Turun kaupunginteatterin katsaus Tom of Finlandin maailmanvalloitukseen ei ole kuitenkaan kiiltokuvamainen. Musikaali on aito, ja kunnioittaa Touko Laaksosen elämäntyötä ja elämänvalintoja.

Tomin rohkeimmatkin työt läväytetään koko näyttämön kokoisiksi ilman, että mässäiltäisiin pornografialla. Esityksessä onkin mukana kappale, jossa pohditaan, onko Tom of Finland taidetta vai pornoa.

Yllättävän hauska musikaaliksi

Tuomas Parkkisen käsikirjoittama musikaali keskittyy Toukon onnellisiin vuosiin. Esitys alkaa Laaksosen lapsuudesta ja käy läpi sodan kautta sodanjälkeiset homovainot. Fokus on kuitenkin Laaksosen piirroksissa, joissa hän antoi luvan villeimmillekin fantasioille.

Musikaalin nähtyä kirkastuu on taiteilijan voimanlähde: elämänilo. Hänen piirrostensahan hahmotkin hymyilevät aina.

Parkkisen libretto on onnistunut. Homoteemasta voisi repiä huonoakin puskateatteriläppää, mutta Parkkisen oivaltava huumori on leikkisää, eikä ollenkaan mautonta. Kappaleissa “Panen paperilla” ja “Satumaiset suomipojat” kieli on erityisen hedelmällistä.

Musikaali kuitenkin alkaa tahmeasti. Laaksosen lapsuuden ajan tapahtumat tuntuvat pakkopullalta. Vasta, kun nuori Touko ihastelee joululahjaksi saamiaan nahkasaappaita ja peiton heilautuksella vaihtuu luutnantti Laaksoseksi, näytelmä ikään kuin käynnistyy ja etenee energisellä imulla koko ensimmäisen näytöksen. Väliajan jälkeen intensiteetti hieman laskee.

Musikaalien toinen näytös on usein toistuvien balladien takia haikeampi. Näin käy myös Tom of Finlandissa. Yllättävän suuren huomion saa Laaksosen Kaija-siskon yksinäisyyden ja katkeruuden voivottelu. Siksi Toukon ja hänen elämänkumppaninsa Veli Mäkisen parisuhde jää varjoon, vaikka sen tarkastelu olisi ollut kiinnostavampaa.

Tanssin taikaa

Musikaalin ohjaaja Reija Wäre on tunnettu koskettavista koreografioistaan. On ihanaa seurata, kuinka Tom of Finlandin hahmot heräävät Logomon näyttämöllä henkiin. Onnistuneella puvustuksella ja maskeerauksella huikean taitavat miestanssijat ovat suoraan Laaksosen lehtiöistä.

Scandinavian Hunks -tanssija Ville Erola on ilmielävä nahka-asuinen Kake, tuo Tomin ikoninen perushahmo. Hän vakuuttaa katsojat – varmasti myös ensi-illassa eturivissä istunutta arkkipiispan.

Esityksestä tunnistaa jatkuvasti Tom of Finland -piirroksia, kuten Physique Pictorial -bodauslehden iloiset tukkipojat, joille tehty kohtaus on musikaalin vaikuttavimpia. Toisessa kohtauksessa Touko Laaksonen (Olli Rahkonen) luonnostelee hahmojaan ja alkaa väännellä tanssijoita teoksista tuttuihin asentoihin.

Musiikilta odotin etukäteen paljon. Teatterimusikaalien konkari kapellimestari Jussi Vahvaselkä ja muun muassa PMMP-säveltäjä Jori Sjöroos ovat osanneet yhdistää molempien vahvuudet riemukkaaksi kokonaisuudeksi. Paljon treenanneet näyttelijät saavat musikaalin kappaleet soimaan komeasti.

Tasa-arvon riemuvoitto

Touko Laaksosta näyttelevä Olli Rahkonen valmistui viime vuonna Teatterikorkeakoulusta ja aloitti Turun kaupunginteatterin kiinnityksellä viime syksynä. Huh, millainen ensimmäisen päärooli! Rahkonen luo herkän, mutta määrätietoisen Tom of Finlandin. Karismaattinen näyttelijä handlaa lukuisat kappaleet miellyttävän matalalla lauluäänellään.

Mika Kujala tekee uskottavan roolin kaksoiselämänsä kanssa painivana poliisina, jonka vaiheet toimivat sivujuonena hyvin.

Tom of Finlandin viimeinen kohtaus tiivistää musikaalin hengen hyvin, kun koko ensemble fiilistelee tomppamaisissa nahka-asuissa “Glad to Be Gay” -kappaletta. Musikaali onkin muistutus tasa-arvoisesta ja vapauttavasta elämänilosta. Voi, kunpa Touko olisi ollut itse näkemässä!

Ellinoora Sandell