tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

Tätä ei kerrottu Koiviston 1988 vaalikampanjasta – ja mihin kaikkeen se sitten johti

Kuva: Kalevi Keski-Korhonen
Edesmennyt presidentti Mauno Koivisto osasi pelikentällä yllättää.

Mauno Koiviston toinen valtakausi (1988–1994) käynnistyi presidentinvaalikampanjalla. Jotkut saattoivat pitää massiivista ja modernia kampanjointia tarpeettomana, olihan Koivisto ylivoimainen kansansuosikki edelleen. Ennenkaikkea SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa halusi, että kampanja käydään ja kunnolla, olisihan se osoitus presidentti-instituution kansainvaltaistumisesta, ja ettei mitään epädemokraattista kaikkien puolueiden ehdokasta voisi enää koskaan tulla, kuten vanhan ja sairaan presidentin Urho Kekkosen taakse 1978 vaaleihin väkisin kyhättiin. SDP oli tuolloin etunenässä, mitä monet häpeävät vieläkin.

Mauno Koiviston valinta toiselle kaudelle oli yhtä kansanvallan juhlaa sekin. Jos oli ensimmäinen kampanja kuusi vuotta aiemmin ollut väenpaljouden juhlaa, oli se sitä nytkin. Vaalijuhlapaikat natisivat liitoksissaan, eivätkä likikään kaikki mahtuneet juhlataloihin edes sisälle. Ulosjääneille oli järjestetty äänentoistolaitteita, jotta kuulisivat edes rakkaan Manun puheen.

Vaali oli Suomen poliittisen historian ensimmäisen ja viimeisen kerran kaksivaiheinen kansanvaali. Äänestäjällä oli kaksi lippua, joista toisella äänestettiin presidenttiehdokasta suoraan. Toisella lipulla äänestettiin valitsijamiestä vanhaan tapaan. Heitä valittiin 301.Koivisto jäi täpärästi rannalle, eikä saanut yli 50 prosenttia äänistä, reippaat 48 prosenttia kylläkin.

Tarvittiin siis valitsijamiehiä, mutta se on jo toinen juttu. Koiviston suosio oli ylivoimainen ja hän jatkoi kansansa johtamista vielä kuusi vuotta.

Illan päälaulajaa ei löydetty

Vuonna 1988 olin sosialidemokraattisen viikkolehti Valppaan päätoimittaja Kuopiossa, tasan kolmikymppisenä.

Ei ollut mikään uutinen, että juhlapaikaksi valittu Kuopion tuliterä Musiikkikeskus oli ääriään myöten täynnä Manu-faneja. Olisi Kuopiossa suurempiakin paikkoja ollut, mutta ilmeisesti savolaiset halusivat hieman turhamaisesti esitellä hienoa Musiikkikeskustaan.

Oli miten oli, itse hiippailin kameroineni esiintymislavan niin sanotulle backstagelle saadakseni hieman epätavallisia kuvakulmia esiintyjistä. Niitä sainkin. Ja muutakin.

Yhtäkkiä järjestäjät juoksentelivat ympäriinsä hätääntyneinä – illan päälaulajaa ei löydetty. Viime hetkellä hänet kuitenkin kiikutettiin lavalle, asetettiin toinen käsi tukevasti mikrofoninvarteen kiinni ja toiseen käteen tupakka käryämään. Esirippu vedettiin auki ja laulaja aloitti settinsä.

Esiintyminen oli täysin virheetön. Setin jälkeen esirippu laskeutui, ja laulaja talutettiin pois lavalta.
Kukaan ei huomannut mitään, tuskin Koivistotkaan. Enkä minäkään muistanut edes kuvata, olin niin äimän käkenä.

Voin tämän jutun kertoa, koska rikos lienee vanhentunut, ja laulajasankarikin virittelee äänihuuliaan taivaallisessa orkesterissa.
uuu

Manu-shown päätyttyä ohjelmassa oli vielä yleisöltä suljettu tilaisuus, jossa valitsijamiehet tapasivat ehdokastaan. Livahdin sisään, vaikka ei kai se olisi ollut sallittua.

Siihen aikaan TUL:n lentopalloseura Varkauden Tarmo oli Suomen ehdotonta lentopallon eliittiä. Valitsijamiesehdokkaiden joukossa oli Tarmon huippupelaaja, palomies Petteri Häyrinen. Hän muuten oli tuoreiden kunnallisvaalien ehdokaslistalla SDP:n joukoissa, nyttemmin viisikymppisenä palomiehenä. Häyrinen pääsi varapaikalle.

Tuli Petterin vuoro tervehtiä ja kätellä Manua. Siinä pitkänhuiskeat lentopallomiehet, kuusikymppinen tasavallan presidentti ja kaksikymppinen palomies, paiskasivat kättä. Kuulin Petterin sanovan presidentille, että olisipa mukavaa, jos presidentin seura Sikariporras voisi ottaa ottelun joskus Varkauden Tarmoa vastaan. Kirjasin toiveen ylös Valppaan vaalireportaasiini.

Muutaman viikon päästä soi puhelin

Aikaa kului, eikä mitään tuntunut tapahtuvan. Niinpä otin ohjat käteeni ja postitin presidentin kansliaan lehden saatekirjeen kera.

Muutaman viikon kuluttua työpöydälläni soi puhelin. Langanpäässä oli Sikariportaan edustaja, joka kysyi Petteri Häyrisen puhelinnumeroa. Minulla oli se, mutta se oli salainen.

Annoin sen, mutta yhdellä ehdolla. Saan tehdä jutun ottelusta. Juttulupa heltisi.
Osoittautui, että Petteri oli päättänyt käydä ottelun yksin Sikariportaan täysilukuista joukkuetta vastaan. Äimistelin.

– Vanhoja herroja täytyy suojella, Petteri naurahti.

Myöhemmin paljastui, että hän oli täysin oikeassa. Huippupelaaja yksinkin riitti Sikariportaalle. Manukaan ei pelannut. Häneltä oli juuri leikattu luomi. Niinpä hän tuomaroi ammattilaisen ottein lentopallotuomarin huikean korkeasta tuolista jäätävän tasapuolisesti.

Kukaan ei valittanut tuomioista.

Tuomioja varoittaa vaaran vuosista: ”Sipilän-Orpon-Soinin hallitus on toteuttamassa yhteisvastuullisen hyvinvointiyhteiskunnan rajua alasajoa”

Kuva: Kari Hulkko
Erkki Tuomioja Facebook-kirjoituksessaan: "Kansallismielisen oikeistopopulismin saaman huomion ja tuomion taakse on tarkoituksellisestikin jäämässä suurin vaara suomalaisten turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Eli yhteisvastuullisen hyvinvointiyhteiskunnan raju alasajo."

– Elämme todellisia vaaran vuosia, kirjoittaa SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomioja Facebook-päivityksessään.

Kirjoituksessa on kovaa kritiikkiä Juha Sipilän (kesk.) hallituksen politiikalle.

– Viime viikot on puhuttu ja käsitelty laajasti sitä miten perussuomalaiset on jäänyt sellaisen joukon haltuun, jonka kanssa edes Sipilä ja Orpo eivät voi arvopohjan erilaisuuden vuoksi jatkaa hallitusyhteistyötä. Hyvä näin, vaikka en pidä sitä joukkoa, jonka kanssa hallitus nyt jatkaa, niin erilaisena kuin pannaan julistettua, että tekisin eron niiden arvopohjan hyväksyttävyyden suhteen.

– Minäkin olen osallistunut tähän kommentointiin ja näin tehdessäni ollut mukana luomassa mielikuvaa kansallismielisestä populistioikeistosta jollain tavoin erityisen suurena vaarana Suomelle. Toki se on vastenmielinen ja valtaan päästessään vaarallinenkin suuntaus, mutta sen enempää musta menneisyys kuin sininen tulevaisuus eivät näytä sellaisilta, että niillä yhdessäkään olisi enää tuleviin hallituksiin asiaa.

Kansallismielisen oikeistopopulismin saaman ”huomion ja tuomion” taakse on Tuomiojan mielestä tarkoituksellisestikin jäämässä suurin vaara suomalaisten turvallisuudelle ja hyvinvoinnille:

– Eli se yhteisvastuullisen hyvinvointiyhteiskunnan raju alasajo, jota Sipilän-Orpon-Soinin hallitus on määrätietoisesti toteuttamassa.

Kärkihankkeena tässä on sote-uudistus.

– Jos se toteutuisi hallituksen kaavailemassa muodossa – mikä näyttää perustuslakiongelmien vuoksi vielä epävarmalta – olisivat seuraukset sekä järkyttäviä ja kauaskantoisia että sellaisia, että niitä olisi hyvin vaikea minkään tulevan hallituksen lähteä korjaamaan.

Tuomioja pitää ilmeisenä, ettei mikään sote-uudistuksen alkuperäisistä hyvistä tavoitteista kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia, tule toteutumaan, vaan kaikissa mentäisiin päinvastaiseen suuntaan.

”Sipilä on kokoomuksen listoilta ministerilupauksella kepuun ostamansa Bernerin kanssa toteuttamassa visiotaan valtion vähittäisestä muuntamisesta Oy Suomi Ab:ksi.”

Tuomiojan mukaan perussuomalaisilla ja sen hallitukseen takertuneella lohkolla ei ole koko prosessin aikana ollut mitään omaperäistä sanottavaa asiaan, johon se alun perin sitoutui maahanmuuttopolitiikkaan saatujen kiristävien kirjausten vastineeksi – ja jota se on edelleen valmis tukemaan, ”kunhan ministerit saavat pitää kiinni salkuistaan mahdollisimman pitkään”.

Avainasemassa on kuitenkin päähallituspuolue keskusta.

– Nyt Sipilä on kokoomuksen listoilta ministerilupauksella kepuun ostamansa Bernerin kanssa toteuttamassa visiotaan valtion vähittäisestä muuntamisesta Oy Suomi Ab:ksi. Siihen kuuluu paitsi sote, myös liikennekaari, kaikki ”tarpeettoman säätelyn” purkamisen varjolla tapahtuva sisäisen turvallisuuden heikentäminen sekä valtion omaisuuden mittava yksityistäminen, Tuomioja listaa.

– Kepun koko ajan yhä huolestuneempi kenttäväki on toistaiseksi pidetty ruodussa maakuntaitsehallinnon lupauksella ja ontolla alkiolaisuutta korostavalla ja sitä väärentävällä retoriikalla.

Sokean markkinalähtöisyyden ensisijaisuudesta hallituksen suunnitelmissa kertoo Tuomiojan mukaan myös se, miten hätäisesti ja huonosti esityksiä on valmisteltu.

Sipilä: ”Ei ole helppo päätös, kun on niin monta ehdokasta” – EU-virastojen uusista sijoituspaikoista tulee kova vääntö

Kuva: Lehtikuva-AFP
Pääministeri Juha Sipilä osallistuu EU-huippukokoukseen Brysselissä.

EU-maat aikovat äänestää marraskuussa siitä, mihin maahan EU:n lääkevirasto ja pankkiviranomainen sijoitetaan.

Britannia isännöi tällä hetkellä kahta EU-virastoa, lääkevirastoa ja pankkiviranomaista, jotka sijoitetaan muihin maihin brexitin myötä.

Jäsenmaat sopivat myöhään torstai-iltana siitä, miten päätös uudelleensijoittamisesta tehdään.

Lähes kaikki EU-maat tavoittelevat virastoja itselleen, Suomi mukaan luettuna, ja taistelusta on tulossa kova.

Jäsenmaiden pitää jättää hakemuksensa heinäkuun loppuun mennessä.

Komissiolla on joukko periaatteita, joiden avulla se arvioi hakemuksia. Kriteerinä on muun muassa mahdollisuus käynnistää viraston toiminta samana päivänä, kun Britannian ero astuu voimaan.

Viraston toimitilojen pitää myös sijaita hyvien kulkuyhteyksien päässä, kaupungissa pitää olla riittävästi majoitustilaa, kouluja viraston työntekijöiden lapsille ja työllistymismahdollisuuksia puolisoille. Komissio ei kuitenkaan tee päätöstä, vaan tarjoaa vain vertailutietoa päätöksenteon tueksi.

Yleisten asioiden neuvosto äänestää kaupungeista marraskuussa.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kertoi kokouksen päätyttyä, että prosessista päätettiin lopulta muutamassa minuutissa, vaikka aiemmin viikolla sopu näytti epävarmalta.

Sipilä uskoo, että Helsinki pärjäisi kriteerien perusteella hyvin.

– Ei ole helppo päätös, kun on niin monta ehdokasta, Sipilä kuitenkin enteili.

Anniina Luotonen–STT

Berner tarjosi miljoonaa euroa uutistoimintaan – ottajaa ei kuitenkaan taida löytyä

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.).

Hallitus on esittänyt lisäbudjetissa miljoonan euron tukea yleisen edun TV-kanavien uutis- ja ajankohtaistoiminnan tukemiseksi.

Myös median innovaatiotuen jäljelle jäävää rahaa kohdennettaisiin uudelleen. Sitäkin voitaisiin käyttää yleisen edun TV-kanavien uutis- ja ajankohtaistoiminnan tukemiseen. Näillä näkymin tätä rahaa ei ole kuitenkaan jäämässä jäljelle.

– Rahaa on tarjolla miljoona ensi vuodelle, liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) summaa.

– Ajatus on ollut se, että sitä voi hakea, jos on 25 % omaa toimituksellista tuotantoa, päätoimittaja ja tv-kanavan kautta jaettavaa uutista, Berner muistelee ulkomuistista ehtoja.

– Yleisen edun kanavan mukainen paikka edellyttää kanavana myös, että olet valmis tekstittämään ja valmis koko maata peittävään jakeluun, hän lisää.

Suomessa on kannettu huolta kaupallisten TV-kanavien uutis- ja ajankohtaistoiminnan puolesta. Ajat ovat olleet kovia ja toiminta on supistunut.

”Sehän jää Maikkarille arvioitavaksi.”

Kaupallisen television uutistoiminnan rahoitusta ja tulevaisuutta arvoinut työryhmä ehdotti, että valtio tukisi kaupallista tv-uutistoimintaa kolmivuotisella tukiohjelmalla. Tuki olisi kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa. Nyt siis tarjolla on kuitenkin vain miljoona vuodessa.

Ministeri Anne Bernerin käsitys on se, että tällä hetkellä yksikään kanava ei ole kiinnostunut yleisen edun kanavan hausta. Ei siis välttämättä edes MTV.

– Sehän jää Maikkarille arvioitavaksi, riittääkö se miljoona vuodessa, jotta he olisivat kiinnostuneita hakemaan yleisen edun kanavan paikkaa. En minä osaa vastata sitä Maikkarin puolesta, että ovatko he valmiita, koska nyt loppujen lopuksihan me puhumme kuitenkin hyvin erilaisesta rahamäärästä kuin alun perin oli ajateltu. Kyllä he varmaan ovat kiinnostuneita, mutta nythän se raha vain on erilainen, Berner sanoo.

Hän pohtii myös, voisiko joku muu toimija, uusi tai vanha olla kiinnostunut turvaamaan Ylen rinnalla TV:n uutistoiminnan monimuotoisuutta.

– Kysymyshän on myöskin se, että voidaanko tällä vielä houkutella ketään. Joku uusi toimija tai sanotaan, että voiko Sanoma olla kiinnostunut kasvattamaan jonkin verran televisiouutisointia Nelosen kautta vaiko ei.

”Turvataan moniarvoinen tai edes pariarvoinen mahdollisuus.”

Media-alan ja graafisen teollisuuden yritysten edunvalvontajärjestö Medialiitto on kritisoinut, että olisi puolueellista, jos vain MTV saisi valtiolta kaavailtua tukea.

– Meidän intressihän ei ole mikään muu kuin se, että turvataan moniarvoinen tai edes pariarvoinen mahdollisuus saada uutisia, Berner sanoo.

Pariarvoisella hän viittaa Ylen ja MTV:n tv-uutistuotantoon.

Suomessa on yhä ihmisiä, joiden uutishankinta on vain TV:n varassa.

– Nyt me emme ole vielä ehkä siinä tilanteessa, että voisimme ajatella, että television kautta saatavat uutiset keskittyisivät vain Ylelle. Meidän haaste on se, että meillä ei tällä hetkellä kukaan hae yleisen edun kanavan paikkaa. Meillä on yleisen edun kanavana vain Yle.

Koska on ihmisten tiedonsaannin monipuolisuudesta, viime kädessä puhutaan myös kansalaisten demokraattisista oikeuksista.

Ministeri muistuttaa, mistä ajatus kaupallisen TV-uutistoiminnan tukemisesta lähti liikkeelle: Ylen parlamentaarinen työryhmä kirjasi rapottiinsa, että ministeriön tulee selvittää, onko kaupallisilla tv-uutisilla mahdollisuus säilyä tulevaisuudessa yhtenä jakelukanavana Suomessa.

MTV: ”Emme vielä tiedä.”

Mitä varsinaiset toimijat ajattelevat tuesta ja yleisen edun kanavan hausta?

– Odotamme vielä tarkempaa tietoa mahdollisesta tuesta sekä tuen ehdoista, ennen päätöstämme. Jos tuen ehdot ovat realistiset, niin olemme valmiita tukea hakemaan, MTV:n toimitusjohtaja Jarkko Nordlund sanoo.

– Lähtökohtaisesti on hienoa ja arvostettavaa, että laadukas uutistoiminta nähdään tärkeänä myös Suomessa, muiden pohjoismaiden tavoin.

Näyttääkö siltä, että tuen ehdoista voisi tulla realistiset ja millaiset olisivat realistiset ehdot?

– Emme tiedä vielä. Toivomme siis näin ja odotamme tarkempia ehtoja, Nordlund vastaa.

Nelonen: ”Tukea ei voida myöntää vain yhdelle toimijalle.”

Nelonen ei ole vallitsevassa tilanteessa hakemassa yleisen edun kanavan statusta.

– Yhdelle toimijalle suuntautuva tuki on näkemyksemme mukaan kuitenkin kestämätön ratkaisu. Jos sen sijaan kotimaista uutis- ja ajankohtaistoimintaa halutaan tukea jakelutieriippumattomasti ja kuluttajakäyttäytymistä mukaillen, niin asia on kannatettava, Nelonen Median liiketoimintajohtaja Kari Laakso sanoo.

Jos häntä hieman tulkkaa, kyse on siitä, että vain MTV:n tukeminen ei olisi tasapuolista ja muutakin kuin TV:n uutistoimintaa voisi tukea.

– Tukea ei voida myöntää vain yhdelle toimijalle, eikä kertaluonteinen tuki edistä kotimaista uutistuotantoa mitenkään. Ei myöskään ole mitään takeita, ettei uutistuki lopulta kanavoidu viihdesisältöjen puolelle. Kaupallista uutistoiminta pitäisi tarkastella kokonaisuutena, eikä tukea yksipuolisesti esimerkiksi vanhemman kohderyhmän lineaarikanavan uutisia, hän jatkaa.

– Näkemykseni mukaan kotimaisen audiovisuaalisen tuotannon turvaaminen on isompi kysymys ja sitä kannattaisi lähestyä kokonaisvaltaisemmin, Laakso muotoilee.

Professori puolueloikkareista: Tulevaisuus yleensä kehno – Edes Soini ei voi taata menestystä

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Äänestyskäyttäytymistä pitkään tutkinut professori Heikki Paloheimo kertoo, ettei uuteen puolueeseen loikannut valovoimainen johtajakaan aina kykene pelastamaan loikkareita kehnolta tulevaisuudelta. Timo Soini kuuluu itsekin loikkareihin.

 

– Loikkareiden tulevaisuus on puoluehajaannuksissa yleensä huono, muistuttaa professori Heikki Paloheimo tuoreessa Facebook-päivityksessään.

– SDP:n puoluehajaannuksessa 1950-luvun lopulla puolueesta eronnut oppositio sai vuoden 1962 eduskuntavaaleissa eduskuntaan vain kaksi kansanedustajaa. Kun SMP hajosi vuoden 1972 eduskuntavaalien jälkeen, loikkarit (SKYP) saivat seuraavissa eduskuntavaaleissa eduskuntaan vain yhden kansanedustajan, Paloheimo sanoo.

– Edes se, että puoluehajaannuksessa loikkareiden joukossa on puolueen valovoimainen johtaja, ei takaa loikkaripuolueelle menestystä. Itävallassa Jörg Haiderin johtama maahanmuuttovastainen ja EU-kriittinen Vapauspuolue (FPÖ) nousi vuoden 1999 vaaleissa maansa toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja pääsi hallitukseen.

– Vaikka puolueen kannatus seuraavissa vaaleissa putosi alle puolueen edellisistä vaaleista, puolue jatkoi hallituksessa vielä seuraavalla vaalikaudella. Sitten puolue hajosi, kun sen sisälle kasvoi ja nousi enemmistöksi vielä Haiderin linjaa radikaalimmin kansallismielinen ryhmittymä.

– Siinä vaiheessa Jörg Haider ja moni muu FPÖ:n johtoon kuulunut henkilö perusti uuden puolueen, Itävallan tulevaisuuden allianssi (BZÖ). Se ei kuitenkaan vaaleissa menestynyt yhtä hyvin kuin FPÖ. Vuoden 2013 kansallisneuvoston vaaleissa BZÖ ei saanut kansanedustuslaitokseen enää yhtään kansanedustajaa, Paloheimo muistuttaa.

Helsingin Sanomien tänään julkaisemassa kannatusmittauksessa Uusi vaihtoehto sai vähän suuremman ja perussuomalaiset vähän pienemmän kannatuksen YLE:n mittaukseen verrattuna. Siinäkin Uuden vaihtoehdon kannatus jäi kuitenkin Perussuomalaisten kannatusta pienemmäksi. Tästä ei voida kuitenkaan päätellä, että halla-aholaisten suosio on suurempi kuin soinilaisten, niin kuin Helsingin Sanomat painetun lehden otsikossaan väittää, Paloheimo kommentoi.

Kommentti: Missä vaiheessa sunnuntaina, Juha Sipilä? – hallituskriisin ratkaisun yksityiskohdat hämärän peitossa

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Juha Sipilän (kesk.) uuden hallituksen syntyminen, korjataan Sipilän hallituksen jatkaminen, oli prosessi, joka jättää paljon poliittisten päiväkirjojen, muistelmien ja historiakirjojen selvitettäväksi. Prosessi ei ollut kaunis. Demokratian kannalta voi tietysti nähdä hyvääkin, että poliittinen peli tulee läpinäkyväksi, mutta kansalaisten demokraattiseen osallistumiseen vaikutus lienee miinusmerkkinen.

Moni asia on yhä selvittämättä. Kuka oli keskeinen vaikuttaja Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän syntymisessä? Milloin ryhmän synty tiedettiin? Mitä kukin poliittinen toimija tai asiantuntija ajatteli hallituksen hajottamisesta tai jatkamisesta? Miten keskusta ja kokoomus taipuivat siihen, että nyt jo yhden jäsenen loikan jälkeen 19 kansanedustajalla revitään hallituksessa viisi ministerin paikkaa?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tuli julki Kainuun Sanomissa aprikoiden, että pääministeri Juha Sipilä olisi voinut kaikesta huolimatta jättää hallituksen eronpyynnön. ”Taisin olla vähän sitäkin mieltä”, Niinistö sanoitti pehmeästi sivallustaan. Tätä valtiosääntöasiantuntijoiden kanssa rupatellut Sipilä ei siis kuitenkaan tehnyt. Hallitus jatkoi.

Oli asiantuntijoita, jotka olivat toistakin mieltä. Yleisen oikeustieteen professori Panu Minkkinen lausui STT:lle 13.6., ettei hallitusta voi enää hyvällä tahdollakaan pitää samana kuin aiemmin. Valtiotieteen professori Göran Djupsund katsoi TT:n haastattelussa, että hallituksen legitimiteetti on kyseenalainen, koska ministerit eivät edusta enää puoluetta, josta heidät valittiin hallitukseen.

Kriisikokoksen paikka.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että Sipilä sanoi eduskunnan täysistunnossa tiedonannossaan hallituksen parlamentaarisen pohjan muuttumisesta seuraavasti: ”Mutta että syntyisi uusi ryhmä ja vielä näin iso ryhmä, niin tällaista keskustelua ei ole käyty. Sellaisesta en ole kuullut mitään ennen tuota viikonloppua. Sunnuntai-iltana kuulin ensimmäisen kerran jotakin mietintää olevan, maanantaina, sen jälkeen kun päätös tehtiin, että arvoeromme on kasvanut liian suureksi, nuo vaihtoehdosta keskustelut alkoivat voimistua.”

Sipilän esikunnasta on vahvistettu STT:lle, että pääministeri keskusteli valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidénin ja oikeusministeriön asiantuntijoiden kanssa sunnuntaina. Hidénin mukaan Sipilän kanssa selvitettiin käytännössä vain toteutuneen kaltaista hallitusvaihtoehtoa.

– Minun tehtäväni ei ollut silloin ja ei ole nyt jälkeenpäin yrittää miettiä, mikä keskustelun tarkoitus oli. Se oli kyselyä yhden mahdollisuuden varalta, Hidén sanoi STT:lle.

Demokraatti yritti kysyä niin Hidéniltä kuin Sipilältä, mihin aikaan sunnuntaina keskustelut käytiin. Ei vastausta. Jos Sipilä kuuli sunnuntai-iltana ”jotain mietintää isosta ja vielä näin isosta ryhmästä”, hänen on täytynyt tarttua oljenkorteen nopeasti ja suurella tarmolla.

Tänään tämä oljenkorsi on sen varassa, ettei Jussi Halla-aho onnistu puhumaan Kike Elomaan lisäksi juuri muita sinisiä takaisin perussuomalaisiin. Jos onnistuu, Suomi 100 -vuosi jatkuu entistä levottomampana.

Jos voi arvata, Sinisen tulevaisuuden juhannuslomille lähtö saattaa myöhästyä jonkin verran. Se on kriisikokouksen paikka, rivit on saatava suoriksi. RKP:n ja KD:n kansanedustajat sen sijaan ovat jo junassa kohti pohjoista.

Keskustelua aiheesta