Demariristeily27.-20.8.2016

Topi Mikkola on Työväen Näyttämöpäivien kestosuosikki

Kuva: Jere Lauha
tnp 2
Topi Mikkola otti tällä kertaa yleisönsä Mikkelissä lappilaiskirjailija Annikki Kariniemen hahmossa.

Kati Outisen yksinoikeudella tekemät ohjelmistovalinnat Työväen Näyttämöpäiville keräsivät kiitosta niin festivaaliyleisöltä kuin esiintyjäryhmille palautetta antaneelta ammattilaisraadiltakin.

Yksi harrastajateatteriyleisön suursuosikki meinasi kuitenkin melkein loistaa poissaolollaan Näyttämöpäivien 40-vuotisjuhlakattauksesta. Sattuman kautta tilanne korjaantui viime tingassa eli toisen onnettomuus oli toisen onni. Kun ukrainalainen Harkovan teatteri joutui perumaan tulonsa kutsuttuna kansainvälisenä vierailijana, tilalle löytyi mies pohjoisesta, Topi Mikkola, näyttämöpäiväväen ikisuosikki.  Outinen oli ”unohtanut” valintalistaltaan tämän monologimestarin, mutta onneksi aukko sattuman kaupalla paikkautui.

Mikkola nähtiin ensi kerran sooloilemassa Näyttämöpäivillä jo 1992 Rosa Liksomin tarinoista koostetulla monologilla ”Mie jätän tämän rakkauhen”. Sitä seurasivat 1990-luvun puolella saman kirjailijan kynästä irronneet ”Mie hellustin sitä akkaa” ja ”Hyännäköinen mies” ja uudelle vuosituhannelle käännyttäessä muun muassa mainio naismonologipotpuri ”Mie alan tekemhän syntiä” ja Liksomin Reidar Särestöniemen renessanssihahmosta kirjoittamasta romaanista muokattu yhden miehen esitys ”Reitari”.

Liksomin kirjoittama rehevä lappilainen kieli on taittunut luontevasti Sodankylässä syntyneen, mutta Kainuussa Kuhmon kunnan kulttuurisihteerinä pääasiallisen  työuransa tehneen Mikkolan suuhun. Murre ei kuitenkaan yksin ole ollut Mikkolan esitysten vetovoiman lähde. Miehen taito muuntautua ja heittäytyä värikkään hahmogalleriansa nahkoihin on verratonta. Topi ei tyydy vain esittämään Lapin miehiä ja naisia, vaan uppoutuu heidän elämäänsä koko sydämellään

Mikkolan viime keväisen  65-vuotispäivän tiimoilta tehdyssä esityksessä ”Lapin punaiset hanget” keskushenkilönä on  legendaarinen lappilaiskirjailja Annikki Kariniemi (1913-1984). Tämä lestadiolaiseksi boheemiksi itsensä määritellyt tahtonainen oli Reidar Särestöniemeen vertautuva pohjoisen kulttuurin voimahahmo.

Ennen kirjailijauraansa hän meni ensimmäisen kerran alaikäisenä presidentin luvalla. 1940-luvulla hän avioitui kauan tuntemansa,  itseään kolme vuosikymmentä vanhemman jääkärieversti Oiva Willamon kanssa.  Lapin keisariksikin kutsuttu Willamo oli sotahullu ja fasistisiin virtauksiin mieltynyt mies, jonka ystäväpiiriin kuului monia natsi-Saksan tärkeitä tappeja Göringistä lähtien.

Kariniemen ja monologissa vain ”everstiksi” kutsutun Willamon avioliitto päättyi 1960-luvun alussa Annikin saatua tarpeekseen puolisonsa väkivaltaisuudesta.

Seuraavassa suhteessaankin Annikilla oli suuri, 30 vuoden ikäero mieheen – ja nyt hän oli vanhempi osapuoli! Lapissa ei katsottu ihan hyvällä, että opettaja ”iski” oppilaansa, mutta Annikki ei moisista puheista välittänyt.

Kariniemi kirjoitti paitsi Lapin luonnosta ammentavia kirjoja myös omaelmäkerrallisen avainromaanin ”Erään avioliiton tarina”, joka ilmestyi vuosi Oiva Willamon kuoleman jälkeen, ja herätti paljastuksillaan kuohuntaa, jopa raivoa  militanttipiireissä. Elämänsä jälkipuoliskolla Kariniemi omistautui paitsi kirjallisuudelle myös Lapin luonnon puolesta puhumiselle. Hän olikin aktiivisesti mukana muun muassa Ounasjoen kahlitsemista ja Vuotoksen allasta vastustaneissa kansanliikkeissä.

Jani Mannisen sovittama ja ohjaama  monologi on Mikkolan skaalassa monia hänen aiempia vetojaan tummasävyisempi, mutta tarina saa lentoa Topin tutusti hersyvän kerrontatyylin myötä. Avioliitot, joista yksi oli väkivallan leimaama ja se viimeinen onnellista aikaa, ovat tekstissä keskiössä. Loppua kohti esitys kepeytyy Annikin elämänilon palaamisesta ja hänen lennokkaan kirjailijauran vaiheiden kelauksesta.

Mikkolan tapa olla niin sisällä hahmoissaan auttaa myös siinä, ettei tässäkään monologissa sen ”drag-aspekti” häiritse tai kaappaa ylenpalttisesti huomiota. Topi vaan tepastelee ja kiikkuu näyttämöllä lapinnaisen vetimissä, joita Kariniemi suosi.

Oikeastaan TNL voisi kirjata näyttämöpäivien ohjekirjaan, että aina kun Topi Mikkola tekee uuden monologin, se nähdään myös Mikkelin festivaalilla. Viihtyminen on näet aina taattu ja katsomot täynnä. Varsin kattavastihan Mikkolan koko monologiesitysten sarja onkin tullut Näyttämöpäivilläkin esitetyksi.

Tällä kertaa, pikahälytyksestä johtuen, Mikkolalla oli monologistaan vain yksi esitys, mutta onneksi Mikkelin teatterin  suurella näyttämöllä, jotta yleisöä mahtui. Se antoi Mikkolalle aplodit seisten.

Yleisöäänestyksen voitto Poriin

40. Työväen Näyttämöpäivien perinteikäs kiertopalkinto, jonka saa yleisön parhaaksi äänestämä esitys, meni tänä vuonna ikääntymisteemaiselle, mutta elämänvoimaa uhkuvalle Ulla-Maija Aho-Hartnettin kirjoittamalle ja ohjaamalle näytelmälle”Oivaa hoivaa – ei oo vanhaks tulemista”.

Porin teatterinuorten  -esityksen jälkeen kakkoseksi äänestyksessä tuli jyväskyläläisen AdAstra -teatterin Petri Tammisen romaanista ”Mitä onni on” ja kolmanneksi niin ikään keskisuomalaista harrastajateatteriosaamista edustanut Jyväskylän Huoneteatterin esittämä ranskalaisfarssi ”Kolme apinaa”.

Lue lisää Työväen Näyttämöpäivistä torstaina ilmestyvästä Demokraatista.

Keskustelua aiheesta

SuPerin puheenjohtaja Paavola: Miksi vanhusten hoidossa vain hoitajia syyllistetään?

Kuva: Jukka-Pekka Flander
vanhus18349
Moni vanhus kokee huonoa kohtelua hoitopaikassaan.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer jakaa viime päivinä mediassa ja erityisesti Ilta-Sanomissa esiin nostetun huolen vanhusten hoidon laadusta, mutta näkemys huonoon hoitoon johtavista syistä on eri. SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola on yllättynyt, että syy on vieritetty kokonaan hoitajien niskoille.

Ilta-Sanomissa tiistaina ja keskiviikkona esiintyneet kolarilaiset hoitajat Maaret Rantapeltonen,67 ja Minna Heiskanen, 45 arvostelivat mm. hoitajien työtapoja, tupakanpolttoa, sosiaalisessa mediassa roikkumista ja liian laitosmaista hoitoa kireine aikatauluineen.

– Vastakkainasettelu ja hoitajien syyllistäminen on lyhytnäköistä eikä tuo parannusta tilanteeseen, jossa ongelmat johtuvat pääosin huonosta johtamisesta ja organisaatiokulttuurista sekä ennen kaikkea liian vähäisestä henkilöstömäärästä, Paavola sanoo.

Paavola peräänkuuluttaa hoitajilta kollegiaalisuutta ja solidaarisuutta tilanteessa, jossa päättäjien taholta halutaan laskea hoidon laatua entisestään.

SuPer julkaisi kesäkuussa 2016 selvityksen hoitajien työkuormasta. Kyselyyn vastanneista yli 1700:sta SuPerin jäsenestä suurin osa (68 %) koki, että työyksikössä on liian vähän henkilökuntaa ja lähes kaikki vastaajat (93 %) kokivat huolta hoidon laadusta. Myös Jyväskylän yliopiston alustavat tulokset pohjoismaisesta vertailututkimuksesta osoittavat, että Suomessa on vanhusten laitoksissa ja palveluasumisessa Pohjoismaiden matalin hoitajamitoitus.

– Paikoissa, joissa on ongelmia, hoitajat ovat pakotettuja tähän tilanteeseen. Kun hoitajalla ei kiireen vuoksi ole mahdollisuutta tehdä hoitotyötä niin hyvin kuin haluaisi ja osaisi, se aiheuttaa hoitajille valtavaa eettistä kuormitusta. SuPerin kyselyyn vastanneista 70 prosenttia joutuu tekemään vähintään viikoittain asioita, jotka ovat ristiriidassa heidän omien arvojensa kanssa, Paavola painottaa.

Palaverit, kirjaaminen ja hoito- ja palvelusuunnitelmien tekeminen on välttämätön ja laissa säädetty osa hoitajan työtä.

Samalla määrällä henkilökuntaa pyritään selviytymään huomattavasti kasvaneesta työmäärästä. Hoitotyön lisäksi hoitajilla on useita muita työtehtäviä vuoron aikana. Tukipalvelutyöntekijöitä on vähennetty, jolloin hoitajien tehtäväksi on tullut mm. siivous ja pyykinpesu. Iso osa hoitajien työstä myös tapahtuu tietokoneilla. Palaverit, kirjaaminen ja hoito- ja palvelusuunnitelmien tekeminen on välttämätön ja laissa säädetty osa hoitajan työtä, joka varmistaa tiedonkulun työntekijöiden välillä. Jokaisen asiakkaan, joita voi yhdellä hoitajalla laitoshoidossa olla aamu- tai iltavuorossa 5-10, hoito täytyy kirjata vuoron aikana. Näiden tehtävien laiminlyöminen vaarantaisi potilasturvallisuuden.

– Ilta-Sanomissa haastatellun kahden hoitajan kokemukset on otettava vakavasti, mutta ne perustuvat niin pieneen otokseen, ettei sen perusteella voi mustamaalata kaikkia hoitajia, joista suurin osa tahtoo tehdä työnsä hyvin päivittäin. On pidettävä mielessä, että hoitajillakin on oikeus lepotaukoihin, jotka saa käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla, mikäli niitä ylipäänsä ehtii pitämään. Ylimääräiset tauot ja sosiaaliseen mediaan työajan käyttäminen ovat huonoja tapoja, joihin voidaan ja pitää puuttua johdon puolelta. Johdon tehtävä on myös taata työntekijöilleen olosuhteet, joissa työ voidaan tehdä parhaalla mahdollisella tavalla, Paavola sanoo.

– Säästöpaineissa toivoisi valtiovallalta ja työnantajilta julkituloa hoitotyön laadun laskemisesta. Olisi rehellistä todeta, että nykyisillä resursseilla ei ole mahdollista antaa yhtä laadukasta hoitoa kuin kymmenen vuotta sitten.

