Kirjoittajat ovat vastaanottokeskuksen työntekijöitä, vapaaehtoisia, tutkijoita sekä viranomaisia niin Maahanmuuttovirastosta kuin kaupungeista.

Viittakiven vuosikirja osoittaa, että reilun vuoden mittaisesta toiminnan käynnistämisestä, ylläpidosta ja alasajosta selvittiin hyvin: “Matkan varrella on ollut ilo huomata, kuinka varsinkin lasten ja nuorten sekä perheen isien ja äitien kanssa asioiminen ja keskustelut voidaan käydä enenevässä määrin suomen kielellä.”

Suomen Setlementtiliittoon kuuluva Viittakivi perusti syksyllä 2015 kolmen kuukauden aikana kaksi hätämajoitusta ja viisi vastaanottoyksikköä, jotka myöhemmin muotoutuivat kolmeksi vastaanottokeskuskokonaisuudeksi.

“Tapahtui kerran keittiössä laitosruokailun aikoihin: Riisin valmistuksessa aikoivat asukkaat valuttaa riisistä keittoveden pois huoneestaan hakemansa lakanan lävitse. Siinä sitten pantomiimilla elehdittiin, että näin ei voi tehdä. Tietenkään siinä tilanteessa ei ollut tulkkia, joten kekseliäisyyttä tarvittiin. No, nopeasti reikävuoka kehiin ja riisi siihen valumaan. Ei mennyt sekään ihan nappiin, koska seuraavaksi reikävuoka olikin lattialla ja riisiä kaadettiin siihen jo kovaa vauhtia. Taas aikalisä ja monitahoisella elehtimisellä saatiin lopulta vuoka lavuaarin päälle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ruoka oli erinomaisen maukasta.”

Tapahtumia tarkastellaan vuosikirjassa myös tutkimuksen näkökulmasta, Viittakivi teki yhteistyötä kolmen eri yliopiston kanssa.

Suomen ja englanninkielisessä kirjassa kerrotaan vastaanottokeskuksen arjesta mutta kuvataan myös erilaisia ratkaisumalleja arkisten toimien hoitamiseksi.

Kirjan on toimittanut Sirkku Lindstam, Viittakiven Lahden vastaanottokeskuksen johtaja 2015–2016.