Tästä syystä perustulosta puhuminen kannattaa

Antti Koskela kirjoittaa kolumnissaan, että perustulokeskustelua tulisi ”viilentää”. Kun ottaa huomioon, että hallitus on jo päättänyt hallitusohjelmassaan aloittaa perustulokokeilun ja selvitysmieheksi valitun Kelan tutkimusjohtajan Olli Kankaan ensimmäisen selvityksen tulee olla valmis jo maaliskuun loppuun mennessä, ihmettelen demareiden tarvetta hiljentää keskustelua. Mielestäni sosiaaliturvamallin uudistamiskeskustelulla alkaa olla jo kiire.

Demarit ovat profiloituneet julkisesti perustulokeskustelussa kriittiseksi mutta toisaalta mitään sanomattomiksi. Kyllä kriittinen keskustelu perustulomalleista on kannattavaa, mutta heikko vastustaminen ei ole puolellamme. Käyn seuraavaksi läpi Koskelankin kirjoituksessa olevia klassisia argumentaatiovirheitä, jotka luovat mielikuvaa demareista heikkoina sosiaaliturvamallin uudistajina.

Nirvana-virhepäätelmä: torjutaan vaihtoehto siksi, että se ei ole täydellinen.

”Perustulon kannattajilta kysytään usein, millainen on konkreettisesti heidän ehdottamansa perustulomalli. Tähän kysymykseen ei yleensä saa vastausta, tai sitten vastaus on, ettei mallia ole vielä lyöty lukkoon. Se ilmeisesti tarkoittaa, etteivät he ole kyenneet muodostamaan realistista perustulomallia, jonka takana lopulta haluaisivat seistä ja ajaa sen toteuttamista”, kirjoittaa Koskela.

Perustulokeskustelu todella on monimutkainen, ja jatkuva kehittäminen on meidän kaikkien etu. On totta, että malleissa on paljon ongelmia, ja siksikin juuri keskustelua tarvitaan.

Demarit ovat profiloituneet perustulokeskustelussa kriittiseksi, mutta toisaalta mitään sanomattomiksi.

Humen giljotiini: siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä, miten niiden tulisi olla.

”Maailmassa on vajaat 200 itsenäistä valtiota. Niistä yhdessäkään ei ole käytössä perustuloa. Edes yhtä laajaa keskustelua sellaisen käyttöönotosta ei käydä missään muualla. Jos perustulo on niin loistava idea, miksei sitä ole toteutettu missään maassa? Tai miksei Suomen oloissa toteuttamiskelpoista mallia ole esitetty?”, argumentoi Koskela. Suomi oli ensimmäinen maa, jossa naiset pääsivät parlamenttiin, ja onneksi näin.

Bifurkaatio: esitetään asia niin, että on vain kaksi vaihtoehtoa:

”Ensimmäinen on, että nykyisellä rahoitustasolla olisi varaa korkeintaan muutaman sadan euron perustuloon. Sellaisella ei kykene maksamaan edes asumiskustannuksia, ja lähes kaikki työttömät ja sairaat joutuisivat köyhyyteen. Riittävän korkeaan turvaan – ehkä 800–900 euroa kuukaudessa – taas ei ole varaa, ellei veroja koroteta holtittomasti.”

Tarkoitukseni ei ole suoranaisesti esittää perusteluja perustulon puolesta tai vastaan, mutta tarvitsemme ehdottomasti parempaa keskustelua ja hyvin argumentoituja ajatuksia sosiaaliturvan kehittämisestä.

Lienee selvää myös meille demareille, että nykyistä sosiaaliturvamallia tulee uudistaa. Nykyisessä sosiaaliturvamallissamme on useita haasteita, kuten järjestelmän vaikeaselkoisuus, byrokraattisuus ja soveltumattomuus moniin elämäntilanteisiin. Tästäkin syystä pelkkä ”ei” ei ole meille kannattava kanta, vaan meidän tulee todella pohtia vaihtoehtoamme sosiaaliturvamallin kehittämiseksi.

Uusimman Kelan tutkimusblogin perusteella tasaverotukseen perustuvat mallit, kuten vihreiden perustulomalli, ei juuri saa kannatusta. 700 euron perustulo 50 prosentin tasaverotuksella sai vain 30 prosentin kannatuksen kyselyn vastaajien keskuudessa.

Vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajien joukossakin mallia piti huonona ajatuksena yli puolet. Muiden joukossa huonona ajatuksena piti 60–80 prosenttia vastaajista.

Uskon, että juuri sosialidemokraattien keskuudessa löytyy paljon älyä ja innovaatiota kehitellä sosiaaliturvamalli, joka kykenee saamaan kannatusta ja vastaamaan nykyisen yhteiskunnan tarpeisiin.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat