Topi Mikkola on Työväen Näyttämöpäivien kestosuosikki

Kuva: Jere Lauha
Topi Mikkola otti tällä kertaa yleisönsä Mikkelissä lappilaiskirjailija Annikki Kariniemen hahmossa.

Kati Outisen yksinoikeudella tekemät ohjelmistovalinnat Työväen Näyttämöpäiville keräsivät kiitosta niin festivaaliyleisöltä kuin esiintyjäryhmille palautetta antaneelta ammattilaisraadiltakin.

Yksi harrastajateatteriyleisön suursuosikki meinasi kuitenkin melkein loistaa poissaolollaan Näyttämöpäivien 40-vuotisjuhlakattauksesta. Sattuman kautta tilanne korjaantui viime tingassa eli toisen onnettomuus oli toisen onni. Kun ukrainalainen Harkovan teatteri joutui perumaan tulonsa kutsuttuna kansainvälisenä vierailijana, tilalle löytyi mies pohjoisesta, Topi Mikkola, näyttämöpäiväväen ikisuosikki.  Outinen oli ”unohtanut” valintalistaltaan tämän monologimestarin, mutta onneksi aukko sattuman kaupalla paikkautui.

Mikkola nähtiin ensi kerran sooloilemassa Näyttämöpäivillä jo 1992 Rosa Liksomin tarinoista koostetulla monologilla ”Mie jätän tämän rakkauhen”. Sitä seurasivat 1990-luvun puolella saman kirjailijan kynästä irronneet ”Mie hellustin sitä akkaa” ja ”Hyännäköinen mies” ja uudelle vuosituhannelle käännyttäessä muun muassa mainio naismonologipotpuri ”Mie alan tekemhän syntiä” ja Liksomin Reidar Särestöniemen renessanssihahmosta kirjoittamasta romaanista muokattu yhden miehen esitys ”Reitari”.

Liksomin kirjoittama rehevä lappilainen kieli on taittunut luontevasti Sodankylässä syntyneen, mutta Kainuussa Kuhmon kunnan kulttuurisihteerinä pääasiallisen  työuransa tehneen Mikkolan suuhun. Murre ei kuitenkaan yksin ole ollut Mikkolan esitysten vetovoiman lähde. Miehen taito muuntautua ja heittäytyä värikkään hahmogalleriansa nahkoihin on verratonta. Topi ei tyydy vain esittämään Lapin miehiä ja naisia, vaan uppoutuu heidän elämäänsä koko sydämellään

Mikkolan viime keväisen  65-vuotispäivän tiimoilta tehdyssä esityksessä ”Lapin punaiset hanget” keskushenkilönä on  legendaarinen lappilaiskirjailja Annikki Kariniemi (1913-1984). Tämä lestadiolaiseksi boheemiksi itsensä määritellyt tahtonainen oli Reidar Särestöniemeen vertautuva pohjoisen kulttuurin voimahahmo.

Ennen kirjailijauraansa hän meni ensimmäisen kerran alaikäisenä presidentin luvalla. 1940-luvulla hän avioitui kauan tuntemansa,  itseään kolme vuosikymmentä vanhemman jääkärieversti Oiva Willamon kanssa.  Lapin keisariksikin kutsuttu Willamo oli sotahullu ja fasistisiin virtauksiin mieltynyt mies, jonka ystäväpiiriin kuului monia natsi-Saksan tärkeitä tappeja Göringistä lähtien.

Kariniemen ja monologissa vain ”everstiksi” kutsutun Willamon avioliitto päättyi 1960-luvun alussa Annikin saatua tarpeekseen puolisonsa väkivaltaisuudesta.

Seuraavassa suhteessaankin Annikilla oli suuri, 30 vuoden ikäero mieheen – ja nyt hän oli vanhempi osapuoli! Lapissa ei katsottu ihan hyvällä, että opettaja ”iski” oppilaansa, mutta Annikki ei moisista puheista välittänyt.

Kariniemi kirjoitti paitsi Lapin luonnosta ammentavia kirjoja myös omaelmäkerrallisen avainromaanin ”Erään avioliiton tarina”, joka ilmestyi vuosi Oiva Willamon kuoleman jälkeen, ja herätti paljastuksillaan kuohuntaa, jopa raivoa  militanttipiireissä. Elämänsä jälkipuoliskolla Kariniemi omistautui paitsi kirjallisuudelle myös Lapin luonnon puolesta puhumiselle. Hän olikin aktiivisesti mukana muun muassa Ounasjoen kahlitsemista ja Vuotoksen allasta vastustaneissa kansanliikkeissä.

Jani Mannisen sovittama ja ohjaama  monologi on Mikkolan skaalassa monia hänen aiempia vetojaan tummasävyisempi, mutta tarina saa lentoa Topin tutusti hersyvän kerrontatyylin myötä. Avioliitot, joista yksi oli väkivallan leimaama ja se viimeinen onnellista aikaa, ovat tekstissä keskiössä. Loppua kohti esitys kepeytyy Annikin elämänilon palaamisesta ja hänen lennokkaan kirjailijauran vaiheiden kelauksesta.

Mikkolan tapa olla niin sisällä hahmoissaan auttaa myös siinä, ettei tässäkään monologissa sen ”drag-aspekti” häiritse tai kaappaa ylenpalttisesti huomiota. Topi vaan tepastelee ja kiikkuu näyttämöllä lapinnaisen vetimissä, joita Kariniemi suosi.

Oikeastaan TNL voisi kirjata näyttämöpäivien ohjekirjaan, että aina kun Topi Mikkola tekee uuden monologin, se nähdään myös Mikkelin festivaalilla. Viihtyminen on näet aina taattu ja katsomot täynnä. Varsin kattavastihan Mikkolan koko monologiesitysten sarja onkin tullut Näyttämöpäivilläkin esitetyksi.

Tällä kertaa, pikahälytyksestä johtuen, Mikkolalla oli monologistaan vain yksi esitys, mutta onneksi Mikkelin teatterin  suurella näyttämöllä, jotta yleisöä mahtui. Se antoi Mikkolalle aplodit seisten.

Yleisöäänestyksen voitto Poriin

40. Työväen Näyttämöpäivien perinteikäs kiertopalkinto, jonka saa yleisön parhaaksi äänestämä esitys, meni tänä vuonna ikääntymisteemaiselle, mutta elämänvoimaa uhkuvalle Ulla-Maija Aho-Hartnettin kirjoittamalle ja ohjaamalle näytelmälle”Oivaa hoivaa – ei oo vanhaks tulemista”.

Porin teatterinuorten  -esityksen jälkeen kakkoseksi äänestyksessä tuli jyväskyläläisen AdAstra -teatterin Petri Tammisen romaanista ”Mitä onni on” ja kolmanneksi niin ikään keskisuomalaista harrastajateatteriosaamista edustanut Jyväskylän Huoneteatterin esittämä ranskalaisfarssi ”Kolme apinaa”.

Lue lisää Työväen Näyttämöpäivistä torstaina ilmestyvästä Demokraatista.

Keskustelua aiheesta

”Herra armahda” – Liisa Jaakonsaarelta suorasanainen viesti katoliselle kirkolle

Kuva: Kari Hulkko
Liisa Jaakonsaari.

SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari on kirjoittanut suorasanaisen tviitin Twitterissä Australian järkyttävästä pedofiliaskandaalista.

Pitkän tutkimustyön perusteella laadittu raportti paljasti kymmenientuhansien lasten hyväksikäytön erilaisissa instituutioissa. Eniten tapauksia on Austarlian katolisen kirkon sisällä.

Epäilyjen mukaan jopa seitsemän prosenttia papeista on syyllistynyt lasten hyväksikäyttöön.

Jaakonsaaren päivitys liittyy hänen päivittäiseen joulukalenteri-tviittien sarjaan.

– Katolisessa kirkossa pitäisi reformoida pappien selibaatti. On johtanut suoraan sanoen institutionaaliseen pedofiliaan. Herra armahda.

Keskustelua aiheesta

Nyt puhuu demarimeppi: Kohtuutonta vouhkaamista

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri vertailee tviitissään kahta asiaa, joita maamme hallitus on paraikaa ajamassa läpi.

Toinen on alkoholilaki ja toinen niin kutsuttu työttömien aktiivimalli, joka leikkaa rajusti työttömyysturvaa, mikäli työtön ei löydä töitä.

Kumpula-Natri vaikuttaa olevan huolissaan, että työttömien asiat jäävät alkoholikeskustelun jalkoihin.

– Miten toisessa parlamentissa tällä hetkellä kansan edustajana olevana minusta tuntuu että 0,8% muutos on kotona kohtuuttoman vouhkaamisen kohteena? Erikoisoluita eikä vain IV. Limuviinoja ei olis tarttenut. Työttömän leikkaus 5% jää show’n jalkoihin, Kumpula-Natri päivittää.

0,8 prosentilla hän viittaa siihen, että eduskunta äänesti tänään vähittäismyynnin alkoholiprosentin 5,5:een 4,7:stä eli prosentti se nousi 0,8 prosenttiyksikköä. Aktiivimalli taasen voi tarkoittaa työttömälle lähes viiden prosentin leikkausta työttömyysturvaan.

Keskustelua aiheesta

Käräjätuomarit valtiosalaisuuksien vahdeiksi – ”Aiheettomatkin lupahakemukset sujahtavat vaivatta läpi”

Kuva: Aleksi Vienonen

– Tiedustelulaki uhkaa asettaa tuomarit kumileimasimiksi, kirjoittaa perjantaina ilmestynyt Advokaatti-lehti.

Valmistelussa oleva tiedustelulakipaketti lisäisi suojelupoliisin ja puolustusvoimien salaisia tiedonhankintakeinoja. Olisiko tuomioistuimilla asiassa todellista kontrollia? kysyy tuore Advokaatti (suom. Asianajaja-lehti)

– Tuomarien pitää jatkossa arvioida valtakunnan turvallisuutta, mikä poikkeaa täysin heidän normaalista työnkuvastaan. Ei heillä ole päivittäisessä työssään sellaisia juttuja, joissa on kyse valtiosalaisuuksien karkaamisesta ja hakkeroinnista sillä tasolla, millä tiedustelumaailma toimii, asianajaja Markku Fredman sanoo Advokaatin haastattelussa.

Tiedustelutoimenpiteiden myötä tuomareille ollaan siis antamassa uusi tehtävä. Fredmanin mukaan on turha toivoa, että tuomioistuin suodattaisi perusteettomat ja aiheettomat lupahakemukset.

Valtiontaloudessa ei ymmärretä, että toimiva oikeusvaltio on kilpailuetu

Asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola kiinnittää pääkirjoituksessaan huomiota Suomen oikeusjärjestelmän kehittämiseen. Toimiva oikeusvaltio on kilpailuetu. Kansainvälisesti toimivat yritykset eivät päätä sijoittumisestaan pelkästään yhtiöveroprosentin perusteella, vaan tutkivat muun ohella myös sitä, kuinka riippumaton, luotettava ja nopea kunkin maan oikeusjärjestelmä on. Käsittelyajat suomalaisissa tuomioistuimissa ovat edelleen liian pitkiä.

– Käräjäoikeuksien resursseja tulee lisätä. Kolmen tuomarin kokoonpanoja ja tuomareiden erikoistumista tulee käräjäoikeuksissa edistää. Käräjäoikeusverkoston supistamista ei saa käyttää säästökeinona, vaan mahdollisuutena laadun parannukseen. Koko tuomioistuinlaitoksen ja oikeusavun yhteenlasketut kulut ovat alle prosentti valtion budjetista, Ruohola toteaa.

 

Asianajajaoikeuden työelämäprofessori haluaa kehittää opiskelijoiden työelämävalmiuksia

Helsingin yliopisto haluaa tiivistää yhteistyötä työelämän suuntaan. Konkreettisena osoituksena tästä on vuoden 2018 alusta alkava ensimmäinen asianajajaoikeuden työelämäprofessuuri. Tehtävään kutsuttu asianajaja Tuomas Lehtinen Asianajotoimisto Castrén & Snellmanilta haluaa opettaa hyvää asianajajatapaa ja työelämässä tarvittavia taitoja.

– En ole tippaakaan tenttikeskeinen ihminen. Uskoakseni kukaan ei halua kirjoittaa huonoja vastauksia – enkä minä jaksa lukea niitä. Ulkoa oppiminen ei kehitä työelämävalmiuksia. Sen sijaan aion korostaa tiedonhaun sekä tiedon ymmärtämisen ja soveltamisen merkitystä, Lehtinen sanoo.

Turvallisuuteen keskittyminen hautaa alleen ajatuksen kansakunnan valistumisesta

Suomalaisen kulttuurin perinteisiä arvoja ovat olleet koulutuksen, sivistyksen ja totuudenmukaisen tiedonvälityksen arvostaminen, kirjoittaa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström. Meillä on maailman vanhin lehdistönvapauslaki ja sanomalehtien lukeminen on meillä yhä maailman huippua. Nykyään turvallisuusuhatkin liittyvät pitkälti tiedonvälitykseen eli valeuutisiin ja informaatiovaikuttamiseen. Niitä ei ehkäistä valtion mahtikäskyillä, mutta niihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi koulutuksen ja vastuullisen journalismin keinoin, kirjoittaa Advokaatti.

”Just saying” – Nasima Razmyarilta viesti eronneelle Mikael Jungnerille

Kuva: Jari Soini
Apulaispormestari Nasima Razmyar on toiminut aikanaan Mikael Jungnerin eduskunta-avustajana. Jungner oli SDP:n kansanedustaja 2011–2015.

Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar (sd.) on tviitannut SDP:n entiselle puolusihteerille ja kansanedustajalle Mikael Jungnerille, joka ilmoitti eilen eroavansa sosialidemokraattisesta puolueesta.

– Olet Mikael Jungner hyvä demari. Sääli, että erosit puolueesta. Sisäisestä demariudestasi et pääse ihan niin helposti, Razmyar viestittää.

– Just saying, Razmyar päättää, kuten Jungnerilla on ollut tapana kirjata tviittiensä perään.

Työhistoriassaan Nasima Razmyar on toiminut muun muassa Mikael Jungnerin eduskunta-avustajana.

Myös kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) on ottanut kantaa Jungnerin eroon puolueesta.

Hän pitää Jungnerin ratkaisua valitettavana.

– SDP:ssä on (ja tarvitaan) liberaaleja näkemyksiä. Ne mahtuva hyvin edistysmielisen hyvinvointipuolueen agendalle, Tuppurainen kirjoittaa.

Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne harmitteli Helsingin Sanomissa Jungnerin eroa.

– Harmittava asia, kun luova ja aktiivinen kaveri eroaa. Täytyy kuitenkin sanoa, etten ole täysin yllättynyt siitä, että hän sanoi kulkeneensa pikkuisen eri suuntaan, Rinne toteaa.

Hyppäisitkö kattoon, jos kuulisit, että avaruudessa on elämää? – Älä tee niin, eivät muutkaan tee

Kuva: Nasa
Eksoplaneetta aurinkonsa elonkehällä taiteilijan näkemyksenä.

