Teatteri ja Tanssi
1.10.2020 14:14 ・ Päivitetty: 1.10.2020 14:14
Tanssiarvio: Tanssimisen pakko ja vimma
Tanssiminen, nimenomaan paritanssi, näyttää suomalaisessa yhteiskunnassa koetun ja edelleen koettavan todella vaaralliseksi.
Näin voi päätellä siitä, että kun talvisodan aikana sisäasiainministeriö kielsi huvitilaisuuksissa tanssimisen ja laittomia tanssitilaisuuksia kuitenkin järjestettiin, niin edelleenkin niistä vaietaan. Tähän puhumattomuuden muuriin törmäsi koreografi Antti Lahti halutessaan Tanssikielto-teostaan tehdessä haastatella palvelutaloissa niitä henkilöitä, jotka olivat eläneet nuoruuttaan tuona aikana. Hänelle ei suostuttu kertomaan yhtään mitään.
Kuulostaa aika uskomattomalta, mutta toisaalta yhdestä nykyajan tanssimuodosta, josta siitäkään ei ainakaan julkisuudessa paljon puhuta, voidaan vetää yhtäläisyysviivoja.
TANSSI
Aleksanterin teatteri
Tanssikielto
Ohjaus Antti Lahti – Käsikirjoitus ja koreografia Antti Lahti ja työryhmä – Ääni Antti Puumalainen – Valot Juho Itkonen – Puvut Taina Natunen – Lavastus Sari Paljakka – Tuotanto Tanssiteatteri Tsuumi, Tanssiteatteri Minimi, Kuopion kaupunginteatteri
Kyse ei ole varsinaisesta laittomuudesta, eikä siitä voi saada vankeutta tai sakkoja, saatikka menettää henkeään kuten kahdelle henkilölle sodan aikana kävi, mutta varsinkin reivi- ja kellariklubikulttuurin alkuaikoina kyseessä on ollut samantapainen salainen toiminta. Läpi yönkin kestäviin teknobileisiin etsittiin salainen paikka, hommattiin äänentoisto ja tieto bileistä kulki vain somekanavia pitkin tietyille kohderyhmille.
Salatansseista teknobileisiin
Tähän sota-ajan ja nykyajan tanssimisen rinnastamiseen perustuu Tanssikielto -esitys. Kaksiosaisen teoksen alkuosassa kuvataan salaisia tansseja ja niitä huvittaviakin piirteitä, joita tanssikieltomääräys ja sen kiertäminen saivat. Jälkipuoliskossa ollaan nykyaikaisissa teknobileissä.
Siihen esityksen sisältö sitten oikeastaan jääkin. Aihetta ei viedä tai kehitellä pitemmälle. Teoksessa ei ole minkäänlaista tarinaa, ei liiemmin ihmissuhteitakaan eikä mitään väittämää. Siinä kuvataan kaksi erilaista tanssimisen todellisuutta, ei muuta. Eikä se oikein riitä. Tulee tunne, että kyseessä on vähän väkisin esitykseksi venytetty pelkkä alkuidea.
Tämä näkyy myös esityksen kestossa, joka hyvin olisi voitu tiivistää vajaan tunnin paketiksi ja ratkaista eri aikakausiin liittyvä vaatteiden vaihto jotenkin muuten kuin väliajalla.
Salailun tunnelmaa korostetaan läpi esityksen Juho Itkosen hyvin hämärillä valoilla, jotka kyllä näyttävät kaiken tarpeellisen, mutta käyvät pitemmän päälle vähän monotoniseksi. Antti Puumalaisen äänikoosteessa nautitaan sota-ajan iskelmämusiikista ja saadaan rautaisannos teknomusiikin rytmitykitystä.
Itse tanssi ja esittäminen Tanssiteatteri Tsuumin, Tanssiteatteri Minimin ja Kuopion kaupunginteatterin yhteistuotannossa sujuu mallikkaasti. Lavalla on menoa ja meininkiä välillä lähes hurmokseen saakka. Energiaa riittää ja tanssijat ovat mukana joka solullaan.
Mistään ei näy, että esityksen valmistamisessa on ollut vähän enemmän mutkia matkassa. Ensin, esityksen ollessa viime keväänä lähes valmis, korona sotki kuviot, kun kaikki esitykset loppuivat. Nyt vain päivää ennen ensi-iltaa yksi tanssija loukkaantui ja hänet pikapaikattiin vain vuorokauden varoitusajalla. Nostan hattua tällaiselle intohimolle tanssimiseen ja esiintymiseen, se palo ei voi olla välittymättä myös katsomoon.
Tanssikiellon seuraavat esitykset Koko Teatterissa Helsingissä 23.10. klo 19:00 24.10. klo 14:00 sekä 24.10. klo 19:00 ja Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä 29.10.-19.11. 2020
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.