Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Uutiset

Tampereen “patroni” oli liikemies

Finlaysonin palatsi on yksi muisto Nottbeckien suvusta Tampereella.

Oli kesäkuun 30. päivä vuonna 1890. Tampereella oli koolla merkittävien miesten merkittävä joukko. Tampereen “patroni” eli patruuna William von Nottbeck oli kuollut kolme kuukautta aikaisemmin.

Nottbeckin kuolinkellot olivat soineet Saksassa Wiesbadenissa. Kaupungin kylpylät ja parantolat eivät enää kyenneet elinvoimaa patruunaan palauttamaan. Merkittävät miehet olivat kokoontuneet merkittävän miehen jälkeiseen perunkirjoituksen.

Monta juhannusta on mainitusta hetkestä kulunut, mutta William von Nottbeckin perunkirja löytyy edelleen Tampereen kaupunginarkistosta.

Nyt Nottbeckien kodit Tampereella ovat ravintoloina ja museoina. Ne, etenkin Näsinkalliolla sijaitseva Milavida, kertovat työväen museoiden kaupungissa porvariskotien elämästä. Tosin Nottbeckit kuluivat Tampereella omaan kastiinsa. Poikkeuksellisen varakas perhe ei edustanut tyypillistä eikä siten keskivertoa tamperelaista porvarisperhettä.

Kaksi oli joukosta poissa

Niin, se perunkirjoitus. Viranomaisia tai uskottuja miehiä perunkirjoituksessa olivat pankinjohtaja Alfred Normen ja isännöitsijä eli nykypäivänä toimitusjohtaja Arthur Sommer. Oman tarinansa Tampereen rakentajina ansaitsevia ja jo sen saaneitakin miehiä – molemmat!

Perijöitä edustivat vainajan pojat: Karl Samuel, Wilhelm Fredrik, Edward Aleksander ja Peter Burghard. Pojista kaksi oli poissa. Alexander Johan Ferdinand oli ulkomailla ja Ernst Rembert oli kuollut. Ernst oli puukotettu viitisen vuotta aikaisemmin hänen matkatessaan Lielahteen perheen maatilalle.

Teollisuusmies aateloitiin

Johtaville kaupunkilaisille selvisi viimeistään perunkirjoitushetkellä, kuinka merkittävä liikemies von Nottbeck oli ollut. Patruuna oli tunnetun saksalaisen kauppiassuvun jälkeläinen. Hänen esi-isänsä olivat pitkään tehneet onnistuneita liiketoimia Venäjän keisarikunnassa, etenkin Baltiassa.
Patruunan eli Williamin isä osti 1800-luvun alkupuoliskolla lääkäri Georg Rauchin kanssa Finlaysonin tehtaan.

James Finlaysonin suunnitelma oli keskittyä Tammerkosken rannalla koneiden rakentamiseen.  Kun homma ei onnistunut, hän keskittyi tekstiileihin. Heikoin tuloksin.

Tehtaan ostamisen jälkeen William von Nottbeck matkusti vuonna 1836 Tamperelle johtamaan tehdasta, jonka osakkeista merkittävä osa siirtyi hänen haltuunsa isän kuoleman jälkeen. Ansioituneena liikemiehenä William Nottbeck aateloitiin vuonna 1855. Siitä nimen lisukkeeksi von.

Pohjan William von Nottbeckin liiketoimille olivat siis luoneet suvun jo ennen häntä ajasta ikuisuuteen siirtyneet liikemiehet. Itämään laitettuja siemeniä hän osasi hoitaa hyvin.

Arkistojen aarteista löytyvän perukirjan mukaan Williamin perukirjoitetun omaisuuden arvo oli sen aikaista rahaa 3 100 000 markkaa.
Suomen suuriruhtinaskunnassahan oli muun muassa oma raha. Elettiin aikaa ennen sortovuosia, jolloin Suomessa koettiin tsaaritkin ystäviksi. Itse asiassa vasta  Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n aikana Suomen eliitti, ehkä kansakin, menetti uskonsa Venäjän hallitsijaan.

Mutta takaisin Tampereen hallitsijan, Williamin kuolinhetkeen tai -vuoteen 1890. Silloin Tampereen kaupungin kiinteistöt oli palovakuutettu runsaan seitsemän miljoonan markan arvosta. Omaisuudellaan von Nottbeck olisi voinut ostaa miltei puolet kaupungin kiinteistöistä.

Hallittua liiketoimintaa

Suurin osa William von Nottbeckin bisneksistä oli osakekauppoja. Hän oli hankkinut osakkeita niin suomalaisista, ruotsalaisista kuin venäläisistäkin pankeista.

Eniten hän oli panostanut Suomen Yhdyspankin osakkeisiin, kaikkiaan 120 000 sen ajan markkaa. Huomattavat sijoitukset hän oli tehnyt myös Venäjän rautateihin. Lisäksi hän oli sijoittanut Venäjän eri kaupunkien toimintoihin. Hän hallitsi riskit ja hajautti sijoituksensa.

Voi olla, että kaikissa sijoituksissa ei ollut kyse pelkästään lyhytnäköisestä voiton tavoittelusta. William saattoi jopa tuntea tarvetta auttaa keisarikuntaa, jolla oli isoja investointitarpeita etenkin Siperiassa. Muun muassa ison valtion läpi kulkevien rautateiden rakentaminen vaati paljon rahaa.

Siperain radan eteen myös tsaari Nikolai II sai tehdä osansa. Varmaan sattumaa, mutta tavallaan Siperian rautatie johti hänen ja hänen perheensä kuolemaan. Venäjän keisarikunta olisi toki romahtanut muutenkin.

Suhteita oli

Williamilla ja hänen suvullaan oli kiinteät suhteet paitsi hoviin myös itse keisariperheeseen. Väitetään, että osoituksena Williamin nauttimasta keisarin suosiosta Tampereen vapaakauppaoikeuksia olisi jatkettu aina 1900-luvun alkuun. Vapaakaupunkioikeudet taas merkitsivät muun muassa sitä, että paikalliset yrittäjät nauttivat tietyissä asioissa verovapauksia.

Tosin pelkät liiketoimet eivät yhdistäneet Nottbeckejä Venäjän hoviin. William von Nottbeckin vaimo oli kreivitär, hänen isänsä oli Liivinmaalla vaikuttava tilanomistaja ja kreivi.

Osakkeet peruskivenä

Liiketoimintaan liittyvät arvopaperit muodostivat William von Nottbeckin perunkirjoitetusta omaisuudesta noin 80 prosenttia. Perunkirjassa mainittujen kulta- ja hopeaesineiden sekä jalokivien arvo vastasi tavallisen työmiehen kymmenen vuoden palkkaa.

Nottbeckit olivat aikansa ainoat hovikelpoiset tamperelaiset. Poikkesipa tsaari Aleksanteri II:n heidän vieraakseenkin. Ja toimittajat uutisoivat. Näin Suometar-lehti:

– Joukko Tampereen asujia oli kaiken yötä odottanut H.M:ttä ja hänen korkeita seuraajoitaan. Varhain aamusella liikkui kansaa kaduilla juhlavaatteissa. Kaupungin pormestari, neuvosmiehet, vanhimmat ja muut porvarit seisoskelivat myös lähellä tullia, niinkuin myös paljon muuta kansaa, herroja, talonpoikia maaltakin.

Majesteetti otettiin vastaan “hurraa huuroin” ja hän “asettui taloksi ruukin patroni Nottbeckin kartanoon”. Keisari kaupunkia katselleessaan otti vastaan myös kaupungin edustajia.

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE