Topi Mikkola on Työväen Näyttämöpäivien kestosuosikki

Kuva: Jere Lauha
Topi Mikkola otti tällä kertaa yleisönsä Mikkelissä lappilaiskirjailija Annikki Kariniemen hahmossa.

Kati Outisen yksinoikeudella tekemät ohjelmistovalinnat Työväen Näyttämöpäiville keräsivät kiitosta niin festivaaliyleisöltä kuin esiintyjäryhmille palautetta antaneelta ammattilaisraadiltakin.

Yksi harrastajateatteriyleisön suursuosikki meinasi kuitenkin melkein loistaa poissaolollaan Näyttämöpäivien 40-vuotisjuhlakattauksesta. Sattuman kautta tilanne korjaantui viime tingassa eli toisen onnettomuus oli toisen onni. Kun ukrainalainen Harkovan teatteri joutui perumaan tulonsa kutsuttuna kansainvälisenä vierailijana, tilalle löytyi mies pohjoisesta, Topi Mikkola, näyttämöpäiväväen ikisuosikki.  Outinen oli ”unohtanut” valintalistaltaan tämän monologimestarin, mutta onneksi aukko sattuman kaupalla paikkautui.

Mikkola nähtiin ensi kerran sooloilemassa Näyttämöpäivillä jo 1992 Rosa Liksomin tarinoista koostetulla monologilla ”Mie jätän tämän rakkauhen”. Sitä seurasivat 1990-luvun puolella saman kirjailijan kynästä irronneet ”Mie hellustin sitä akkaa” ja ”Hyännäköinen mies” ja uudelle vuosituhannelle käännyttäessä muun muassa mainio naismonologipotpuri ”Mie alan tekemhän syntiä” ja Liksomin Reidar Särestöniemen renessanssihahmosta kirjoittamasta romaanista muokattu yhden miehen esitys ”Reitari”.

Liksomin kirjoittama rehevä lappilainen kieli on taittunut luontevasti Sodankylässä syntyneen, mutta Kainuussa Kuhmon kunnan kulttuurisihteerinä pääasiallisen  työuransa tehneen Mikkolan suuhun. Murre ei kuitenkaan yksin ole ollut Mikkolan esitysten vetovoiman lähde. Miehen taito muuntautua ja heittäytyä värikkään hahmogalleriansa nahkoihin on verratonta. Topi ei tyydy vain esittämään Lapin miehiä ja naisia, vaan uppoutuu heidän elämäänsä koko sydämellään

Mikkolan viime keväisen  65-vuotispäivän tiimoilta tehdyssä esityksessä ”Lapin punaiset hanget” keskushenkilönä on  legendaarinen lappilaiskirjailja Annikki Kariniemi (1913-1984). Tämä lestadiolaiseksi boheemiksi itsensä määritellyt tahtonainen oli Reidar Särestöniemeen vertautuva pohjoisen kulttuurin voimahahmo.

Ennen kirjailijauraansa hän meni ensimmäisen kerran alaikäisenä presidentin luvalla. 1940-luvulla hän avioitui kauan tuntemansa,  itseään kolme vuosikymmentä vanhemman jääkärieversti Oiva Willamon kanssa.  Lapin keisariksikin kutsuttu Willamo oli sotahullu ja fasistisiin virtauksiin mieltynyt mies, jonka ystäväpiiriin kuului monia natsi-Saksan tärkeitä tappeja Göringistä lähtien.

Kariniemen ja monologissa vain ”everstiksi” kutsutun Willamon avioliitto päättyi 1960-luvun alussa Annikin saatua tarpeekseen puolisonsa väkivaltaisuudesta.

Seuraavassa suhteessaankin Annikilla oli suuri, 30 vuoden ikäero mieheen – ja nyt hän oli vanhempi osapuoli! Lapissa ei katsottu ihan hyvällä, että opettaja ”iski” oppilaansa, mutta Annikki ei moisista puheista välittänyt.

Kariniemi kirjoitti paitsi Lapin luonnosta ammentavia kirjoja myös omaelmäkerrallisen avainromaanin ”Erään avioliiton tarina”, joka ilmestyi vuosi Oiva Willamon kuoleman jälkeen, ja herätti paljastuksillaan kuohuntaa, jopa raivoa  militanttipiireissä. Elämänsä jälkipuoliskolla Kariniemi omistautui paitsi kirjallisuudelle myös Lapin luonnon puolesta puhumiselle. Hän olikin aktiivisesti mukana muun muassa Ounasjoen kahlitsemista ja Vuotoksen allasta vastustaneissa kansanliikkeissä.

Jani Mannisen sovittama ja ohjaama  monologi on Mikkolan skaalassa monia hänen aiempia vetojaan tummasävyisempi, mutta tarina saa lentoa Topin tutusti hersyvän kerrontatyylin myötä. Avioliitot, joista yksi oli väkivallan leimaama ja se viimeinen onnellista aikaa, ovat tekstissä keskiössä. Loppua kohti esitys kepeytyy Annikin elämänilon palaamisesta ja hänen lennokkaan kirjailijauran vaiheiden kelauksesta.

Mikkolan tapa olla niin sisällä hahmoissaan auttaa myös siinä, ettei tässäkään monologissa sen ”drag-aspekti” häiritse tai kaappaa ylenpalttisesti huomiota. Topi vaan tepastelee ja kiikkuu näyttämöllä lapinnaisen vetimissä, joita Kariniemi suosi.

Oikeastaan TNL voisi kirjata näyttämöpäivien ohjekirjaan, että aina kun Topi Mikkola tekee uuden monologin, se nähdään myös Mikkelin festivaalilla. Viihtyminen on näet aina taattu ja katsomot täynnä. Varsin kattavastihan Mikkolan koko monologiesitysten sarja onkin tullut Näyttämöpäivilläkin esitetyksi.

Tällä kertaa, pikahälytyksestä johtuen, Mikkolalla oli monologistaan vain yksi esitys, mutta onneksi Mikkelin teatterin  suurella näyttämöllä, jotta yleisöä mahtui. Se antoi Mikkolalle aplodit seisten.

Yleisöäänestyksen voitto Poriin

40. Työväen Näyttämöpäivien perinteikäs kiertopalkinto, jonka saa yleisön parhaaksi äänestämä esitys, meni tänä vuonna ikääntymisteemaiselle, mutta elämänvoimaa uhkuvalle Ulla-Maija Aho-Hartnettin kirjoittamalle ja ohjaamalle näytelmälle”Oivaa hoivaa – ei oo vanhaks tulemista”.

Porin teatterinuorten  -esityksen jälkeen kakkoseksi äänestyksessä tuli jyväskyläläisen AdAstra -teatterin Petri Tammisen romaanista ”Mitä onni on” ja kolmanneksi niin ikään keskisuomalaista harrastajateatteriosaamista edustanut Jyväskylän Huoneteatterin esittämä ranskalaisfarssi ”Kolme apinaa”.

Lue lisää Työväen Näyttämöpäivistä torstaina ilmestyvästä Demokraatista.

Keskustelua aiheesta

HS: Vihreiltä jättiyllätys apulaispormestariksi

Kuva: Vihreät

Helsingin vihreät tekivät keskiviikkoiltana todellisen yllätysvalinnan. Kaupungin toisiksi suurimman puolueen valtuustoryhmä valitsi Helsingin sosiaali- ja terveystoimea johtavaksi apulaispormestariksi suurelle yleisölle varsin tuntemattoman Sanna Vesikansan, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Tehtävästä kamppailivat Vesikansan kanssa vihreiden valtuustoryhmää viime vuodet johtanut Otso Kivekäs, Elina Moisio ja Mari Holopainen. Vesikansa valittiin tehtävään vaalin jälkeen, mutta vihreät ei kerro tarkemmin vaalin äänestystuloksia.

Sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestarin salkku on samaan aikaan todella raskas ja muita apulaispormestarin salkkuja kevyempi, HS mainitsee. Tehtävä on vuoteen 2019 asti painava, sillä Vesikansa johtaa siihen saakka työtä, jolla voidaan kaventaa esimerkiksi helsinkiläisten terveyseroja.

Venäjä kielsi Avoin Venäjä -liikkeen

Kuva: Thinkstock

Venäjä on kieltänyt Avoin Venäjä -liikkeen, jonka on tarkoitus järjestää lauantaina hallitusta vastustavia mielenosoituksia ympäri maata, kertoo muun muassa Moscow Times.

Venäjän pääsyyttäjä on julistanut järjestön ”ei-toivotuksi”.

Avoimen Venäjän perustaja on maanpaossa elävä entinen oligarkki Mihail Hodorkovski.

 

 

AVAINSANAT

Helsingin kokoomus valitsi apulaispormestariehdokkaaksi Pia Pakarisen

Kuva: Kokoomus

Helsingin kaupunginvaltuuston kokoomusryhmä valitsi Pia Pakarisen apulaispormestariehdokkaaksi ja Risto Rautavan ryhmän puheenjohtajaksi. Kokoomuksen valinnoista kertoi Helsingin tuleva pormestari Jan Vapaavuori Twitterissä.

Kokoomuksen apulaispormestarin vastuulla ovat kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät asiat.
Lopulliset päätökset valinnoista tekee Helsingin uusi valtuusto kesäkuussa.

SDP:n Kiuru hallituksen kehysriihestä: Kun pöly laskeutui, vähän jäi jäljelle

Kuva: Lehtikuva/Vesa Moilanen
Kirsta Kiuru.

SDP:n kansanedustaja ja valtiovarainvaliokuntavastaava Krista Kiuru pitää hallitukselta hartaasti odotettua kehysriihitulosta varsin laihana.

– Hallitus naamioi esityksensä mukaviin silppuratkaisuihin, mutta kun tämä konfettipilvi on nyt leijaillut maahan, jää nähtäväksi ainoastaan liian kauas karkaavat ja toteuttamatta jäävät työllisyys- ja taloustavoitteet.

Kaikki rakenteelliset uudistukset tältä saralta jäivät toteuttamatta hallituksen esityksessä. Myös poliittisessa kentässä sekä työelämäpuolella kautta laidan kannatusta kerännyt perhevapaauudistus jää toteuttamatta.

– Mukana on myös useita hyviä päätöksiä, joista merkittävin on varhaiskasvatusmaksujen alentaminen, mutta monet hyvätkin satsaukset ovat kertaluontoisia. Työllisyysasteen nostamiseksi olisi kaivattu isompia rakenteellisia uudistuksia.

SDP painottaa omassa vaihtoehdossaan rakenteellisia uudistuksia, kuten perhevapaajärjestelmän uudistamista ja ns. Rinteen mallin käyttöönottoa osana aktiivisempaa työvoimapolitiikkaa.

– Nuoria ei saa päästää tipahtamaan yhteiskunnan kyydistä ja sen vuoksi nuorisotakuun uudistaminen ja rahoituksen turvaaminen on toteutettava. Näiden lisäksi on kyettävä tekemään rohkeita investointeja tulevaisuuteen.

Kasvu- ja osaamispanostukset jäivät paljon aikaisemmin tavoiteltua vähäisemmiksi. Hallitus tyytyi pitkälti kosmeettisiin lisäyksiin kohdissa, mistä on merkittävästi leikattu.

– Siksi olisi tarvittu suurempia kasvu- ja osaamispanostuksia, kuten hallituksen ministerit aikaisemmin itsekin vaativat. Hallitus tyytyy odottelemaan josko suhdannetuulet puhaltelisivat veneen joskus satamaan. Me uskomme siihen, että nyt kannattaisi rohkeasti käynnistää moottori ja viedä Suomea eteenpäin.

Valtion budjettiaukko ei kuroudu umpeen lähivuosina

Kuva: Arja Jokiaho
Suomi velkaantuu yhä rajusti.

Valtion taloutta pitää lähivuosina paikata edelleen miljarditolkulla velalla. Puoliväliriihen yhteydessä julkistettujen lukujen perusteella valtiovarainministeriö haarukoi valtion budjetin olevan hävittäjähankintojen myötä 3,6 miljardia euroa alijäämäinen vielä vuonna 2021.

Luvut perustuvat valtiovarainministeriön talousennusteeseen, joka julkaistaan perjantaina. Budjettiarviosta voi päätellä, että talouden piristymisestä huolimatta julkisen talouden ongelmat eivät kaikkoa lähivuosina.

– Meidän näkemyksemme mukaan oleellista muutosta ei ole tapahtunut. Perjantaina avaamme sitä, mihin meidän ennusteemme perustuu ja miten me tulkitsemme lyhyen aikavälin informaatiota ja toisaalta kovaa dataa, jonka perusteella ennusteemme teemme, sanoi valtiovarainministeriön ylijohtaja Mikko Spolander STT:lle keskiviikkona.

Puoliväliriihen tiedotteessa todetaan, että julkinen talous pysyy edelleen alijäämäisenä ja julkinen velka suhteessa kokonaistuotantoon jatkaa kasvuaan taittuen ainoastaan väliaikaisesti vuosikymmenen vaihteessa.

2020-luvusta näyttää julkisessa taloudessa tulevan raju. Hävittäjä- ja taistelulaivahankintojen arvo voi olla noin 10 miljardia euroa, ja lisäksi väestön ikääntymisestä johtuvat menot kasvavat huomattavasti. Ministeriön laskelmissa ei ole mukana sote-uudistuksen kaltaisia uudistuksia, joiden vaikutukset eivät ole vielä arvioitavissa. Julkisen talouden tilanne lisääkin painetta uudistusten onnistumiseen.

– Toimia tavoitteiden saavuttamiseksi täytyy jatkaa. Varmaan tämä hallitus jatkaa niitä kautensa aikana, ja luulisin, että seuraavallekin hallitukselle jää jotakin tehtäväksi. Väestön ikääntyminen kasvattaa julkisia menoja aina 2030-luvun puoliväliin saakka. Kyllä kaikkien seuraavien hallitusten pitää tarkkaan seurata tilannetta, että voidaan varmistaa julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä, Spolander sanoo.

Hallituksen taloustavoitteisiin pääsemiseen on matkaa. Keskeinen tavoite on työllisyysasteen nostaminen 72 prosenttiin, jonka toteutumista ekonomistit ovat epäilleet laajasti.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan hallituksen 72 prosentin työllisyysastetavoite on suurin piirtein kasassa, jos talouskasvu olisi kahden prosentin tasolla tästä vuodesta alkaen koko loppukauden.

– Ennusteet eivät kuitenkaan vielä tue tällaista kasvua, hän sanoi tiedotustilaisuudessa maanantaina.

Kahden prosentin kasvu ei riitä

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä ei usko, että kahden prosentin kasvulla hallitus voisi päästä työllisyystavoitteeseensa.

– Kyllä sen pitäisi olla lähempänä 2,5 prosenttia, että työvoiman kysyntä kasvaisi niin paljon, että työpaikkoja voisi syntyä tarvittavat 90 000, Vihriälä sanoo.

Vihriälän mukaan lisäksi tarvittaisiin lisää toimia työvoiman tarjontaan, jotta mahdolliset työpaikat myös syntyvät. Hänen mukaansa mahdollisia uusia toimia voisivat olla muutokset työttömyysputkeen ja perhevapaisiin. Lisäksi valmistelussa olevaa työttömyysturvan ”aktiivimallia” voitaisiin edelleen virittää.
Vihriälästä puoliväliriihen toimet olivat oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä sekä työllisyyden että tuottavuuden parantamisen kannalta pidemmällä aikavälillä.

– Tarvittaisiin vahvempia panostuksia osaamiseen, innovaatioihin sekä tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan, mitä nyt on ollut halukkuutta tehdä.

Olli Kuivaniemi

AVAINSANAT