Teatteri ja Tanssi
15.4.2019 08:41 ・ Päivitetty: 15.4.2019 08:41
Tanssiarvio: Gruppen Fyra herkuttelee länkkäreiden kliseillä
Viime vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan viettänyt tanssiryhmä Gruppen Fyra on siitä harvinainen tanssiteatteri, että melkein kaikki sen esiintyjät ovat tehneet yhdessä työtä alusta asti. Se näkyy lavalla rentona läsnäolona ja sellaisena luottamuksena toisiin, jota ei saavuteta yhden tai kahdenkaan produktion aikana. Kun toisen työ- ja reaktiotavan tuntee perin pohjin ja tietää, että sama toimii myös toisin päin, syntyy siitä sellaista yhteistyötä, jonka positiivinen energia kantaa voimalla katsomoon.
Kun tähän lisätään lämmin, mutta samalla hiukan huvittunut huumori ja pienillä keinoilla tietoisesti pelaava ilmaisu, tuloksena on sellainen vaivatta yleisöön uppoava esitys kuin ryhmän uutuus Liian pitkät katseet.
Gruppen Fyra, Kaapelitehdas
Liian pitkät katseet
Koreografia Antti Lahti ja työryhmä – Ohjaus Antti Lahti – Sävellys ja äänisuunnittelu Tomi Kosonen – Valot Jyri Suominen – Puvut Kaisu Hölttä – Lavastus Jukka Horsmanheimo – Video ja projisoinnit Kim Saarinen – Esiintyjät Tommi Haapaniemi, Virpi Juntti, Pia Liski, Jenni Nikolajeff, Jukka Tarvainen, Tomi Kosonen
Ryhmän yhdessä Antti Lahden kanssa tekemä esitys on hurmaava kooste kaikista spagettiwesternien kliseistä, joita tekijät aivan selvästi rakastavat. Mukana ovat eri sankarityypit yksinäisestä ratsastajasta (Pia Liski) kohtalokkaiseen kostajaan (Jenni Nikolajeff) ja kaupunkiin saapuvaan salaperäiseen tuntemattomaan (Virpi Juntti) unohtamatta kädet sidottuina pakoon päässyttä karkuria (Jukka Tarvainen). Kaikki kohtaavat saluunassa, jonka baarimikko (Tommi Haapaniemi) kohtelee jokaista yhtä ilmeettömän tasapuolisesti.
Syntyy sekä kaksin- että ryhmätaisteluita ja puolia voidaan vaihtaa lennossa. Taistelut ovat tanssillisen fyysisiä, mutta myös henkisiä, joissa niillä pitkillä katseilla on olennainen osa.
Katseisiin ja erilaisiin sisääntuloihin uskalletaan käyttää aikaa. Hitaudella tiivistetään tunnelmaa, joka sitten puretaan taitavasti nopeilla ja välillä hyvinkin pienillä eleillä ja liikkeillä.
Musiikki ja visualisointi kulkevat western-hengessä
Tomi Kososen luoma musiikkikooste luo tunnelmaa ja miljöötä tutun kuuloisilla länkkärimelodioilla. Liveosuuksissa Kosonen revittelee tappeluissa rajusti sähkökitaralla tai kaihoilee melodikalla kuten Juntin mietteliään soolon aikana.
Kaisu Höltän tummanpuhuva puvustus on myös ihana kliseekokoelma inkkarihapsuista pitkiin nahkatakkeihin. Lisää kohtalonomaisuutta luovat Jyri Suomisen punertavan hämärät valot, jotka sekä tuovat tanssijat esiin että tekevät heistä siluetteina melkein myyttisiä hahmoja.
Kesken kaiken saluunapöydän etureunaan heijastetut Kim Saarisen lähikuvat esiintyjien katseista sekä katkaisevat terän liialliselta dramaattisuudelta että tuovat esitykseen aivan uuden, koskettavamman ja syvemmän tason.
Liian pitkät katseet jatkaa Gruppen Fyran muutaman vuoden takaisen menestyksen, esitysten roudareista kertovan Pitkät piuhat -teoksen linjalla ja tyylillä. Liikkeen ohella esityksen keskiössä ovat ennen kaikkea tarkkaan harkittu niukka ilmaisu ja hahmojen välille syntyvä välillä melkein käsin kosketeltava jännite. Kaikki viimeistellään pienellä itseironisella ylilyönnillä, joka kertoo, että olemme tosissamme, mutta emme totisia.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.