Harakka toteaa, että EU-kansalaiset tarvitsevat unionin, joka takaa turvallisuuden ja ­antaa toivoa tulevaisuuteen. EU:n on hallittava rajat ylittäviä haasteita, jotka ovat yksittäisille jäsenmaille ylivoimaisia.

– Taantumia ja finanssikriisejä voi odottaa jatkossakin. Myös ilmastonmuutos ja muuttoliike edellyttävät EU-mailta yhteistoimia. Osittaiseksi vastaukseksi kävisivät eurooppalaisen tason verot ja maksut, joista kertyvillä varoilla EU voisi ajan mittaan korvata nykyisiä jäsenmaksuja, Harakka visioi.

– Ilmastonmuutokseen on vastattava sekä tuotannon että kulutuksen veroilla. Tuotannon päästökauppa alkaa purra, ja sitä on edelleen vahvistettava. Vastaavasti kulutusta olisi ohjattava EU:n yhteisellä hiili­dioksidiverolla, hän jatkaa.

Harakan mukaan finanssikriisi ja siitä seurannut ­eurooppalainen pankkikriisi osoittivat, että uhkarohkeus yhdessä maassa heiluttaa taloutta toisaalla ja kaikkialla.

– Sääntelyn ja verotuksen on oltava Euroopan laajuista.

Euroopan unioni tavoittelee yritysverotuksen yhtenäistämistä ja yhdistämistä. Sillä saavutettaisiin kolme tärkeää tavoitetta.

– Jäsenvaltioiden haitallinen verokilpailu loppuisi, kun säännöt olisivat yhteiset – kukin maa saisi toki itse päättää minimin ylittävästä verotasostaan. Kansainvälisiä konserneja verotettaisiin yhtenä yksikkönä eikä nykyiseen tapaan toimipiste kerrallaan, mikä on yllyttänyt verovälttelyyn. Samalla EU:n ulkopuoliset sijoittajat voisivat luottaa siihen, että samat käytännöt pätevät kaik­kialla.

Harakka muistuttaa, että jokaisella maalla on kuitenkin kilpailukykynsä. Yritysverotuksen yhtenäistäminen ja yhdistäminen voi kompastua kysymykseen siitä, millä ehdoilla verotettava tulos jaettaisiin maiden kesken.

– Kaikkien EU-maiden välillä ei voi syntyä sellaista ratkaisua, jossa jokainen maa voittaa. Yksikin häviäjä voi veto-oikeudellaan kaataa koko harjoituksen. Ongelma ohitettaisiin, jos merkittävä osa EU:n laajuisen yhteisö­veron tuotosta jäisi yhteisiin varoihin. Olisihan järkeenkäypää, että sisämarkkinoista saatu hyöty jää pieneltä osaltaan vahvistamaan sisämarkkinoita.

– Päästövero ja yhteinen yhteisö­vero ovatkin suomalaisten asiantuntijoiden mielestä parhaita Euroopan unionin omien varojen lähteitä.

Harakka muistuttaa, miten Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus Vatt nostivat viime ­keväänä julkaistussa raportissaan kolmanneksi lähteeksi eurooppalaisen rahoituslaitosveron. Pankithan eivät maksa arvonlisäveroa.

Harakan mukaan yhteinen yhteisövero olisi myös merkittävä suhdannetasaaja ilman tulonsiirtoja.

Eurooppalaisesta pankkikriisistä seurannut kova leikkausohjelma Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa on saanut eteläiset EU-maat vaatimaan etukäteen varoja vastaaviin šokkeihin. Pohjoiset jäsenmaat ovat vastustaneet suhdannetasauksen mekanismeja, joiden pelätään johtavan pysyviin tulonsiirtoihin jäsenmaiden välillä.

– Yhteinen yhteisövero Euroopan unionin omana varana voisi ratkaista tämän pattitilanteen. Yritysten tulokset heijastavat reaaliaikaisesti kansantalouden tilaa. Vaikeuksissa oleva maa saisi automaattisesti suhdannetasausta, jos EU joustaisi tyytymällä tarpeen vaatiessa pienempään kertymään. Vastaavasti verotulon ylijäämä tulisi rahastoida, jotta unionin tulojen vakaus taataan pitkällä aikavälillä.

Vaikka verotus ei kuulu Euroopan unionin toimivaltaan, Harakka toteaa, että on silti täysin mahdollista luoda EU-tason veroja, jotka vaativat syntyäkseen jäsenmaiden yhteistyötä.

– Onhan toiminnassa jo eurooppalainen päästökauppakin.

– EU:n on laajennettava talous­poliittista yhteistyötä, jotta suomalaistenkin tulevaisuus voidaan turvata šokkien ja kriisien varalta sekä torjua ilmastonmuutosta.

– Suomen on syytä ottaa EU:n omien varojen kehittäminen seuraavien hallitusten työlistan kärkeen, Timo Harakka päättää.