PINNALLA:

Kolumni

Matti Linnanahde

Kirjoittaja on Demokraatin entinen pääkirjoitustoimittaja.

https://twitter.com/MattiLinnanahde

Terrorismi on eri asia kuin maahanmuuttajat

Talousfilosofi Karl Marx kirjoitti kommunistiseen manifestiin: ”Aave kummittelee Euroopassa – kommunismin aave.” Sitä mukaellen voisi näinä aikoina muotoilla, että vaara vaanii Euroopassa – terrorismin vaara.

Terrorismin uhka on realisoitunut murheellisin seurauksin useita kertoja eri puolilla Eurooppaa ja etenkin suuret metropolit ovat lähes hälytystilassa. Riskiryhmän kärkiviisikkoon on listattu Lontoo, Pariisi, Berliini, Bryssel ja Moskova, mutta terrori-­isku on mahdollinen melkeinpä missä tahansa.

Suomessakin on yritetty haarukoida riskikerrointa, mutta päättäjät ja viranomaiset ovat selvästi jotenkin ymmällään. Yhtäältä sanotaan, että emme elä enää lintukodossa. Toisaalta rauhoitellaan, että terrorismin mahdollisuus on meillä pieni eikä pelolle pidä antaa periksi.

On ymmärrettävää, että pelolle on helpompi olla antamatta periksi ministeriauton takapenkillä kuin lento­ ja rautatieasemien turistijoukoissa tai metroissa. Tärkeätä joka tapauksessa on, että terrorismi ei saa kansakuntia hysteeriksi ja tekemään päätöksiä siinä mielentilassa.

Joidenkin suomalaisten reaktiot terrorismiin ovat saaneet uskomattomia muotoja. Ilmiötä yhdistellään ääriryhmien vihapuheissa, varsinkin sosiaalisessa mediassa, kaikkiin pakolaisiin ja maahanmuuttajiin. Taustalla on silkkaa pölhöpopulismia,mutta myös laskelmoituja pyrkimyksiä noukkia poliittisia irtopisteitä.

Pohjanoteerauksia ovat tehneet jotkut perussuomalaiset ja puolueessa aiemmin toimineet. Yksi kysyi Palmusunnuntaina virponeilta maahanmuuttajatytöiltä, että oliko kyseessä joku Allahin juhlapäivä. Hän myös pahoitteli, ettei ollut antaa tytöille kondomeja. Toinen pisti mielestään paremmaksi kuittaamalla, että olisi pitänyt antaa pekonia.

Onpa Twitterissä näkynyt sellainenkin toivotus, että suvakkihuorat ovat paikalla, jos Helsingissä joskus räjähtää.

Perussuomalaisten puoluejohto yrittää lokeroida härskit rasistiset puheet niiden esittäjien henkilökohtaisiksi ulostuloiksi, joista puolue ei ole vastuussa. Tällainen pakoilu on kuitenkin täysin epäuskottavaa, kun vihapuheiden lietsojat ja suoranaiset rasistit saavat jatkaa perussuomalaisisten tuulensuojassa.

Siksi perussuomalaisten olkapäiden kohauttelu ei riitä eikä puoluejohtoa pidä päästää luikkimaan vastuusta.

Maahanmuuttoon ja pakolaiskysymykseen löytyy myös myönteisiä näkulmia. Sellaisia esimerkiksi on esittänyt Siirtolaisinstituuttia pitkään johtanut Ismo Söderling (Turun Sanomat 24.3.). Hänen mukaansa Suomi selviytyy nykyistä vielä suuremmastakin määrästä maahanmuuttajia, kunhan keskitytään tehokkaaseen kotouttamiseen eikä anneta asuinalueiden gettoutua.

Hyvän mallin tarjoaa Söderlingin mielestä Turun Varissuon lähiö, jonka asukkaista noin 40 prosenttia puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin Suomea. Varissuolla asuu tutkimuksen mukaan kuitenkin onnellisempia ihmisiä kuin Turussa keskimäärin.

Varisssuosta on pidetty huolta, toisin kuin monien Euroopan suurkaupunkien maahanmuuttajalähiöistä. Alueelta löytyvät hyvät koulut, terveyskeskus, kauppoja ja kirjasto. Lisäksi vuokralla asuminen on kohtuuhintaista ja joukkoliikenneyhteydet pelaavat. Ei ihme, että ruotsalaiset ovat käyneet kyselemässä, miksi Suomi on saanut asiat toimimaan paremmin.

Kun Euroopan ihmisvirroille ei näy loppua, on parasta keskittyä hoitamaan oma osamme mahdollisimman hyvin. Silloin ei synny terroristihautomoja.

https://twitter.com/MattiLinnanahde Matti Linnanahde

Kirjoittaja on Demokraatin entinen pääkirjoitustoimittaja.

Kolumni

Antti Palola

Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja.

Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja.

Kun työ on jokaisen ihmisen velvollisuus, siitä saatavan säällisen palkan on oltava jokaisen oikeus

Työ on ihmiselle tärkeä asia. Se on sitä toimeentulon, ihmisarvon ja sosiaalisten verkostojen kannalta. Uskon jokaisen haluavan tehdä töitä. Pinnareita ja välistävetäjiä arvioin olevan todella vähän. Pitkäkestoinen työttömyys johtaa pahimmassa tapauksessa syrjäytymiseen ja kasvattaa sosiaalisia ongelmia.

Hallituksen tavoite 72 prosentin työllisyysasteesta tämän hallituskauden aikana ei näytä toteutuvan. Työllisyysaste on nyt 68 prosentin paikkeilla ja aivan liian matala.

Tavoitteen saavuttaminen ei ole tärkeä ainoastaan hallituksen maineelle. Sillä on suuri merkitys hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ja etujen rahoittamiseksi kestävällä pohjalla ja valtion velkaantumisen taittumiseksi.

Jokaisen on voitava tulla toimeen työtä tekemällä ja työn tekemisen on oltava aina kannattavampaa kuin jouten olemisen.

Suomessa on tällä hetkellä yli 300 000 työtöntä. Pitkäaikaistyöttömiä on 120 000. Samanaikaisesti täyttämättä on 40 000 avointa työpaikkaa. Jokin tässä yhtälössä mättää.

Jokaisen ihmisen velvollisuus on osallistua hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen, kukin voimavarojensa mukaan. Yhteiskunnan on huolehdittava heikommista kuten lapsista, sairaista ja vanhuksista. Tästä hyvinvointiyhteiskunta tunnetaan.

Työn tekeminen on ollut aina kaiken toiminnan perusta – myös työväen- ja ammattiyhdistysliikkeen. Työ pitääkin nostaa sille kuuluvaan arvostukseen.

Jokaisen on voitava tulla toimeen työtä tekemällä ja työn tekemisen on oltava aina kannattavampaa kuin jouten olemisen. Meidän on kyettävä purkamaan kannustinloukkuja siten, että ihmisen on aina kannattavampaa ottaa työtä vastaan kuin olla työttömänä.

Meidän on nostettava keskiluokka kunniaan, hoidettava heidän asiansa kuntoon.

Tehtävästä riippumatta mikä tahansa työ sujuu helpommin, jos asenne on kohdallaan. Työtä on siis lupa jopa rakastaa ja siitä saa innostua. Lähes satavuotiaaksi elänyt isoäitini sanoi aikanaan, että siitä ei seuraa mitään hyvää, jos nuoret ihmiset ovat joutilaina ja vailla järkevää tekemistä. Näissä pohjalaismummon sanoissa on iso viisaus.

En kannata pakkotyötä tai halpatyömarkkinoita. Kun työ on jokaisen ihmisen velvollisuus, siitä saatavan säällisen palkan on oltava jokaisen oikeus. Palkasta maksetaan veroja, joilla hyvinvointiyhteiskunnan palvellut ja edut rahoitetaan. Oikeudenmukaiseen verotukseen kuuluu, että parempipalkkaiset maksavat enemmän veroja kuin vähemmän ansaitsevat. Mutta kaikki maksavat.

Suomalainen työtätekevä keskiluokka pitää yhteiskunnan pystyssä. Keskiluokka maksaa myös säntillisesti veronsa ja maksunsa, hoitaa lapsensa ja pitää huolen läheisistään.

Mielestäni meidän on nostettava keskiluokka kunniaan, hoidettava heidän asiansa kuntoon.

Monet esimerkit läheltä ja kaukaa osoittavat, mitä seuraa, kun keskiluokka kokee asemansa toivottomaksi ja menettää uskonsa tulevaisuuteen. Poliittiset päättäjät: pitäkää keskiluokka tyytyväisenä. Se on yhteiskunnan kehittymisen ja laajan turvallisuuden tae.

Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja. Antti Palola

Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja.

Kolumni

Kimmo Kiljunen

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Vantaalla.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Vantaalla.

Miksi me tyrkyttäydymme mahdollisessa suurvaltaristiriidassa osapuoleksi, ja vielä etumaastoon?

Ulkoministeri Timo Soini kertoi ensimmäisessä linjahaastattelussaan (Ulkopolitiikka-lehti 3/2015) tärkeimmiksi poliittisiksi esikuvikseen Veikko Vennamon ja Margaret Thatcherin. Esikuvien malli näkyy.

Kun Soinilta kysyttiin Nato-kantaa, hän vastasi: ”Minulla ei ole selvää kantaa. Kaikki ovat tietävinään minun Nato-kantani, mutta voin sanoa, etten tiedä sitä itsekään.”

Onko Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tuuliajolla? Eikö ulkoministerillä ole näkemystä Natosta? Vähintä olisi olettaa hänen arvioivan Nato-jäsenyyttä siten, miten se vaikuttaa Suomen turvallisuuteen. Tämän luulisi olevan koko Nato- kysymyksen ydinasian.

Puoluetoverillaan, puolustusministeri Jussi Niinistöllä sen sijaan tuntuu olevan selvät linjat. Hänen johdollaan tultaneen syksyllä sopimaan Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustussopimus. Tämä sen päälle, että Yhdysvaltojen taistelujoukkoja jo osallistui Suomen maaperällä yhteisiin sotaharjoituksiin.

Jos ulko- tai sisäpolitiikasta pitää jommankumman olla rempallaan, niin olkoon se sisäpolitiikka.

On aikoihin eletty. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan fundamentit elävät hallituskausittain. Pienellä maalla ei ole tähän varaa. Isot linjat sovitaan yhdessä, mieluiten kansallisella konsensuksella. Yhdessä joka tapauksessa joudutaan tiukimmassa tilanteessa toimimaan. Vakaa ja ennakoitava turvallisuuspoliittinen linja jättää myös ulkomaailmalle, erityisesti naapurimaille, varman kuvan Suomen aikeista. Tämä kaikki lisää turvallisuuttamme.

Jos ulko- tai sisäpolitiikasta pitää jommankumman olla rempallaan, niin olkoon se sisäpolitiikka. Näin lohkaisi aikoinaan presidentti Urho Kekkonen. Myös muiden presidenttiemme linjauksiin kannattaisi Timo Soinin ja Jussi Niinistön tutustua. Vennamolainen retoriikka ja mediavetoiset näkökulmat eivät riitä, sillä Suomen turvallisuuspolitiikan pitkällä linjalla on syynsä.

Presidentti Mauno Koivisto totesi aikoinaan, että Suomen historian synkimmät luvut ovat niitä, kun meidät on vedetty mukaan muiden sotiin. Tulisi välttää sellaisia liittoutumia tai sopimuksia, jotka sitoisivat Suomen suurvaltojen vastakkainasetteluun.

Mauno Koiviston näkökulmasta Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustussopimus ei vahvista turvallisuuttamme. Miksi me tyrkyttäydymme mahdollisessa suurvaltaristiriidassa osapuoleksi, ja vielä etumaastoon? Emme kai halua omien toimiemme vuoksi turvallisuutemme heikkenevän?

Suomella on 1324 kilometriä pitkä raja Venäjän kanssa. Nyt se on vakaa ja turvallinen. Turvallisuus on aina molemminpuolista. Ei pelkästään riitä, että Suomi tuntee elävänsä turvallisen rajan takana, myös Venäjän on niin tunnettava. Muuten vakaus järkkyy.

Onko Jussi Niinistöllä näkemys, että Suomen tiivistyvä puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa, puhumattakaan Nato-jäsenyydestä lisää myös Venäjän turvallisuuden tunnetta? Jos näin on, on syytä kannattaa molempia hankkeita. Nato-arvion tekemistä helpottanee amerikkalaisten sotilasasiantuntijoiden näkemys.

Heidän mukaansa Suomi ei nykytilanteessa tarvitse Naton turvatakuita. Sen sijaan, jos Suomi olisi hakeutumassa Naton jäseneksi, sotilasliiton turvatakeet saattaisivat olla hyvinkin tarpeen.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Vantaalla. Kimmo Kiljunen

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Vantaalla.

Kolumni

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Mitä Susijengin vuodesta jäi käteen, Pentti Salmi? — “Kaino toivomus Teemu Rannikolle”

Susijengi, siis Suomen miesten koripallomaajoukkue, löi tältä kaudelta hanskat tiskiin viikonvaihteessa, kun se pelasi vuoden viimeisen maaottelunsa.

Syy on kuitenkin yksinkertainen. Suomi on vuoden kuluttua EM-kisaisäntä Hartwall Areenalla eikä sen siksi tarvitse karsia kisoihin. Sen sijaan kisoihin pyrkivät muut Euroopan maat aloittavat karsintarumbansa jo tällä viikolla, keskiviikkona.

Susijengin kausi oli siis lyhyt, muttei kuitenkaan näivettynyt. Joukkue pelasi seitsemän maaottelua, joista se voitti neljä ja hävisi kolme. Kaksi näistäkin tappioista tuli Venäjälle, joka on vasta julkaistun FIBA:n maailman rankinglistan 9:s, Suomi taas vastaavasti 32. sijalla.

Suomi pelasi elokuun maaottelurupeaman laajalla rotaatiolla eikä aina edes parhaalla kokoonpanollaan.

Mutta kyllä tästä jotain käteen jäi.

***

Pelit osoittivat pluspuolella sen, että isä-Pekan poika Lauri Markkanen on noussut sellaisiin sfääreihin, että puhutaan jo ihan tosissaan NBA:sta etuajassa eikä vasta neljän vuoden kuluttua, jolloin nyt Arizonan yliopistossa alkava opiskelu päättyy.

Viikonvaihteessa Lauri oli Espoossa Ruotsiakin vastaan jäätävän hyvä ja onhan se nautinto nähdä kuinka liikkuva 211-senttinen voi olla yhdistettynä hyvään pallonhallintataitoon.

Nyt rapakon tällä puolen odotellaan kieli vyöllä vain sitä, mitenkä 47-vuotias päävalmentaja Sean Miller kouluttaa Arizonassa numerolla 10 pelaavaa Markkasta.

Susijengin pitkän pään plussaa oli myös se, miten yhdeksän kuukautta loukkaantumisen vuoksi parketeilta poissa ollut Gerald ”Junnu” Lee palasi taas töpinöihin.

Teemu Rannikko, palaa vielä Susijengiin!

Isossa päässä on tuoreutta kun myös Aleksander Madsen ainakin Saksa-pelissä oli ihan cool. Mutta mitäs siellä pelintekopuolella?

Takamiesosaaminen joutui näet suurennuslasin alle poissaolojen takia kun Petteri Koponen suuntasi suuren kalan perään Barcelonaan ja Jamar Wilsonkin oli poissa loukkaannuttuaan. Näin pelintekijän vastuu jäi Roope Ahoselle. Ykköspelinjohtajaksi Ahosesta ei valitettavasti kuitenkaan ole. Hän on sympaattinen perussettiä pelaava, mutta muita viisikon miehiä hän ei pysty tarpeeksi avittamaan eikä saa monipuolisuutta pallonkiertoon. Esimerkiksi Ruotsi-ottelussa, jossa Ahonen oli avauksessa, peli seisoa jökötti kaiken aikaa. Vasta Wilsonin tulo käänsi pelin luonteen.

Antto Nikkarinenkaan ei täytä takamiessaappaita. Joten kaino toivomus: Teemu Rannikko, palaa vielä Susijengiin!

Miehissä taalamiljönäärit vetivät alkusarjaa puolivaloilla.

Vähän isommat kekkerit, olympiakisat, on nekin jo kisattu. Ja siellähän koriksessa kuviot ei muutu kirveelläkään. USA tulee paikalle ja vei kultaiset.

Naisissa tappotahti oli selkeä, mutta miehissä taalamiljönäärit vetivät alkusarjaa puolivaloilla ja vastustajat pääsivät tuloksellisesti joskus lukuihin, joiden perusteella matsi oli muka tasainen.

Finaalissa oli sitten jo toinen ääni kellossa, Serbia oli vastaantulija. Erityisesti Kevin Durant näytti taituruutensa.

Mutta oli voitossa haikeuttakin. Joukkueen 69-vuotias päävalmentaja, Coach K alias Mike Krzyzewski, jätti arvokisa-areenat tyylillä. Meriitit ovat ykköskoutsina mahtavat: kolme olympiakultaa + kaksi maailmanmestaruutta. Jo kakkosvalmentajanakin ehti tulla kaksi olympiavoittoa. Kun tähän lisätään vielä yliopistotasolta viisi mestaruutta ja 1043 voittoa76,5 prosentin voittosuhteella, niin Coach K:n arvostus nousee vain entisestään.

Olympiakoris oli muuten harvinaisesti vain kolmen herkkua, sillä USA, Espanja ja Serbia jakoivat keskenään kaikki kuusi mitalia.

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija. Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Kolumni

Joona Räsänen

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.).

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.).

Joona Räsänen: Ajattelutapamme kaipaa muutosta — pelkällä vastustamisella annamme aloitteet muiden käsiin

SDP:n suunta on jälleen kesällä puhuttanut paljon ja tuleva puoluekokous helmikuussa pitää huolen siitä, että aihe pysyy pinnalla jatkossakin. Puolueen linja- ja tulevaisuuskeskustelua sopiikin käydä tilanteessa, jossa maassa on vallassa epäsuosittu porvarihallitus. Tosin omakaan kannatuksemme ei anna aihetta ilakointiin.

Ennen uusia puolueohjelmia kannattaa ensin tarkistaa ajattelutapaamme muutamilta osin.

Päivänpolitiikan vääntöjen keskellä unohdamme välillä katsoa kauemmaksi. Kuukausittaiset gallup-luvut kertovat aina jostakin, mutta maratonlajissa maali on kauempana. Pääministeripuolueeksi nouseminen edellyttää meiltä paljon parempaa.

Moni kysyy tällä hetkellä, että mihin Suomi ja maailma ovat menossa? Huoli huomisesta lisääntyy ja tulevaisuus näyttää sumuiselta. Tähän tilanteeseen kaivataan sosialidemokraateilta vastauksia. Ajattelumme keskiössä pitääkin olla se, mitä haluamme Suomessa seuraavien vaalien jälkeen tehdä.

Keskustelua sosialidemokratian suunnasta kannattaa siis käydä Suomen tulevaisuutta pohtien. Siihen keskusteluun on huomattavasti helpompi hypätä mukaan myös uusien ihmisten, jotka eivät ole puolueen jäseniä. Vain sosialidemokratian ja puolueen suunnasta puhuminen rajaa tarpeettoman pieneksi kuulijakuntamme sekä ne ihmiset, jotka keskusteluun luontevasti osallistuvat.

Voimme valita, vastustammeko kaikkea muutosta pelokkaasti, vai tarttuisimmeko muutosten mahdollisuuksiin innostuen.

Pahoin pelkään, että porvarihallitus jättää taloutemme rapakuntoon. Tilannetta emme pääse pakoon. Olemme tunnetusti hyviä keksimään veroeuroille käyttötarkoituksia ja jos valtiontalous olisi kakku, olisimme me etupäässä kunnostautuneet kakun jakajina. Nyt meidän pitää keskittyä erityisesti siihen, miten yhteistä valtiontalouden kakkua voidaan kasvattaa.

Emme myöskään pääse pakoon muuttuvaa maailmaa. Vanhoilla ajattelumalleilla emme tähän muutokseen pysty vastaamaan. Voimme valita, vastustammeko kaikkea muutosta pelokkaasti, vai tarttuisimmeko muutosten mahdollisuuksiin innostuen.

Liian usein puhumme muutoksista nimenomaan negatiivinen kulma edellä. Työelämän muutos, digitalisaatio, robotisaatio ja uudet palvelutuotannon tavat ovat hyviä esimerkkejä näistä. Muutosta kannattaa ennemmin hyödyntää ja ohjata kuin jääräpäisesti vastustaa. Pelkällä vastustamisella annamme aloitteet muiden käsiin ja silloin jälki saattaa olla ihmisten kannalta todella kylmää. Tästä nykyinen hallitus on hyvä esimerkki.

Samalla meidän on syytä pohtia suhdettamme markkinatalouteen. Suomi tarvitsee enemmän tervettä markkinataloutta porvarihallituksen hyvävelikapitalismin sijaan. Tässä SDP:llä olisi suuri mahdollisuus, kuitenkaan unohtamatta vahvaa sosiaalista ja ekologista omatuntoamme.

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.). Joona Räsänen

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.).

Kolumni

Katja Taimela

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) Varsinais-Suomesta

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) Varsinais-Suomesta

Postin kehittämiseen löytyy vaihtoehtoja

Postin ja kotiin kannetun sanomalehden tulee olla kaikkien suomalaisten saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Hallitus on lähtenyt uudistamaan postilakia asteittain.

Sen myötä laista ollaan poistamassa vaatimukset postitoiminnan säännöllisyydestä ja laadusta, riittävistä resursseista ja pitkäjänteisestä postitoiminnan järjestämisestä. Toimiala avataan kermankuorinnalle, kun samalla palvelutasoa ajetaan alas.

Posti on ollut jo jonkin aikaa otsikoissa. Kuva, jota Postin viimeaikainen julkisuus maalaa, ei ole yhtiölle kunniaksi. Olemme jo saaneet tottua uutisiin Postin toistuvista yt-kierroksista ja massairtisanomisista.

Myös Postin henkilöstön kuormitus on ajettu tappiin. Kuormaa lisää se, että Postin henkilöstöpolitiikka on kaikkea muuta kuin avointa ja reilua. Kesän aikana on kuultu postin jakeluhäiriöistä monilla seuduilla.

Posti on valinnut tavaksi reagoida muuttuneeseen markkinatilanteeseen lähinnä kirjepostia vähentämällä, perustoimintoja heikentämällä, irtisanomisilla ja satsaamisella epäolennaisiin toimintoihin.

Viikoittaisia jakelupäiviä ollaan karsimassa kolmeen, ja kerrostalojen luukkujakelusta ollaan luopumassa. Kansan turhautuminen purkautuu postinjakajiin.

Näyttää siltä, että Postista ollaan tekemässä vähän tahallaankin kansallinen naurunaihe ja murheenkryyni.

Samaan aikaan Posti suunnittelee panostuksia ruohonleikkauspalveluun ja kukkien kasteluun. Näillä aloilla se tulee suurena toimijana vääristämään kilpailua ja viemään leivän paikallisten kotipalveluyrittäjien suusta, kuten on jo nähty muun muassa aterioiden kuljetuspalveluiden kilpailutuksissa eri puolilla maata.

Näyttää siltä, että Postista ollaan tekemässä vähän tahallaankin kansallinen naurunaihe ja murheenkryyni. Näin sitä on helpompaa vaatia yksityistettäväksi ja alistettavaksi markkinoille.

Olennaista Postilain uudistuksen seuraavissa ratkaisevissa vaiheissa on se, että yhdenvertaiset, saavutettavat ja kohtuuhintaiset postipalvelut voidaan turvata koko maassa.

Ratkaisuja tähän on haettava hyvässä ja avoimessa keskustelussa, jossa huomioidaan toimialan eri toimijat ja johon otetaan mukaan avoimesti myös oppositiopuolueet.

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) Varsinais-Suomesta Katja Taimela

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) Varsinais-Suomesta

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta