tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

Urheilukolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Tammikuu oli Suomen urheilulle sykähdyttävän toiveikas

Tammikuu oli Suomen urheilulle sykähdyttävän toiveikas. Eritoten nouseva polvemme säväytti.

Heti vuodenvaihteen jälkeen nuorten jääkiekkomaajoukkueemme veisti kultaa ja kunniaa. Olimme maailman parhaat taistelemalla, yhteen hiileen puhaltamisella ja suurella itseluottamuksella.

Television äärellä 2,5 miljoonaa suomalaista otti pojat omikseen.

Aivan kuukauden viimeisenä päivänä 17-vuotias Salon Vilppaan Wilma Murto leiskautti ja sinkautti katapultillaan Saksassa itsensä kaksi kertaa yli nuorten maailmanennätyskorkeuden. Ensin 465 ja sitten 471. Ollen tällä hetkellä naisten maailmantilaston kolmonen.

Huimat hypyt. Taisi samalla selvitä, kuka on tämän vuoden TUL:n paras urheilija. Mika Poutala joutuu antamaan periksi. Melko varmaa myös on, että koko maan kympin listallakin nähdään Wilma Murron nimi. Edessä kuitenkin vielä Rio ja arvokkaat olympialaiset.

***

Piristävää ja oikeastaan yllättävää oli se, että nelikymppinen vuoden 1992 mäen olympiavoittaja Toni Nieminen puki ylleen hyppyhaalarit ja esitti kunnon hyppyjä SM-kisoissa Lahdessa. 43-vuotias Noriaki Kasai hyppää kyllä roimasti pitemmälle, mutta hänhän ei olekaan pitänyt taukoa. 38-vuotias Janne Ahonenkin on yhä geimeissä mukana. Ilahduttavia esimerkkejä. Että senioritkin uskaltavat.

Suomen hiihtäjien, erikoisesti miesten, surkutila ei ota ojentuakseen. SM-hiihdot osoittavat kyllä kiinnostuksen lajiin olevan tallella, mutta suksimme silti kaukana norjalaisten ylivoimasta. Entisaikaan näiden pohjoismaisten hiihtolajien voittajat tulivat Pohjoismaista, mutta nyt Keski-Eurooppa rikkoo rajoja.

Milloinkahan kunniamme palautuu! Odotetaan sitä joko lapsiltamme tai lapsenlapsiltamme. Saavuttamattomissa toiveissakin on hyvä elää.

***

Urheilussa liikkuvat monien miljardien suuruiset rahat. Se houkuttelee myös usein vilppiin. Kansainväliset alan liitotkin ja moni muu taho sotkeutuvat mukaan. Myös Suomessa. Nyt tutkitaan Vantaan Myyrmäen urheilupuistoyhtiön satojentuhansien eurojen avustuksia PK-35-jalkapalloseuralle. Seurahan nousi Veikkausliigaan hyvien pelaajaostojensa avulla.

Vaikka urheilun jaloon olemukseen kuuluukin fair play, niin sitä se ei aina ole. Myyrmäessä soppa laajenee kaiken aikaa.

Missä raha, siellä probleema! Tavalla tai toisella.

Probleema on sekin, että seurojen amatöörijohtajat ovat sinisilmäisiä ja ostavat pelaajia ylihintaan. Useinkaan rahat, kuten nyt korisjengi Bisonsilla, eivät tuokaan unelmoitua talousmenestystäkin. Lappu luukulle, toiminnan alasajoa ja monitahoinen pettymys. Nämä kaavat toistuvat usein. Toiveiden tynnyri ajaa faktojen edelle.

***

Jääkiekko puhuttaa muutenkin kuin SM-liigan, NHLn ja KHLn pelien kiinnostavuudella. Stanley cup-voittajat Kimmo Timonen ja Teemu Selänne ovat käyttäneet nyt sanan säilää.

Timonen puuttui urheilijan arvostukseen ja Selänne raiskaustuomioihin.

Molempien ulostulo osoitti, että kyllä urheilijan hanskassa on mailan lisäksi myös arkisen elämän ajatusmaailma.

Hyvä Kimmo ja Teemu!

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kolumni

39673896

Harkimo lyö rumpua työmarkkinajärjestöjen veroeduista, Orpo rauhoittelee: ”Ei ole ajankohtainen”

Työmarkkinajärjestöt eivät yleishyödyllisinä yhteisöinä maksa tuotoistaan veroa. Asiaan ei ole tulossa muutosta.

– Ei ole nyt hallituksessa ajankohtainen, valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) totesi tänään eduskunnassa lyhyesti Demokraatille.

Onko tulossa ajankohtaiseksi?

– Ei ole ajankohtainen, ei ole valmistelua, Orpo vastasi.

Yle on tänään julkaissut ison selvityksen työmarkkinajärjestöjen omaisuudesta.

Kokoomuslainen kansanedustaja Harry Harkimo on kyseenalaistanut työmarkkinajärjestöjen asemaa yleishyödyllisinä yhteisöinä ja tästä seuraavaa verovapautta tuotoistaan. Ammattiliitot pitävät tällaisia vaatimuksia ideologisina.

39673896

Kolumni

halonen-hulkko-13264

”Julkinen sektori, nimenomaan hoivapuoli, on monien talousihmisten mielestä välttämätön paha” – Tarja Halonen puuttuu naisvaltaisten alojen kohteluun Voima-lehdessä

Juha Sipilän (kesk.) johtama nykyhallitus on 2000-luvun miesvoittoisin. Kolmen uuden ministerin nimityksen jälkeen on 17 ministeristä 12 (70,6 prosenttia) miehiä ja 5 (29,4 %) naisia. Ministereistä on siis naisia alle kolmannes.

Edellisen kerran hallituksen sukupuolijakautuma oli yhtä epätasa-arvoinen 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Harri Holkerin (kok.) hallituksessa.

Epäsuhtaan puuttuu presidentti Tarja Halonen uuden Voima-lehden (6/2017) haastattelussa. Se on esimerkki feminismin vastatuulesta, valtioneuvoston tasolla.

Takapakkia tällä rintamalla voi nähdä myös talouspolitiikassa. Kilpailukykysopimuksen nurja puoli osui leimallisesti naisvaltaisille julkisen sektorin aloille. Niiden palkkataso on jo valmiiksi vaatimaton.

– Työmarkkinoidemme jakautumisen myötä miehet ovat pääasiassa yksityisellä sektorilla ja naiset pääasiassa julkisella sektorilla, Tarja Halonen toteaa haastattelussa.

– Miesten töiden väheneminen tai lisääntyminen on enemmän markkinatalouden varassa. Siihen kohdistuvat ne toimenpiteet, joilla koitetaan lisätä työllisyyttä ja pidetään positiivisena, kun sinne tulee lisää töitä.

Sen sijaan julkinen sektori, nimenomaan hoivapuoli, on Halosen mukaan ”monien talousihmisten mielestä välttämätön paha”.

– Nousukausina pelätään kuumenemista ja laskukausina leikataan, hän sanoo.

”Demokraattisessa maassa kansa saa just niin hyvät päättäjät kuin se ansaitsee.”

Halosen mielestä talouspuhetta leimaa huoli julkisen sektorin koosta. Asenne on päätynyt nykyään osaksi myös perinteisten vasemmistopuolueiden retoriikkaa.

– Tähän sortuvat vasemmistolaisetkin mutta myös vihreät. Olen laskenut joskus leikkiä, että valtiovarainministeriön tapetit pitäisi tarkastaa. Kaikki siellä alkavat hetken päästä puhua samalla tavalla, presidentti Halonen sanoo Voimassa.

Presidentinvaalia jutussa sivutaan lyhyesti. Myös Tarja Halosen nimellä on spekuloitu. Häneltä kysymättä.

Vastaus on yksiselitteinen: ”En todellakaan ole ehdokkutta ajatellut enkä ole käytettävissä.”

Halonen kertoo, että aina kun hänen juttusillen tulee pikkutyttö, joka kysyy, miksi nyt ei ole sitä tai tätä, Halonen sanoo tälle, että se on sinusta kiinni.

– Demokraattisessa maassa kansa saa just niin hyvät päättäjät kuin se ansaitsee.

halonen-hulkko-13264

Kolumni

25 vuotta Ruokolahden leijonasta – SDP:n kansanedustaja: ”Ajatuksissa askarteli, pitäisikö leikkiä kuollutta”

Uutinen leijonahavainnosta nosti Etelä-Karjalassa sijaitsevan Ruokolahden hetkeksi maailmankartalle kesällä 1992. Neuvostoliitto oli puoli vuotta aikaisemmin hajonnut ja nykyinen SDP:n kansanedustaja Suna Kymäläinen oli alle viisitoistavuotias ruokolahtelainen kestävyysjuoksun harrastaja.

– Muistan sen oikein hyvin. Olin piirivalmennettavana ja juoksin siihen aikaan 60-70 km viikossa ja paljon metsälenkkejä. Ajatuksissa askarteli aika usein, että jos tuolta tulee leijona vastaan, niin pitäisikö leikkiä kuollutta vai juosta kovempaa, Kymäläinen sanoo.

Lenkkejään hän ei leijonanepäilyjen vuoksi rajoittanut. Monia muita lapsia ajatus metsissä lymyilevästä kissapedosta pelotti. Ilmoituksia leijonan jäljistä tuli useita ja tutkijatkin kävivät niitä katsomassa.

– Jonkun verran on ollut myös sellaista mitä on pidetty näyttönä. En henkilökohtaisesti tavannut leijonaa enkä ihmisiä, jotka olisivat sen nähneet.

Ei se ole leijonalle pitkä matka, jos tarinat pitävät paikkansa, että se olisi tullut Venäjältä.

Kymäläinen ei tyrmää ajatusta, etteikö kaikkien aikojen kesäuutinen olisi voinut olla totta.

– En ole lähtenyt sulkemaan sitä kokonaan pois. Leijonahavainnon ensimmäisenä tehnyt mies oli kokenut metsässä liikkuja ja nautti järkevän miehen maineesta. Hän on varmasti joutunut muutaman kerran miettimään tekeekö ilmotuksen vai jättääkö sen tekemättä.

Väitetyt leijonahavainnot tehtiin Virmutjoen suunnalla, Kymäläinen itse asui kuntataajamassa.

– Puhutaan 5-10 kilometristä. Ei se ole leijonalle pitkä matka, jos tarinat pitävät paikkansa, että se olisi tullut Venäjältä.

Vaikka metsässä ei olisi leijonaa ollut, on leijona nykyisin Ruokolahden valtuuston puheenjohtajana toimivan Kymäläisen mukaan paikkakunnalle hyvä brändi, joka näkyy yritysten nimissä ja t-paidoissa.

– Itse näen, että sitä kannattaa myös hyödyntää. Oli viehättävää, että Ylen Suomi100 -lähetyksessäkin vilahti leijona. Miksei tästä voisi ottaa kopin ja tuoda tätä enemmän esille myös Ruokolahdella.

Yli kahden vuosikymmenen takainen kesäuutinen jäi ihmisille niin vahvasti mieleen, että asiasta kysellään edelleen myös Kymäläiseltä.

– Kun on kysytty onko leijonaa näkynyt, olen sanonut, että vaaleasta harjasta päätellen ei minua pahempaa.

Yksi leijona Ruokolahdella on varmuudella nähty. Taannoisiin Äijänkärräyksen MM-kisoihin tuotiin maskotiksi täytetty Elvi-leijona.

Kolumni

39852286-1

Petteri Orpo: ”Sanoin ehkä” – kakominen ei tallentunut eduskunnan pöytäkirjaankaan

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) aiheutti eilen kohun toteamalla eduskunnan täysistunnossa, ettei pakkoyhtiöittäminen ole perustuslain mukaista. Häntä moititaan eri tahoilta puuttumisesta perustuslakivaliokunnan työhön. Orpo saattoi kuitenkin loiventaa yllättävää lausuntoaan sanalla ”ehkä”.

Hän selvittää sanoneensa ja tarkoittaneensa eilisessä täysistunnossa, että ”näyttää siltä”, että pakkoyhtiöittäminen ei ole perustuslain mukaista.

– Tai ehkä ei ole.

Painostitteko perustuslakivaliokuntaa?

– Ai sillä sanomalla, että ehkä. No en varmasti, Orpo vastaa tiukasti.

”Olemme varmaan kaikki tietoisia siitä, että tämä niin sanottu pakkoyhtiöittäminen ei ole perustuslain mukainen, mutta ei se ole sinänsä mikään ongelma, koska ei tämä yhtiöittäminen itsessään ole ollut mikään poliittinen tavoite vaan valinnanvapaus on, ja kun olen asiaa selvittänyt, niin minun tietääkseni valinnanvapaudelle ei kuulu mitään huonoa vaan kuuluu hyvää”, Orpo kuitenkin sanoi eduskunnan virallisen täysistuntopöytäkirjan mukaan (Orpon puheenvuoro kello 15.41).

Tänään eduskunnassa Orpo siis kuitenkin nostaa esiin sen, että olisi käyttänyt eilen täysistunnossa ehkä-sanaa. MTV Katsomon nauhoituksesta nielaistu (kuuntele kohdasta 39 sekuntia) …hkä-sana onkin kuultavissa. ”…pakkoyhtiöittäminen ei ole perustuslain …hkä mukainen…”, Orpo vaikuttaa sanovan.

Demokraattikaan ei eilen uutista tehdessään ja nauhoitusta kuullessaan erottanut ehkä-sanaa.

– Perustuslakivaliokunta tekee työnsä rauhassa. Minä luulen, että aika yleinen näkemys on se, minkä pääministeri on todennut pari viikkoa sitten myöskin omalla haastattelutunnillaan, että on hyvin todennäköistä, että siinä on perustuslaillisia ongelmia nimenomaan sen pakkoyhtiöittämisen osalta. Me näemme sen sitten faktana perjantaina, mutta näin minä oletan siinä käyvän, Orpo sanoo.

Perustuslakivaliokunnan on määrä julkaista sote- ja maakuntamietintönsä perjantaina.

Orpon mukaan valinnanvapaus on tavoite, ei yhtiöittäminen.

– Yhtiöittäminen on ollut väline. Se tuli työ- ja elinkeinoministeriöstä hyvin vahvana silloin vuosi sitten, että se (sote) pitää tehdä yhtiöittämisen kautta.

Orpon mukaan myös muita tapoja kuin yhtiöittäminen on tuoda eri tavalla tuotetut sosiaali- ja terveyspalvelut samalle viivalle.

– Kyllä niitä löytyy. Kysykää niitä asiantuntijoilta. Oleellisinta on se, että tuotanto on kuitenkin erotettu julkisen järjestäjän osaksi, että se on läpinäkyvää, vertailukelpoista ja kilpailun ehdot täyttävää.

39852286-1

Kolumni

gustafsson

”Miksi yhteistyön käteen ei haluttu tarttua?” – ex-ministeri paheksuu hallituksen toimia ammattikoulu-uudistuksessa

Kansanedustaja Jukka Gustafssonin (sd.) mielestä hallituspuolueilla ei ollut halua korjata ammatillisen koulutuksen reformin valuvikoja eduskuntakäsittelyn aikana. Reformi on historiallisen suuri uudistus, jonka vaikutukset ulottuvat useita vaalikausia eteenpäin.

Hänen mukaansa muutaman, mutta periaatteellisesti tärkeän valuvian korjaamisella uudistus olisi voitu hyväksyä yksimielisesti.

– Ilmoitimme lain valiokuntakäsittelyn aikana halumme sopia korkeammasta perusrahoituksen tasosta niin opetusministerille kuin sivistysvaliokunnan hallituspuolueiden edustajille. Tukenamme olivat lähes kaikki asiantuntijat, jotka esittivät perusrahoituksen nostoa 50 prosentista 60 prosenttiin, entinen opetusministeri Gustafsson toteaa.

– Miksi yhteistyön käteen ei haluttu tarttua? Paheksun voimakkaasti tämän kokoluokan asiassa parlamentaarisen opposition näkemysten sivuuttamisen.

Hän korostaa, että sinänsä oikeat koulutuksen kehittämistavoitteet olisivat ansainneet laajan parlamentaarisen tuen, joka eduskunnalta olisi ollut saatavissa.

– Miksi ei haluttu oikeasti neuvotella ja sopia, vaan runnottiin tällä tavalla läpi hallituspuolueiden kertaalleen – jo ennen valiokuntakuulemisia – sopimaa esitystä, Gustafsson kysyy.

Gustafssonin mukaan tärkeää olisi ollut perusrahoitusosuuden noston ohessa huomioida uudistuksen tuomat lisäkustannukset, joiden esimerkiksi Kuntaliitto on arvioinut kohoavan jopa 84 miljoonaan euroon.

Lähiopetuksen turvaaminen olisi myös Gustafssonin mielestä ollut tärkeää saada lakiin ja tätä monet asiantuntijat ehdottivat. Lähiopetuksen väheneminen heikentää oppimistuloksia ja kasvattaa riskiä opintojen keskeyttämiseen.

Uusi koulutussopimusmalli asettaa monia haasteita oppilaitoksille, yrityksille ja opiskelijoille.

Ammatillisen koulutuksen reformin mukanaan tuoma uusi koulutussopimusmalli asettaa Gustafssonin mielestä monia haasteita paitsi oppilaitoksille, myös yrityksille ja opiskelijoille.

– Miten oppilaitoksen opettajien ja ohjaajien aika riittää työpaikalla tapahtuvaan ohjaamiseen? Miten työpaikkojen oletetaan järjestävän oman ohjauksensa ilman, että siihen osoitetaan resursseja?

– Esitimme koulutussopimuksen keston rajaamista ja opiskelijan ohjaamista oppisopimuskoulutukseen, mutta tämänkin esityksen hallituspuolueet torppasivat, Gustafsson hämmästelee.

Gustafsson toteaa, että hallituksen esitys on saanut osakseen paljon kritiikkiä myös siitä, ettei siinä huomioida koko toisen asteen kehittämistarpeita.

Sosialidemokraattien mielestä lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö on modernia ammattisivistystä ja esimerkiksi kaksoistutkintojen suorittaminen sisältää työelämän kaipaamia valmiuksia: hyvää yleissivistystä, kielitaitoa, luovaa ja aloitteellista toimintaa ja osaamista.

Ei ole yhtään varmaa, minne päädytään tämän uudistuksen myötä.

Gustafsson muistuttaa, että sosialidemokraateilla on osaamista ja valmiutta, vaikka viikossa, neuvotella hallituspuolueiden kanssa esitettyä parempi lainsäädäntö, joka paremmin turvaa laadukkaan oppimisen ja osaamisen.

Hän kertoo sosialidemokraattien olevan nyt äärimmäisen huolestuneita työpaikalla tapahtuvan ohjauksen laadusta ja todellisesta jatko-opintokelpoisuudesta.

─ Monet koulutuksen järjestäjät ja opettajat odottavat tätä reformia. Siinä on paljon oikeita aineksia, joita kannatamme. Mutta erään opetuspäällikön sanoin, ”ei ole yhtään varmaa, minne päädytään tämän uudistuksen myötä”.

– Sosialidemokraateille ammatillinen koulutus on niin tärkeä, että me haluamme, että on varmaa, minne päädytään isoa uudistusta toteutettaessa. Siksi lainsäädäntö ei meille esitetyssä muodossa käy ja siksi esitämme lainsäädännön hylkäämistä.

gustafsson