Kautta aikojen on kuviteltu, mitä Maapallolla tapahtuisi, jos kuulisimme yhtäkkiä, että avaruudesta on löytynyt elämää. Kuuluisin fantasia lienee Orson Wellesin radiokuunnelma marsilaisista, joka aiheutti valtavan paniikin, koska ihmiset ottivat sen todesta. Sydämellisin fantasia lienee Steven Spielbergin vuonna 1982 ohjaama E.T., jossa maan ulkopuolinen olio ja pikkupoika kohtaavat. Kukaan ei panikoinut.

Jälkimmäisin kuvaelma lienee lähimpänä totuutta, jos fiktio muuttuisi fantasiaksi ainakin, jos on uskominen tähtieteellisen yhdistyksen URSA:n verkkojulkaisua Tähdet ja Avaruus.

– Ihmiskunta suhtautuisi positiivisesti avaruudesta löytyvään elämään, otsikoi T&A.

–  Jos maapallon ulkopuolelta löytyisi elämää, ihmiskunta olisi innoissaan eikä asiasta syntyisi paniikkia. Tähän tulokseen päätyi hiljattain tehty yhdysvaltalainen tutkimus, lehti kertoo..

– Käytännössä niin kauan kuin maapallon on tiedetty olevan vain yksi planeetta muiden joukossa, filosofit ja tutkijat ovat pohtineet Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuutta, lehti kirjoittaa.

– Olemme aina myös spekuloineet sitä, millainen vaikutus vieraan elämän löytymisellä olisi yhteiskuntaamme. Varsinaisia tieteellisiä tutkimuksia ihmisten reaktioista on kuitenkin yllättävän vähän.

– Arizonan yliopistossa työskentelevä psykologi Michael Varnum kertoo löytäneensä vain yhden aiemman tieteellisen tutkimuksen, jossa ihmisiltä on kysytty miten he reagoisivat vieraan elämän löytymiseen.

Kaiken lisäksi kyseinen tutkimus oli tehty vuosikymmen sitten.

– On todella paljon todennäköisempää, että törmäämme outoihin itiöihin kuin alieneihin, Varnum näkee. Tästä syystä hän halusi teettää uusia tutkimuksia, joissa selvitetään ihmisten reaktioita mikrobitason elämän paljastumiseen.

Varnumin tutkimusten perusteella ihmiset suhtautuvat lehden mukaan vieraan elämän löytymiseen enemmän positiivisesti kuin negatiivisesti. Ihmiset myös keskittyvät enemmän mahdollisiin hyötyihin kuin riskeihin.

– Uskon, että on lohduttavaa tietää, ettei elämä ole vahinko joka sattui tapahtumaan vain täällä kerran, Varnum näkee.

– Ehkä sen ansiosta tuntisimme olevamme hieman vähemmän hauraita tai hieman vähemmän yksinäisiä laajassa avaruudessa.

Uusi teknologia on tuonut elämän mahdollisuuden lähemmäs kuin koskaan. Uudet menetelmät löytävät elinkelpoisiksi luokiteltavia planeettoja tuon tuostakin. Jollakin niistä on pakko olla elämää. Parhaillaankin kääntyy maasta teleskooppisilmiä kohti uutta.

Viime yö oli jälleen uskollisille odottelijoille herkkää aikaa, koska Nasa ilmoitti merkittävästä löydöstä. No, kovinkaan merkittävänä sitä ei voi pitää elämän löytymisen kannalta, koska kyse oli ”vain” tulikuumasta planeettalöydöstä, jossa ei voi olla ainakaan tuntemiamme elämänmuotoja.

Löytö oli kuitenkin merkittävä kahdella tapaa: Sen teki ensi kertaa Keppler-luotaimen jättiläismäistä datavuorta rouhinut Googlen insinöörien kehittämä tekoäly, jonka avulla epäinhimillisen suuri urakka oli mahdollinen. Löydöksiä tullee lisää, sillä teköäly kykenee ihmiseen verrattuna väsymättä läpikäymään uskomattomia datamääriä, jota avaruusluotain sille jatkuvasti lähettää louhittavaksi.