Politiikka

Tiedustelun historiasta väitöskirjaa tekevä tutkija HS:n kohujutusta: ”Mentiin aika vahvasti ohi ja metsään”

Lehtikuva / Martti Kainulainen
Keskusrikospoliisin mukaan Helsingin Sanomien tiedustelulakiuutisen tutkinnassa epäiltynä rikosnimikkeenä on turvallisuussalaisuuden paljastamisen lisäksi virkasalaisuuden rikkominen. Tutkinta alkoi, kun Puolustusvoimat teki tutkintapyynnön Helsingin Sanomien salaisiin asiakirjoihin perustuneesta uutisesta.
Lehtikuva / Martti Kainulainen
Keskusrikospoliisin mukaan Helsingin Sanomien tiedustelulakiuutisen tutkinnassa epäiltynä rikosnimikkeenä on turvallisuussalaisuuden paljastamisen lisäksi virkasalaisuuden rikkominen. Tutkinta alkoi, kun Puolustusvoimat teki tutkintapyynnön Helsingin Sanomien salaisiin asiakirjoihin perustuneesta uutisesta.
Lehtikuva / Martti Kainulainen
Keskusrikospoliisin mukaan Helsingin Sanomien tiedustelulakiuutisen tutkinnassa epäiltynä rikosnimikkeenä on turvallisuussalaisuuden paljastamisen lisäksi virkasalaisuuden rikkominen. Tutkinta alkoi, kun Puolustusvoimat teki tutkintapyynnön Helsingin Sanomien salaisiin asiakirjoihin perustuneesta uutisesta.

Sotilastiedustelua kuvaava Helsingin Sanomien artikkeli olisi voitu kirjoittaa ilman salassa pidettäviä asiakirjoja, Helsingin yliopistoon väitöskirjaa tiedustelun historiasta tekevä Viktor Rantala pohtii.

– Suurin ongelma on itse vuoto. Se voi vahingoittaa Suomen asemaa kansainvälisesti, Rantala toistaakin useasta suusta kuullun mantran.

Hän ei osaa arvioida, oliko lauantaina julkaistuissa tiedoissa mitään sellaista yksittäistä tietoa, minkä julkitulo saattaisi vahingoittaa Suomen turvallisuutta.

– Mutta jos tietoa kerätään yhteen, niin pienikin yksityiskohtakin voi olla vahingollinen.

Rantala ei osaa sanoa kenellä kaikilla on ollut oikeus nähdä HS:lle vuodettuja korkeimman salausluokan asiakirjoja. Esimerkiksi Matti Vanhanen on todennut saaneensa vain lukea kyseisen kaltaisia asiakirjoja, omia kopioita ei 2000-luvulla pääministerinä toimineelle Vanhaselle jaettu.

– Artikkelissa käytettiin myös sotilastiedustelun sisäisiä asiakirjoja, mutta en lähde spekuloimaan, mistä vuoto on mahdollisesti tullut, Rantala sanoo.

Itäisen Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Kristi Raik toteaa puolestaan, että kyseisellä vuodolla ei todennäköisesti ole suoranaisia haittavaikutuksia Suomen ja Venäjän väliseen suhteeseen. Ongelmaksi voi enemminkin muodostua Suomen ja lännen välisen luottamuksen heikentyminen.

– Tiedustelu ja tietojen jakaminen perustuvat luottamukselle, ja tässä suhteessa Suomen asema saattaa heikentyä juuri suhteessa länteen, Raik pohtii Demokraatille.

Asiakirjat on syystä luokiteltu salaisiksi.

 – Tilannetta voi pitää huolestuttavana nimenomaan Helsingin Sanomien kannalta. Lehti toimi aika vastuuttomasti. Yhtä relevantin kirjoituksen olisi voinut tehdä käyttämällä pelkästään julkisia lähteitä sekä haastatteluita, Viktor Rantala toteaa.

Hän muistuttaa, että lauantain jutussa käytetyt asiakirjat on syystä luokiteltu salaisiksi. Hän korostaa, että ainakaan Hesarin lauantaina julkaisemassa artikkelissa ei ilmennyt sellaisia tietoja, jotka olisivat viitanneet sotilastiedustelun väärinkäytöksiin.

Artikkelissa käytettiin lehdelle vuodettua salassa pidettävää sotilastiedustelun materiaalia, ja vuoto on johtanut rikosepäilyihin sekä tietojen julkaisemiseen että vuotoihin liittyen. Vuodon alkuperä ei tällä hetkellä kuitenkaan ole tullut julkisuuteen.

HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi totesi maanantai-iltana Ylen A-studiossa lehden seisovan edelleen Viestikoekeskusta käsittelevän artikkelin takana. Hänen mukaansa HS ei ole rikkonut lakia.

Niemi kertoi lehden pohtineen tarkkaan, minkälaisia motiiveja salaisten asiakirjojen vuotamisen takana on ollut, minkälaisia tietoja artikkelissa voi käyttää sekä miten salaisia asiakirjoja voidaan voidaan säilyttää.

On sinänsä hyvä, että sotilastiedustelua pyrittiin avaamaan.

Viktor Rantala on perehtynyt myös valmisteilla oleviin tiedustelulakeihin. HS on perustellut lauantaina julkaisemaansa artikkelia muun muassa tarpeella avata valmisteilla olevaa tiedustelulainsäädäntöä lukijoilleen, erityisesti sotilastiedustelun osalta.

Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan mukaan lehti halusi kiinnittää huomiota sotilastiedusteluun, jonka yleisö tuntee kaikkein heikoiten. Hän on kuitenkin myöntänyt, että yleisölle olisi voinut selittää paremmin syyt, miksi juttu tehtiin. Tämä on näkynyt etenkin lukijapalautteessa.

Rantalan mukaan on sinänsä hyvä, että sotilastiedustelua pyrittiin lehtiartikkelissa avaamaan.

– Mutta en pidä tätäkään pätevänä argumenttina salaisten asiakirjojen julkaisulle. Tällaista artikkelia ei olisi tarvinnut tehdä, mentiin aika vahvasti ohi ja metsään.

Sotilasalueesta ja kuvauskiellosta kertova kyltti Jyväskylän varuskunnan ulkopuolella Tikkakoskella.

Rantala jatkaa kuitenkin, että Suomessa sotilastiedustelua voidaan pitää sangen vaitonaisena toimintana. Toiminnasta ei julkaista edes vuosiraportteja, kuten esimerkiksi Ruotsissa tai Suomen suojelupoliisissa.

Henkilökohtaisena mielipiteenään Rantala toteaa, että myös Suomessa sotilastiedustelussa voisi pyrkiä avoimempaan linjaan.

– Vaikkakin nykyisellä linjalla on varmasti syynsä.

Myös Kristi Raikin mukaan olisi hyvä, mikäli Suomen tiedustelupalveluiden tuottamaa analyysia Venäjästä julkaistaisiin enemmän.

– Valikoidusti. Salaista asiakirjoja ei tietenkään pidä julkaista. Mutta olisi hyvä, mikäli tiedustelupalveluilla käytössään olevan tiedon pohjalta analyysia saataisiin myös julkiseen käyttöön, Raik toteaa.  

– Vastaavaan tapaan kuin mitä viime vuosina monessa länsimaassa on tehty, esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa.

Tämä mahdollistaisi Raikin mukaan avoimempaa, tietoihin pohjautuvaa keskustelua Venäjän kehityksestä ja tilanteesta.

– On vaikea nähdä miten tämä tietovuoto vaikuttaa siihen, voidaanko avoimempaan trendiin päästä myös Suomessa, Raik pohtii.

Keskustelussa on ollut ylilyöntejä.

Tapaus Tikkakoski herätti etenkin viikonloppuna ja alkuviikosta paljon meteliä tiedotusvälineissä sekä sosiaalisessa mediassa.

Kyytiä saivat niin Helsingin Sanomat kuin poliisi. Karkeaksi jakolinjaksi osapuolten välille muodostui valtion salassapitoa kannattavien sekä median lähdesuojan puolesta vannovien ryhmittymät. Rantala myöntää, että keskustelussa on ollut ylilyöntejä.

Myös Kristi Raikin mukaan HS:n julkaisemasta artikkelista noussutta keskustelua on ollut hämmentävää seurata.

– Vastakkain ovat isot perusarvot: vapaus ja turvallisuus. On ollut hyvin vaikea muodostaa omaa kantaa.

Raikin mielestä HS:n tiedustelujutussa oli ongelmia, jotka vaikeuttavat keskustelua. Hänen mukaansa jutussa käytettyjen perustelujen sekä sananvapauden nimissä julkaistujen salaisen materiaalien käytön logiikka hieman horjuu.

– Miksi juuri tällainen juttu ja tällä tavalla salaisiin asiakirjoihin viitaten piti tehdä näiden lainsäädäntömuutosten takia, hän pohtii.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat