”Sisällissodan muistovuotena on kysyttävä, kuinka sovinnon ja yhteyden siemenet kasvaisivat suureksi ja kuinka riidan, katkeruuden ja tuhon siemenet eivät kasvaisi.”

Valtiopäivien ekumeenisen avajaisjumalanpalveluksen saarnan pohjana on Matteuksen evankeliumin kohta 13:31–33. Siinä Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa sinapinsiemeneen, joka on pienin kaikista siemenistä, mutta siitä kasvaa puutarhan suurin puu.

Laajasalo pohtii pienestä suureksi muuttumista niin toivon, pelon kuin armonkin näkökulmista.

Laajasalo puhuu hyväntahtoisen puheen ja hyväntahtoisen kuuntelemisen puolesta.

Vääränlaisesta puheesta tai vääränlaisesta ymmärtämisestä syytetään Laajasalon mukaan helposti toistuvasti samoja ihmisiä tai samoja ryhmiä.

”Itse olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että tämä on kyllä valitettavasti meitä kaikkia yhdistävä piirre, johon meissä kaikissa on siemen odottamassa.”

Tämä haaste ratkaistaan piispa Laajasalon mukaan niin, että ihmiset yhdessä tunnistavat toivon siemenet, joita haluavat kasvattaa ja toisaalta vihan siemenet, joita ei ole syytä ravita.

Rohkaisun ja toivon siementen kasvattaminen sekä toisaalta pelon ja vihan siementen vähentäminen ovat Laajasalon mukaan vaativia tehtäviä. Hän muistuttaakin, että lause ”pienestä voi tulla suuri” on myös armon lause:

”Silloin kun omassa tehtävässäsi rohkeus ei kanna, silloin kun omassa tehtävässäsi vastuu on liian suuri, silloin kun omassa tehtävässäsi epäonnistuminen on kohdalla – juuri silloin voit luottaa Kristuksen armoon. Siihen, että Jumalan silmissä keskeneräinen on jo valmis. Siihen, että Jumalan silmissä matkalla oleva on jo perillä. Siihen, että Jumalan silmissä pieni on jo suuri.”