– Olemme tyytyväisiä siihen, että asia on nostettu esille. Toivomme aiheesta rakentavaa keskustelua, johon myös päättäjät ja työnantajat saavat mieluusti osallistua ja siten osoittaa ottavansa vastuuta maamme vanhuksista, Paavola sanoo.

Soini Ilta-Sanomille Tynkkysestä: ”Maailmasta olisi muutakin kirjoitettavaa”

Kuva: Lehtikuva / Irene Stachon

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini ei suostu avaamaan omia näkemyksiään puolueen nuorisojärjestön puheenjohtajan Sebastian Tynkkysen puheista.

Tynkkysen Facebook-kirjoituksen mukaan ”islam pitää kitkeä Suomesta pois”.

Hän sanoo Ilta-Sanomille, että puolueessa on työnjako, jonka mukaan hän ei asiaa kommentoi.

— Eduskuntaryhmän asiat kommentoi ryhmän puheenjohtaja ja sitähän se Kaikkonenkin nyt saa, mitä tilasi, ja puoluesihteeri hoitaa nämä muut.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen ilmoitti eilen tiistaina ottavansa asian esille hallituspuolueiden ryhmäjohtajien kesäkokouksessa.

Soinin mielestä käynnissä on ”tämmöinen jokakesäinen traditio”. Ulkoministerin mukaan maailmasta olisi muutakin kirjoitettavaa.

— Totean vaan, että puolue ja minä emme ole ihmisvastaisia ja sillä siisti.

Tynkkynen kirjoittaa Facebook-profiilissaan keskiviikkona, että jos hän tapaa Kaikkosen, hän aikoo kertoa Kaikoselle että tämän ei kannata virittää itselleen ansaa.

— Jos hän meinaa pukea päälleen vapahtaja-asua pelastamalla Suomen perussuomalaisten maahanmuuttokeskustelulta, niin hän huomaa aika pian olevansa alasti, sillä tuo vapahtaja-asu tippuu hänen päältään viimeistään siinä kohtaa, kun hän on päässyt käymään kovasti mainostamansa keskustelun eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa.

Tynkkysen mielestä perussuomalaiset saavat puhua maahanmuuttopolitiikasta, esittää ratkaisuja ja vaatia niiden toimeenpanoa.

— Keskusta ei voi meitä hiljentää. Ja jos Kaikkonen luulee, että perussuomalaisten johto rupeaisi harjaamaan omia poliitikkojaan maahanmuuttopolitiikasta, joka on yksi tärkeimmistä asioista josta haluamme keskustella ja johon vaikuttaa, niin Kaikkosen kannattaa miettiä uudelleen.

”Eikö mikään riitä?” – JHL tuomitsee kuntien pakkolomat ja sopimusshoppailun

Kuva: Kari Hulkko
niemi-lainepaivi-hulkko
JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine tuomitsee kuntien henkilöstöön kohdistuvat säästötoimet.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on huolissaan lyhytnäköisten säästöjen tavoittelemisesta kunnissa ja kaupungeissa lomauttamalla ja ns. työehtoshoppailulla. JHL tuomitsee työnantajien pyrkimykset teettää työt erilaisilla kikkailuilla mahdollisimman halvalla.

– Kilpailukykysopimus on juuri allekirjoitettu. Siinä kuntatyöntekijöiden lomarahoja eli palkkoja leikataan 30 prosenttia kuntien talouden parantamiseksi. Pieniä palkkoja kunnissa ei saa enää enempää alentaa millään keinolla, JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine vaatii.

Viimeisin erimielisyysasia on vireillä Tampereella, jossa liikuntatoimessa ovat työehdot tähän saakka määräytyneet kunnallisen tuntipalkkaisten työehtosopimuksen mukaisesti. Nyt työnantaja pyrkii kiertämään tätä perustamalla uusia liikuntapaikkamestarin vakansseja eri nimikkeillä kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen alle.

– On hurja palkkatasa-arvo-ongelma, kun kahdella eri nimikkeellä tehdään täsmälleen samaa työtä, mutta teetetään työtä halvemmalla palkalla ja huonoimmilla ehdoilla. Tämä on huono esimerkki samapalkkaisuudesta ja kannustavasta palkkauksesta, Päivi Niemi-Laine sanoo.

Viimeisin lomautusuutinen saatiin Porista tällä viikolla. Henkilöstön palkkoja leikataan lomautusten kautta osana kaupungin 13 miljoonan euron säästötavoitetta. Yhteistoimintaneuvottelut päättyivät Porissa erimielisinä, koska henkilöstöllä oli esityksiä lomautusten välttämiseksi.

– Henkilöstöllä on suuri huoli kaupunkilaisten palvelujen saatavuudesta ja omasta toimeentulosta, Niemi-Laine toteaa.

JHL vaatii, että kunta-alan työnantajat kunnioittavat nykyisiä sopimuksia, eivätkä pyri palkanalennuksiin sopimuksia vaihtamalla tai lomautuksilla. Nyt kunnissa pitäisi keskittyä kuntien kehittämiseen aidosti yhdessä henkilöstön kanssa. Lomautukset ja sopimushoppailut lämmittävät vain hetken kuntien kassaa. Noidankehä on valmis.

– Antaa erikoisen kuvan sopimisesta ja sitoutumisesta tuoreeseen kilpailukykysopimukseen, jos työnantaja samalla pyrkii alentamaan henkilöstön ansiotasoa lomautuksilla ja sopimushoppailulla Porin ja Tampereen esimerkin mukaisesti. Eikö mikään enää riitä, Niemi-Laine ihmettelee.

Suomen raja voi siirtyä 40 metriä vuonna 2017

Norjan pääministeri on saanut virallisen esityksen Haltin huipun lahjoittamisesta Suomelle satavuotislahjaksi, kertoo norjalainen yleisradioyhtiö NRK. Lahjoitusta esittää norjalainen Kaivuonon kunta, jonka alueella Haltin korkein kohta sijaitsee.

Pääministeri Erna Solberg kertoi Norjan TV2:lle, että asiaa mietitään, mutta siihen liittyy muodollisia haasteita.

Lahjoitus, jonka myötä Suomi saisi uuden korkeimman kohdan, tarkoittaisi rajan siirtämistä 40 metrillä. Suomi täyttää sata vuotta ensi vuonna.

Tällä hetkellä Suomen korkein Haltin rinteessä sijaitseva kohta on 1324 metriä merenpinnan yläpuolella. Jos Norja lahjoittaisi huipun Suomelle, nousisi korkein kohta seitsemällä metrillä.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Suomessa Yle.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

LM: Kokoomusministeri laajentaisi turvapaikanhakijoiden työtoimintamahdollisuuksia

Kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa
Kokoomus

Sisäministeri Paula Risikko (kok.) haluaisi laajentaa turvapaikanhakijoiden työtoimintamahdollisuuksia, kertoo Lännen Media.

Risikon mukaan työtoimintaa voitaisiin järjestää myös vastaanottokeskusten ulkopuolella. Näin tarjolla olisi enemmän ja mielekkäämpää työtä sillä aikaa, kun turvapaikkahakemuksia käsitellään.

Risikon mukaan nykylainsäädäntö rajoittaa toimintaa, sillä laissa puhutaan vastaanottokeskuksessa järjestettävästä opinto- ja työtoiminnasta. Hän sanoo, että lainsäädäntö on arvioitava uudelleen.

Laissa on määritelty, että turvapaikanhakijan on osallistuttava toimintaan, jotta vastaanottorahaa ei vähennettäisi.

Risikko on maahanmuuton ministerityöryhmän puheenjohtaja. Hän aikoo ottaa asian ryhmän käsittelyyn syksyllä.

Keskustelua aiheesta