Teatteri & Tanssi

Teatteriarviossa Osiris-teatterin Kirjeitä Mosulista: Suomalaisnaisen ja turvapaikanhakijan arkimaailmat törmäyskurssilla

Ahmed Alalousi
Kirjeitä Mosulista -näytelmässä suomalainen Anna (Mira Kivilä) joutuu pohtimaan kulttuurista identiteettiään niin kuin irakilainen Ahmed (Omar Albajare) omaansa. Kuvassa vasemmalla esityksen näyttelijöistä myös Jussi Järvinen.
Ahmed Alalousi
Kirjeitä Mosulista -näytelmässä suomalainen Anna (Mira Kivilä) joutuu pohtimaan kulttuurista identiteettiään niin kuin irakilainen Ahmed (Omar Albajare) omaansa. Kuvassa vasemmalla esityksen näyttelijöistä myös Jussi Järvinen.
Ahmed Alalousi
Kirjeitä Mosulista -näytelmässä suomalainen Anna (Mira Kivilä) joutuu pohtimaan kulttuurista identiteettiään niin kuin irakilainen Ahmed (Omar Albajare) omaansa. Kuvassa vasemmalla esityksen näyttelijöistä myös Jussi Järvinen.

Liisa Isotalon luotsaaman Osiris-teatterin Teatteri Avoimien Ovien tiloissa esitettävä kevään uutuus, näyttelijä Omar Albajaren ja ohjaaja Isotalon yhdessä kirjoittama ”Kirjeitä Mosulista”, kertoo suomalaisen Annan ja irakilaisen Ahmedin ystävystymisestä. Näytelmän kantavana teemana on pakolaisuus ja sen pohjana on käytetty turvapaikanhakijoiden todellisia kokemuksia.

Aiheen ajankohtaisuus ja näytelmän mielenkiintoinen lähtökohta saavat katsojan odotukset nousemaan. Miten irakilaisen turvapaikanhakijan ja suomalaisen keski-ikäisen naisen maailmat törmäävät ja mistä yhteisymmärrys lopulta löytyykään?

Tarina lähtee liikkeelle, kun Omar Albajaren esittämä Ahmed tulee Annan (Mira Kivilä) kodin lattian läpi tehdessään alakerrassa remonttia. Annan tuttuihin kaavoihin kangistunut elämä saa kertaheitolla uuden käänteen. Annan ja Ahmedin välille muodostuu kuitenkin tiivis ystävyyssuhde, mikä saa molemmat näkemään maailman uudesta kulmasta.

Musiikki vie matkalle

Esitys tutkii vierauden käsitettä ja hakee vastauksia siihen, miten voisimme kohdata toisemme ihmisinä ilman vääristäviä ennakko-oletuksia. ”Miten löytää omien suojamekanismien läpi toinen ihminen”, kysyy Isotalo esityksen käsiohjelmassa.

Esityksen aikana katsojalle aukeaa kuva siitä minkälaisena turvapaikanhakijan todellisuus näyttäytyy vieraassa maassa ja kulttuurissa, tässä tapauksessa Suomessa. Miltä tuntuu rakentaa elämäänsä uudestaan kaukana kotoa ja omista läheisistä ihmisistä?

TEATTERI

Osiris Teatteri,  Teatteri Avoimet Ovet
Omar Albajare-Liisa Isotalo: Kirjeitä Mosulista
Ohjaus Liisa Isotalo – Lavastus Salli Kari – Puvut Linda Jännäri – Äänisuunnittelu Pirkko Tiitinen – Valot Ina Niemelä –  Esiintyjät Mira Kivilä, Omar Albajare, Jussi Järvinen, Kaisa Siirala, Ali Haithem, Iman Jameil, Olga Alajääskö, Ola Ali

Kirjeitä Mosulista on paikoin hyvin koskettava. Erityisesti mieleen jää Ahmedin perheeltään saamat todentuntuiset videopuhelut kotimaasta Irakista. Katkeileva kuvayhteys ja huono kuuluvuus luovat kouriintuntuvaa kuvaa vakavasta tilanteesta elämän ja kuoleman rajalla sekä tuovat näytelmän henkilöt lähelle katsojia. Esitys on parhaimmillaan juuri näissä kohdissa, joissa ihmiset tarinoiden takana tulevat näkyviin.

Kaisa Siiralan ja Ali Haithemin livemusiikki on tärkeä osa esityksen tunnelmaa. Musiikki yhdessä Irakista otettujen kuvien kanssa kuljettaa katsojan Tigris-joen rannoille ja luo näin toimivan vastakuvan Ahmedin elämälle Suomessa. Yleisö voi nähdä lavan taustalla heijastettuna sen mistä on lähdetty ja lavan etualalla sen mihin on tultu.

Esityksessä käytetään mielenkiintoisesti kolmea eri kieltä: suomea, englantia ja arabiaa. Usealla kielellä yhteen pelaaminen toimii pääsääntöisesti hyvin, vaikka välillä ilmenee pientä rytmillistä ongelmaa. Tämä korjaantunee esityskauden edetessä.

Totutuilla poluilla

Näytelmän aihe on erittäin suuri ja tärkeä. On arvokasta, että pakolaisten kokemukset sekä heidän näkökulmansa saavat tilaa tässä päivänpolttavassa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kaikesta huolimatta esitys jää harmillisen pintapuoliseksi: erilaisten maailmojen kohtaamista käsitellään turhan stereotyyppisiä reittejä pitkin. Annalle Ahmed näyttäytyy yhdessä hetkessä varkaana ja kohta jo pohdinnassa on Ahmedin suhtautuminen naisiin ja heidän asemaansa.

Suomalaisuudessa kyseenalaistetuiksi tulevat esimerkiksi yksinasuminen ja suomalainen ruokakulttuuri. Näistä asetelmista olisi hyvä päästä eteenpäin, sillä nyt muuten niin tärkeä aihe jumittuu totutuille poluille. Esityksen sanoma tuntuu myös välillä hukkuvan tarinaan kasattujen muiden fiktiivisten elementtien alle. Tosipohjaiset tarinat ja kokemukset olisivat riittäviä kannattelemaan koko esitystä. Näihin rohkeammin nojaaminen olisikin tuottanut terävämmän lopputuloksen ja viesti olisi voitu tavoittaa paremmin

Eeli Vilhunen

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 46 Demokraatti
NYT LOPPUI JUOMINEN - Aiemmin nuoret ryyppäsivät Islannin kansallispäivänäkin
PÄÄTOIMITTAJALTA - Kun idoli paljastuu petturiksi
ANTTI HEIKKINEN - Menestyskirjailijalla on monta rautaa tulessa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat