Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Politiikka

Timo Soini palaa julkisuuteen, kirjoitti kirjan leipälajistaan: ”Minun populismissani maahanmuutto ei ollut ykkösasioita”

Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Entinen ulkoministeri ja puoluejohtaja Timo Soini on kirjoittanut kirjan leipälajistaan populismista.

Takavuosina jo gradunsa populismista kirjoittanut konkaripoliitikko Timo Soini (sin.) palaa tuoreessa kirjassaan Populismi jälleen populismin käsittelyyn.

Johannes Ijäs

Demokraatti

Samalla Soini päättää tänään maanantaina-aamuna pitkän hiljaisen kautensa julkisuudessa miehen ollessa median tavattavissa kirjansa julkaisutilaisuudessa.

Polemia-sarjan kirjan Populismi julkaisee KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön omistama Pole – Kuntatieto Oy.

Kirjassaan Soini sanoo kirjansa olevan hänen oma näkemyksensä populismista. Kirja on Soinin mukaan ”laaja poleeminen mielipidekirjoitus, joka perustuu sekä teoriaan että käytäntöön”. Soinin luonnehdintaa voi pitää onnistuneena ja sisältöä vastaavana.

Soini selvittää kirjassaan, mitä populismi on ja käy sitä läpi niin suomalaisin kuin kansainvälisin esimerkein. Omat kappaleensa saavat muun muassa Ison-Britannian UKIP-puolueen Nigel Faragen populismi ja Donald Trump. Soini ei olisi Soini, jos hän ei tässä rinnalla käsittelisi omaa populismiaan, jytkyjään ja soinismejaan.

Soinin nettikirja julkaistaan tulevaisuudessa myös englanniksi.

Jumalan ääni.

Soinin mukaan populismi on monisyinen, mielenkiintoinen, ristiriitainen ja vaikeasti selitettävä ilmiö.

– Siinä on ideologiaa, syndroomaa, järkeä, laskelmointia, tunnetta ja tuskaa.

Hänen mukaansa kaiken avaimena ja mahdollistajana on kieli.

– Populistille kansan ääni on Jumalan ääni, Soini tiivistää yhden kirjansa avainlauseista.

Soinin mukaan populismi on myös politiikan monikäyttösana.

– Populistiksi voidaan leimata kaikki asiat ja jokainen henkilö, joka jollakin tavalla esittää vallitsevasta totuudesta poikkeavan mielipiteen. Tässä on kysymys poliittisesta kilpailusta, sillä vanhat ja vakiintuneet puolueet haluavat ylläpitää vallan monopolin itsellään.

Soini luonnehtii populistisen arvomaailman lähtevän perinteisen talonpoikaisyhteisön normeista.

– Populismille luonteenomaista on perhe, uskonto, rehellisyys, kova työnteko, pienyrittäjyyden tukeminen, korruption ja byrokratian vastustaminen, suurten yksiköiden ja suuren rahan vastustaminen sekä yhteiskunnan mahdin raju torjuminen.

Jos kansa on populismi kaikkivaltias, määrittelylle tämä kansa aukeaa luonnollisesti varsin huonosti. Soinin mukaan kansa koostuu yhteisöissä asuvista ihmisistä.

– Kansa on siis käsitettävä lähinnä ihmisyksilöiden muodostamaksi kokonaisuudeksi, jota sitoo toisiinsa yhteiset arvot, normit, kokemukset ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen paljon suuremmassa määrin kuin muodolliset organisaatiot, hän sanoo.

Kuten arvata saattaa, muodollisista organisaatioista Soini morkkaa kirjassaan etenkin EU:ta.

– Kansansuvereniteettiajattelu on olennainen osa suomalaista ja eurooppalaista populistista liikehdintää. Euroopan unioni on ylikansallista vallankäyttöä, ja sille luovutettu valta on pois omasta itsenäisestä päätösvallasta.

”Nykyperussuomalainen en enää ole.”

Esimerkkeinä populistisista johtajista Soini nostaa kirjassaan esiin itsensä ja Ison-Britannian brexitin mahtihahmon Nigel Faragen. Hän määrittelee myös löyhästi omaa poliittista kotiaan.

– Nykyperussuomalainen en enää ole, sillä erottuani Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä minut erotettiin perustamastani puolueesta vuonna 2017, Soini kirjoittaa.

Hän toteaa olevansa vennamolainen populisti, soinisti. Huomion kiinnittää se, että sinisiin Soini ei kirjassaan profiloidu. Sininen populismi jäikin pahasti piippuun.

Perussuomalaisten Jussi Halla-aho hengenheimolaisineen Soini katsoo liittyvän puolueessa edesmenneen kansanedustajan Tony Halmeen aloittamaan poliittiseen linjaan.

– Siitä on sittemmin tullut Perussuomalaisten poliittista valtavirtaa jopa siinä määrin, että maahanmuutto on puolueen tärkein teema, jota ei kovin suureen ääneen puolueessa sovi epäillä, Soini piikittelee.

– Minun populismissani maahanmuutto ei ollut ykkösasioita. Se johtuu taustastani ja katolisesta uskostani, samalla tavalla kuin käsitykseni abortista. Tosiasia on kuitenkin se, että maahanmuutolla on ollut selvä merkitys myös Perussuomalaisten kannatukseen. Merkittävä vaikutus sillä on ollut myös muiden puolueiden politiikkaan. Useimmat puolueet ovat maahanmuutto-politiikassaan persuuntuneet, vaikka eivät sitä tietenkään myönnä. Vastaava kehitys on tapahtunut vihreään suuntaan ympäristöpolitiikassa. Tämä kyllä myönnetään aika yleisesti, Soini kirjoittaa.

”Voi tulla esikristillinen Eurooppa.”

Populisteilla on tunnetusti myös oma ristiriitainen suhtautumisensa mediaan. Soini käy kirjassaan niin populististen puolueiden kuin omaakin mediasuhdettaan läpi.

– Toimittaja ei ole ystävä, mutta hänelle kannattaa olla ystävällinen. Toimittajalla on eri tehtävä kuin poliitikolla, ja siinä on sovittamaton ristiriita. Politiikan toimittaja on ammattilainen, poliittinen toimittaja on amatööri. Molempia lajityyppejä löytyy mediasta yllin kyllin. Sitten on vielä poliitikon toimittaja, ainakin minun mielestäni, Soini kirjoittaa.

Isot mediat saavat tuttuun tapaan kritiikkiä.

– Yleisradio on vielä sitkeästi vanhojen puolueiden sekä myös vihreiden suojelema monopoli, jonka aika on ohi. Puoli yhdeksän uutiset on kuitenkin sitkeästi ”kansakunnan iltahartaus”, jonka ainoana kilpailijana ovat käytännössä vain MTV:n uutiset, ”näkkärivartti”. Sanoma-konserni yritti Nelosen Uutisia, mutta tyytyi osaansa Helsingin Sanomien, ”systeemin oksennuksen” käytännölliseen monopoliasemaan pääkaupunkiseudulla.

Median kanssa Soini katsoo pärjänneensä ihan hyvin.

Joku saattoi odottaa, että Soini paljastaisi kirjassa jotain omasta tulevaisuudestaan. Tätä hän ei tee. Liekö suunnitelmat kovin selvilläkään.

– En ole enää eduskunnassa, ja valtakunnan politiikka on kohdaltani takanapäin. Toisaalta olen 57-vuotias, ja tuossa iässä oppi-isäni Veikko Vennamo vasta saavutti ensimmäisen suuren parlamenttivaalivoittonsa. Kuka tietää, mihin tässä vielä joutuu ja ehtii?

Soini kurkottaa myös tulevaisuuteen ja pitää todennäköisenä eurooppalaista kulttuuritaistelua.

– Jälkikristillisestä Euroopasta voi tulla esikristillinen Eurooppa. Arvomuutokset ovat yhteiskunnassa kaikkein hitaimmin tapahtuvia. Kaikki ihmiset eivät ole lainkaan riemastuneita arvoliberaalisesta menosta. Vasta-aalto on jo näkyvissä. Kuinka voimakas siitä tulee, jää nähtäväksi ja ennen kaikkea tehtäväksi.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Toimituksen valinta

Johannes Ijäs

Politiikka
24.9.2020
Hallitus neuvottelee rajoitustoimista ensi tiistaina – Pekonen toivoo alueilta ripeitä toimia‚ Saarikko pitäisi yökerhojen aukiolojen tarkastelua vastuullisena
Lue lisää

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Chefredaktör: Johan Kvarnström
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE