tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

Terrence Malickin Knight of Cups on myyttisen erakon vangitsevin elokuva vuosikausiin

Täydellisyyden tavoittelijana tunnetun Terrence Malickin seitsemäs elokuva sai ensi-iltansa yli vuosi sitten Berliinin filmijuhlien kilpasarjassa. Kaikkiaan peräti kaksi vuotta jälkituotantovaiheessa ollut teos pääsi kotimaassaan Yhdysvalloissa teattereihin vasta pari viikkoa sitten.

Ensi-illan lykkääntyminen kielii useimmiten surkeasti epäonnistuneesta hudista eikä suinkaan juhlitun mestarin työstä. Legendojen joukossakin Malick on erityistapaus, monen mielessä Teksasin myyttinen nero, jonka pintaan on vasta viime vuosina tullut säröjä äitelää kristillisyyttä ja ydinperhettä alleviivaavissa julistuksissa.

Peräti kahdenkymmenen vuoden katkoksen sisältävän uran jonkinlainen tasapainopiste on vahvasti omaelämäkerrallinen The Tree of Life (2011), jolle myönnettyä Kultaista palmua Cannesin elokuvafestivaaleilla pidetään yleisesti elämäntyötunnustuksena.

ELOKUVA:
Knight of Cups
Ohjaus: Terrence Malick
Pääosissa: Christian Bale, Wes Bentley, Brian Dennehy, Cate Blanchett, Natalie Portman
2015, 118 minuuttia
Ensi-iltya 25.3.
Ei epäilystäkään: Knight of Cups (2015) jatkaa erakkona tunnetun ohjaajan tietoista siirtymistä kohti amerikkalaisen elokuvan marginaalia. Vaikka se sijoittuu pääosin Los Angelesiin ja kuvaa eskapistisen yltäkylläistä elämänvalhetta, siinä ei ole Hollywoodia kuin niminäyttelijöidensä verran.

Nyt Malick nostaa esiin myös Brian Dennehyn, Armin Mueller-Stahlin ja Ryan O´Nealin kaltaisia unohdettuja dinosauruksia. Vielä vihlaisevammin puhuttelevat katujen armotonta todellisuutta ilmentävät statistit, joiden kaltaisiakaan ei näe kenenkään muun amerikkalaisen ohjaajan elokuvissa.

Voin siis vain kuvitella levittäjien epätoivoisuuden, kuinka myydä kronologiasta ja vuoropuhelusta lähes tyystin riisuttua, välähdyksen-, muiston- tai unenomaiseen kokeellisuuteen nojaavaa mielleyhtymäelokuvaa, jota julkisuudesta vuosikymmeniä sitten hävinnyt tekijä ei halua avata sanallakaan.

Tienristeyksessä. Käsikirjoittaja janoaa (Christian Bale) elämyksiä, jotka eivät johda mihinkään.

Knight of Cups on Malickin uskaliain ja myös paras elokuva sitten Uuden maailman (2005), monin paikoin jopa hänen klassikkojensa laatuluokkaa. Sen käsikirjoittajapäähenkilö on hukassa ja etsii pelastusta.

Kyse on taas ohjaajan ydinteemasta, viattomuuden kadottamisesta, jossa ihminen on menettänyt kosketuksen luontoon, itseensä ja lähimmäisiinsä ahnehtiessaan maallista mammonaa vain sadonkorjaajana. On suoranainen ihme, kuinka elokuva onnistuu muotoilemaan aiheessa pesivät kliseet uudenlaiseksi kokemukseksi.

Malickin taiteessa näyttelijät ovat täysin alisteisia ohjaukselle. Usein fyysisiä rooleja tekevä Christian Bale lähinnä kuljeskelee tukahduttavaa dekadenssia huokuvissa koristeellisissa palatseissa, haahuilee allasbileissä tai tuijottelee tyhjyyteen modernin elämäntyylin ontoissa monumenteissa, korkeuksiin kurottavissa pilvenpiirtäjissä.

Tarinantynkää tuovia entisiä vaimoja, seurustelukumppaneita ja seuralaisia riittää enemmän kuin tähän on syytä listata. He kaikki ovat vain palasia Malickin ja kuvaaja Emmanuel Lubezkin yhdessä kehittämässä estetiikassa, joka vihjaa sanojen, tekojen ja ajatusten takana olevasta korkeammasta totuudesta.

Cate Blanchett näyttelee Christian Balen esittämän käsikirjoittajan yhtä naisystävää.

Cate Blanchett näyttelee Christian Balen esittämän käsikirjoittajan yhtä naisystävää.

Malick osaa myös raivostuttaa. Seitsemänkymppinen uskovainen ohjaaja pystyttää opintauluja, joihin hän ripustautuu uskottavuutensa uhallakin. Tarot-kortteihin viittaavan elokuvan nimen taustalla on kristinuskon allegoria helmeä hakevasta mutta isänsä ohjeet unohtavasta prinssistä, jonka tulisi etsiytyä takaisin valoon. Näennäiseen paratiisiin on taas luikerrellut käärme häiritsemään maanpäällisten mielenrauhaa, ja Malick väläyttää ovea, josta käymällä kahleista riisuva vapaus voisi odottaa.

Läpinäkyvä Kristus-vertaus kivisessä erämaassa harhailevasta päähenkilöstä ei tunnu aineellisen hyvinvoinnin vetävimpänä vaihtoehtona ohjaajan aiempien luontokuvausten rinnalla.

Lisäksi Malick hämmentää amerikkalaisen nykyfiktion dokumentaarisimmilla otoksilla urbaaneista epätiloista, joista on tullut vähävaraisten ja muuten eksyneiden viimeisin turvasatama. Vastuuton menestyjä on niiden keskellä ilmeinen turisti, unissakävelijä ja oman elämänsä sivullinen huolimatta ympärillään pyörivistä liehittelijöistä ja väärän rahan kaupustelijoista.

Omaelämäkerrallisuutta lienee jo kolmatta kertaa Malickin elokuvissa leijuva kuolleen veljen varjo, joka painaa käsikirjoittajan harteita maahan.

Ristiriitaisessa suurpiirteisyydessäänkin intiimi Knight of Cups on anteeksipyytelemätön taideteos tyhjyydestä ja vakaumuksessaan vankkumaton. Teoksen pyhyyteen kurkottavaan maailmaan heittäytyville se on elämys.

Keskustelua aiheesta

Vähemmälle huomiolle jääneet huippuelokuvat saavat toisen mahdollisuuden

Kavin kesäsarjassa nähdään muun muassa tanskalaiselokuva Land of Mine.

Helsingissä 2000-luvulla vähentynyt elokuvasalien määrä ja digitalisoituminen on lyhentänyt monien elokuvien kiertoa teatterilevityksessä. Erityisesti pienempien yleisöjen laatuelokuvat jäävät monesti useita saleja vaativien hittien jalkoihin. Elokuvat, joilla ei ole isoa markkinointibudjettia, voivat tippua nopeasti harvoihin näytöksiin ja monille hankaliin näytösaikoihin.

Elokuvateatteri Orionin kesäsarjassa tuodaan esille viimeisen vuoden aikana levityksessä olleita elokuvia, jotka ansaitsevat tulla nähdyksi valkokankaalla. Sarjan elokuvat ovat Kansallisen audiovisuaalisen instituutin suunnittelijoiden käsin poimimia, nykyelokuvan huippuja. Suomen katsojatilastoissa valtaa pitää amerikkalainen ja kotimainen tuotanto, joten Jatkoaika-sarjaan on nostettu teoksia muista elokuvamaista.

Kesäsarjan kuudella elokuvalla on kullakin kolme näytösaikaa Orionissa. Ensimmäisenä nähdään australialaisen Jocelyn Moorhousen komediallinen kostodraama ”The Dressmaker”(2015), jossa nainen (Kate Winslet) palaa pieneen australialaiskaupunkiin auttamaan äitiään (Judy Davis), jonka terveys alkaa reistailla. (Näytökset ti 27.6. klo 17, to 6.7. klo 18.50 ja ti 11.7. klo 21.)

Hillitty ”Siskokset”(2015) on koskettava elokuva laatudraaman mestarilta Koreeda Hirokazulta. Isän kuolema tuo jännitteitä kolmen tokiolaissiskoksen perheharmoniaan: he joutuvat kohtaamaan uuden sisarpuolensa. (Näytökset to 29.6. klo 17, ti 4.7. klo 18.40 ja to 13.7. klo 20.50.)

Unkarilaisen László Nemesin järisyttävä ”Son of Saul” (2015) sai sekä parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin että Golden Globe -palkinnon. Saul on keskitysleirivanki, jonka natsit ovat pakottaneet siivoamaan kansanmurhan jälkiä. (Ti 18.7. klo 17, to 27.7. klo 21 ja to 10.8. klo 19)

Thomas Vinterbergin 1970-luvun alkuun sijoittuva tanskalaiselokuva ”Kommuuni” (2016) kuvaa kepeästi kommuuniasumisen iloja ja suruja. Tv:n uutisankkuri (Trine Dyrholm) ja hänen miehensä haluavat vaihtelua elämäänsä. (Ke 19.7. klo 17, ke 26.7. klo 19.05 ja pe 4.8. klo 18.45)

Sarjan toisessa tanskalaiselokuvassa nuoret saksalaissotilaat pakotetaan toisen maailmansodan päätyttyä purkamaan Tanskan rannikolle kylvämänsä miinat. Martin Zandvlietin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva ”Land of Mine” (2015) on klassisen eeppinen ja syvästi intiimi, elegantti, mutta ankara. (To 20.7. klo 21, ti 1.8. klo 17 ja  ti 8.8. klo 17)

Pakolaisvirta koettelee pientä Lampedusan saarta Välimerellä italialaisohjaaja Gianfranco Rosin dokumentissa ”Fuocoammare – tuli merellä” (2016). joka voitti Berliinin elokuvafestivaalin pääpalkinnon. (Ti 25.7. klo 18.50, ke 2.8. klo 21 ja pe 11.8. klo 17)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Uuden Tuntemattoman sotilaan traileri julki

Kuva: LEHTIKUVA / HANDOUT / JUHA MUSTONEN
Näyttelijä Jussi Vatanen nähdään uudessa Tuntemattomassa sotilaassa vänrikki Koskelana.

Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan virallinen traileri, eli lyhyt esittelyfilmi, julkaistiin torstaina.

Puolitoistaminuuttinen traileri alkaa tunnetuilla Hietasen sanoilla ”Mihin täst sit ollenkka lähretä? Vissii helvettii ast.”.

Trailerin voit katsoa täältä.

Vuosina 2016 ja 2017 kuvatun elokuvan pääosia näyttelevät Eero Aho, Johannes Holopainen, Jussi Vatanen ja Aku Hirviniemi.

Elokuva saa ensi-iltansa 27. lokakuuta 2017.

Louhimiehen ja Jari Olavi Rantalan käsikirjoitus pohjautuu Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan lisäksi myös Linnan Sotaromaaniin, eli klassikkoteoksen alkuperäiseen, sensuroimattomaan versioon.

 

Lätkäelokuvan roolitus julki: Oma poika esittää isäänsä

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Lauri Tilkanen esittää maalivahti Jukka Tammea tulevassa elokuvassa.

Jääkiekon maailmanmestaruudesta kertovassa 95-elokuvassa Janne Ojasen roolissa nähdään hänen oma poikansa Oskari Ojanen. Muissa pelaajarooleissa nähdään muun muassa Lauri Tilkanen ja Jon-Jon Geitel. Jälkimmäinen tunnetaan paitsi Roskisprinssi-elokuvasta myös Roope Salminen ja Koirat -yhtyeen laulajana. Tuotantoyhtiö julkisti näyttelijät tänään jääkiekon MM-kisojen puolivälierän kynnyksellä.

Tilkanen esittää maalivahti Jukka Tammea ja Geitel Saku Koivua. Geitelin lisäksi ”Tupu-Hupu-Lupu” -ketjun näyttelijöinä nähdään Akseli Kouki Ville Peltosen roolissa ja nuorten SM-liigaa Jokereissa pelaava Kustaa Tuohimaa Jere Lehtisen roolissa.

Ohjaaja Aleksi Mäkelä kertoo, että MM-joukkueen näyttelijävalinnat tehtiin etenkin yhdennäköisyyden, mutta myös jääkiekkotaitojen perusteella.

Leijona-joukkueen päävalmentajaa Curt ”Curre” Lindströmiä esittää ruotsalainen Jens Hultén, joka tunnetaan etenkin poliisisarjasta Johan Falk.

– Jääkiekon ensimmäinen maailmanmestaruus merkitsi suomalaisille paljon, siksi minulle on suuri kunnia näytellä Currea 95-elokuvassa. Rooli on aivan erilainen aiempiin rooleihini verrattuna. Lisähaastetta tuo se, ettei minulla ei ole mitään ulkoisia yhtäläisyyksiä Curreen, Hulten kertoo tiedotteessa.

Elokuvassa ovat mukana myös esimerkiksi suomalaistähdet Laura Birn, Samuli Edelmann ja Mikko Leppilampi.

Trumpista tekeillä elokuva – asialla ohjaaja, joka osaa hätkähdyttää

Kuva: Lehtikuva

Kärkkäästi kantaa ottavista elokuvistaan tunnettu ohjaaja Michael Moore työstää elokuvaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista.

Moore vahvisti Twitterissä työstävänsä dokumenttielokuvaa, josta on julkisuudessa käytetty nimeä Fahrenheit 11/9. Nimi viittaa marraskuun 9. päivään, jona Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos ja Trumpin vaalivoitto selvisi.

– Kyllä, teen elokuvaa saadakseni meidät pois tästä sotkusta, Moore tviittasi liittäen viestiinsä linkin Variety-lehden artikkeliin, jonka mukaan tuottajat Bob ja Harvey Weinstein ovat saaneet elokuvan kansainväliset oikeudet.

Saman tuottajakaksikon yritys tuotti myös Mooren kenties tunnetuimman elokuvan Fahreinheit 9/11. Se kuvasi presidentti George W. Bushin presidenttikautta New Yorkin syyskuun 11. päivän terrori-iskun sekä Afganistanin ja Irakin sotien jälkimainingeissa. Elokuva palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisella palmulla vuonna 2004.

Moore kampanjoi Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan Trumpia vastaan.

Maxim palaa Helsingin elokuvateatterikartalle

Helsingin Kluuvikadulla on ollut elokuvateatteri jo viime vuosisadan alusta, Maxim-nimisenä 1930-luvulta lähtien. Nykyinen rakennus on vuodelta 1974.

Suomen vanhin elokuvateatteri, Helsingin Kluuvikadulla sijaitseva Maxim avaa marraskuussa 2017 ovensa uudelleen Finnkinon luotsaamana. Tarkoituksena on jatkaa Maximin entisellä linjalla esittämällä elokuvateatterissa art-house -painotteista ohjelmistoa. Finnkino ja kiinteistön omistava Ilmarinen remontoivat teatteria ennen elokuvatoiminnan uudelleen aloittamista.

– Olen todella iloinen ja helpottunut, että pääsemme avaamaan Maximin uudelleen yleisölle. Maximin sulkemisen jälkeen Helsingistä on puuttunut aito art house -elokuvateatteri, sanoo Finnkinon toimitusjohtaja Veronica Lindholm.

Maximin kiinteistössä on kaksi elokuvasalia, joista toinen on suojeltu. Ennen elokuvatoiminnan aloittamista molemmat salit kunnostetaan, ja samalla kiinteistön talotekniikkaa uusitaan nykypäivän tasolle suojelun sallimissa rajoissa. Remontti toteutetaan vanhaa teatteria kunnioittaen ja asiakkaita kuunnellen. Suunnitelmien mukaan Maxim-elokuvateatteri avataan uudelleen remontin jälkeen marras–joulukuussa 2017.

Maximin elokuvasalit suljettiin alkuvuonna 2016 remontin vuoksi. Kiinteistöä oli tarkoitus laajentaa ja rakentaa siihen hotelli, jonka yhteydessä elokuvateatteri olisi jatkanut toimintaansa. Ilmarisen ja Kämp Collection Hotelsin yhteishanke osoittautui kuitenkin jatkoselvityksissä liian kalliiksi.

Hotellihankkeen kariutumisen jälkeen Ilmarinen haki tilaan elokuvatoiminnan jatkamisesta kiinnostunutta pitkäaikaista vuokralaista.

Kluuvikadun Maxim on toiminut yhtäjaksoisesti samassa osoitteessa jo vuodesta 1909. Alkuperäisen, upean teatterisalin suunnitteli arkkitehti David Frölander-Ulf ja se avattiin Olympia-nimisenä, mutta vaihtoi nimensä myöhemmin Piccadillyksi. 1930-luvulta lähtien teatteri on toiminut Maxim-nimisenä. Nykyinen rakennus on vuodelta 1974.

Maximissa on kaksi elokuvasalia, joista toinen on museoviraston suojelema. Teatteri hyväksyttiin Europa Cinemas -verkoston jäseneksi vuonna 2014.

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta