x

Topi Mikkola on Työväen Näyttämöpäivien kestosuosikki

Kuva: Jere Lauha
Topi Mikkola otti tällä kertaa yleisönsä Mikkelissä lappilaiskirjailija Annikki Kariniemen hahmossa.

Kati Outisen yksinoikeudella tekemät ohjelmistovalinnat Työväen Näyttämöpäiville keräsivät kiitosta niin festivaaliyleisöltä kuin esiintyjäryhmille palautetta antaneelta ammattilaisraadiltakin.

Yksi harrastajateatteriyleisön suursuosikki meinasi kuitenkin melkein loistaa poissaolollaan Näyttämöpäivien 40-vuotisjuhlakattauksesta. Sattuman kautta tilanne korjaantui viime tingassa eli toisen onnettomuus oli toisen onni. Kun ukrainalainen Harkovan teatteri joutui perumaan tulonsa kutsuttuna kansainvälisenä vierailijana, tilalle löytyi mies pohjoisesta, Topi Mikkola, näyttämöpäiväväen ikisuosikki.  Outinen oli ”unohtanut” valintalistaltaan tämän monologimestarin, mutta onneksi aukko sattuman kaupalla paikkautui.

Mikkola nähtiin ensi kerran sooloilemassa Näyttämöpäivillä jo 1992 Rosa Liksomin tarinoista koostetulla monologilla ”Mie jätän tämän rakkauhen”. Sitä seurasivat 1990-luvun puolella saman kirjailijan kynästä irronneet ”Mie hellustin sitä akkaa” ja ”Hyännäköinen mies” ja uudelle vuosituhannelle käännyttäessä muun muassa mainio naismonologipotpuri ”Mie alan tekemhän syntiä” ja Liksomin Reidar Särestöniemen renessanssihahmosta kirjoittamasta romaanista muokattu yhden miehen esitys ”Reitari”.

Liksomin kirjoittama rehevä lappilainen kieli on taittunut luontevasti Sodankylässä syntyneen, mutta Kainuussa Kuhmon kunnan kulttuurisihteerinä pääasiallisen  työuransa tehneen Mikkolan suuhun. Murre ei kuitenkaan yksin ole ollut Mikkolan esitysten vetovoiman lähde. Miehen taito muuntautua ja heittäytyä värikkään hahmogalleriansa nahkoihin on verratonta. Topi ei tyydy vain esittämään Lapin miehiä ja naisia, vaan uppoutuu heidän elämäänsä koko sydämellään

Mikkolan viime keväisen  65-vuotispäivän tiimoilta tehdyssä esityksessä ”Lapin punaiset hanget” keskushenkilönä on  legendaarinen lappilaiskirjailja Annikki Kariniemi (1913-1984). Tämä lestadiolaiseksi boheemiksi itsensä määritellyt tahtonainen oli Reidar Särestöniemeen vertautuva pohjoisen kulttuurin voimahahmo.

Ennen kirjailijauraansa hän meni ensimmäisen kerran alaikäisenä presidentin luvalla. 1940-luvulla hän avioitui kauan tuntemansa,  itseään kolme vuosikymmentä vanhemman jääkärieversti Oiva Willamon kanssa.  Lapin keisariksikin kutsuttu Willamo oli sotahullu ja fasistisiin virtauksiin mieltynyt mies, jonka ystäväpiiriin kuului monia natsi-Saksan tärkeitä tappeja Göringistä lähtien.

Kariniemen ja monologissa vain ”everstiksi” kutsutun Willamon avioliitto päättyi 1960-luvun alussa Annikin saatua tarpeekseen puolisonsa väkivaltaisuudesta.

Seuraavassa suhteessaankin Annikilla oli suuri, 30 vuoden ikäero mieheen – ja nyt hän oli vanhempi osapuoli! Lapissa ei katsottu ihan hyvällä, että opettaja ”iski” oppilaansa, mutta Annikki ei moisista puheista välittänyt.

Kariniemi kirjoitti paitsi Lapin luonnosta ammentavia kirjoja myös omaelmäkerrallisen avainromaanin ”Erään avioliiton tarina”, joka ilmestyi vuosi Oiva Willamon kuoleman jälkeen, ja herätti paljastuksillaan kuohuntaa, jopa raivoa  militanttipiireissä. Elämänsä jälkipuoliskolla Kariniemi omistautui paitsi kirjallisuudelle myös Lapin luonnon puolesta puhumiselle. Hän olikin aktiivisesti mukana muun muassa Ounasjoen kahlitsemista ja Vuotoksen allasta vastustaneissa kansanliikkeissä.

Jani Mannisen sovittama ja ohjaama  monologi on Mikkolan skaalassa monia hänen aiempia vetojaan tummasävyisempi, mutta tarina saa lentoa Topin tutusti hersyvän kerrontatyylin myötä. Avioliitot, joista yksi oli väkivallan leimaama ja se viimeinen onnellista aikaa, ovat tekstissä keskiössä. Loppua kohti esitys kepeytyy Annikin elämänilon palaamisesta ja hänen lennokkaan kirjailijauran vaiheiden kelauksesta.

Mikkolan tapa olla niin sisällä hahmoissaan auttaa myös siinä, ettei tässäkään monologissa sen ”drag-aspekti” häiritse tai kaappaa ylenpalttisesti huomiota. Topi vaan tepastelee ja kiikkuu näyttämöllä lapinnaisen vetimissä, joita Kariniemi suosi.

Oikeastaan TNL voisi kirjata näyttämöpäivien ohjekirjaan, että aina kun Topi Mikkola tekee uuden monologin, se nähdään myös Mikkelin festivaalilla. Viihtyminen on näet aina taattu ja katsomot täynnä. Varsin kattavastihan Mikkolan koko monologiesitysten sarja onkin tullut Näyttämöpäivilläkin esitetyksi.

Tällä kertaa, pikahälytyksestä johtuen, Mikkolalla oli monologistaan vain yksi esitys, mutta onneksi Mikkelin teatterin  suurella näyttämöllä, jotta yleisöä mahtui. Se antoi Mikkolalle aplodit seisten.

Yleisöäänestyksen voitto Poriin

40. Työväen Näyttämöpäivien perinteikäs kiertopalkinto, jonka saa yleisön parhaaksi äänestämä esitys, meni tänä vuonna ikääntymisteemaiselle, mutta elämänvoimaa uhkuvalle Ulla-Maija Aho-Hartnettin kirjoittamalle ja ohjaamalle näytelmälle”Oivaa hoivaa – ei oo vanhaks tulemista”.

Porin teatterinuorten  -esityksen jälkeen kakkoseksi äänestyksessä tuli jyväskyläläisen AdAstra -teatterin Petri Tammisen romaanista ”Mitä onni on” ja kolmanneksi niin ikään keskisuomalaista harrastajateatteriosaamista edustanut Jyväskylän Huoneteatterin esittämä ranskalaisfarssi ”Kolme apinaa”.

Lue lisää Työväen Näyttämöpäivistä torstaina ilmestyvästä Demokraatista.

Keskustelua aiheesta

Lämmitätkö puusaunaa? Älä tee sitä pimeällä, äläkä varsinkaan märillä puilla – päästömäärät aliarvioitu

Kuva: Lauri Oilinki

Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitoksen johtamassa tutkimuksessa havaittiin, että puun polton hiukkaspäästöt lisääntyvät merkittävästi päästön ikääntyessä ulkoilmassa, jo noin kolmen tunnin aikana. Päästön lisääntyminen johtui erityisesti niin sanotun sekundäärisen orgaanisen aerosolin (SOA) muodostumisesta, jossa poltosta vapautuneita kaasumaisia orgaanisia yhdisteitä hapettuu ilmakehässä ja tiivistyy hiukkasiin. Havainto on merkittävä, koska tällä hetkellä päästöinventaarioissa ei huomioida polttolaitteiden SOA-päästöjä laisinkaan.

Tutkimukset tehtiin Itä-Suomen yliopiston ILMARI-tutkimuslaboratoriossa yhteistyössä Ilmatieteenlaitoksen kanssa, osana eurooppalaista HICE Helmholtz Vitual Institute -tutkimusverkoston toimintaa. Laboratoriokokeissa havaittiin, että erityisesti tulisijan puiden syttymisen yhteydessä vapautuu runsaasti orgaanisia kaasumaisia aineita, jotka muodostavat sekundäärisiä hiukkaspäästöjä ilmakehässä. Sytyttämistavan havaittiin vaikuttavan merkittävästi päästön suuruuteen. Erityisen korkeita päästöjä muodostuu, jos poltetaan liian kosteaa puuta. Sen sijaan muun muassa pellettikattila ei tuota juurikaan SOA-päästöjä.

Saunassa, takassa, kuten muussakaan tulisijassa ei kannata siis polttaa märkiä puita.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että sillä on merkitystä vapautuuko päästö ilmaan valoisaan vai pimeään vuorokauden aikaan. Pimeällä päästön ikääntyessä SOA-päästöjen muodostuminen oli vähäisempää, mutta sen aikana havaittiin muodostuvan ilmakehäaktiivisia organonitraattiyhdisteitä, joiden päästölähteet ovat olleet suurelta osin hämärän peitossa. Ilmakehän hiukkasfaasin nitraattiyhdisteistä 34–44 prosenttia on havaittu olevan organonitraattimuodossa. Päästöjen Ikääntymisprosessista kerätyn mittausdatan yksityiskohtainen analyysi toi myös esille, että suurin osa puun poltossa syntyvistä primäärisistä orgaanisista hiukkaspäästöistä (POA), muuntui ilmäkehässä ikääntymisen aikana, toisin kuin aikaisemmin oli ajateltu.

Aerosolien ikääntymisessä tapahtuvilla muutoksilla on merkitystä päästöjen terveys- sekä ilmastovaikutuksiin ja niitä selvitetään parhaillaan osana kansainvälistä, monitieteistä tutkimusverkostoa. Suomen akatemian ASTRO-kärkihankkeessa palamispäästöjen ikääntymistutkimusta tehdään soveltamalla siihen uutta erikseen kehittyä virtausreaktoria, jossa ilmakehäikääntymistä voidaan skaalata tunneista viikkoihin täydentäen merkittävästi kammiossa tehtäviä tutkimuksia.

Keskustelua aiheesta

Kuntien kurjuudesta: ”Silloin palvelut ovat vaakalaudalla ja lentävät taivaan tuuliin kuin kymmenen tikkua laudalta aikanaan”

Ääni oikealle ehdokkaalle! Se on jokaisen ehdolle asettuneen odotus, toivomus ja pelko. Nyt on oikea aika valita huolella ehdokas, tulevalle kaudelle. Päättämään kuntalaisten asioista, yhdessä muiden valittujen kanssa.

Valtuutetuilla on oikeus kaikkiin tietoihin, mitä kunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan. Valtuutetuilla on mahdollisuus päättää tärkeistä kuntalaisia koskevista asioista yhdessä muiden valittujen kanssa. Valtuutetuilla on oikeus vaatia virkamiehiltä hyvää ja huolellista asioiden valmistelua ja niiden esittelyä.

Valtuutetuilla on oikeus ja mahdollisuus kuulostella kuntalaisten mielipiteitä asioista ja kertoa tehdyistä päätöksistä. Valtuutetuilla on suuret mahdollisuudet perehtyä oman kuntansa asioihin ja päätöksiin netin välityksellä. Ennen kaikkia asioita salattiin, jaettiin niukasti papereita ja pyynnöstä vähän laajemmin.

Tällä hetkellä päättäjien vaikeutena on löytää oikeat asiat siitä suuresta tietotulvasta, jota netin ihmeellinen maailma meille kaikille tarjoaa.

Maan hiljaiset lukevat sanomalehteä, jos ovat sen tilanneet ja katselevat televisiota valikoidusti.

Oma vaikeutensa on myös ihmisten tavoittaminen silmätysten. Vaalitilaisuuksiin taitaa tulla enemmän heitä, jotka ovat puoluekantansa jo valinneet. Maan hiljaiset lukevat sanomalehteä, jos ovat sen tilanneet ja katselevat televisiota valikoidusti. Kuuntelevat radiota, toivottavaa onkin että radion välityksellä saataisiin oikeata tietoa kuntien asioista, päätöksistä ja suunnitelmista.

Kuntien kurjuus alkaa, jos valtionosuuksia jatkuvasti leikataan ja veroina saadaan kerättyä liian vähän rahaa. Silloin palvelut ovat vaakalaudalla ja lentävät taivaan tuuliin kuin kymmenen tikkua laudalta aikanaan. Maakuntamalli ja yhtiöittämiset sosiaali-ja terveyspalveluissa ovat meille kaikille vielä kaukana hämärän peitossa oleva asia. Tähän ei kaikkitietävä netti vielä kerro yhtään mitään siitä, miten juuri meidän kunnassa tai kaupungissa palveluille tapahtuu.

Rakkaat towerit! Nyt on kuntavaalit niin lähellä, että teidän on syytä katsoa, minkä näköistä ja kokoista ehdokasta puhutatte ja kenen numeron vaalilipun ympyrään merkkaatte.

Ei muuta kun parempi palttoo päälle vaalipäivänä, kuten ennen ”pruukattiin” ja katsastamaan ketäs siellä vaalilautakunnassa tällä kertaa meidän äänemme ottaa vastaan. Sanotaan kiitos ja näkemiin. Ellei sitten jo kauppareissulla ole tullut annettua se ennakkoääni.

Keskustelua aiheesta

Riitelevä hallitus syöttää taas suoraan SDP:n lapaan: ”Meillä on nyt momentum nousta johtavaksi Eurooppa-puolueeksi”

Kuva: Jari Soini

Eduskunnan EU-asioista vastaava suuri valiokunta on odottanut jo yli puoli vuotta, milloin se pääsee antamaan lausuntonsa hallituksen EU-vaikuttamisen strategiasta. Se pitäisi antaa tällä viikolla perjantaina. Valiokunnan 2. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) on skeptinen.

– Näyttää siltä, että Näyttää siltä, että hallituspuolueiden kyvyttömyys muodostaa yhteinen Eurooppa-politiikan linja vesittää koko lausunnon, Tuppurainen arvioi tiistaina.

Hän pitää vetkuttelua valitettavana Suomen kannalta.

– Vain selkeällä linjalla Suomi voi saada vaikutusvaltaa EU:ssa, jonka suunta on nyt vedenjakajalla.

Hallituksen ponneton ja nuiva asenne eurooppalaiseen yhteistyöhön jättääkin Tuppuraisen mielestä tilaa sosialidemokraateille ottaa johtavan Eurooppa-puolueen aseman.

– Sitä suorastaan tarjotaan meille syötöllä lapaan. SDP ottaa tätä menoa Eurooppa-politiikan johtajuuden Suomessa vieläpä vaivatta. Linjakkaalle, määrätietoiselle tulevaisuuteen suuntaavalle politiikalle on nyt tilausta.

Hän korostaa, että nyt on Eurooppa-keskustelun aika jos koskaan. EU:n asemaa horjutetaan monelta suunnalta. Toisaalta Britannian ero EU:sta muuttaa unionia peruuttamattomasti.

Toiseksi järisyttäväksi muutokseksi Tuppurainen nimeää Donald Trumpin nousun Yhdysvaltain presidentiksi.

– Trump-myrskyssä on mahdollista, että Yhdysvallat vetäytyy monenkeskisestä kansainvälisestä yhteistyöstä. Tämä tilanne huutaa eurooppalaista johtajuutta ja entistä vahvempaa EU:ta maailmanpolitiikkaa rauhoittamaan.

Siinä valitaan, mennäänkö ojaan vai allikkoon.

EU-maat antoivat viikonloppuna Rooman-julistuksen, joka linjaa unionin tulevaisuutta. Julistus korostaa yhtenäisyyden välttämättömyyttä, mutta sallii EU-maiden kulkevan eri tahtiin yhteistyön tiivistämisessä.

Tuppurainen pitää julistusta varsin vaatimattomana uutena avauksena rytminmuutoksen sallimisesta huolimatta. Myös EU-komissio on kirjoittanut ”valkoisen paperinsa”, jossa luodaan näkymiä unionin tulevaisuudelle. Se tulee aikanaan eduskunnan käsittelyyn Suomessakin. Joten selkeät linjaukset olisivat tarpeen.

– Eritahtisuus näkyy hallituksessa. Perussuomalaisten asenne on hyvin penseä kaikelle eurooppalaiselle yhteistyölle. Se jarruttaa selkeästi hallituksen päätöksentekoa, Tuppurainen arvioi.

Hänen mukaansa tilanne voi jopa kriisiytyä tämän vuoden mittaan, kun perussuomalaiset vaihtavat puheenjohtajaansa. Tuppurainen kuvaa tilannetta näin Sampo Terhon ja Jussi Halla-ahon välillä: ”Siinä valitaan, mennäänkö ojaan vai allikkoon suhteessa Eurooppa-politiikkaan.”

Liukuu sitten EU eritahtisuuteen yhteistyön syventämisessä tai ei Tuppuraisen mielestä kannattaa pitää mielessä tärkeä asia. Se on sisäistetty SDP:ssä jo puoluetta perustettaessa 1800-luvun lopulla.

– Me olemme alusta alkaneet olleet mukana tukemassa eurooppalaista yhteistyötä ja oltu niissä pöydissä, joissa eurooppalaista tulevaisuutta on muovattu. Olemme kannattaneet EEC:tä, euroa ja Schengen-aluetta.

Hän korostaa, että pitkän linjan mukaisesti Suomen pitää olla SDP:n viitoittamalla tiellä mukana kaikissa ytimissä, missä eurooppalaista yhteistyötä syvennetään.

– Jos Suomi ei ole päättävissä pöydissä, päätökset kuitenkin koskisivat meitä – sillä erolla, että meillä ei olisi mitään sananvaltaa.

Tuppurainen pitää tärkeänä ymmärtää, ettei Suomi jättäytymällä ”sivuraiteelle” jäisi suinkaan miksikään rauhoitusalueeksi, omaksi saarekkeekseen, joka saisi elää omaa elämäänsä muista piittaamatta – jota jotkut haikailevat.

– Kun ajaudutaan EU:n ytimestä poispäin, kannattaa miettiä, mitä tulee vastaan: nuivat perussuomalaiset, osin nuivat keskustalaiset ja Euroopan äärioikeisto, jota Venäjä rahoittaa.

Rajalla pitää kyetä ottamaan ihmiset vastaan inhimillisesti.

Tuppuraisen mielestä nyt kannattaisi Suomessakin pitää tiukasti kiinni siitä, miksi EU koettiin aikoinaan tärkeäksi viiteryhmäksi: ”Me valitsimme tien kohti länttä ja osaksi eurooppalaista arvoyhteisöä.”

Hän ei itse näe yhtään syytä, miksi uutta EU 27 -ydintä rakennettaessa Suomen ei kannattaisi olla mukana. Tuppurainen arvioi keskeiseksi Suomen kannalta olla syventämässä EU:n puolustusyhteistyötä, raha- ja talousliittoa ja EU:n sosiaalista ulottuvuutta.

– Viime viikolla työmarkkinajärjestöiltä, kaikilta niiltä, tuli tärkeä yhteinen julkilausuma. Sen viesti oli, että Suomen tulee olla mukana kaikissa EU-pöydissä. Tästä kannattaa ottaa koppi.

Vuosien mittaan suomalaisetkin väsyivät kuulemaan EU:sta ja ”mitä ne siellä Rysselissä taas päättävät meidän päänmenoksi”. Niin kuin vastustajat hokivat. Tuppurainen on nähnyt käänteen ja se käy ilmi kyselyissäkin. Suomalaiset kannattavat unionia ja euroa yhä ponnekkaammin.

– Trump-myrsky ravisteli kaikkien perusturvallisuuden tunnetta siinä määrin, että välillä kyseenalaistettua EU:ta halutaan nyt lujittaa. Nyt kannattaa pitää esillä Eurooppa-politiikkaa, koska sillä on taas imua, hän kehottaa.

Tuppurainen varoittaa antamasta liialliselle kriittisyydelle pikkusormea. Tämä koskee myös keskustelua maahanmuutosta.

– Se vie koko käden helposti. Silloin menetetään niiden ihmisten luottamus ja kunnioitus, jotka haluavat ryhdikästä ja selkeää ihmisoikeuspolitiikkaa.

EU-maat yrittävät lähikuukausina löytää kompromissia yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä. Tuppuraisen mielestä Euroopasta ei sa tehdä linnaketta, joka torjuu kaikki tulivat. Sitä hän pitää selvänä, että ulkorajaa pitää vahvistaa – tämä on hänen mukaansa myös SDP:n linja, mutta…

– Rajalla pitää kyetä ottamaan ihmiset vastaan inhimillisesti. Laillisia maahantuloreittejä pitää löytää. Meidän sukupolvemme häpeätahra on se, että ihmiset hakevat hengenvaarallisia keinoja ja hukkuvat Välimerellä.

Tuppurainen pohtii, että rajoilla pitää olla riittävästi kapasiteettia seuloa joukosta ne tulijat, joilla ei ole selvästi myöhemmin oikeutta kansainväliseen suojeluun.

Yksi kysymysmerkki on Venäjä. Tuppurainen näkisi mielellään, että Venäjä pitäisi saada sitoutettua jonkinlaiseen kanssakäymiseen EU:n kanssa pohjoisen ulottuvuuden kautta nyt, kun ohjelma täyttää 20 vuotta. Suomella voi olla siinä suuri rooli.

Pitää olla myös koossa pitävä liima, joka sitoo meidät yhteen.

SDP:n Eurooppa-työryhmän puheenjohtaja korostaa, että EU:ta ei tarvitse rakastaa silmittömästi. Kriittinen voi ja pitääkin olla.

– Viimeiset vuodet varsinkin eurokriisiä on hoidettu oikeistolaisilla arvoilla ja jälki on sen mukaista, hän huomauttaa.

Mutta sitä hän pitää vääränä ajatuksena – jota kasvava kansallinen retoriikka korostaa – että EU:n pitäisi tuoda vain konkreettista hyötyä.

– Se ei yksin riitä. Pitää olla myös koossa pitävä liima, yhteiset arvot ja aatteet, joka sitoo meidät yhteen.

Vedenjakajalla olevan Euroopan unionin tulevaisuuteen Tuppurainen suhtautuu varovaisen toiveikkaasti.

– Kasvava kansallismielisyys, oikeistopopulismi näyttäisi viimein sulavan omaan mahdottomuutensa. Järki on voittamassa ja ihmiset ovat valitsemassa yhteistyön politiikan sulkeutumisen sijasta, hän arvioi politiikan tuulahduksia eri EU-maista.

Sosialidemokraattien tehtävä on hänen mielestään tukea tätä ajatusta.

– Äänestäjien pitää nähdä selvästi, että SDP on Eurooppa-myönteinen puolue – ei vain mukanakulkija vaan aktiivinen toimija, Tytti Tuppurainen kannustaa.

Kysely: Nyt jopa Donald Trump on suositumpi Britanniassa kuin Jeremy Corbyn

Kuva: Lehtikuva-AFP

Tuoreen kyselyn mukaan Britannian työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn on tällä hetkellä epäsuositumpi Britanniassa kuin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Tiistaina julkaistusta kyselystä uutisoi Politico-lehti. Vastaajista vain 17 % on sitä mieltä, että Corbyn on onnistunut työssään. Noin kahdestatuhannesta vastaajasta 18 % arvioi, että Trump on tehnyt kelpo työtä.

 

Politico kertoo, että Labour on menettänyt viimeisen kuukauden aikana yli 10 000 jäsentä. Syyksi mainitaan puolueen Brexit-näkemykset.

