Lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä tuli Helsingin poliisin tietoon vuonna 2018 yhteensä 187.

Niistä 95 oli tapahtunut ilmoitusvuonna ja loput aiempina vuosina. Poliisin tietoon tulleiden seksuaalirikosten yhteismäärä sekä lapsiin kohdistuvien seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrä lisääntyi vuoteen 2017 verrattuna.

– Kyse on poliisin tietoon tulleiden ja poliisille ilmoitettujen seksuaalirikosten määrän lisääntymisestä. Seksuaalirikoksiin liittyy piilorikollisuutta, eivätkä kaikki tapaukset tule poliisin tietoon. Yksistään ilmoitettujen ja tietoon tulleiden rikosten määrän perusteella ei voida päätellä todellista rikosten määrää ja mitä muutoksia siinä on tapahtunut, sanoo tiedotteessa Rikostutkintayksikön johtaja, rikosylitarkastaja Jonna Turunen Helsingin poliisilaitokselta.

Tilastoja tulkittaessa on huomioitava myös, että sama henkilö voi olla epäiltynä useassa eri rikoksessa. Tämä pätee myös uhrien kohdalla. Alle 16-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa epäillään aina lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, vaikka tapaukseen liittyisi myös muita rikosnimikkeitä.

Lapsiin liittyvien seksuaalirikosten osalta Helsingissä on tehty vuodesta 2006 alkaen tekijäkeskeistä, paljastavaa tutkintaa. Mistään uudesta ilmiöstä ei siis ole kyse.

– Tekijäkeskeinen tutkinta tarkoittaa sitä, että yhden epäillyn jäädessä kiinni, myös mahdolliset muut häneen liittyvät uhrit selvitetään. Lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin syyllistyneillä henkilöillä voi olla useitakin kontakteja tai kontaktiyrityksiä lapsiin, ja nämä kaikki selvitetään. Tapahtumia voi paljastua usean vuoden ajalta ja tämä voi näkyä korostuneesti tiettynä vuotena ilmi tulleiden rikosten määrissä.

Laajat juttukokonaisuudet näkyvät vuositilastoissa selkeinä muutoksina, ja Helsingissä isoja juttukokonaisuuksia tutkitaan useampia vuosittain. Tilastojen tulkinnassa täytyy perehtyä kunnolla siihen, minkä tyyppisiä jutut ovat. Sama rikosnimike voi käsittää hyvin erityyppisiä tekoja ja eri-ikäisiä asianosaisia.

Yleisesti voidaan todeta, että seksuaalirikosten uhriksi voivat joutua yhtä lailla miehet ja naiset, pojat ja tytöt kuin muunsukupuolisetkin. Samoin tekijä voi olla mies tai nainen, vaikka valtaosassa tapauksista epäilty on mies. Uhreja lähestytään sekä netissä että kasvokkain. Valitettavan usein tekijä kuuluu uhrin lähipiiriin, ja myös entuudestaan vieraat tekijät pyrkivät ensin luomaan uhrinsa kanssa luottamuksellisen suhteen.

– Niin kutsutut puskaraiskaukset ovat erittäin harvinaisia. Usein tutkinnassa selviää, että epäilty on rakentanut suhdetta uhriin pidemmän aikaa, ja käyttää hyväksi esimerkiksi nuoren tarvetta saada huomiota ja hyväksyntää. Teot etenevät monesti asteittain ja uhria saatetaan kiristää jatkamaan seksuaalista kanssakäymistä esimerkiksi uhkaamalla julkaista uhrista seksuaalisävytteistä materiaalia. Nuoria voidaan houkutella tapaamiseen tai tekoon tarjoamalla esimerkiksi päihteitä tai muita hyödykkeitä. Verkossa keskusteluja käydään yleensä kahden kesken.

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ennalta estämisessä ja selvittämisessä keskeisintä on luottamus. Tärkeintä on, että lapset ja nuoret uskaltavat kertoa asioista ja että heidän elämässä on luotettavia aikuisia, joille asioista voi kertoa. Aikuisten tehtävänä on viedä asia eteenpäin. Ennalta estävä työ laajalla rintamalla sekä viranomaisten ja sidosryhmien yhteistyö on keskeisessä roolissa tässäkin asiassa. Poliisi ohjaa seksuaalirikosten uhrit ja heidän läheisensä tukipalveluiden piiriin.

On tärkeää, että poliisin otetaan yhteyttä ja ilmoitus tehdään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa epäilyn ilmitulon jälkeen. Näin voidaan taata paremmat edellytykset asian selvittämiselle.

Vuonna 2018 Helsingin poliisi selvitti seksuaalirikoksesta epäillyn henkilöllisyyden yhteensä 491 rikoksessa. Niistä noin 37 prosentissa rikoksesta epäilty on ulkomaan kansalainen. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta) -rikoksissa epäilty oli ulkomaalainen noin 26 prosentissa.