tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Kolumni

Joni Lähde (sd.)

Kirjoittaja on valtuuston 1.varapuheenjohtaja Lopelta

Teollisuuden veturi Saksakin on luopunut avohakkuista – Suomen sienimetsät kulkukelvottomia

Suomalaisessa metsien hoidossa on eletty pää pensaassa pian 70 vuotta jo vuonna 1948 julkaistua Harsintajulkilausumaa toistellen. Julkilausuma väitti metsien tasaikäisinä puupeltoina olevan ainoa mahdollinen kasvatustapa. Selluteollisuus on siitä lähtien saanut nauttia halvasta keskenkasvuisesta puusta, sekä metsäbyrokraatit viroista, joissa määräillä toisten omistamissa metsissä ilman mitään vastuuta. Näin on menetelty metsäluonnon monimuotoisuuden, monikäytön ja metsänomistajien kustannuksella yhden kokonaisen ihmisiän ajan. Alaharvennuksesta, jossa hakattiin pieniä keskenkasvuisia puita, ja avohakkuusta tehtiin julkilausuman perusteella ainoat sallitut hakkuumenetelmät. Mikäli metsänomistaja halusi metsässään käyttää jotain muuta vaihtoehtoa, oli uhkana raastupa.

Mökkiläisen metsänsuoja on saattanut varoittamatta hävitä yhdessä yössä.

Harsintajulkilausuma ei perustunut mihinkään tieteelliseen tutkimukseen saati sitten edes käytännön kokemukseen. Sehän ei ollut ajallisesti edes mahdollista, sillä siihen asti metsänomistajat käyttivät erilaisia jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksia eli poimintahakkasivat isoja, rahaa tuottavia hakkuukypsiä puita. Vain julkilausumaan tukeutuen estettiin metsänomistajia käyttämästä parhaita taloudellisia ja samalla parhaiten ympäristöä säästäviä ja suojelevia hakkuutapoja. Julkilausuman seurauksena silloisesta avohakkuuseen kielteisesti suhtautuvasta metsälaista ei piitattu. Lakia muuttamatta sitä alettiin tulkita mielivaltaisesti sen tarkoituksen vastaisesti. Metsänomistajat, jotka noudattivat vanhaa perinteistä käytäntöä vietiin käräjille ja heidän metsät asetettiin hakkuukieltoon.

Ainoaksi sallituksi käytännöksi määrätty työläs puupeltokasvatus avohakkuineen ja taimikoineen on merkinnyt kansalaisten elin- ja asumisympäristön pilaantumista vuosikymmeniksi. Monet aitoa metsää tarvitsevat metsälajit ovat kokonaan hävinneet tai tulleet uhanalaisiksi. Monen ihmisen marja-, sieni-, ulkoilu-, virkistys- ja kotimetsä on avohakkuun seurauksena muuttunut kulkukelvottomaksi. Mökkiläisen metsänsuoja on saattanut varoittamatta hävitä yhdessä yössä. Siinä on monen ihmisen mielenrauha järkkynyt ja mökin arvo romahtanut. Mikäli aikanaan olisi tukeuduttu todelliseen tieteelliseen tietoon, mitään tällaista hävitystä ei olisi tapahtunut.

Totutun tavan muuttamisen pelko on toki osa ihmisluontoa, vanhaan tuttuun ja totuttuun on helppo tuudittautua. Olisi kova pala metsäpomoille mennä neljäkymmentä vuotta metsiänsä avohakanneelle isännälle kertomaan, että olimmekin väärässä. Vielä tänäkään päivänä vaikka metsälaki Suomessa jo jatkuvan kasvatuksen sallii, ei sitä ole edes vaihtoehtona hakkuuilmoituksessa. Tähän perustaa myös propagandansa teollisuuden metsäorjat, julistaessaan, ettei jatkuva kasvatus ole yleistymässä. Vuosikymmeniä vallinnut avohakkuu- aivopesu on onnistunut vanhojen metsänomistajien osalla. Jatkuvasta kasvatuksesta keskustellessani, saan usein vastauksen; ” Ei tänä päivänä metsähommia hevosella ja pokasahalla enää tehdä.”. Tämä vastaus jo itsessään kertoo osan metsänomistajien tietotason jatkuvasta kasvatuksesta ja sen hakkuutavoista, jotka voidaan kyllä motolla tehdä.

Keski-Euroopassa Suomea ei tunneta metsänkasvatuksen mallimaana, toisin kuin täällä pohjolassa usein kuvittelemme.

Jo useita vuosikymmeniä on ollut käytettävissä vankkaa kotimaista ja myös ulkomaista tieteellisesti tutkittua tietoa siitä, että avohakkuuvapaa jatkuva kasvatus on ylivoimainen vaihtoehto puupeltokasvatukseen verrattuna. Se tuottaa enemmän ja laadukkaampaa puuta paljon kannattavammin, kuin avohakkuuseen ja alaharvennukseen perustuvat puupellot. Se on hiilensidonnan ja metsän monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta myös paras hakkuutapa ja sitä käyttäen metsä säilyy metsänä sekä samanaikaisesti monikäytön kohteena.

Kunnan hallitsemissa eli kuntalaisten omistamissa metsissä olisi kiireellisesti siirryttävä käyttämään yksinomaan tätä jatkuvan kasvatuksen kasvatusmenetelmää. Kunta ei esimerkiksi saa valtion tukirahaa hoitotöihin, ei korvauksia myrskyvahingoista, eikä hirvien ja myyrien aiheuttamista taimituhoista, joita nykykäytäntö massiivisesti aiheuttaa. Myrskyvahingotkin tulevat lähitulevaisuudessa lisääntymään ilmastonmuutoksen myötä puupeltojen harvoissa metsissä, joiden läpi tuuli pääsee voimalla puhaltamaan. Kunnan jäsenillä tulisi olla oikeus saada metsistään muutakin hyötyä ja iloa, kuin vain puun myyntitulojen tuomaa vähäistä kevennystä verojen maksuun.

Lopella sosialidemokraatit vaativat viime maanantaina 12.9. tekemänsä valtuustoaloitteen myötä, että Loppi on Hämeessä runsaana metsänomistajana etujoukoissa luontoystävällisenä kuntana ottamassa metsiensä hoitomuodoksi jatkuvan kasvatuksen. Toivottavasti muu Häme seuraa perässä, mutta ei niin hitaasti, kuin tapana on. Keski-Euroopassa Suomea ei tunneta metsänkasvatuksen mallimaana, toisin kuin täällä pohjolassa usein kuvittelemme. Keski-Euroopassa on ymmärretty jo tuottavuuden ohella metsän virkistys- ja luontoarvot jatkuvassa kasvatuksessa. Teollisuuden veturi Saksakin on luopunut avohakkuista, samoin muun muassa Slovenia.

Ilmaisena vinkkinä; Sopisi täällä koti-Suomessakin vaikkapa hallituksen kilpailukykypaketin osaksi tähän metsien tuottavuusloikkaan mukaan lähteminen.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Sydän sykkii junalakkolaisille

Juna. Minä olen junaihminen. Olen aina ollut. Olen varmasti viettänyt junassa suuremman osan elämästäni kuin vaikkapa perheen yhteisessä ruokapöydässSä.

Kotikaupunkini Hämeenlinna ja VR on ollut viime aikoina nokkapokkasilla. Osa junista lakkasi yllättäin pysähtymästä ja moni työssäkäyvä pendelöijä kirosi raskaasti. Töihin ei enää päässyt junalla. Piti rakentaa juna- ja bussielämää.

Voi olla, että satunnaisia matkaajia edulliset Onnibussit innostavat, mutta joka päivä töissä käyvä ihminen arvostaa junan rauhaa, tilaa ja nettiyhteyttä. Bussissa monelle tulee lukiessa ja kirjoittaessa huono olo.

Olen kulkenut junalla lähes päivittäin töihin ja opiskeluihin vuodesta -82. Uskallan siis väittää olevani melkoinen kokemusasiantuntija. Hämeenlinnan junavuorot vähenivät hallituksen säästöjen seurauksena ja VR sai kaiken syyn niskaansa.

Hallituksen esittämä yksityistämismalli vaikuttaa oudolta. Siitä puuttuu läpinäkyvyys, koska järjestelmään sisältyy ristisubventiota. Siinä suunnitellaan kansallisomaisuuden antamista kansainvälisten voittoa hamuavien yhtiöiden käyttöön.

Toki VR:n toimissa oli parantamisen varaa. Itseäni raivostutti eniten aikataulu, joka tarjosi Hämeenlinnasta yhteyttä Helsinkiin. Vaihto olisi ollut Tampereella! Voi hyvää päivää, joku tolkku sentään.

Moni opiskelija, joilta meni yhteys Riihimäen ja Lahden välillä oli epätoivoinen, millä päästä kouluun. Vaihtoehtoisia välineitä ei ollut. VR korjasi pahimpia mokia. Jokainen vierailu VR:n johdon pakeilla toi muutaman vuoron lisää. Mietin, että pitäisikö jäädä kynnysmatolle yöksi. En jäänyt.

Hallituksen esittämä yksityistämismalli vaikuttaa oudolta. Siitä puuttuu läpinäkyvyys, koska järjestelmään sisältyy ristisubventiota. Siinä suunnitellaan kansallisomaisuuden antamista kansainvälisten voittoa hamuavien yhtiöiden käyttöön.

Tilanne on nyt parempi. Aikatauluasia korjattiin, kun se huomattiin. Vuoroja VR järjesti lisää sen minkä talousraaminsa puitteissa kykeni. Hallitukselta vastaantuloa HML:n liikenteen tueksi ei tullut. Yhä parantamista riittää.

Hämeenlinna ja Riihimäki ovat Helsingin työssäkäyntialueita. Hyvät junayhteydet purkavat pääkaupunkin asuntopulaa ja pakkautumista yhteen kaupunkiin. Tätä kannattaa arvostaa. Radanvarteen asuntoja kaavoittavat kaupungit toimivat viisaasti kokonaisuuden näkökulmasta.

Nyt kuppi kiehahti täysin nurin. VR aiotaan pilkkoa ja antaa säröille paiskottu kruununjalokivi yksityisten firmojen temmellyskentäksi. Suomessa on Venäjän kanssa sama raideleveys. Junaliikenteessä emme ole osa Eurooppaa, vaan oma saari. Kalusto on erilaista kuin muualla.

VR ei ole täydellinen, sillä on paljon puutteita. Puutteet voidaan korjata ilman pilkkomista. Yksityistämistä.

Yksityistäminen ei auta lisäämään junavuoroja, jos raiteet rajoittavat. Yksityistetyllä kalustolla ei voi kiitää raiteilla ohi. Samaan jumiin jää niin julkinen kuin yksityinen veturi, jos hallituksen esittämät ja eduskunnan päättämät raiderahat eivät riitä.

Hallituksen esittämä yksityistämismalli vaikuttaa oudolta. Siitä puuttuu läpinäkyvyys, koska järjestelmään sisältyy ristisubventiota. Siinä suunnitellaan kansallisomaisuuden antamista kansainvälisten voittoa hamuavien yhtiöiden käyttöön.

Ruotsissa ja Britanniassa junaliikenne on yksityistetty. Veronmaksajalle uudistus on tullut kalliiksi. Britanniassa valtio maksaa yksityisille yrityksille (viisi suurinta) noin 3 miljardia puntaa. Yhtiöt tuottavat voittoa puolimiljardia ja jakavat voitosta 90 prosenttia osakkeenomistajille osinkoina. Britanniassa junaliput ovat tuskaisen kalliita.

Sähkömarkkinoiden puolta meillä on kokemusta siitä kuinka Caruna toimii. Halutaanko tämä junaliikenteeseen? EI!

Mitä voi tehdä tavallinen kansalainen silloin, kuun maassa on enemmistöhallitus, joka esittää pöhköjä uudistuksia ja aikoo myydä kansallisomaisuutta alennusmyynnillä maailmalle. Näyttää mieltään ja osoittaa, että toimia ei hyväksytä.

Veturimiehet osoittavat mieltään ja se tarkoittaa, että junat eivät kulje. Moni työssäkäyvä kiroaa, koska korvaavaa liikennettä ei ole. Lakko on vahva mielenilmaus. Toivon, että ihmiset heräävät siihen, miten tärkeää junaliikenne meille on.

 

Minäkin kiroan mielessäni, koska tiistaina pitää päästä töihin. En kuitenkaan kiroa lakkolaisia – he ovat oikealla asialla. Sydämeni sykkii heille. Manaukseni lentää hallituksen suuntaan: Kasvakoon kielesi karvaa, jos et ymmärrä miettiä uudelleen esitystäsi.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Budjettiriihessä katse lapsiperheisiin

”Kuinka sinä taivutat sanan rakkaus”, kysyi Nasu tutussa lastentarinassa. ”Sitä ei voi taivuttaa, se pitää tuntea” vastasi Nalle Puh. Tyhmäksi sanottu nalle, mutta silti niin viisas.

Jotta voi ehkäistä eriarvoistumista, se pitää tuntea. Valtiovarainministeriön budjettiesitys tuli julkisuuteen. Esitys ei tunnista eriarvoistumisen syitä, vakka pääministeri on useaan otteeseen puhunut eriarvoisuuden ehkäisystä.

Eriarvoisuuteen on monta syytä. Se ei hoidu pelkällä rahalla, vaan sillä, että ihmiset pääsevät tarvitsemiensa palveluiden piiriin ja saavat kohtuullisen toimeentulon. Olipa kyse työttömästä, ikäihmisestä, sairaasta tai vammaisesta ihmisestä.

Työtöntä ei helpota se, että hänen pitää raportoida työnhaustaan viikottain työttömyysturvan menettämisen uhalla. Hän tarvitsee apua työnhakuun – koulutusta ja tukea työllistymiseen.

Ikäihmisen elämää vaikeuttaa se, että vanha tuttu koti muuttuu liian kalliiksi asua kiinteistöveron nousun myötä ja lääkekustannukset kasvavat niin, että osa lääkkeistä jää ostamatta.

Lapsiperheen arjesta tekee entistä haastavampaa se, että vanhempien vaaditaan matkaavan työhön yhä kauemmas, vaikka työ ei tarjoaisi toimeentuloa. Ja samaan aikaan varhaiskasvatuksen ryhmäkoot kasvavat ja asuminen kallistuu.

Hallitus on perustanut työryhmän, jonka tehtävä on ehkäistä eriarvoistumista. Peruuttamalla osan omista päätöksistään, se saisi pelivaraa köyhyydestä johtuvan eriarvoisuuden ehkäisyyn.

Usein sanotaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa, 0-sopimukset, pienipalkkainen osa-aikatyö tai silpputyöt eivät kuitenkaan nosta perheitä köyhyydestä. Siksi työn laadulla ja kelvollisella palkalla on merkitystä.

Esimerkkinä mainittakoon hyvätuloisten veronkevennykset, miljoonaperintöjen verohuojennukset, autoveronalennukset, metsävähennykset ja apteekkarien veronkevennykset.

Suurinta välittämistä on ehkäistä lasten eriarvoistumista. Suomessa asuu yli 100 000 lasta pienituloisissa perheissä. Lapsiperheiden köyhyys on vakava ja kasvava ongelma erityisesti pikkulapsivaiheessa, koska pienten lasten perheiden köyhyys vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.

Köyhyydessä ei ole kyse vain yksihuoltajien ongelmasta, myös kahden vanhemman perheiden köyhyys on lisääntynyt. Kyse ei ole pelkästään työttömyydestä. Köyhien lapsiperheiden vanhemmista puolet käy työssä.

Usein sanotaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa, 0-sopimukset, pienipalkkainen osa-aikatyö tai silpputyöt eivät kuitenkaan nosta perheitä köyhyydestä. Siksi työn laadulla ja kelvollisella palkalla on merkitystä.

Köyhyys synnyttää osattomuuden tunnetta. Se vaikuttaa vanhempien parisuhteeseen ja uuvuttaa.

Köyhien perheiden lapset saattavat joutua luopumaan harrastuksistaan, heidän on vaikea osallistua kavereiden synttäreille, lomakiva voi jäädä haaveeksi.

Köyhien perheiden lapsia myös kiusataan muita lapsia enemmän. Moni lapsi kokee, ettei pysty vaikuttamaan omaan elämäänsä riittävästi.

Työllisyyspolitiikka ei ole tärkeää vain talouden ja verotulojen vuoksi. Se on tärkeää, myös ihmisten unelmien toteutumisen vuoksi.

Mikä tahansa työpaikka ei riitä. Työlle on asetettava myös laatukriteerit. Turvallisessa työssä erilaiset perheet uskaltavat toteuttaa lapsihaaveensa.

Syksyn budjettiriihessä on syytä miettiä perhepolitiikaa vakavasti. Kyse on työn laadusta, perhevapaista, lapsiperheiden palvelujen laadusta ja maksuista.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

Lahti, yksi Hämeen helmistä

Imago on kova juttu. Luin juuri Osmo Soininvaaran blogin suurten kaupunkien ja keskuskaupunkien merkityksestä Suomelle. Soininvaara unohti taas kymmenen suurimman kaupungin joukkoon kuuluvan Lahden, jossa tehtiin onnistunut kuntaliitos pari vuotta sitten, ja jossa tehdyt investoinnit, työllistämistoimet ja elinkeinoelämän kehittämishankkeet ovat laskeneet työttömyyttä niin, että Lahden työllisyysaste on korkeampi kuin Jyväskylän, jossa työttömiä 17,1 %, Lahdessa 16,6 %. Velkaa per asukas on kummassakin kaupungissa saman verran. Näiden muutamien lukujen perusteella ei voi arvioida kaupunkien talouden tai toiminnan paremmuutta eikä vertailujakaan tehdä. Mietinkin sitä, miksi Jyväskylän maine on suurten kaupunkien kärkeä, meidän hännillä?

Hyvän maineen merkityksestä ei puhuta koskaan liikaa. Emmekö osaa riittävän hyvin tuoda esille, kuinka mainio kaupunki Lahti on? Osaammeko olla ylpeitä Lahdesta?

Nyt kun Lahden ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhdistyminen onnistui, voimme puhua Lahdesta oikeana yliopistokaupunkina. Jyväskylä on oman yliopiston maineella ja olemalla kaupungistaan ylpeä kohonnut maineeltaan mukavaksi ja menestyväksi kaupungiksi, vaikka työttömyysluvut olisivat suuret tai kuntalaiset velkataakan alla.

Me lahtelaiset voimme olla ylpeitä kauniista kaupungistamme, jossa olemme toteuttaneet viime vuosina monta hienoa hanketta matkakeskuksesta Aleksin joukkoliikennekatuun. Lahden pyöräilyreitit ovat maan huippua. Tänään kävellessäni Aleksilla ja ihaillessani kaupunginmuseon kadun varteen pystyttämiä julisteita sydämeni täyttyi riemusta. Kansainvälinen julistetriennale, Lahden kirjailijakokous, Urkuviikot ja muut kansainväliset ja kansalliset tapahtumat ovat imagovaikutukseltaan Lahdelle suuria. Kaupungin taloudelliset panostukset erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin tuovat moninkertaisesti sijoitetut eurot takaisin, kun hyvä maineemme kiirii.

Osaammeko olla ylpeitä Lahdesta?

Pidän Salpauselän kisoja vähintään yhtä merkittävänä tapahtumana kuin Jyväskylälle on Neste-ralli. Toivottavasti me lahtelaiset osaamme olla leuhkoja Salppurin kisoista, joiden jatkuvuus on taas taattu. Olemme uhranneet hiihtokeskukseemme veroeurojamme paljon, mutta kyllä se on ollut sen arvoista. Lahti on kulttuuri- ja liikuntakaupunki, mutta myös ympäristökaupunki ja siksi hiihtourheilu sopii nykymittarein Lahteen luontevasti. Muistetaan, että Lahti on noteerattu viiden parhaan ympäristökaupungin joukkoon Euroopassa. Ollaan siitäkin ylpeitä.

Tietenkin on parantamista ja kehittämistä, kuten se, että edellytetään hyvinvointikuntayhtymää tuottamaan hyviä, nimensä mukaisia palveluja, kuten keskussairaala on tehnyt yli 40 vuotta.  Korjataan myös joutuin kosteusongelmista kärsivät koulut ja kunnostetaan Kisapuisto kokonaisuudessaan kaikkien lahtelaisten iloksi.

Joka tapauksessa me lahtelaiset voimme olla ylpeitä kotikaupungistamme ja kun sitä olemme, kohennamme Lahden imagoa, niin että Soininvaarankin tilastoissa olemme menestyvien kaupungin joukossa hyvän maineemme ansiosta.

 

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

Kolumni

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

Palvelujen saatavuus

On suomalainen ihminen merkillinen, kun hyväksyy itsepalvelun kaikilla aloilla, vaikka työttömiä on yli 300 000. Voisimme ainakin protestoida palvelujen heikkenemistä, mutta ei. Kiltisti käytetään pikakassoja, korjataan astiat kahviloissa ja hyväksytään pankki- ja postipalveluiden heikkeneminen ja lopulta ilmeisesti päättyminen.

Posti, jonka pitäisi olla kansalaisten palvelija ja jolla on lakisääteinen yleispalveluvelvoite, tekee kyllä palvelutyötä, ajaa nurmikoita ja tuo ruokaa kaupasta, mutta kuljettaa kirjeitämme ja pakettejamme miten sattuu, jos sattuu. Postilla on omia konttoreita jäljellä 34. Selitä siinä turistille, mistä löytyy posti. Lahdessa pitää neuvoa Launeelle, keskustasta muutaman kilometrin päähän. Jopa kehitysmaiden pikkukaupungeista löytyy postikonttori, mutta ei 120 000 asukkaan kaupungista kuin yksi ja sekin piilossa. Postit ovat valtioiden ylpeydenaiheita toimivuudellaan ja sijainnillaan paitsi Suomessa. En haluaisi millään, että veroeurojani käytetään norjalaisen ärrän tuloksen tekemiseen tai citymarketin osa-aikatyöntekijöiden sähläyksiin.

Voisimme ainakin protestoida palvelujen heikkenemistä, mutta ei.

Entä VR, onko idioottimaisempaa päätöstä tehty kuin tämä, että lähijunista ei saa osta enää matkalippua, mutta kaksi konduktööriä tarkastaa junissa, että matkustajat ovat automaateilta tai R-kioskista ostaneet lippunsa. Järjenvastaista.

Kahviloissa en korjaa astioita pois pöydästä enkä kaupassa käytä pikakassaa missään tapauksessa. Verkkopankkipalveluita on pakko käyttää, kun pankit ovat keksineet, ettei pankkikonttoreihin enää asiakkaita haluta, tuovat hiekkaa jaloissaan ja mitä lie valuutanvaihtoa kyselevät. Onhan se nyt käsittämätöntä, että asiakas ei ymmärrä, ettei pankista rahaa saa kuin lainaan.

Nyt neuvotaan sairastuvaa nettiin apua hakemaan. Tolkutonta touhua. Jos olen kipeä, haluan lääkärin juttusille, enkä tietokoneen ääreen. Missä hyvä palvelu, jonka vuoksi maksan veroja?

Mitä on tehtävissä? Olemmeko valmiita maksamaan paremmista palveluista? Kyllä varmasti, kunhan ne eivät maksa kohtuuttomasti.  Jos yritykset palkkaisivat kokoaikaisia työntekijöitä palkalla, jolla eläisivät eivätkä tarvitsisi verorahojamme vuokratukiin tai toimeentulotukiin, säästöä syntyisi ja näillä säästöillä voitaisiin tarjota parempia terveydenhuollon, postin ja VR:n palveluja. Tämä koskee kaikkia yrityksiä, niin yksityisiä kahviloita, osuuskaupan kuppiloita ja lidlin kauppoja. Työnantajat, yritykset ja kansalliset instituutiot, kuten posti ja VR, voisivat nyt päättää tehdä Suomesta hyvän palveluyhteiskunnan, jossa asiakkaat olisivat tyytyväisiä saamiinsa palveluihin ja työntekijät tekisivät innolla työtään.

 

 

Ulla Vaara

Kirjoittaja on Lahden Sos.-dem. kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Valta katosi – omatunto heräsi

Suomessa ei hevin hallitus hajoa kesken vaalikauden. Minun eduskuntaurani aikana pääministeri Jäätteenmäki menetti hallituskumppaneidensa ja oman ryhmänsä tuen puhuttuaan ”niin totta kuin osaa.”  Vihreät ja vasemmistoliitto ovat lähteneet hallituksesta, koska enemmistön päätökset eivät ole heille kelvanneet.

Perussuomalaiset sanoivat haluavansa jatkaa hallituksessa, mutta keskusta ja kokoomus näyttivät ovea. En ihmettele. Jos hallituspuolueen puheenjohtaja aikoo hautautua Euroopan parlamenttiin, on mahdoton tehdä yhteistä politiikkaa. Jää takaportti, jossa puheenjohtaja voi lähteä iltalypsylle, kirjoittaa scriptaa tai somettaa aivan muuta kuin mitä hallituksessa on sovittu.

Luulin, että nuivajengille sopi hyvin irtaantua hallituksesta ja ”perustaa uusi puolue”. Päästä perussuomalaisten puolueen nykysynneistä eroon. Yllätyksenä taisi tulla se, että hallituskumppanit näyttivät ovea heti. Pyrrhoksen voitoksi perussuomalaisten johdon valinta muuttui, kun Soinin omatunto heräsi puolueen vallan menetyksen myötä. Vielä puoluekokouksessa nyt uutta ryhmää perustavat herrat Soini ja muut olivat hyvillä mielin. Yön nukuttuaan krapula nousi pintaan.

”Uusi vaihtoehto” näyttää olevan vallankahvaan mieltynyt joukko, joille Halla-aho, Huhtasaari, Hakkarainen ja Eerola kelpasivat tuomaan ääniä ja valtaa, mutta ei kelpaa johtamaan puoluetta ilman vanhojen herrojen valtaa. Mukaan mahtuu ihan vilpittömiäkin ihmisiä.

Sosialidemokratia on kasvanut kansainvälisen proletariaatin yhdistymisen ajatuksesta. Siksi en voi hyväksyä ajatusta, että köyhät pistetään tappelemaan murusista keskenään.

Persukritiikissä sanotaan, että puolue on nyt toinen. Ei ole. Se on ihan sama puolue kuin ennen. Koko johto on vaaleissa valittua joukkoa ”vanhan perussuomalaisen puolueen” listoilta. Uusia ihmisiä johdossa ei ole.

Itse en ymmärrä miksi julkisessa keskustelussa tehdään suuri ero Jussi Halla-ahon ja Sampo Terhon välillä. Sisältö on sama, tyylilaji eri.

Perussuomalaisten johtokvartetti on ajatuksiltaan mahdollisimman kaukana omistani. Minulle se on kauhukvartetti. Puheenjohtaja edustaa kansallismielistä, erilaisia ryhmiä leimaavaa maahanmuuttovihamielisyyttä. Ensimmäinen varapuheenjohtaja tuo sarahpalinmaista teekutsu-liikettä Suomeen. ”Evoluutio ei ole totta, luomisoppi on.”  Hakkarainen taas haluaa pumpattavat barbarat maahanmuuttajille. Mihinkähän  vaiheeseen luomisketjua barbarat kuuluvat?

Puolueen johto on kuitenkin demokraattisesti puoluekokouksessa valittu. Siihen ei puolueen vanha herra Soini tyytynyt.

Suomi100 palaa historiassa taaksepäin. Lapuan liikkeen muilutukset tuntuvat historian kuolleilta kirjaimilta. Maahanmuuttajien henkiset muilutukset ovat arkipäivää, vaikka Suomi elää viennistä. Helsinki hukkuisi saastaan ja kaupunkiliikenne pysähtyisi ilman maahanmuuttajia.

On helppo tuomita perussuomalaisten johto ja asettua ”paremmalle puolelle”. Mutta se on ongelman osoittamista, ei ratkaisun hakemista. Populismia. Vaikeampaa on etsiä ratkaisua pakolaisvirtoihin ja maailman kriiseihin. Apua ihmisten pettymyksiin, ulkopuolisuuteen ja pelkoihin.

Halla-ahon linjapuheessa sanottiin, että köyhät ovat vastakkain. Näin moni köyhä aidosti kokee. Mutta valtion talous ei ole nollasummapeliä, se on kasvun luomista ja tulonjakopolitiikkaa.

Sosialidemokratia on kasvanut kansainvälisen proletariaatin yhdistymisen ajatuksesta. Siksi en voi hyväksyä ajatusta, että köyhät pistetään tappelemaan murusista keskenään. Kyse on yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta.

Jos hyväksymme köyhien asettamisen vastakkain, käy pian kuten Hitlerin Saksassa. Köyhien vastakkainasettelun kiteytti Martin Niemöller hyvin sanoessaan: ”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti. Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä. Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen. Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”

Kannattaa käydä lukemassa perussuomalaisen johtokvartetin kirjoituksia netissä, niin on helppo ymmärtää miksi kokoomus ja keskusta halusivat perussuomalaiset ulos hallituksesta. Soini ei halunnut samaa porukkaa ulos perussuomalaisista.

Tarja Filatov

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta