kiittää.

– Onkin korkea aika puhua siitä, miten edistetään jokaisen oikeutta työhön ja turvattuun toimeentuloon.

Asara-Laaksonen muistuttaa, että Suomessa on paljon pienipalkkaisia työntekijöitä, jotka ansaitsevat alle 1 700 euroa kuukaudessa. On myös aloja, joilla ei ole omaa työehtosopimusta eikä siten myöskään vähimmäispalkkaa.

Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan kohtuullinen palkka on 60 % kunkin maan kansallisesta keskipalkasta.

– Jos Suomi vihdoinkin sitoutuisi tähän säännökseen, jokaiselle pitäisi maksaa vähintään 10 euron tuntipalkkaa tai 1 700 euroa kuukaudessa.

Asara-Laaksosen mukaan vähimmäispalkkojen nouseminen lisäisi myös tasa-arvoa, koska pienipalkkaisten enemmistö on naisia.

– Vähimmäispalkka ei rapauttaisi työehtosopimusjärjestelmää, vaan jopa vahvistaisi sitä.

Matalapalkkatöiden runsastuminen lisäisi eriarvoisuutta ja köyhyyttä.

SAK:n tavoite on, että työehtosopimusten vähimmäispalkka olisi 1 800 euroa kuukaudessa. Toiseen suuntaan vetävät monet oikeistopoliitikot ja virkamiehet, jotka rummuttavat matalapalkkatyön lisäämistä keinona vahvistaa valtiontaloutta.

– Se keino ei kerta kaikkiaan toimi. Matalapalkkatöiden runsastuminen vain lisäisi eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Ostovoima ja kotimarkkinat kärsisivät, Asara-Laaksonen älähtää.

– Samalla merkittävä osa palkkakustannuksista siirtyisi työnantajilta valtion ja veronmaksajien itsensä maksettavaksi, koska matalapalkkaiset ihmiset joutuvat täydentämään toimeentuloaan sosiaaliturvan avulla.

Työehtosopimusten sitovuudesta on pidettävä kiinni jatkossakin, Asara-Laaksonen toteaa.

– Sen rinnalla kohtuullista palkkaa koskeva säännös olisi keino parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden asemaa.

Vähimmäispalkkojen nousulla voitaisiin myös torjua niin sanottuja  keltaisia työehtosopimuksia. Keltaisilla työehtosopimuksilla tarkoitetaan työnantajan perustamien ammattiliittojen tekemiä sopimuksia, joiden tarkoitus on romauttaa palkkoja.

Parhaillaan yritetään rakentaa työllisyyttä edistävää ratkaisua kolmikannassa eli hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Asara-Laaksonen toivoo, että tässä yhteydessä otetaan vakavasti työn alle myös vuorotteluvapaajärjestelmän vahvistaminen.

Nyt voi soittaa kotiin äidille – mutta kohta nollatuntisopimuslaisten tilanne saattaa parantua

Kuva: Johannes Ijäs
FullSizeRender8
Kansalaisaloitteen nollatuntisopimusten kieltämisestä tehnyt Operaatio Vakiduuni järjesti eilen mielenilmauksen eduskunnan edessä. Paikalla oli myös kansanedustajia, muun muassa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Kansalaisaloitteen nollatuntisopimusten kieltämisestä tehnyt Operaatio Vakiduuni järjesti eilen illansuussa mielenilmauksen eduskunnan edessä. Mukana oli myös kansanedustajia eri puolueista.

Vapaaehtoisten aktiivien liikkeelle laittama kansalaisaloite nollatuntisopimusten kieltämiseksi tulee syksyllä eduskuntakäsittelyyn.

Mielenilmauksen jälkeen eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sosialidemokraattiset jäsenet järjestivät Eroon nollatuntisopimuksista – Uusi-Seelanti näyttää suuntaa -tilaisuuden, jossa ääneen pääsivät niin poliitikot, järjestöihmiset, tutkijat kuin nollatuntisopimuksien kurjuuden henkilökohtaisesti kokeneet.

Paikalla oli myös apulaispääsihteeri Tom Buckley Uuden-Seelannin Ammattiliitto Unitesta. Uusi-Seelanti on kieltänyt nollatuntisopimukset ja Buckley toivoi, että Suomi voisi olla toinen maa, joka tekee näin. Järjestys olisi näin ollen sama kuin aikanaan äänioikeuden antamisessa naisille.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) totesi, että Suomessa kuullaan usein, että pelisääntöjen luomisesta erilaisen määräaikaisen työn tekijöille seuraisi työpaikkojen menetyksiä. Kansainvälisten tutkimusten valossa tämä ei ole totta.

Tom Buckley todisti, että Uudessa-Seelannissa työttömyys on nollatuntisopimusten kiellon myötä alentunut. Ammattiliitto Uniten tiedossa ei ole merkittäviä hinnannousuja tuotteissa, joita myyvät nollatuntisopimuksista luopuneet työnantajat. Ammattiliiton omalla ihmiset herätelleellä kampanjalla oli maassa merkittävä rooli, että nollatuntisopimuksista tuli parlamentin yksinmielisen päätöksen jälkeen kiellettyjä huhtikuun alusta 2016.

Jo alkuvuonna 2015 kaikki pikaruokasektorin suuret työnantajat lopettivat nollatuntisopimuskäytännön. He takasivat työntekijöille 80 % viimeisten kolmen kuukauden aikana tehdyistä keskityötunneista.

Solidaarisuus työyhteisöissä heikkenee.

Tutkija Mikko Jakonen Jyväskylän yliopistosta kertoo, että Suomessa nykyisin jopa 4 % työvoimasta (n. 90 0000) työskentelee nollatuntisopimuksilla. Puolet on alle 25-vuotiaita. Suurin ryhmä ovat opiskelijat, joista suurin osa ei toisaalta kaipaakaan lisätyötunteja.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan nollatuntisopimukset koskevat erityisesti naisia ja naisten heikompi asema työmarkkinoilla tulee niissä kärjistyneesti esiin. Ylipäänsä luonteeltaan epävarman prekaarin työn varaan on vaikea rakentaa pysyvyyttä vaatimaa elämää.

Vuokratyöntekijöiden, nollatuntisopimuslaisten ja muiden prekaaria työtä tekevien neuvotteluasema työmarkkinoilla on heikko. Kilpailukykysopimus ja muut työvoimapoliittiset linjaukset, kuten vaatimukset matalapalkka-alojen määrän kasvusta lisäävät Jakosen mukaan prekaarin työn määrää.

Epävarmat työt kasvattavat köyhyyttä, heikentävät arkipäivän elämänsuunnittelua ja kohdistuvat negatiivisesti niihin, joilla on jo muutoinkin alistettu asema yhteiskunnassa. Työnantajalle nollatuntisopimukset voivat tuntua hyvältä diililtä, mutta ne vaikuttavat negatiivisesti työntekijöiden sitoutumiseen. Työyhteisöt muuttuvat pirstaleiseksi ja niiden solidaarisuus heikkenee.

Jakosen mukaan nollatuntisopimusten pitäisi olla hyväksyttyjä vain silloin, jos kyseessä on työntekijän oma valinta.

Kauhean vaikea siihen on päästä käsiksi.

Edunvalvontakoordinaattori Hanna Sauli, Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:stä muistuttaa, että alle 18 viikkotyötunnin sopimukset voivat olla tärkeitä muun muassa opiskelijoille. Hän ehdottaisikin, että minimituntimäärän sijasta voitaisiin säätää viikkotuntimäärän maksimivaihteluvälistä. Se toisi ennakoitavuutta myös opiskelijoille ja muille pienillä tuntimäärillä työskenteleville.

0-40 tunnin sijaan voisi esimerkiksi tehdä 5–10-, 10–20- ja 20–40- tunnin sopimuksia. Työsuhde olisi muutettava täysipäiväiseksi, jos työntekijä tekee käytännössä täyttä päivää.

Nollatuntisopimukset aiheuttavat myös työttömyysturvaan kohtuuttomuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa nollatuntisopimuksesta tai osa-aikatyöstä irtisanoutuminen johtaa kolmen kuukauden karenssiin, vaikka työnantaja ei olisi tarjonnut riittävästi tunteja.

Lähihoitaja-kotiavustaja Nina Kokkinen kertoi työskennelleensä henkilökohtaisena avustajana yksityisessä yrityksessä nyt kolme vuotta. Hän kertoo tehneensä säännöllistä työtä, mutta koko ajan nollatuntisopimuksella. Jos työpaikalla alkaa vaatia parannuksia, työtunnit saattavat Kokkisen mukaan helposti vähetä. Hänen kokemuksensa on, että työntekijöitä hallitaan pelolla.

– Useimmilla on niin, että kun tulee riitaa palkasta, tunnit tippuvat. Jos sairastutaan, pelätään, että tunnit tippuvat. Jos asiasta puhutaan edes työpaikan sisällä, tunnit tippuvat, yhteiskuntasuhteiden päällikkö Hanna Kuntsi Palvelualojen ammattiliitto PAMista kuvaa nollatuntisopimuslaisten kokemuksia.

Toisaalta kaltoinkohteluun ei tällä hetkellä voi puuttua. Lainsäädäntö ei tarjoa tähän kättä pidempää.

– Jos tunnit on 0-40, ei se ole laitonta, ei siinä ole mitään, mihin oikeasti tarttua. Voi soittaa kotiin äidille, mutta kauhean vaikea siihen on päästä käsiksi. Jos nollasopparilla olevan tai pienillä tunneilla olevan työn menettää, ei ole paljon vaihtoehtoja mihin mennä nykytilanteessa.

Tällä hetkellä esimerkiksi kaupan työttömyys on noin 14 000 ja avoimia myyjän paikkoja on noin 1 700.

– Pienillä paikkakunnilla on vaikea löytää uutta työtä. Jos sitä tarjotaan lähimmästä kaupasta nollasopparilla, se otetaan, Kuntsi maalaa.

Meidän täytyy löytää tärkeimmät kipupisteet.

Hanna Kuntsi uskoo, että nollatuntisopimuksista saadaan vielä Suomessakin aikaan kunnollinen yhteiskunnallinen keskustelu.

– Meillä alkaa olla valtava massa ihmisiä, jotka haluavat tehdä enemmän ja sitoutua työnantajaansa. Tätä keskustelua ei voi enää sivuuttaa sillä, että tämä muoto sopisi opiskelijoille tai pienten lasten äideille, jotka haluavat tehdä pientä päivää.

Operaaatio Vakiduunin keulahahmo, kansalaisaloitteen alullepanija Mika Kolehmainen kiitti SDP:tä siitä, että puolue kokee nollatuntisopimuslaisten aseman korjaamisen tärkeäksi.

– Laittoivat ihan puheenjohtajankin sinne vesisateeseen, Kolehmainen sanoi ja viittasi siihen, että puheenjohtaja Antti Rinne (sd.) oli paikalla eilisessä mielenilmauksessa.

Kolehmainen tarkensi kansalaisaloitetta siltä osin, että jos työ on esimerkiksi kerhotoimintaa, sitä voisi tarjota alle 18 tuntia viikossa. Varsinaisesti kansalaisaloite esittää nollatuntisopimusten kieltämistä ja osa-aikatyöhön vähintään 18 tunnin viikkotyöaikaa.

Tarja Filatov uskoo, ettei saloite mene lakiteknisten seikkojen vuoksi eduskunnassa läpi, mutta sen tavoitteet tulevat toteutumaan.

– Meidän täytyy löytää tärkeimmät kipupisteet, joita korjata nyt ja sitten saada prosessi liikkeelle. Tärkeintä on, että asia menee eteepäin. En uskalla sanoa varmaksi mitään, eduskunnassa yksikään laki ei mene läpi, ellei ole enemmistöä. Työttömyysturva ja vakiintunut työaika ovat asioita, joissa voimme käsitykseni mukaan saada edistystä aikaiseksi, Filatov valoi uskoa.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) kertoo olevansa vakuuttunut, että kansalaisaloitteen tekijät ovat oikealla asialla. Kyse on suorastaan ihmisoikeuksista ja oikeudesta säännölliseen ja ennakoitavaan toimeentuloon.

– Reilussa työelämässä ei tarvitse pelätä omien oikeuksien puolesta toimimista. Hyvä työelämä on niin työntekijän kuin työnantajan etu. Vakityösuhteet ovat myös yhteiskunnan etu. Se on myös asiakkaan etu.

– Jos nollasopimuslainen lähtee puolustamaan esimerkiksi asiakkaan etua, voi tulla hankalan työntekijän leima, ja kun tunteja jaetaan, ykskaks huomataan, että tunteja ei olekaan, Mäkisalo-Ropppon kertoi asiaosaisilta kuulemastaan palautteesta.

SDP:n kansanedustaja Ilmari Nurminen muistutti myös, että sote-alan kulkiessa yhä markkinaehtoisempaan suuntaan, nollatuntisopimusten väärinkäytön lopettaminen pitää nähdä myös markkinaehtoisuuden pelisääntöjen vahvistamisena.