– Palkansaajat kantoivat vastuuta omalla kukkarollaan kikyssä, kantoivat vastuuta omalla kukkarollaan kevään koronapaketeissa ja ovat ottaneet tosiasiallisesti käyttöön vientivetoisen työmarkkinamallin. Emmekä taida työllisyysneuvotteluistakaan tulosta saada ilman palkansaajien panosta, Eloranta muistutti puhuessaan SAK:n edustajiston syyskokouksessa.

– Mutta mitä työnantajat ovat tehneet – käärineet miljardit liiveihinsä ja juoksevat nyt pois paikalta. Näin ei voi toimia. Näin eivät vastuulliset tahot toimi.

Eloranta sanoi uskovansa ja tietävänsä, että työnantajissa, yrittäjissä, omistajissa ja johtajissa on myös paljon heitä, joille Suomen tulevaisuus ja Suomen yhteiskunnan eheys ja työmarkkinoiden yhteistyö merkitsevät todella paljon.

Hänen mukaansa työehtosopimusten yleissitovuus ja työntekijöiden vahva neuvotteluasema ovat hiertäneet työnantajia jo pitkään.

– Kun vanhalla mallilla ei olla kyetty työntekijöiden edunvalvontaa murtamaan, keinoksi valittiin murentaa koko sopimusjärjestelmä. Heikentämällä ja hävittämällä itsensä metsäteollisuuden työnantaja kuvittelee heikentävänsä ja hävittävänsä myös ammattiyhdistysliikkeen, mutta on tässä arviossaan tehnyt virheen.

Eloranta arvioi, että Metsäteollisuuden ilmoituksella on mahdollisesti kauaskantoiset seuraukset, ei vain metsäteollisuuden työnantajille ja työntekijöille, vaan laajemmin työmarkkinoille ja kansantalouteen.

– Metsäteollisuuden ratkaisun vaikutukset ovat merkittävät, riskit suuret ja paljolti myös tuntemattomat.

Hän kuitenkin korosti, että yritykset eivät kaipaa riskejä ja ennustamattomuutta – ne kaipaavat hallintaa ja ennustettavuutta.

– Ja sitä pystyy tarjoamaan toimiva valtakunnallinen työehtosopimusjärjestelmä, josta ei irtoa selkävoittoja kummallekaan osapuolelle, mutta joka jyskyttää tasaisen varmaa ja ennustettavaa tulosta talouden ja työmarkkinoiden rakentamiseksi.

Eloranta huomautti, että ei tarvitse olla suurilla ennustajanlahjoilla siunattu, kun voi arvata työnantajan strategian tulevissa yrityskohtaisissa, paikallisissa neuvotteluissa.

– Ensinnäkin hajota ja hallitse, toiseksi ota vastaan lyhyen aikavälin tappio pitkän aikavälin voiton takaamiseksi.

Hän varoitti, että työntekijöitä tai työntekijäryhmiä työnantaja tulee kilpailuttamaan, lahjomaan ja kiristämään toisiaan vastaan.

– Kun työntekijöiden rintama saadaan pirstaleiksi, on työnantajan helpompaa, vaivattomampaa ja riskittömämpää toteuttaa omia tavoitteittaan.

Eloranta muistutti, että kyse ei ole vain yksittäisen työntekijän työsuhteen ehdoista, vaan myös ay-liikkeen toimintaoikeuksista ja -mahdollisuuksista.

– Kyse on luottamiesjärjestelmästä, koulutusoikeuksista ja jäsenmaksuperinnästä. Näistä rakenteista ja perustuksista on pidettävä kiinni, sillä ilman niitä edunvalvonta katoaa kuin tuhka tuuleen.

Euroopan komissio kehui taannoin suomalaista työehtosopimuksiin ja osapuolten väliseen neuvotteluun perustuvaa työelämän kehittämistä ja työehtosopimista.

– Meillä on jo se, mitä komissio tavoittelee ja pyrkii edistämään koko Euroopassa. Ja siitä työnantaja pyrkii eroon, Eloranta ihmetteli.

Hän peräänkuulutti koko SAK:laiselta ay-liikkeeltä nyt terästä selkärankaan, lujuutta mieleen ja malttia oman strategian toteuttamiseen.

– Jos työnantajat lähtevät laajemmin seuraamaan Metsäteollisuuden mallia, tiedämme, että se on suomalaisen sopimusyhteiskunnan pääteasema, mutta sille asemalle me emme vapaaehtoisesti matkusta.

Jarkko Eloranta totesi, että Suomi on pärjännyt koronavuoden taloudellisesti mitattuna hyvin – kiitos sopimisen kulttuurin. Hänen mielestään tällä tiellä on hyvä jatkaa tulevaisuudessakin.

– Myös ihmisten toimeentulosta on huolehdittava. Samoin osaamisesta, työkyvystä ja jaksamisesta. Kriisissä käy usein niin, että vahvat voimistuvat entisestään ja heikommat joutuvat yhä heikommalle.

Hän korosti, että keväällä työnantajat ja palkansaajat löysivät toisensa. Ratkaisuja tehtiin pikavauhdilla lomautuksista, eläkemaksuista ja työttömyysturvasta.

– Työntekijät joustivat ja luopuivat eduistaan työnantajan hyväksi. Sopimusyhteiskunta tuotti tulosta. Ja se voi tuottaa tulosta myös jatkossa. Siksi työnantajapuolen sillanrakentajien ja ay-liikkeen olisi syytä hahmotella isompaa kuvaa koronakriisin jälkeiseen aikaan.

Eloranta puolusti vahvasti myös oppivelvollisuuden pidentämistä.

– Sillä ratkotaan ongelmia, joita vuosikymmenien ajan on pyritty ratkomaan, mutta tuloksetta. Vanhoilla keinoilla ei vain ole saatu ongelmia ratkaistuksi, nyt on uuden keinon aika.

Parhaillaan haetaan keinoja yli 55-vuotiaiden työllisyyden kohentamiselle.

– Me olemme korostaneet näissä neuvotteluissa sitä, että ikääntyneiden työttömien toimeentulosta on pidettävä huolta jatkossakin. Samoin on panostettava työkykyyn, työhyvinvointiin ja osaamiseen. Jos käynnissä olevista neuvotteluista halutaan ratkaisu saavuttaa, on sen sisällön oltava tasapainoinen, Eloranta muistutti.

Työllisyyden edistäminen vaatii hänen mielestään myös työelämän muutosta. Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometri ja SAK:n työolobarometri kertovat samaa karua kieltään: työssä koetaan kiirettä, painetta, riittämättömyyttä, jaksamisen ongelmia ja mielenterveyden horjumista.

– Olemme ymmärtäneet, että työtä pitää muokata työkykyyn sopivaksi, mutta ymmärrys ei vielä ole jalostunut laajamittaisiksi teoiksi. Nyt on aika muuttaa tietomme, kokemuksemme ja kauniit pyrkimyksemme teoiksi. Hyvää johtamista ei voi lailla säätää, mutta monia asioita voidaan edistää normeilla ja kannusteilla. Nyt olisi aika toteuttaa niitä.

– Inhimillisempi työelämä on mahdollinen ja se on myös mahdollisuus nostaa työllisyyttä, Eloranta painotti.