Turva – Hymy

Toivonkipinä Syyriassa? – Venäjä ja Yhdysvallat: Tulitauko lauantaina

Kuva: Lehtikuva
Kymmeniä ihmisiä on taas kuollut Syyriassa viime päivinä useissa pommi-iskuissa.

Yhdysvallat ja Venäjä ovat ilmoittaneet, että tulitauko Syyriassa on määrä astua voimaan lauantaina.

Maat sanovat yhteislausunnossa, että tulitauko koskee konfliktin eri osapuolia, mutta ääriryhmät Isis ja al-Qaidaan kytköksissä oleva al-Nusran rintama eivät ole mukana tulitauossa.

Eri osapuolien on ilmoitettava Yhdysvalloille tai Venäjälle perjantaina puoleenpäivään mennessä, aikovatko ne kunnioittaa sopimusta vai eivät. Vastineeksi eri ryhmille taattaisiin suoja Yhdysvaltojen ja Venäjän ilmaiskuilta.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon toivotti tiedon sopimuksesta tervetulleeksi ja kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan sitä. Hän kuvaili sopimusta kauan odotetuksi merkiksi toivosta.

AVAINSANAT

Suomen sisällissota on raakuudessaan verrattavissa 1930-luvulla käytyyn Espanjan sisällissotaan, mutta nyt sen varjoa ei enää pelätä

Reilun viikon päästä tulee kuluneeksi tasan sata vuotta Suomen itsenäisyyden ajan suurimmasta ja kansakuntaa jakavimmasta kriisistä. Sisällissodan katsotaan virallisesti alkaneen, kun Helsingin työväentalon torniin sytytettiin vallankumouksen merkiksi punainen lyhty 26. päivä tammikuuta vuonna 1918.

Sotatoimet kestivät reilu kolme kuukautta, jonka jälkeen mielivaltainen valkoisen puolen terrori kylvi teloitusten, nälän ja tautien aiheut tamaa kuolemaa vielä pitkään.

Sodan saldo on karmivaa luettavaa. Yhteensä kuolonuhreja lasketaan olevan noin 36 000 ihmistä, joista valkoisen puolen osuus oli noin 5 000. Väkilukuun suhteutettuna Suomen sisällissota on raakuudessaan verrattavissa 1930-luvulla käytyyn Espanjan sisällissotaan. Kuvaavaa on se, että talvisodassa, joka kesti sotatapahtumina yhtä kauan kuin sisällissota, kuoli
10 000 suomalaista vähemmän.

Sata vuotta sisällissodasta on pitkä aika, mutta vasta nyt tuntuu olevan oikea aika sisällissodan intohimottomalle tarkastelulle.

Yle uutisten teettämän kyselyn mukaan enemmistö tämän päivän suomalaisista sijoittuu sotasyyllisyyskysymyksessä enemmän rintamalinjojen keskelle kuin jommallekummalle puolelle. Punaisia sotasyyllisinä pitävät 33 prosenttia suomalaisista ja valkoisia 16 prosenttia. Huomionarvoista on kuitenkin se, että 18–24-vuotiaista suomalaisista valkoisia pitää syyllisinä vain seitsemän prosenttia kyselyyn vastanneista.

Erityisesti puoluelehdistön kritiikki kohdistui punakaartilaisradikalismiin, minkä vuoksi monet lehdet joutuivat kaartien kanssa vaikeuksiin.

Tammikuun 19. päivä tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa mielenkiintoinen Juha Matikaisen väitöskirja, jossa on tarkasteltu 16 työväen lehden suhtautumista väkivaltaan vuosina 1917–1918. Matikaisen väitöksen mukaan sisällissodan jälkeinen voittajien historiankirjoitus väitti SDP:n lehdistön kiihottaneen oppimattomat työläisjoukot kapinaan porvaristoa vastaan.

Lehtikirjoittelussa kuitenkin vastustettiin jyrkästi väkivaltaisia menetelmiä ja vaadittiin puoluetta pysymään parlamentarismissa. Näin lähes koko puoluelehdistö asemoitui puolueessa oikealle. Erityisesti puoluelehdistön kritiikki kohdistui punakaartilaisradikalismiin, minkä vuoksi monet lehdet joutuivat kaartien kanssa vaikeuksiin. Vasta sodan kuluessa työväenlehdistö asettui vallankumouksen puolelle.

Sadassa vuodessa yhteiskuntamme on kehittynyt oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan. Siitä huolimatta luottamus eri yhteiskuntaluokkien välillä on tänäkin päivänä koetuksella. Vaikka väkivallan uhkaa eri kansanosien välillä on vaikea nähdä, luottamuksesta ja oikeudenmukaisuudesta on tinkimättömästi pidettävä kiinni.

Luottamus syntyy siitä, että ihmiset kokevat olevansa samassa veneessä ja vielä niin, että kaikille on varattuna hädän tullen paikka pelastusveneessä.

Kommentti: Maailmanrauha on pelastettu – Trump tunnisti leijonan

Kuva: Lehtikuva

Presidentti Donald Trumpin kyky hoitaa maailman johtavan valtion päämiehen tehtävää on herättänyt epäilyksiä koko hänen presidenttikautensa ajan. Jo syksyllä lähes 30 psykologian ja mielenterveyden asiantuntijaa varoittivat kirjassaan, että Trumpin henkinen epätasapaino voi olla uhka jopa koko maailmalle.

Trump ei itse ole hälventänyt epäilyksiä mielenterveytensä tilasta, kun julistautui olevansa ”vakaa nero”.

Trumpille tehtiin viime perjantaina terveystarkastus, jossa tutkittiin myös hänen henkistä suorituskykyään. Valkoisen talon lääkärin mukaan presidentti oli itse pyytänyt sitä. Tämä tuli oletettavasti vastauksena Michael Wolffin kohukirjalle Fire and Fury, jossa Wolf heitti ilmaan ajatuksen, että Trump käytös ja tapa puhua voisivat viitata dementiaan.

Lyhyet lauseet ja niiden toistaminen kerta toisensa jälkeen herättävät kieltämättä huolestunutta huomiota, mutta se saattaa myös olla amerikkalainen tapa tehdä asia selväksi tyhmimmillekin kuulijoille.

Ja mitä MoCa-testi sitten kertoi? Valkoisen talon lääkäri Ronny Jackson tuli vakuuttuneeksi, että Trump on henkisesti terve ja muistisairauden oireita ei ole.

Testi kesti kymmenisen minuuttia ja sisälsi 30 tehtävää. Trumpin piti esimerkiksi tunnistaa kolme eläintä. Ja ne olivat leijona, sarvikuono ja kameli. Toinen hankala tehtävä oli piirtää kello ja siihen viisarit näyttämään kymmentä yli yhtätoista. Minuutissa oli keksittävä myös S-kirjaimella alkavia sanoja mahdollisimman monta. 11 oli minimi. Huh! Trump selvitti nämä kaikki lääkärin mukaan aivan suvereenisti.

Lohduttiko lähinnä lasten palikkatestiltä tuntuvan testin tulos kaikkia niitä, joita Trumpin ailahtelevaisuus ja loukkaavat ja aggressiiviset ulostulot pelottavat? Eipä juuri. Hyvässä muistissa on se, kuinka Trump rehvasteli Twitterissä Pohjois-Korean Kim Jon-unille, että ”myös minulla on ydinnappi, mutta se on paljon suurempi ja minun nappini toimii”.

Valkoisen talon lääkäri löysi sentään jotain moitittavaa pikaruokaa rakastavan presidentin terveydentilasta. Hänen pitäisi saada painoaan alas. Muutama liikakilo ei sentään uhkaa maailmanrauhaa, mutta jos pääkopassa on ”sitä itseään”, tilanne muuttuu paljon vaarallisemmaksi.

Päivi Nerg otti itselleen raskaan roolin, kun Suomeen saapui vuoden aikana 32 000 turvapaikanhakijaa: ”Tuntui vähän siltä, että huusin, mutta kukaan ei kuunnellut”

Kuva: Jari Soini

Syksyn 2015 maahanmuuttokriisi muutti sisäministeriön kansliapäällikkönä työskennelleen Päivi Nergin tehtävissä kaiken.

Suomeen saapui vuoden aikana 32 476 turvapaikanhakijaa. Silloin Nerg otti itselleen roolin kertoa mahdollisimman selkeästi kansalaisille, mitä seuraavaksi tapahtuu.

– Se oli tietoinen ratkaisu. Oli lähdettävä täyttämään tiedon tarvetta, jotta muu virkakunta saa rauhan tehdä työtään.

Päätökset oli tehtävä sen hetkisen tiedon varassa. Jatkuvasta valmiustilasta ei voinut irrottautua täysin edes kesämökillä. Kritiikki pakotti miettimään omaa toimintaa ja arvomaailmaa. Viimeistä kolmea vuotta Nerg luonnehtiikin raskaaksi.

– Aina kun sanoin minkä tahansa sanan tai lauseen, jokaista sanaani käännettiin. Olin todella huolissani Maahanmuuttoviraston henkilöstöstä. Arvostelu heitä kohtaan oli todella väärää. Tuntui vähän siltä, että huusin, mutta kukaan ei kuunnellut. Oli helpottavaa todeta olleensa omasta mielestään itselleen rehellinen.

– Sen kanssa oli pakko oppia elämään. Mietin, kestänkö, jaksanko, onko liian raskas paikka. Kävelin viestintäjohtajan huoneeseen useampia kertoja sanoakseni, etten jaksa tätä, eikö joku muu voisi hoitaa.

Toivottavasti ihmiset eivät ole ajatelleet minua hallituksen kasvoina.

Tiedon pitäminen sisällään on ollut Nergistä raskasta, varsinkaan kun ei ole voinut kertoa asioiden taustalla olevista seikoista. Se olisi auttanut ihmisiä ymmärtämään tilannetta ja tehtyjä ratkaisuja.

– Vaikeimmat hetket ovat liittyneet siihen, kun ulkopuolelta ihmiset ovat tulleet kyseenalaistamaan omaa arvopohjaa ja kysyneet, olemmeko poliitikkojen vietävissä.

Syytökset olivat pahimmillaan ”Oletteko natseja?”-luokkaa. Silloin Nerg lopetti keskustelupalstojen seuraamisen. Oli suojattava itseä. Perheenyhdistäminen on ollut Nergille henkilökohtaisesti vaikein kysymys, josta on käynyt painia omassa mielessään.

– Olen virkamiesvastuussa. En ole voinut puuttua, vaikka kriteerit eivät ole aina olleet sellaisia, mitä itse olisin halunnut.

Nerg on pyrkinyt luomaan edellytyksiä niiden perheiden yhdistämiselle, joille se vain on ollut mahdollista. Hän muistuttaa Suomessa turvapaikanhakijatilanteen hoidon olevan EU-maiden parhaimmistoa. Kansliapäällikkö on ollut jatkuvasti hallituksen käytettävissä.

– Koen antaneeni viranomaisille kasvot. Virkakoneiston kasvot, jotka ovat vieneet asioita eteenpäin. Toivottavasti ihmiset eivät ole ajatelleet minua hallituksen kasvoina.

Stressin sietokyky on kasvanut. Nerg kokee onnistuneensa parhaiten avoimen kulttuurin luomisessa.

Hienoimpia ovat olleet yhdessä onnistumisen hetket, kuten Tornion vastaanottokeskuksen pystyttäminen nopealla aikataululla. Haastavat tilanteet ovat pakottaneet etsimään ratkaisuja yhdessä.

– Se on paljon isompi asia kuin maahamuuttokriisistä selviäminen 2015. Tunteet ja kaikki muu on ollut pakko siirtää sivuun.

Suomen tämän hetkinen ilmapiiri ei ole tarpeeksi kypsä siihen, että eläisimme yhdessä eri kulttuureista ja uskonnoista tulevien ihmisten kanssa.

Nergin mukaan pitäisi puhua paljon enemmän yhteiskuntaa yhdistävistä asioista. Hänestä olisi parasta, jos suomalaiset rohkaistuisivat kanssakäymiseen erilaisten ihmisten kanssa. Ihmiset tarvitsevat entistä enemmän toinen toisensa kunnioittamista.

– Suomen tämän hetkinen ilmapiiri ei ole tarpeeksi kypsä siihen, että eläisimme yhdessä eri kulttuureista ja uskonnoista tulevien ihmisten kanssa. Meidän pitäisi pysähtyä. Me olemme kaikki luojan luomia erilaisia ihmisiä.

Nergin on vaikea ymmärtää, miksi auttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita. Paperittomana heillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia Suomessa. Hän ei näe perusteita piilotteluun edes kirkolla tai sen jäsenillä. Hän muistuttaa, että perustuslain lähtökohtana on hädässä olevien ihmisten auttaminen.

– Eri asia on heidän auttamisensa, joilla on kotiinpaluun mahdollisuus. Suomi ei lähetä ketään kuolemaan. Nämä ovat todella vaikeita kysymyksiä.

Nerg on aloittanut vuoden alusta työnsä valtiovarainministeriön hallintopolitiikan alivaltiosihteerinä. Hänen uusiin tehtäviinsä kuuluu esimerkiksi henkilöstöjohtaminen, hallinnon ja julkisen hallinnon kehittäminen, digitalisaation edistäminen sekä toimintatapojen ja ohjauksen kehittäminen julkisessa hallinnossa. Lisäksi hän johtaa tehtävässään maakunta- ja sote-uudistuksen toteutusta.

– Toivon saavani käyttää omaa osaamistani sataprosenttisesti, ja työni olisi niin haasteellista kuin olen osannut odottaa.

Lue koko laaja Päivi Nergin haastattelu torstain 18. tammikuuta Demokraatista.

Keskustelua aiheesta

Synkin hetki (2017): Winston Churchill käskyttää kurittomat väistämättömien uhrausten taakse perinnetietoisessa draamassa

Kuva: Jack English / Focus Features
Äksy vanha herra. Winston Churchill (Gary Oldman) haluaa vain voittaa.

Brittien takuuvarmassa epookkituotannossa kesällä ilmestynyt Christopher Nolanin tekninen sotaelokuva Dunkirk (2017) ja nyt teattereihin Suomessa saapuva Synkin hetki (2017) ammentavat kumpikin brittiarmeijan pelastumisesta pienen ranskalaiskaupungin rantakaistaleelta meren yli kotiin alkukesästä 1940. Joe Wrightin elokuvassa ”Dunkerquen ihmeenä” tunnettu siivu historiaa on kuitenkin vain sivutapahtuma, joka osui Winston Churchillin pääministeriksi nousun repivään alkuun.

Toisen maailmansodan ensivaiheita ja -vuosia määritti Hitlerin natsien ja Saksan ennennäkemättömän tuhovoimaisen armeijan Wehrmachtin vastustamaton vyöryminen halki manner-Euroopan. Länsirintaman taistelut alkoivat keväällä 1940, ja jo kesäkuuhun mennessä myös vanha verivihollinen Ranska oli polvillaan.

Isossa-Britanniassa heikko, natsidiktatuuria nöyristellyt ja diplomatiaan viimeiseen saakka uskonut pääministeri Neville Chamberlain sai väistyä. Tilalle nousi monien halveksuma mutta myös arvostama kiukkupussi Churchill, joka kokosi kriisiajan koalitiohallituksen opposition tuella.

Koko konkkaronkka juhlii Euroopan etevintä ja uskaliainta pääministeriä.

Tästä käynnistyy historiallisista kuvauksistaan palkitunkin Wrightin perinnetietoinen näköispatsasdraama, jonka tapahtumat uskalletaan rajata onneksi vain muutamaan viikkoon. Sen aikana alaisilleen, vaimolleen ja työtovereilleen äksyilevä vanha herra Churchill kamppailee paitsi ulkoisia myös sisäisiä vihollisiaan vastaan sekä pyrkii vakuuttamaan epäilijät tulevien uhrausten välttämättömyydestä.

Muun muassa kuuluisaa ”Verta, uurastusta, hikeä ja kyyneleitä” -puhetta pääsee pitämään viinaan meneväksi ihrakkaaksi pääministeriksi maskeerattu Gary Oldman, joka kasvaa Leonin (1994) korruptoituneesta nilkkipoliisista Hitlerille ja muutamalle muullekin luuta kurkkuun iskeväksi valtiomieheksi.

Elokuvan Churchill on asemastaan huolimatta politiikan protokollan ulkopuolinen, jopa kapinallinen, jolla ei ole luotettuja ystäviäkään. Perhe on alistunut isän julkisen uran ensisijaisuudelle, mutta palkinto on viimein käsillä, kuten vaimoa esittävä Kristin Scott Thomas saa hampaidensa välistä kireän hymyn seasta sanotuksi.

Churchillin vastustajiksi kotimaassa käsikirjoittajat lukevat sotakabinettiin kuuluvat hillityn Chamberlainin ja etenkin juonittelevan, mutta myös avoimesti uuden pääministerin natseja kumartamattoman linjan kyseenalaistavan ulkoministeri lordi Halifaxin. Historiallisia faktoja varmaankin kuta kuinkin kunnioittava tulkinta saa vain elokuvassa niin klassisia latuja kulkevan muodon, ettei siinä ole sijaa minkäänlaisille ”yllätyksille”.

ELOKUVA:
Synkin hetki
Ohjaus: Joe Wright
Pääosissa: Gary Oldman, Kristin Scott Thomas, Lily James, Stephen Dillane, Ronald Pickup, Ben Mendelsohn
2017, 125 minuuttia
★★☆☆☆

Ohjaaja Wright tekee siis selvästi voittajien historiaa samaan tyyliin kuin esimerkiksi Steven Spielberg epookeissaan. Elokuvaa katsoessa näkee liian varhain, ketkä ovat menestyjien puolella ja ketkä häviäjien. Halifaxista muotoillaan kiero vehkeilijä, vaikka tämän rauhaa korostavat ajatukset ovat ymmärrettäviä. Tästä syntyy jälkiviisas, latistava vaikutelma, vaikka visuaalinen jälki on kaikkinensa pikkutarkan oloista ja punnittua.

Jonkinlaisiksi erikoisuuksiksi tai sen tavoitteluksi jäävät ohjaajan suosimat toistuvat lintuperspektiivit, joilla kaiketi yritetään ilmavoittaa kamari-, bunkkeri- ja juhlasaliepookin sinänsä laadukasta mutta auttamattoman tunkkaista televisiomaisuutta.

Synkin hetki hehkuttaa paitsi Churchillin sokeaa uskoa sotimisen tarpeellisuuteen myös tavallisen kansan taipumattomuutta ulkoisen uhan ikeessä. Metrovaunuun viedyssä avainkohtauksessa maistuu astia, kun maireaksi ja lempeäksi äkisti nahkansa luova ärhentelijä karistaa omat epäilynsä oikeassa olemisestaan saadessaan tykkilinjalleen rahvaan vankkumattoman hyväksynnän. Kuningaskin kääntää kelkkansa.

Moisen pyhittämisen jälkeen alahuoneelle pidettävä kurinpalautuspuhe on enää pelkkä muodollisuus koko konkkaronkan juhliessa Euroopan etevintä ja uskaliainta pääministeriä syrjäytettyä edeltäjää myöten. Vain nyrpeä Halifax jää murjottamaan orrelle.

Keskustelua aiheesta

VOS-työryhmän rahoitusleikkuri osuu vain Tampereen Työväen Teatteriin

Kuva: Ismo Alhoniemi
Kulttuurin valtionosuustyöryhmän mielestä Tampereen Työväen Teatterin kansallisnäyttämön asema tulisi poistaa.

Kulttuurin valtionosuustyöryhmä esittää opetusministeriölle, että Tampereen Työväen Teatterin kansallisnäyttämön asema tulisi poistaa. Tämä tarkoittaisi kahden miljoonan euron leikkausta teatterin budjettiin. Muiden kansallisnäyttämön asemassa olevien teattereiden asemaan tai rahoitukseen ei esityksessä puututa.

– Onko tarkoitus, että teatteripääkaupunki Tampere ja TTT toimivat VOS-uudistuksen ainoina rahoittajina? Ehdotus pudottaisi tamperelaisen puheteatterin rahoitusta kaikkiaan 24 prosenttia. TTT:lle se tarkoittaa 20 prosentin leikkausta koko vuosibudjettiin. Ehdotus vaarantaa TTT:n toiminnan, erityisesti Suuren näyttämön osalta, ja Tampereen aseman maamme teatteripääkaupunkina, teatterinjohtaja Maarit Pyökäri hämmästelee esitystä TTT:n asiaa koskevassa tiedotteessa.

TTT on Suomen kolmanneksi suurin teatteri ja suurin teatteri pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Ehdotuksessa puututaan erityisesti maakuntien esittävän taiteen mahdollisuuksiin.

– Ehdotus on aluepoliittinen katastrofi ja ristiriidassa työryhmän omien periaatteiden kanssa. Työryhmän yksi teeseistä oli nimenomaan taiteen alueellinen saavutettavuus. Miten tämä toteutuu, jos leikkaukset kohdistuvat siihen ainoaan kansallisnäyttämöön, joka toimii pääkaupunkiseudun ulkopuolella, Pyökäri kysyy.

Ehdotus ei ole yksimielinen

Pyökari muistuttaa, että työryhmän ehdotus ei ollut yksimielinen ja leikkauksen vaikutukset näyttävät jääneen kokonaan selvittämättä. Asian jatkovalmistelussa tulisi perehtyä tarkemmin teatterin toimintaan ja sen tehokkuuteen.

– Olemme valtion erityistukea nauttivista kansallisnäyttämöistä kustannustehokkain. TTT:n pääsylippua tuettiin vuonna 2016 noin 54 eurolla, kun vastaava luku oli Kansallisteatterissa 60 euroa, Svenska Teaternissa 123 euroa ja Kansallisoopperassa 184 euroa.

Tampereen Työväen Teatteria voi pitää Pirkanmaan suurimpana kulttuurilaitoksena. Katsojia teatterissa on vuosittain noin 145 000. Teatteri tuottaa matkailutuloa Tampereelle noin 3-4 miljoonaa. Se on myös huomattava työllistäjä. Teatterissa työskentelee vuosittain liki 400 työntekijää. Teatterilla on myös erittäin laaja yhteistyöverkosto.

Keskustelua aiheesta