Teatteri ja Tanssi
15.6.2022 14:04 ・ Päivitetty: 16.6.2022 11:52
Teatteriarvio: Pyynikin Grooven teinieetos saa potkua nuorten esittäjiensä tekemisen riemusta
Arto Mellerin ensimmäinen, 1989 ilmestynyt koottujen runojen valikoima sai lennokkaaksi nimekseen Nuoruus, siivekästä ja veristä.
1970-luvun voittoisan euroviisun suomalaisessa coverissa laulettiin,jotta “nuoruus on seikkailu suunnaton”.
Oma, kokemusperäinen ja jälkiviisas arvioni on, että nuoruus, teiniys, on ennen kaikkea suuri banaliteetti. Tuon ikäkauden hölmonvarmassa keekoilussa Siperia ei opeta eli samat pöljyydet toistuvat teinipolvesta toiseen.
Siksi on jopa ymmärrettävää, että teini-iän kuvaukset ovat kirjallisuudessa, draamoissa ja elokuvissa monesti kliseisiä. Pyöristettyjä survival gameja, jotka lopulta tuntuvat enemmän koomisilta vaikka haluavat näyttää intohimoisilta tai traagisilta.
Tavoite täyttyy
Sellaisena näyttäytyy myös Marika Vapaavuoren kirjoittama tarina Pyynikin kesäteatterin tämän suven avauksessa, nuorisomusikaali Groovessa. Pinnalta katsoen – ja varmasti sen keskusroolihenkilöiden omassa päässä – tämä teini-iän riitteihin kuuluva temmellys koulun päättymisen jälkeisissä kesäfiilisiksissa voi olla siivekästä seikkailua. Perimmältään se on kuitenkin hellyttävä kimara mokia, asioiden paisutteluja ja ja “carpe vitun diem” -tyyppisistä uhoiluklassikoista kumpuavaa kompurointia, jossa virheistä otetaan opiksi nurkan takana odottaviin seuraaviin virheisiin asti.
Oikeastaan kuuluu jo musikaalien perimään, että tarinarunko tapaa niissä olla heppoinen, monesti jopa sivuseikka. Grooven tapauksessa tuttuudesta, lähieletystä aiheesta nouseva stoori on kuitenkin merkityksellisempi, koska sen esittäjänä on valtava joukko lukioikäisiä nuoria. Eli kuten Grooven ohjaaja ja kirjoittaja Marika Vapaavuori esityksen käsiohjelmassa tiivistää: “Kun prosessin alussa nuoret jännittivät mitä tuleman pitää, ketkä pääsevät mukaan, miten roolit jakautuvat, minä jännitin vähintään yhtä paljon, onnistuisinko tavoittamaan tarinan, jossa olisi paljon rooleja, sopivasti tekemistä ja nykynuorten maisemaa. Kesäkomedian elementtejä ovat tutut rakkaus ja väärinkäsitykset.”
Pyynikin kesäteatteri, Tampere
Groove
Käsikirjoitus ja ohjaus Marika Vapaavuori – Koreografia Liina Siimes – Laulujen sanat Marika Vapaavuori, Kasper Lindell – Musiikin sävellys, äänitetuotanto Kasper Lindell – Äänisuunnittelu Antti Vuorela ja Mikko kiviniemi -Lavastus Juho Lindström – Puvustus Jaana Aro – Kampaukset ja maskeeraus Noora Raimola Näyttämöllä Lari Halme, Verneri Lilja, Petra Karjalainen ja Tampereen yhteiskoulun lukion oppilasjoukko
Nähdyn perusteella Vapaavuori todella on onnistunut tavoitteessaan. Ohjauksena Groove tekee vaikutuksen ennen kaikkea sillä, miten siitä välittyy tekemisen ilo. Joukkokohtauksissa on kokoa ja näköä. Jo pelkkä massa vakuuttaa, mutta myös nyansoidumpi tanssillinen taidokkuus viehättää.
Tampereen yhteiskoulun ilmaisutaidon lukiosta kootun valtavan, yli 60-päisen nuorisojoukon kollektiivinen hurmos näyttää tarttuneen myös esityksen kolmeen ammattinäyttelijään. Lari Halme, Petra Karjalainen ja Verneri Lilja eivät ole näyttämöllä pelkästään tutor-asenteella, vaan heittäytyvät pidekkeettä mukaan “gruuveen”.
Grease-musaa suvisuomalaisittain
Erityisen kiitoksen Groove ansaitsee myös siitä, että vaikka sen musiikillinen maailma nojautuu paljolti amerikkalaisen Grease-musikaalin soundtrackiin, on laulujen sanat kirjoitettu ihan uusiksi ja tarina on oma. Nyt ollaan järvi/harjumaisemaan sopivasti suvisuomalaisella leirintäalueella kaukana amerikkalaisista high school -ympyröistä.
Hyvä niin, sillä 1970-luvulla kohderyhmäläisenä Grease-elokuvan (1978) ja myöhemmin siitä yhden musikaalitoteutuksen nähneenä voin sanoa, että tuo Greasen tarina, kaikessa parodisuudessaankin, vasta varsinainen kliseekimppu on. Pyynikin esityksen päähenkilöt Helinä ja Syksy ovat siis kaukana Greasen Sandysta ja Dannysta, vaikka hyväksytyksi tulemisen problematiikka, nuorisoporukoiden koodisto ja teini-iän rakkauksien “kipeys” keskiössä ovatkin. Suomalainen juhannus, kossun maistelu, vääriin telttoihin meno vääriin aikoihin ja ehtä härmäläinen kesämelankolia – kyllä ne aina amerikanpellejen t-birdsit ja hich school -vermeet voittavat.
Greasen biisistöstä Groovessa kuullaan uusiksi sovitettuina keskeisiä hittejä (muun muassa You’re the One That I Want, Grease, Hopelessly Devoted to You, Summer Nights), mutta näppärästi tämän esityksen tarkoituksiin suometettuna. Siispä kiitos siitä, että nyt ei kuulla ikihölmöä käännöstä Rasvis mä oon.
Laulutekstit on Marika Vapaavuoren luomista aihioista muokannut Kasper Lindell, joka on myös säveltänyt esitykseen omia biisejä, muun muassa pari asiaankuuluvaa rap-vetoa.
Stagella on läsnä iso bändi, joka soittaa enimmän osan biiseistä livenä, vain pieni osa laulutaustoista tulee nauhalta. Yhtä kaikki, ne laulut vedetään komeasti.
Petra Karjalainen käy väläyttämässä musikaaliosaamistaan nuorten palvomana pop-diiva Arielina, mutta hänellä on ollut merkittävä tehtävä myös esityksen lauluvalmentajana. Ammattilaiskolmikosta “hyvin säilynyt” Verneri Lilja solahtaa teinirooliinsa lukiolaisten sekaan vaivattomasti. Lari Halme tempaisee tunnetuilla komedialahjoillaan esityksen hulvattomimman hahmon leirintäaluetta isännöivänä Seppona, joka suoltaa tamperelaiskatsomon riemuksi voimallisesti aksentoitua turkua.
Vaikka Halme vähän showta varastaakin, Pyynikin esityksen aistienvangitsija on iso nuorten esittäjien joukko. Kollektiivinen tekemisen palo häivyttää toissijaisiksi pienet epävarmuudet äänenkäytössä ja näyttämöpresenssissä. Yhteinen iso ääni, iso liike, iso tunne – siitä lähtee Grooven kiihkeä biitti, sydämen ääni.
Jutusta tarkennettu esityksen livebändin osuutta käsittelevä kohta klo 20.15.
Grooven esitykset jatkuvat Pyynikin kesäteatterissa 30.6. asti. Sen jälkeen ensi-iltaan tulee 9.7. kesän toinen produktio, Sirkku Peltolan nykyklassikko Suomen hevonen.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.