Ryhmän järjestyksessään ensimmäinen esityskokonaisuus Otteita nähtiin Vallilan Kansallisteatterin näyttämöllä vuonna 2019 ja oli tehty yhteistyönä Teatterikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelma Nätyn kanssa. Kantin seuraava esitys Anne F siirtyi koronan pakottamana harmillisesti verkkoon.

Hiljattain Omapohja-näyttämöllä sai ensi-iltansa Kantti-nuorten uusin näytelmä Pakko Jakaa, jonka ohjauksesta vastaa Kantin taiteellinen vastaava Satu Linnapuomi. Eira Virekoski kirjoitti näytelmän Kantti-nuorten haastatteluiden pohjalta. Syntyi esitys, jossa pääosassa ovat nuoret ja ympäröivän maailmamme monitahoiset kysymykset.

Keskusteluja kellarista

Kolme nuorta laskeutuu ihmispaljoutta pakoon kellariin ottamaan valokuvaa. Someen pitäisi saada luotua mahdollisimman hyvä otos yläkerran menosta. Valokuvan lavastusta on hauska seurata ja kohtaus on yllättävän tunnistettava myös aikuisten maailmassa.

Kohta kuva on saatu talteen ja kellariin ilmestyy lisää nuoria. Nyt myös bileisiin tuodut mutta epäeettisiksi koetut pitsat pitäisi saada kellariin pois silmistä juhlatunnelmaa pilaamasta.

Pakko jakaa on nuorilta nuorille tehtyä teatteria. Oleellista ei ole niinkään yksittäisten roolihahmojen juonikuviot vaan kohtausten ja tilanteiden kautta syntyvät kysymykset ja keskustelut. Esitys käsittelee nuorten kohtaamaa maailmaa monesta eri näkökulmasta, usein huumorin keinoin. Yleisö nauraa tilanteille yhdessä nuorten kanssa, mikä on oleellinen osa kokonaisuutta.

Esiintyjäjoukko, yhteensä viisitoista nuorta, on lavalla luontevasti eri kokoonpanoin ja keskustelukohtaukset soljuvat uskottavina. Tiedostavuudesta tehdään esityksen jonkinlainen punchline, vaikka samaan aikaan myös sen tärkeä arvo tiedostetaan. Voiko bileissä olla hauskaa, vaikka tiedostaisikin maailman vinot puolet? Tavoitetaanko tietoisuus hauskuuden kustannuksella?

Nuorten Twister-peli saa yllättävän käänteen, kun jää epäselväksi, milloin pelissä tapahtuva kosketus luetaan tahattomaksi ja milloin tahalliseksi.

Huumorista huolimatta ja ikään katsomatta teemat ovat merkittäviä ja niitä on monia: kehonkuva, turvallinen tila, fyysinen koskemattomuus, ympäristön huomioon ottaminen, mielenterveys, suostumus, luvan kysyminen…

Smurffien ja Poudan sukupuoliroolit

Laura Dammertin lavastama, yksityiskohtaisen värikäs ja tavaraa pursuava kellari täyttää Omapohjan näyttämön tehokkaasti. Bileiden jatkuessa yläkerrassa, maan alla päästään myös toisiin todellisuuksiin. Säilytyslaatikosta nouseva Smurffiina tilittää yleisölle turhautuneena elostaan ainoana naisena sadan miessmurffin joukossa. Portaiden alla lymyilee sukupuoli-identiteeteistä sekaisin mennyt hulvaton Pekka Pouta. Sosiaalisen median vihakommentteja vastaan käydään valomiekkataistelu, jossa avuksi rientää suojeluspyhimys Mira Temptation Island Suomesta.

Pakko jakaa nimessä näyttäytyy paitsi somen aikakausi, myös halu jakaa omia ajatuksia sekä sen kautta tarve tulla nähdyksi. Esityksessä esitetyt kysymykset jäävät ilmaan eikä tarkkarajaisia vastauksia muodosteta. Ajatustenvaihdolla aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret tulevat kuitenkin tehneeksi tilaa ympärilleen ja kokonaisuudesta hahmottuu vahva yhteisöllisyys. Kohta musiikki jo kovenee ja bileet levittäytyvät myös kellariin.