Teatteri ja Tanssi
4.10.2018 09:20 ・ Päivitetty: 4.10.2018 09:20
Tanssiarvio: Kansallisbaletin Ranskalainen ilta tarjosi runollista lumoa ja teknistä taituruutta
Kansallisbaletin Ranskalainen ilta sisältää kaksi äärimmäisen erilaista teosta, mutta on silti harmoninen kokonaisuus.
Ranskalaisuutta edustaa ehkä se, että Kiovassa syntynyt Serge Lifar (1905-1986) teki elämäntyönsä Ranskassa ja ennen kaikkea Pariisin oopperan baletissa. Amerikansuomalaiset sukujuuret omaava Carolyn Carson puolestaan on toiminut jo kauan Ranskassa lukuisten eri maihin, mm. useaan kertaan Suomeen, suuntautuneiden koreografivierailujensa ohella.
Illan aloittanut liki puolitoistatuntinen Carsonin ”Pneuma” vuodelta 2015 on unenomaisen lumoava nykytanssiteos, joka ei tyhjene yhdellä katsomiskerralla. Sen innoittajana onkin ollut ranskalaisen filosofin ja runoilijan Gaston Bachelardin teos Ilmaa ja unia, essee liikkeen kuvittelusta.
Carsonin teosten tunnusmerkkinä on aina ollut vahva ja tyylikäs visuaalisuus, enemmän tai vähemmän surrealistinen sisältö sekä liike, joka virtaa silloinkin, kun tanssija on paikallaan.
Niin nytkin. Seitsenosaisessa teoksessa ei ole varsinaista juonta, mutta silti ilmavat ja runollisen kauniit kohtaukset muodostavat aivan selvän kokonaisuuden, joka kulkee valkean kautta mustaan ja takaisin valkeaan.
Ilma, taivas, tuuli, henki ja henkisyys ovat jokaisen tanssillisen näyn keskeisiä elementtejä. Ja vaikka liike usein on hyvinkin vauhdikasta, se on aina kevyttä, jopa nostoissa, joissa miehet kiidättävät naisia ylhäällä poikki näyttämön.
Kokonaisvaltainen liike on hyvin yksityiskohtaista, mutta silti pehmeää kuten Rémi Nicolasin valot ja taustalla poikki näyttämön kulkeva koroketaso, joka japanilaishenkisine mäntyineen ja kaisloineen assosioituu merenrantaan.
Teoksen tummat sävyt keskittyvät Jani Talon esittämään äärimmäisen hitaasti liikkuvaan Mustaan enkeliin, jonka hahmo eri tilanteissa on kuin muistutus kuolevaisuudesta. Hänen vastaparinaan on Terhi Talon hupsuhko Valkoinen nainen. Yhdessä he sitten muodostavatkin jonkinlaisen ihmisiä ja ihmiskuntaa arvioivan ja mittaavan kaksikon, joka myös itse sotkeutuu omiin vaatimuksiinsa.
Suomen Kansallisbaletti, suuri näyttämö
Ranskalainen ilta
Pneuma
Koreografia ja puvut Carolyn Carson – Musiikki Gavin Bryars ja Philip Jeck – Lavastus ja valot Rémi Nicolas
Suite en blanc
Koreografia Serge Lifar – Musiikki Edouard Lalo – Puvut Maurice Moulénen mukaan – Valot François Saint-Cyr – Musiikinjohto Philippe Béran
Pneuma ei kuitenkaan ole pelkkää henkevää ja kuulasta liikettä, vaan siinä on runsaasti huumoria ja jopa ilkikurisuutta. Kansallisbaletin tanssijat ovat selvästi sisällä teoksen maailmassa ja heittäytyvät täysillä sen vietäväksi.
Aavistus tyrkyttäytymisestä
Serge Lifarin vuodelta 1943 oleva neoklassinen ”Suite en blanc”, joka keskittyy esittelemään tanssijoiden teknistä virtuositeettia ja tyyliä, vaikuttaa tässä yhteydessä yhteydessä vähemmän eteeriseltä, lähes lihalliselta. Tällä en tarkoita, etteivätkö tanssijat osaisi asiaansa ja hallitsisi tekniikkaansa, mutta jotenkin valkoasuiset tanssijat eivät vaikuta pääsevän irti maasta tyhjällä mustalla näyttämöllä ja esityksessä on lievä pinnistämisen tuntu.
En osaa sanoa, kuuluko se teoksen syntyajan tyyliin, mutta kokonaisuudessa on lievä itsensä tyrkyttämisen vivahde, jota jokaisen numeron jälkeen seuraavat, mielestäni jo vanhanaikaset, kiitokset vielä korostavat.
Suite en blanc ei noudata perinteisen baletin liikesääntöjä, vaan Lifar yhdisti liikkeisiin kulmikkaita muotoja ja kevyitä lantion liikkeitä. Erityisesti tämä näkyy naisten kyynärpäistä taipuvissa käsissä, jotka tuovat mieleen murtuneen linnun siiven.
Yksi teoksen kuuluisia osuuksia on vauhdikas La Cigarette-soolo, joka Yimeng Sunin esittämänä säkenöi ja valloitti kuten kuuluukin. Kaunis ja sopusointuisen taitava oli myös Claire Teisseyren ja Benjamin Kueflerin tanssima Pas de deux.
Ymmärrän, miksi Suite en blanc on aikanaan ollut loistava menestys ja kuulunut, ja kuuluu edelleenkin, monen balettiryhmän ohjelmistoon. Kansallisbalettikin esitti sen ensimmäisen kerran vuonna 1960, jolloin se oli ohjelmistossa liki kymmenen vuotta. Tässä yhteydessä se kuitenkin vaikuttaa hieman tyhjältä ja hivenen liian historialliselta.
 |
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.
