Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Politiikka

Tasavallan presidentti otti valtaoikeuksiensa vähentämisen puheeksi, mutta mitä hän sanoillaan tarkoitti? – näin asiantuntijat vastaavat

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö (oikealla) sekä eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen (sd., vasemmalla), kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (sd.) ja ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) suurlähettiläskokouksessa Helsingissä tiistaina. Suurlähettiläspäivillä Suomen ulkomaanedustustojen päälliköt kokoontuvat vuosittaiseen tapaamiseen. Nelipäiväinen tapahtuma päättyy torstaina.

– Sanottakoon nyt selvästi: kannatan voimakkaasti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista, silläkin uhalla, että se vähentäisi tasavallan presidentin valtaoikeuksia, tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi tänään puheessaan suurlähettiläskokouksessa Helsingissä.

Johannes Ijäs

Demokraatti

Niinistön sanat herätellevät Suomessa jälleen esiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkan työnjakoon liittyvää keskustelua. Vaikka Niinistö totesi puheessaan ”sanottakoon nyt selvästi”, hänen avauksestaan voitaneen tehdä myös jonkin verran toisistaan poikkeavia johtopäätöksiä.

Tosin Demokraatin haastattelemat asiantuntijat tulkitsevat presidentin viestiä varsin yhdensuuntaisesti.

Ulkopoliittisen instituutin puheenjohtaja Teija Tiilikainen ei kuullut puheessa ainakaan mitään sellaista, joka viittaisi siihen, että Niinistö olisi halukas rukkaamaan perustuslakia ja sinne kirjattuja käsityksiä ulkopoliittisesta työnjaosta. Siitä siis ei ole mitä ilmeisimmin kyse.

Perustuslain mukaan ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”. Sen sijaan ”valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä”.

“Unionin kautta hoidettava turvallisuuspolitikka on hänen ykkösprioriteettinsa.”

Niinistö liitti puheensa valtaoikeuksista kontekstiin, jossa hän puhui siitä, miten geopoliittisesti maapallo ei ole enää kaksinapainen. Huomenna Vladimir Putinin Suomessa tapaava Niinistö sanoi, että sotilaallisella ja poliittisella voimallaan Venäjä on kiistatta osoittanut olevansa kolmas suurvalta.

– Tämä kolmio, jonka kärkinä ovat Washington, Peking ja Moskova, lyö nyt leimansa koko kansainväliseen turvallisuustilanteeseen, Niinistö sanoi.

Hän totesi, että huomattavasti kolmiota mieluummin hän piirtäisi maailmanpolitiikan kuvan nelikulmiona.

– Sellaisena, jossa Euroopan unioni olisi tasavertainen globaali toimija muiden suurvaltojen kanssa. Osana vaikutusvaltaisempaa unionia omakin asemamme vahvistuisi. Ikävä kyllä EU:n geopoliittinen ja turvallisuuspoliittinen painoarvo ei kuitenkaan toistaiseksi vastaa sen taloudellista voimaa, tasavallan presidentti suri.

Teija Tiilikainen tulkitsee presidentin puhetta niin, että presidentti halusi tehdä selväksi että unionin kautta hoidettava turvallisuuspolitikka on hänen ykkösprioriteettinsa, vaikkakin se on pääministerin ja valtioneuvoston vastuulla.

– Vaikka se ei tue hänen valtaansa, hän on sitä mieltä, että EU:n pitää olla vahva. Hän on jo pitkään korostanut sitä, että EU:n pitäisi olla vahvempi ääni ja kantanut huolta siitä, että suurvallat puhuvat pöydissä, joissa Euroopan unionia ei ole, Teija Tiilikainen toteaa.

Tiilikainen painottaa, että jo nykyinen perustuslaki tekee valtioneuvostosta ja pääministeristä ykkösjohtajan EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Pääministeri esimerkiksi edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa, joka tekee strategiset linjaukset ja konkreettiset päätökset EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

– Perustuslain kirjain on sellainen, että Euroopan yhteinen ulkopolitiikka on valtioneuvoston vastuulla mutta sitä tehdään tiiviissä yhteistoiminnassa presidentin kanssa.

“Pienen maan yhteistä tahtotilaa ilmentävä kommentti.”

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola näkee presidentin puheen suurlähettiläspäivillä olleen huuto sen puolesta, että EU ottaisi lisää vastuuta ja toimijuutta. On vaikea navigoida maailmassa, jossa EU ei pysty kunnolla reagoimaan asioihin.

Suhteessa suurvaltojen kolmioon EU ei voi jäädä passiiviseksi ja toimimattomaksi. Muutoin EU ei voi olla myöskään kunnon väline Suomen ulkopolitiikalle.

– Siitä huolimatta, että saattaa vähentää presidentin kyvykkyyttä vaikuttaa asioihin ja korostaa pääministerin roolia, on kansallinen tavoitetila, että EU kykenisi tarttumaan itseään niskasta kiinni ja saamaan aikaa jotain yhteistä linjausta. Kyseessä ei ollut siis perustuslaillinen kommentti vaan pienen maan yhteistä tahtotilaa ilmentävä kommentti.

Aaltola näkeekin Niinistön puheessa viestin, jonka mukaan Suomi kyllä kantaa itse vastuuta viime kädessä, mutta kun on kyse isoista yhteisöistä tai suurvalloista pienen maan sisällä ei ole varaa jäädä kiinni ulko- ja turvallisuuspoliittisten reviirien pohtimiseen.

– Tässä presidentti ilmaisi kantansa, joka ei välttämättä hänen reviiriään laajenna vaan supistaa.

“Hän halusi signaloida, että tämä ei ole hänelle valtakysymys.”

Entinen ulkoministeri, ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohaja Erkki Tuomioja (sd.) toteaa Niinistön kannattavan EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista, mikä ei sinänsä ole mikään uutinen. Se on tasavallan presidentin pitkä linja.

– Vielä hän halusi lisätä, että tämä on hänen mielestään niin tärkeä asia, että vaikka jatkossa katsottaisiin, että EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on vain valtioneuvoston asia, hänen valtaoikeutensa saisi tässä pienentyä.

Tuomioja toteaa, miten käytännössä nytkin on niin, että kun EU:ssa käsitellään Suomen yleiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttavia asioita, niistä konsultoidaan myös tasavallan presidenttiä.

– Se on ihan hyvä käytäntö.

Tuomioja kuitenkin pohtii, että Niinistön lausuntoa voisi tulkita myös niin, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteinen johtaminen ulottuisi myös siihen, kun turvallisuuspolitikkaa tehdään EU:n kautta.

– Mutta hän halusi signaloida, että tämä ei ole hänelle valtakysymys.

– Hän ei tässä yhteydessä ole vaatimassa myöskään perustuslain tai pikemminkin sen tulkinnan muutosta – joskin voisi ajatella, että ei se hänen mielestään olisi huono asia.

Aivan täysin ongelmitta perustuslain tulkinta ei ole ulkopolitiikan hoidossa mennyt. Tuomioja sanookin perustuslain sisältävän aina tietynlaista harmaata vyöhykettä.

Hän muistuttaa ongelmia olleen ainakin vuonna 2014, jolloin EU-maiden pääministereiden linjasivat, etteivät EU-maat järjestä toistaiseksi kahdenvälisiä kokouksia Venäjän kanssa maan miehitettyä Krimin. Silloinen pääministeri ei ollut muistanut kertoa asiasta tasavallan presidentille, mistä Tuomiojan mukaan presidentti ei ollut lainkaan mielissään.

– Vakiintunut käytäntö on se, että kaikista Suomen ulko- ja turvallisuuspolitikkaan liittyvistä asioista, vaikka olisivat EU:ssa päätettyjä asioita ja vaikka niistä päätettäisiin valtioneuvosssa, keskustellaan tasavallan presidentin kanssa, Tuomioja sanoo.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE