Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja entinen työministeri.

”Tämä ei ole oikein!” – Filatovilta kymppilista surkean aktiivimallin vaihtoehdoksi

Sosialidemokraatit kannattavat aktiivista työvoimapolitiikkaa. Olemme aina kannattaneet. Ihmisellä pitää olla oikeus työttömyysturvaan, jos hän menettää työnsä. Tämän vahvistavat kansainväliset sopimukset ja perustuslakimme. Työttömyysturva ei kuitenkaan ole kansalaispalkka, jonka varaan voi jäädä omasta halusta, vaan se edellyttää aktiivista työnhakua ja omien työmarkkinavalmiuksien parantamista.

Ei ole kohtuutonta, että työtöntä velvoitetaan ottamaan työtä vastaan ja osallistumaan koulutukseen, joka parantaa hänen työnsaantimahdollisuuksiaan. Aktiivisuutta on vaadittu jo pitkään.

Hallituksen aktiivimallin sudenkuoppa on siinä, että se velvoittaa työttömän löytämään työtä tai laissa tarkkaan säädettyjä aktiivitoimia. Tämä koskee käytännössä kaikkia työttömiä. Jos ei onnistu löytämään, turvaa leikataan. Työtön ei itse päätä siitä saako työpaikan tai pääseekö aktiivitoimiin. Erilaisten työttömien ja eri puolilla asuvien ihmisten mahdollisuudet täyttää lain velvoitteet ovat erilaisia ja siksi malli eriarvoistaa.

Jos kaikki työttömät olisivat työkykyisiä, aktiivimalli ei olisi niin eriarvoistava kuin se nyt on. Työttömyysturvasta saavat toimeentulonsa myös ihmiset, joilla ei ole työmarkkinoilla vaadittavaa työkykyä. Esimerkiksi henkilö, joka on sairastunut ja hänen sairauspäivärahakautensa on tullut täyteen, joutuu hakemaan elantonsa työmarkkinatuesta, vaikka sairaus jatkuu. Sairauslomalla olevan työttömän pitää onnistua löytämään työtä saadakseen täyden turvan. Tämä ei ole oikein.

Mallissa valtio vetäytyy vastuusta ja saa olla passiivinen.

Työttömyysongelman ratkaisu olisi helppoa, jos kaikki olisi vain työn vastaanottamishalukkuudesta kiinni. Näin ei ole. Moni osaava työkykyinenkin painii pitkittyvän työttömyyden kanssa, vaikka etsii kaikenlaista työtä, myös lyhyitä ja matalammin palkattuja töitä. Ei silti onnistu saamaan työtä.

Aktiivi malli siirtää työllistymisvastuun yksilölle ja unohtaa valtion vastuun. Lisäresurssit, joita malliin on varattu, riittävät noin 2 000 hengen aktiivitoimien lisäykseen. Työttömiä on yli satakertainen määrä. Mallissa valtio vetäytyy vastuusta ja saa olla passiivinen, mutta työttömältä vaaditaan aktiivisuutta ja kohtuuttomia.

Korjattavaa siis riittää. Tässä muutamia parannusehdotuksia. Lista ei ole kattava, mutta ei ole hallituksenkaan kymppilista.

1. Ensinnäkin pitää arvioida työttömän työkyky. Jos työkyky on kohdallaan, aktiivinen työnhakuvelvoite ja tietyin reunaehdoin oleva työn vastaanottovelvoite on paikallaan. Lyhyenkin työn. Reunaehtona pitää olla lasten varhaiskasvatukseen pääsy, koska ketään ei voi vaatia karenssin uhalla jättämään lastaan heitteille. Ensimmäinen askel on palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus ja parantaa nopeaa varhaiskasvatukseen pääsyä. Samaan kokonaisuuteen kuuluu naisten työmarkkina-asemaa parantava perhevapaauudistus.

2. Nyt aktiivimallin seurauksena Kelan etuuskäsittelyn byrokratiaan suunnattavat henkilöresurssit pitää ohjata tehokkaamman henkilökohtaisen työnvälityksen turvaamiseen ja ammattitaidolla tehtyjen työpaikkatarjousten ja osoitusten tekemiseen sekä piilotyöpaikkojen etsintään.

3. Osatyökykyisten tai työkyvyttömien kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla riittää alentunutta työkykyä korjaamaan palkkatuki. Jos alenema on pysyvä, myös tuen tulee olla pysyvä. Tässä passiivista työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

4. Jos työkyvyssä on isoja ongelmia on tarjottava aktiivitoimia: valmennusta, kuntoutusta ja työkykyä parantavia toimia. Terveyden ylläpitoon tai parantumiseen liittyvät toimet on laskettava aktiivitoimiksi. Näiden toimien määrää on lisättävä ja laatua parannettava. Jos työkyky on menetetty, työttömän on saatava apua työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi.

On tehtävä perusturvaremontti.

5. Aktiivitoimien kirjoa on laajennettava nykyisestään. Ministeritkin ovat julkisuuteen sanoneet, että talkootyö riittää aktiivitoimeksi. Aktiivimallilain mukaan ei riitä. Päinvastoin, aktiivinen talkootyö voi viedä työttömyysturvan kokonaan. Tämä epäkohta on korjattava.

6. Osallistuminen kansalaisopiston kurssille tai vapaaehtoistyöhön tulee rinnastaa sovituin reunaehdoin kuntouttavaan työtoimintaan niiden työttömien kohdalla, jotka eivät tarvitse ammattiapua kunnossa pysyäkseen. Malli säästää rahaa ja auttaa säilyttämään elämänhallinnan. Vapaaehtoistyöllä myös parannetaan koko yhteiskunnan hyvinvointia. Vapaaehtoistyöntekijän ja työstä apua saavan, molempien.

7. Työvoiman moniammatillisia palvelukeskuksia pitää vahvistaa eikä purkaa. Nuorille suunnatut ohjaamot ovat oiva matalan kynnyksen moniammatillinen palvelu. Siihen hallitus panostaa ja hyvä niin. Outoa on se, että vaikeasti työllistyvien samansukuista palvelua puretaan. Kuntoutuksen, sosiaalityön, terveydenhoidon ja työvoimapoliittisten toimien pitää ketjuuntua ehjästi, jotta moniongelmaisia työttömiä voidaan auttaa.

8. Lisäksi tarvitaan niin sanottuja välityömarkkinatöitä, joissa avustava työ voidaan räätälöidä työttömän työkyvyn mukaan ja palkkatuella tukea työnantajaa työvoimakustannuksissa. Tuki voidaan räätälöidä työkyvyn aleneman mukaan. Avustavista työtehtävistä voidaan sopia työpaikkakohtaisesti, jotta ne eivät syrjäytä markkinaehtoista työtä.

9. Kohtaanto-ongelmat uhkaavat paheta. Kaikkiin töihin ei löydy osaavia tekijöitä. Ammatillisen työvoimapoliittisen koulutuksen määrää pitää lisätä välittömästi työvoimapula aloille ja pitkällä tähtäimellä uudistaa koko aikuiskoulutus. Yksinkertaistaa etuusmuotoja ja turvata kouluttautumisen mahdollisuus kaikille. Nyt koulutus kasaantuu ja kipeimmin koulutusta tarvitsevat uhkaavat jäädä vaille koulutusta.

10. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on tehtävä perusturvaremontti. Turva on säilytettävä syyperusteisena, mutta eri perusteilla saatavan etuuden tasot on yhdistettävä, eläkkeitä lukuunottamatta. Sama koskee ansiosidonnaisia etuuksia. Etuuksissa on oltava sama vapaasti ansaittava osuus ja sen jälkeen turva voi alentua ansioiden kasvaessa. Perusturvassa tulee olla aktiivilisä, jonka saa ollessaan aktiivitoimissa. Etuuksien saajille pitää turvata etuuden perusteen vaatimat palvelut. Tarveharkintaista etuutta tarvitaan täydentämään perusetuuksia. Asuntopolitiikka ja asumisen tuet on rakennettava tukemana työvoiman liikkuvuutta.

Kolumni

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Tuoko varhaiskasvatus apua lukutaidottomuuteen?

Hallitus on antamassa esitystä varhaiskasvatuksen laadun nostamiseksi. Ajatus on kannatettava.

Laatua nostetaan kiristämällä lastentarhanopettajien pätevyysvaatimuksia. Tulevaisuudessa opettajaksi kelpaa vain kasvatustieteiden kandidaatti. Tällä hetkellä lastentarhanopettajilla voi olla myös sosionomin tutkinto.

Tarkoitus on, että vuonna 2030 henkilökunnasta 2/3 on suorittanut korkeakoulututkinnon ja 1/3 ammatillisen lastenhoitajan tutkinnon. Tällä hetkellä yliopistokoulutuksen saaneista lastentarhanopettajista on pulaa. Ala on huonosti palkattu, maisterit hakeutuvat muualle. Toivoa sopii, että varhaiskasvatukseen suunnattu sosionomitutkinto on tulevaisuudessa yhtä suosittu kuin nyt, vaikka nimike ei enää olekaan lastentarhanopettaja. Jollei näin ole, olemme hyvistä suunnitelmista huolimatta pulassa. Päiväkodeissa pelätään, että uutta yliopistokoulutettua maisterisväkeä ei ennätetä saada eläkkeelle lähtevien nykyisten lastentarhanopettajien tilalle.

Ei riitä, että osa pärjää hyvin.

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen rinnastaa varhaiskasvatuksen uudistuksen aikanaan tehtyyn koulutusjärjestelmän uudistukseen, jossa opettajaseminaarit vaihdettiin yliopistoihin. Muutos oli aikoinaan hyvä, mutta taso horjuu nyt. Toivoa sopii, että varhaiskasvatuksen uudistus parantaisi lasten mahdollisuuksia peruskoulussa ja vähentäisi tulevaisuudessa koulupudokkuutta.

Vuosituhannen alussa 0,29 prosenttia oppilaista ei saanut lainkaan peruskoulun päästötodistusta. Nyt luku on noussut 0,54 prosenttiin. Lisäksi liian monen peruskoulunsa päättävän luku- ja kirjoitustaito on alle arvostelun. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on todennut, että joka kahdeksas peruskoulun loppuvaiheessa oleva poika ei osaa lukea niin hyvin, että menestyisi jatko-opinnoissa tai työelämässä.

Pelkään pahoin, että meneillään oleva ammatillisen koulutuksen reformi ei heidän tilannettaan paranna. Reformissa vähennetään lähiopetusta kouluissa ja siirretään opetusvastuuta työpaikoille. Ei riitä, että osa pärjää hyvin.

Varhaiskasvatuksen laadun nostaminen helpottaa varmasti heikoimpien tietä tulevaisuudessa, mutta tulokset näkyvät vasta 20 vuoden kuluttua. Tämäkin sillä varauksella, että varhaiskasvatuksen eriasteisiin koulutuksiin saadaan nopeasti tarpeeksi opiskelijoita.

On hyvä muistaa, että tulevaisuus on nyt, ei 20 vuoden päästä.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Lauri Ihalainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

SDP on yhteiskuntaa ja työelämää uudistava arvopuolue, kirjoittaa Lauri Ihalainen

Olen iloinen siitä, että SDP:ssä käydään moniarvoista keskustelua puolueen visiosta, strategiasta ja näiden pohjalta poliittisista arkitavoitteista seuraavalle vaalikaudelle. Puoluetoimiston väki on rakentanut innostavia jalustoja tälle keskustelulle.

Lähtökohtana on, että olemme tulevaisuuteen suuntaava liike, joka on ratkaisuhakuinen, yhteiskuntaa uudistava ja yhteistyökykyinen arvopuolue. SDP:n tulee olla kansanliike, joka tarjoaa ihmiselle väylän osallisuuteen ja vaikuttamiseen yhteiskunnassa ja omassa elinpiirissään.

Voidakseen uudistaa yhteiskuntaa puolueen pitää uudistua. Puolueen tehtävänä on tukea ihmisten aitoja valintoja ja luoda positiivista turvaa muutosten keskellä yhteiskunnallisilla ja työelämäuudistuksilla.

Nyt ei pidä kadottaa aloitteellisuutta.

SDP:n tulee jatkossakin olla tasa-arvoa tavoitteleva puolue. Ydinasia on, että Suomi on tasa-arvoisia mahdollisuuksia tarjoava sivistys- ja osaamisyhteiskunta. Puolueen pitää antaa ääni hiljaisille ja heikoimmille. SDP:n tehtävänä on vahvistaa luottamus- ja sopimusyhteiskunnan toimivuutta ja varmistaa, ettei hyvinvointiyhteiskuntaa hilata markkinayhteiskunnaksi.

Tehtävämme on olla aloitteellinen rakentaja. Tässä ajassa tarvitaan hyvinvointiyhteiskunta 2.0, jossa tarkennetaan hyvinvointiyhteiskunnan tehtävät ja rakennetaan kumppanuusraamit julkisen ja yksityisen sektorin välille. SDP:n historiallinen tehtävä on olla tämän uudistuksen kärjessä ja varmistaa, ettei hyvinvointiyhteiskuntaa rapauteta pala kerrallaan.

Meidän on löydettävä keinot palkansaajien pärjäämiseen työn murroksen ja teknologisen kehityksen, digitalisaation sekä tekoälyn maailmassa. Näiden ratkaisujen hakeminen on syvällä puolueen identiteetissä. Nyt ei pidä kadottaa aloitteellisuutta, palkansaajat tarvitsevat tukea työelämätavoitteisiin, joissa muutosvalmius ja muutosturva ovat tasapainossa. Meidän arvopohjassamme työ on enemmän kuin vain keino tulla taloudellisesti toimeen.

Työelämän murrosta on tutkittu ja ennustettu laajasti. Johtopäätökset ovat olleet ristiriitaisia mm. työn polarisaatioon ja työn riittävyyteen liittyen. Yksi yhdistävä tekijä – punainen lanka – on kuitenkin elinikäinen oppiminen. Työn ja oppimisen ”liitto” ja kaikkien osaamisen päivittäminen on keskeisin keino, jolla ihminen toisaalta löytää tiensä ja toisaalta pysyy mukana työmarkkinoilla.

SDP:llä on ay-liikkeen kanssa yhteystyössä kaikki edellytykset toimia aloitteellisena ja ratkaisuja edistävänä liikkeenä työelämän uudistamisessa.

Teknologinen kehitys sekä hävittää että luo samanaikaisesti uutta työtä. Uudet työpaikat edellyttävät erilaista kykyä, tietoa ja taitoja, myös sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja. Parempi koulutustaso nostaa työllisyysastetta, pidentää työuria ja lisää joustavuutta. Yksittäisen työpaikan turvaamisen painopiste siirtyy työntekijöiden työllisyyden turvaamiseen työstä ja ammatista toiseen.

Edelleen yli 60% palkansaajista työskentelee kokoaikastyöyhteisössä. Kuitenkin työn tekemisen muodot lisääntyvät ja työntekijät voivat lyhyellä aikavälillä liikkua kokoaikaisen, pätkätyön, itsensä työllistämisen, koulutuksen ja työttömyyden välillä. Olennaista on tehdä muutos työn tekemisen muodosta toiseen turvaamiseksi. Siinä keinoina ovat koulutus ja kattava työttömyysturva sekä työntekijöiden ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden tukeminen.

SDP:llä on ay-liikkeen kanssa yhteystyössä kaikki edellytykset toimia aloitteellisena ja ratkaisuja edistävänä liikkeenä työelämän uudistamisessa. Tässäkin on tärkeää siirtyä puolustuksesta aloitteen tekijäksi.

SDP:n tulee nähdä työelämän uudistaminen niin, että pystymme hahmottamaan yhtä aikaa työelämän murroksellisuutta ja työvoimapolitiikalle asetettavia tavoitteita. Meidän on liitettävä koulutus keskeiseksi työelämän uudistuksen kohteeksi ja ymmärrettävä, että työn tulee joustaa myös perhe-elämän tarpeille.

SDP:n tulee antaa työelämän murroksessa ihmiselle tukea, toivoa ja ratkaisuvaihtoehtoja sekä kanava vaikuttaa. SDP voi järjestää Kättä Päälle -hankkeen kokemusten pohjalta kaikille avoimia työn tulevaisuutta käsitteleviä työpajoja. SDP voisi tarjota kansalaisyhteiskunnalle äänen ja keskustelufoorumin sekä ottaa ihmiset mukaan löytämään tulevaisuuden työelämän kehittämistavoitteita.

Työnantajille hyvä muistisääntö on, että voit ostaa ihmisiltä aikaa, läsnäoloa ja ammattitaitoa, mutta et voi ostaa motivaatiota, iloisuutta, innostusta, luovuutta, kehityshalua ja sitoutumista. Ne sinun pitää ansaita.

Liian moni kokee arvottomuuden, tarpeettomuuden ja turvattomuuden tunnetta. Kaikki tämä on vaikuttanut myös ihmisten suhtautumiseen puolueeseemme.

Työtä ja toimeentuloa ei pidä repiä irti toisistaan. Tarvitsemme kuitenkin työn, toimeentulon ja sosiaaliturvan toisiaan tukevaa yhteensovittamista. Keskustelu liittyy myös siihen, mitä johtopäätöksiä seuraa osittaisen perustulokokeilun jälkeen. SDP:llä on hyvät valmiudet tähän keskusteluun. Meidänkin pitää pohtia onko ns. negatiivisen tuloveron mallista jotakin itua tähän keskusteluun.

SDP:n arvostus ja kannatus on rakentunut työn liikkeen, turvallisuuden rakentamisen ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittäjän kautta. Kaikki nämä kiinnittymiskohteet ovat murroksessa ja ihmiset ovat epävarmoja tulevaisuudestaan. Liian moni kokee arvottomuuden, tarpeettomuuden ja turvattomuuden tunnetta. Kaikki tämä on vaikuttanut myös ihmisten suhtautumiseen puolueeseemme.

Meidän tehtävämme on rakentaa ihmisille toivoa paremmasta ja pitää kaikki mukana. Meidän politiikkamme voima on sinnikkyys ajaa tasa-arvoisuutta ja rakentaa yhteisvastuuta yli sukupolvien. Hyvätkään ohjelmat eivät riitä, jos meiltä puuttuu liikkeenä poliittinen sielu myötäelää ja tavoittaa ihmiset myös tällä tunnetasolla.

Lauri Ihalainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustajaja.

Kolumni

Reijo Päivärinta

Mielipide: Presidentti Niinistö ja pääministeri Sipilä! Pankaa yli-intoinen puolustusministeri kuriin

Tuula Haatainen toi vaalikisassaan jämäkästi esiin maamme poliittisen johdon asevientipolitiikan, josta vientilupien osalta vastaavat viime kädessä presidentti, pääministeri sekä ulko- ja puolustusministerit. Voin todeta, että Suomen laiton asevienti sotaa käyvin maihin on alkanut jo 1960-luvulta ja että silloin rikottiin yksiselitteisesti sekä Pariisin rauhansopimusta että Suomen YK:ssa tekemiä sitovia päätöksiä olla viemättä sotamateriaalia sotia käyviin maihin. Rauhansopimuksen rikkomisen osalta ei jää mitään jossiteltavaa.

Kansainvälisen oikeuden silloiset parhaimmat asiantuntijamme Erik Castren ja Allan Rosas arvioivat tutkimuksessani yksiselitteisesti, että Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta kaiken sota-aseviennin. Sopimushan sanoi, että ”Suomi älköön ylläpitäko sotamateriaalin tuotantokoneistoa yli sen, mikä on tarpeen omien puolustusvoimien ylläpitämiseen”.

Sopimuksista huolimatta veimme jatkuvasti esimerkiksi rynnäkkökivääreitä Lähi-idän sotaa käyville valtioille. Kun tein aikanani Tampereen yliopistossa aiheesta opinnäytettä, puolustusministeriö vaikeutti työtäni. Ministeriön virkamies ei edes suostunut kertomaan, mitkä tehtaat tuottavat Suomessa asemateriaalia, vaikka tieto oli laajasti julkista. Miten on tänä päivänä?

Nyt peli on vihellätävä Tuula Haataisen esittämällä tavalla poikki. Näin tekee myös Norja. On ikuinen häpeä maallemme, että panssarimme ovat tänään mukana tuhoamassa Saudi-Arabian toimesta Jemenin siviilejä, sairaaloita ja kouluja.

Presidentti Niinistö ja pääministeri Sipilä! Pankaa yli-intoinen puolustusministeri kuriin ja palauttakaa vihdoinkin luottamus maamme asevientipolitiikkaan. Millä oikeudella ja moraalilla Suomen puolustusministeriö puoltaa vientilupia kuolemankaupalle Lähi-idän siviilejä tappamaan?

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Heikki Puolamaa

Mielipide: Oma työurani on kestänyt 50 vuotta – tällaiset kepitykset heikko-osaisia kohtaan on estettävä heti

Esitän, että ei leikata kenenkään työttömyyskorvauksia. Niille työnhakijoille, jotka pystyvät täyttämään mallin vaatimukset, maksetaan tuo 4,65 %. Työn hakukin aiheuttaa kuluja, kuten esimerkiksi erinäiset järjestelyt ja matkat.

Maanantaina 22.1. A-studiossa työministeri Jari Lindström totesi, että työttömiä ei pakoteta vaan patistetaan aktiivisuuteen. Keskustelussa oli myös Tiina, joka kertoi kokemuksiaan viiden vuoden työttömyydestä ja aktiivimallin vaikutuksista hänen elämäänsä: ”Malli aiheuttaa monille alakuloa, uupumusta, masennusta… Tällaiset paineet johtavat mielenterveysongelmiin ja sitten elämänote karkaa käsistä. Seurauksena on tylsistyminen ja masennuslääkitykset…”

TV1:n Perjantai-illassakin oli työttömien kohtaloita, rankkaa. Siis nyt tukea työttömille!

Kun päivärahoja leikataan, aiheuttaa se paineita ja kustannuksia TE-toimistoille ja Kelalle. Asumis-, toimeentulo- ja työmarkkinatukihakemukset ruuhkauttavat byrokratiaamme. Nämä aiheuttavat kohtuuttomia lisäkustannuksia viranomaiskäsittelyissä.

Luontevasti kannustamalla ja aktivoimalla työttömiä työpaikat ja työntekijät kohtaavat. Tällöin yhteiskunnan kustannukset jakaantuvat oikeudenmukaisesti ja kunnioittaen tasa-arvoa. Tämä on inhimillistä säästöä myös tukikuluissa.

Suunnitelmissa oleva Aktiivimalli II, jossa työttömän pitää osoittaa aktiivisuutta 12 viikon aikana viikoittain – ja jos ei osoita, seuraa 60 päivän karenssi. Tällaiset kepitykset heikko-osaisia kohtaan on estettävä heti. Onneksi oma työurani on kestänyt 50 vuotta, ei työttömyyttä eikä tarvetta asioida työvoimatoimistoissa. Olen ollut töissä eri puolilla Suomea yli kymmenellä paikkakunnalla. Ei mitään pakkoa, vaan kun on tarvittu tekijää, niin miehän menin.

Kolumni

Tellervo Haapasalo-Koukku

Mielipide: Hävetkää demarit

Vaikka gallupit lupasivat Niinistölle voittoa, kyllä hävettää demarien äänestyskäyttäytyminen. Monilla varmaan alkoi naama sinertää kuin sydänvikaisella, kun piti loikata kokoomukseen kelkkaan.

Vanhana demarina en varmaan ole ajan tasalla kun en ymmärrä tuota kokoomuksen suosiota näissä vaaleissa. Itse en ole ikinä äänestänyt kokoomuslaista tai muutakaan porvaria, enkä varmasti tule äänestämäänkään, olkoon vaikka kuinka suosittuja ehdokkaita.