Corbyn on ollut erittäin kiistelty henkilö koko puheenjohtajakautensa ajan.

Britannian pääministeri Theresa Mayn toimia piti onnistuneena 46 % vastaajista.

Kommentti: Historiallinen epätietoisuus voi uhata politiikan oikeutusta – tämä kaikki on Matti Meikäläisen ja Pihtiputaan mummon mielestä hämmentävää

Kuva: Lehtikuva
Kuntavaalimainokset tulivat katukuvaan viime viikolla. Äänestysprosenttia uhkaa arvioiden mukaan romahdus.

Kuntavaalit käydään vajaan kahden viikon kuluttua sunnuntaina liki historiallisen epätietoisuuden vallassa. Hallitus on päättänyt palikat uuteen järjestykseen mullistavasta keskustalaisesta maakuntauudistuksesta. Jättimäinen sote-uudistus ja sen kylkeen kammettu kokoomuslainen valinnanvapausmalli pakkoyhtiöittämisineen ovat saaneet murska-arvostelua osakseen.

Kunnilta ollaan viemässä sosiaali- ja terveysasiat maakuntiin ”vahvemmille hartioille”. Jäljelle jäävät piskuiset kunnat näyttävät sen jälkeen monin paikoin huutolaispojilta suurempien korstojen puristuksessa – ainakin monen mielessä.

Samalla kuntavaaleja käydään murroskohdassa, jossa ehdokkaita on jälleen vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Myös valtuustopaikkoja on kuntaliitosten ja valtuustojen pienentämisen vuoksi aiempaa vähemmän. Äänestysprosenttia uhkaa tutkijoiden arvioiden mukaan pudotus. Hurjimmissa arvioissa edellisten kuntavaalien äänestysprosentista 58,3 voidaan tulla roimasti alas, jopa 50 prosentin tuntumaan.

Jos uhkakuva toteutuisi, alkaisi lähestyä jo eurovaaleista tuttu legimiteetti- eli oikeutuksen ongelma, mikäli äänestysikäisistä enemmän kuin puolet valitsee olla äänestämättä mitään puoluetta ja ainuttakaan ehdokasta. Ja tämä hetkellä, jolloin kuntavaaleissa otetaan väistämättä kantaa myös toteutettuun valtakunnalliseen hallituspolitiikkaan maamme itsenäisen historian oikeistolaisimmalla hallituskoalitiolla, joka tekee kylmää leikkausjälkeä.

Ellei kuntavaalit tässäkään tilanteessa houkuttele kansalaisia uurnalle ilmaisemaan kannatusta tai kiukkua, ollaan etenkin tulevaisuutta ajatellen erittäin huolestuttavalla uralla.

Kuvaavasti yhteistä kirjoitusta eivät olleet laatimassa Helsingin kahden suurimman puolueen puoluesihteerit, eli kokoomuksen Janne Pesonen ja vihreiden Lasse Miettinen.

Suurissa etelän kaupungeissa Helsingissä ja Tampereella pakkaa sekoittaa ”pormestarivaaliksi” kutsuttu mediamylly, johon ottivat yhteisellä kirjoituksella tänään voimakkaasti kantaa peräti kuuden eduskuntapuolueen puoluesihteerit.

”On harhaanjohtavaa, että kuntavaaleista pyritään paikoitellen tekemään pormestarivaaleja. Esimerkiksi Helsingissä äänestäjille välitetään ajatusta vaalista, jossa voi suoraan valita Helsingille pormestarin. Näin ei ole”, puoluesihteerit, mukana SDP:n Antton Rönnholm, kirjoittivat Helsingin Sanomissa.

Puoluesihteerit huomauttivat, että kuntalaki ei edes tunne pormestarivaaleja.

”Äänestäjiä johdetaan harhaan, jos kuntavaalit yksinkertaistetaan kahden- tai kolmenvälisiksi henkilövaaleiksi. Kunnissa vaalien välissä ylintä valtaa käyttävät edelleen valtuustot. Helsingin pormestari on käytännössä täysipäiväinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja eikä kaupunginjohtaja rajattomilla valtaoikeuksilla.”

Helsingin ”pormestarivaalissa” on useampia ehdokkaita.

Kuvaavasti yhteistä kirjoitusta eivät olleet laatimassa Helsingin kahden suurimman puolueen puoluesihteerit, eli kokoomuksen Janne Pesonen ja vihreiden Lasse Miettinen.

Kyse on vallasta ja sen tavoittelusta. Helsingissä kokoomus ja vihreät hyötyvät siitä suurten medioiden huomiosta, joka kuuluttaa kahden suurimman puolueen välistä ”pormestarivaalia”.

Asetelma harmittaa muita hiukan samaan tapaan kuin ”pääministerivaalit” eduskuntavaaleissa.

Tosiasiassa pormestarista päättää niin Helsingissä kuin Tampereellakin uusi kaupunginvaltuusto, et sinä, äänestäjä. Vaalien voittajan, siis kunkin kaupungin suurimman puolueen nimeämä ehdokas on toki vahvoilla. Tampereen nykyinen pormestari tulee kokoomuksesta, joka oli edellisten kuntavaalien ykkönen Tampereella. Uusi tulee kenties SDP:stä, jos SDP onnistuu tavoitteessaan.

Tampereella vain osa puolueista on nimennyt pormestariehdokkaan ennen vaaleja. Esimerkiksi SDP:ssä Tampereen sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö on linjannut, että SDP käy kuntavaalit kuntavaaleina, menee asiat edellä eikä aseta pormestariehdokasta ennen vaaleja, kuten Sanna Marin eilisessä blogissaan muistutti.

Helsingissä puolestaan kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat nimenneet ehdokkaansa jo ennen kuntavaaleja. Heistä eniten ääniä saanutta ei silti välttämättä valita Helsingin pormestariksi. Tähän viittaavat myös puoluesihteerit kirjoituksessaan.

Arvostelijoiden mielestä uudistukset johtavat ennennäkemättömään sotkuun.

Tämä kaikki on varmasti niin sanotun tavallisen äänestäjän, Matti Meikäläisen ja Pihtiputaan mummon mielestä hämmentävää, ja mikä pahinta, ehkä vieraannuttavaa.

Mistä oikeastaan äänestetään, kenen vuoksi ja hyväksi? Miksi pormestari valitaan heillä eikä meillä? Mitä kunnissa jatkossa oikein päätetään?

”Pormestariehdokkaiden henkilökohtaisten ominaisuuksien sijaan niin maamme pääkaupungissa kuin muuallakin Suomessa olisi syytä painottaa keskustelua koulujen ja varhais­kasvatuksen tulevaisuudesta, asuntopolitiikan ongelmista, virkistysalueista, työntekijöiden työoloista, joukkoliikenteen toimivuudesta tai elinkeinopolitiikan edellytyksistä”, kuusi puoluesihteeriä kirjoittivat.

Sipilän hallitus on puolestaan alleviivannut uudistushalukkuuttaan. Arvostelijoiden mielestä tämä vimma on johtamassa ennennäkemättömään sotkuun, jopa umpisolmuun ja ”kaikkien aikojen sote-kaaokseen”. Tänään hallitus sitten ilmoitti, että se aikoo rukata uudistuksen valinnanvapausosiota uuteen uskoon jo lähipäivinä. Tai sitten ei.

Joten, kaiken tämän jälkeen, romahtaako äänestysprosentti vai äänestävätkö kansalaiset ennustukset nurin?

Toivoa antaa tiistaina julkaistu selvitys, jonka mukaan nimenomaan nuorten äänestysinto olisi jopa kasvamassa. Juuri tässä hetkessä se on SDP:lle myös haaste, joka on vain pakko ylittää. Internetmainetta ja -näkyvyyttä mittaava suomalaisyritys Underhood arvioi, että SDP:n some-maine on juuri nyt paras kaikista suomalaisista puolueista.

Vielä ei olla toivon tuolla puolen.

AVAINSANAT