ehdokasmainos

Topi Mikkola on Työväen Näyttämöpäivien kestosuosikki

Kuva: Jere Lauha
tnp 2
Topi Mikkola otti tällä kertaa yleisönsä Mikkelissä lappilaiskirjailija Annikki Kariniemen hahmossa.

Kati Outisen yksinoikeudella tekemät ohjelmistovalinnat Työväen Näyttämöpäiville keräsivät kiitosta niin festivaaliyleisöltä kuin esiintyjäryhmille palautetta antaneelta ammattilaisraadiltakin.

Yksi harrastajateatteriyleisön suursuosikki meinasi kuitenkin melkein loistaa poissaolollaan Näyttämöpäivien 40-vuotisjuhlakattauksesta. Sattuman kautta tilanne korjaantui viime tingassa eli toisen onnettomuus oli toisen onni. Kun ukrainalainen Harkovan teatteri joutui perumaan tulonsa kutsuttuna kansainvälisenä vierailijana, tilalle löytyi mies pohjoisesta, Topi Mikkola, näyttämöpäiväväen ikisuosikki.  Outinen oli ”unohtanut” valintalistaltaan tämän monologimestarin, mutta onneksi aukko sattuman kaupalla paikkautui.

Mikkola nähtiin ensi kerran sooloilemassa Näyttämöpäivillä jo 1992 Rosa Liksomin tarinoista koostetulla monologilla “Mie jätän tämän rakkauhen”. Sitä seurasivat 1990-luvun puolella saman kirjailijan kynästä irronneet “Mie hellustin sitä akkaa” ja “Hyännäköinen mies” ja uudelle vuosituhannelle käännyttäessä muun muassa mainio naismonologipotpuri “Mie alan tekemhän syntiä” ja Liksomin Reidar Särestöniemen renessanssihahmosta kirjoittamasta romaanista muokattu yhden miehen esitys “Reitari”.

Liksomin kirjoittama rehevä lappilainen kieli on taittunut luontevasti Sodankylässä syntyneen, mutta Kainuussa Kuhmon kunnan kulttuurisihteerinä pääasiallisen  työuransa tehneen Mikkolan suuhun. Murre ei kuitenkaan yksin ole ollut Mikkolan esitysten vetovoiman lähde. Miehen taito muuntautua ja heittäytyä värikkään hahmogalleriansa nahkoihin on verratonta. Topi ei tyydy vain esittämään Lapin miehiä ja naisia, vaan uppoutuu heidän elämäänsä koko sydämellään

Mikkolan viime keväisen  65-vuotispäivän tiimoilta tehdyssä esityksessä ”Lapin punaiset hanget” keskushenkilönä on  legendaarinen lappilaiskirjailja Annikki Kariniemi (1913-1984). Tämä lestadiolaiseksi boheemiksi itsensä määritellyt tahtonainen oli Reidar Särestöniemeen vertautuva pohjoisen kulttuurin voimahahmo.

Ennen kirjailijauraansa hän meni ensimmäisen kerran alaikäisenä presidentin luvalla. 1940-luvulla hän avioitui kauan tuntemansa,  itseään kolme vuosikymmentä vanhemman jääkärieversti Oiva Willamon kanssa.  Lapin keisariksikin kutsuttu Willamo oli sotahullu ja fasistisiin virtauksiin mieltynyt mies, jonka ystäväpiiriin kuului monia natsi-Saksan tärkeitä tappeja Göringistä lähtien.

Kariniemen ja monologissa vain “everstiksi” kutsutun Willamon avioliitto päättyi 1960-luvun alussa Annikin saatua tarpeekseen puolisonsa väkivaltaisuudesta.

Seuraavassa suhteessaankin Annikilla oli suuri, 30 vuoden ikäero mieheen – ja nyt hän oli vanhempi osapuoli! Lapissa ei katsottu ihan hyvällä, että opettaja “iski” oppilaansa, mutta Annikki ei moisista puheista välittänyt.

Kariniemi kirjoitti paitsi Lapin luonnosta ammentavia kirjoja myös omaelmäkerrallisen avainromaanin “Erään avioliiton tarina”, joka ilmestyi vuosi Oiva Willamon kuoleman jälkeen, ja herätti paljastuksillaan kuohuntaa, jopa raivoa  militanttipiireissä. Elämänsä jälkipuoliskolla Kariniemi omistautui paitsi kirjallisuudelle myös Lapin luonnon puolesta puhumiselle. Hän olikin aktiivisesti mukana muun muassa Ounasjoen kahlitsemista ja Vuotoksen allasta vastustaneissa kansanliikkeissä.

Jani Mannisen sovittama ja ohjaama  monologi on Mikkolan skaalassa monia hänen aiempia vetojaan tummasävyisempi, mutta tarina saa lentoa Topin tutusti hersyvän kerrontatyylin myötä. Avioliitot, joista yksi oli väkivallan leimaama ja se viimeinen onnellista aikaa, ovat tekstissä keskiössä. Loppua kohti esitys kepeytyy Annikin elämänilon palaamisesta ja hänen lennokkaan kirjailijauran vaiheiden kelauksesta.

Mikkolan tapa olla niin sisällä hahmoissaan auttaa myös siinä, ettei tässäkään monologissa sen ”drag-aspekti” häiritse tai kaappaa ylenpalttisesti huomiota. Topi vaan tepastelee ja kiikkuu näyttämöllä lapinnaisen vetimissä, joita Kariniemi suosi.

Oikeastaan TNL voisi kirjata näyttämöpäivien ohjekirjaan, että aina kun Topi Mikkola tekee uuden monologin, se nähdään myös Mikkelin festivaalilla. Viihtyminen on näet aina taattu ja katsomot täynnä. Varsin kattavastihan Mikkolan koko monologiesitysten sarja onkin tullut Näyttämöpäivilläkin esitetyksi.

Tällä kertaa, pikahälytyksestä johtuen, Mikkolalla oli monologistaan vain yksi esitys, mutta onneksi Mikkelin teatterin  suurella näyttämöllä, jotta yleisöä mahtui. Se antoi Mikkolalle aplodit seisten.

Yleisöäänestyksen voitto Poriin

40. Työväen Näyttämöpäivien perinteikäs kiertopalkinto, jonka saa yleisön parhaaksi äänestämä esitys, meni tänä vuonna ikääntymisteemaiselle, mutta elämänvoimaa uhkuvalle Ulla-Maija Aho-Hartnettin kirjoittamalle ja ohjaamalle näytelmälle”Oivaa hoivaa – ei oo vanhaks tulemista”.

Porin teatterinuorten  -esityksen jälkeen kakkoseksi äänestyksessä tuli jyväskyläläisen AdAstra -teatterin Petri Tammisen romaanista ”Mitä onni on” ja kolmanneksi niin ikään keskisuomalaista harrastajateatteriosaamista edustanut Jyväskylän Huoneteatterin esittämä ranskalaisfarssi ”Kolme apinaa”.

Lue lisää Työväen Näyttämöpäivistä torstaina ilmestyvästä Demokraatista.

Keskustelua aiheesta

valittu_artikkeli02

Puolustus: Peltomäen vaikutusmahdollisuus oli vain teoreettinen

Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen
LKS 20160929  Vantaan entinen kaupunginjohtaja Jukka Peltomäki  Helsingin käräjäoikeudessa tiistaina 27. syyskuuta 2016. Syyttäjän mukaan Peltomäki sai arkkitehtitoimisto Forma-Futuran omistajalta rahallisia etuja ja rahaa. Helsingin käräjäoikeus aloitti tiistaina pääkäsittelyn Vantaan entisen kaupunginjohtajan lahjusjutussa. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN
Vantaan entinen kaupunginjohtaja Jukka Peltomäki Helsingin käräjäoikeudessa.

Vantaan entisen kaupunginjohtajan Jukka Peltomäen vaikutusmahdollisuudet rakennus- ja kaava-asioissa ovat olleet puhtaasti teoreettisia, katsoo hänen puolustuksensa.

Syytettyinä olevat Peltomäki ja arkkitehtitoimisto Forma-Futuranomistaja Leila Tuominen vastaavat tänään Helsingin käräjäoikeudessa syyttäjän asiaesittelyyn. Peltomäkeä syytetään törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tuomista taas syytetään törkeästä lahjuksen antamisesta.

Yli 600 alaista

Puolustuksen mukaan Peltomäellä oli apulaiskaupunginjohtajana 625 alaista, jotka ovat tehneet konkreettisen työn, eikä yksikään kaava synny pelkästään apulaiskaupunginjohtajan tahtotilalla.

– Hänellä ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa Forma-Futuraa koskeviin kaavamuutosasioihin, sanoi Peltomäen asianajaja Riitta Leppiniemi oikeudessa.

Syyttäjän mukaan Forma-Futura on toiminut kaavamuutoksen hakijan palkkaamana suunnittelijana tai konsulttina yhteensä kymmenessä kaavamuutosasiassa, jotka Peltomäki on esitellyt Vantaan kaupunginhallitukselle.

Syyttäjän mukaan apulaiskaupunginjohtajan toimivaltaan kuuluu myös oikeus muuttaa kaavaehdotuksia, jotka hän esittelee kaupunginhallitukselle. Lisäksi syyttäjän mukaan Peltomäki olisi myös suoranaisesti ehdottanut Forma-Futuraa Kaivokselan kirkon suunnittelijaksi. Puolustus kiistää tämänkin.

“Lainat eivät ole etuja”

Puolustus kiisti kaikki syytteet myös siitä, että Peltomäki olisi saanut etuja Tuomiselta.

– Peltomäki ei ole ottanut tai hyväksynyt mitään Tuomisen ja Forma-Futuran antamia lahjoja tai etuja itselleen tai muille, Leppiniemi sanoi.
– Kyseessä olevat lainat, matkat ja asuminen eivät ole oikeudettomia etuja, hän jatkoi.

Tosin puolustus myöntää sen, että Peltomäki on saanut syytettä koskevana aikana 2007–2011 yhteensä yli 110 000 euroa lainaa Tuomiselta, mutta ei ole voinut maksaa tätä takaisin, koska joutui eroamaan kaupungin palveluksesta vuonna 2011.

Puolustus kiisti myös muun muassa sen, että Forma-Futuran Peltomäelle Vantaan Piikujalta vuokraaman 140 neliömetrin asunnon 850 euron vuokra olisi ollut markkinahintaa halvempi.

Syyttäjän mukaan sopiva markkinahinta olisi ollut vähintään vajaat 1 400 euroa kuussa.

Olli-Pekka Paajanen

 

Opetushallituksen pääjohtajaksi entinen kokoomusministeri

Kuva: lehtikuva / jarmo stenmark

Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen (kok.) on nimitetty Opetushallituksen pääjohtajaksi.

Valintaryhmän esitys pääjohtajaksi oli yksimielinen.

Heinonen oli kansanedustajana vuosina 1995–2002. Hän oli opetusministeri Ahon hallituksessa  ja Lipposen ensimmäisessä hallituksessa. Lipposen II hallituksessa hän oli liikenneministeri ja liikenne- ja viestintäministeri.

Hän jätti poliitikon uran vuosituhannen alussa Sonera-kohun jälkeen.

Keskustelua aiheesta

No johan pamahti yllättävä laskelma perustulosta – “Wahlroosin malli pistäisi rikkaat maksumiehiksi”

Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen
wahlrooslk
Menivätköhän laskelmasi ihan oikein, Börn Wahlroos?

Mitäs tämä nyt on? Kelan tutkijan Ville-Veikko Pulkan mukaan rahapösö Björn “Nalle” Wahlroosin Suomen Liikemiesyhdistyksen 120-vuotisjuhlissa esittelemä perustulomalli saattelisikin rikkaat nykyistä paljon kireämmän verotuksen piiriin.

Harva uskoo Wahlroosin solidaarisuuteen vähäosaisia kohtaan, semminkin, kun hän hiljattain muutti veropakolaiseksi Ruotsiin. Siksi tämmöinen päätelmä kohottaa kulmakarvoja. Walhrooshan esitteli tutkijan mukaan ensimmäisen kerran perustulomalliaan jo 2001 Demokraatin edeltäjän Uutispäivä Demarin haastattelussa. Jo silloin Wahlroosin malli herätti kansainvälistäkin kohua.

Mallissa Wahlroos hahmotteli 850-1000 euron perustuloa, joka korvaisi useita muita sosiaalietuuksia. Tavallaan hän toisti mallinsa Liikemiesyhdistyksen juhlassa. Uusi kohu oli valmis.

– Jotta 1000 euron perustulolla voitaisiin lisätä työnteon taloudellista kannustavuutta sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla samalla, kun työehtosopimusjärjestelmää heikennetään, olisi pienituloisten verotusta kevennettävä merkittävästi.

– Hyvätuloiset olisi laitettava perustulon maksumiehiksi tai etsittävä kokonaan uusia rahoitustapoja perustulolle, tutkija Pulkka kirjoittaa.

Vaikka muut etuudet korvaava 1000 euron perustulo parantaisi monen yksinasuvan perusturvan saajan tilannetta, olisivat etenkin pääkaupunkiseudulla asuvat yksinhuoltajat ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavat henkilöt Pulkan mukaan mallin merkittäviä häviäjiä.

– Tällaista mallia ei voisi kuvata sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi, sillä työnteon taloudellinen kannustavuus paranisi tällöin sosiaaliturvan heikentämisen kautta, Pulkka päättelee.

Jos rikkaat eivät kustantaisi perustuloa, ei siitä olisi köyhille mitään hyötyä, Pulkka päättelee.

“Saako ajaa 120, 150 vai 180 km/h?” — nyt tuli vastaus poliisikansanedustajan yllättävään heittoon nopeussääntöjen rikkomisesta

Kansanedustaja Tom Packalénin (ps.) mukaan nykyinen ajokorttilainsäädäntö tulee johtamaan merkittäviin ajokieltoihin määräämisen nousuun, koska ylinopeuden sakotusrajaa on laskettu ja automaattista nopeusvalvontaa lisätty.

Packalén on tehnyt asian korjaamiseksi lakialoitteen. Ajokorttilain muutoksen myötä toistuviin lieviin ylinopeuksiin syyllistyvää kuljettajaa ei enää määrättäisi ajokieltoon. Toistuvista lievistä ylinopeuksista ajokieltoon määrääminen on Packalénin mukaan inhimillisesti ja moraalisesti kestämätöntä.

”Jokainen autoilija joutuu välillä rikkomaan nopeussääntöjä esimerkiksi ohitustilanteissa”, hän kirjoitti eilen lähettämässään tiedotteessa.

”Esimerkiksi hitaasti kulkevan ajoneuvon, kuten traktorin, ohittaminen liikenteessä vaatii tilapäistä ajonopeuden kiihdyttämistä, jotta ohitus voidaan tehdä turvallisesti. Toistuvista lievistä ylinopeuksista ajokieltoon määrääminen on inhimillisesti ja moraalisesti kestämätöntä, kun tiedetään, että jokainen autoilija joutuu välillä rikkomaan nopeussääntöjä esimerkiksi ohitustilanteissa”, varsinaisessa lakialoitteessa lukee.

Packalén on poliisi. Demokraatti kysyi poliisihallituksen kantaa nimenomaan ohitustilanteiden ylinopeuksiin. Poliisihallituksen liikenneturvallisuuden vastuualueen päällikkö, poliisiylitarkastaja Samppa Holopainen luonnollisesti sanoo olevansa asiasta sillä linjalla, mitä laki sanoo.

– Tietysti jos lakia muutetaan, poliisihan valvoo sitä lakia, miten se on kirjoitettu. Ei tämä mikään mielipidekysymys ole, Holopainen jatkaa.

Hän lisää, että kansanedustajien tehtävä nostaa asioita esiin. Suomessa on sananvapaus ja kaikista asioista kannattaa keskustella.

Ei nopeusrajoituksia ole säädetty sen takia, että niillä haluttaisiin tehdä kiusaa ihmisille.

Voiko sitten ohitustilanteissa ajaa ylinopeutta?

– Lainsäädäntö lähtee siitä, että jos ei pääse nopeusrajoituksen puitteissa ohi, silloin ei voi ohittaa. Lakiteknisesti ei ole mikään peruste, että kun ohitan, voi rikkoa lakia ja ajaa nopeammin.

Packalénin heitto mahtuu taatusti monen liikenteessä liikkuvan ajatteluun. Kun poliisiylitarkastaja Holopaiselle ehdottaa, että hänkin saattaa ajaa esimerkiksi 95 kilometriä tunnissa jonkun ohi, jos edessä oleva ajaa 80 kilometrin rajoituksella 75:tä, hän ei lähde tähän mukaan.

– Ei nopeusrajoituksia ole säädetty sen takia, että niillä haluttaisiin tehdä kiusaa ihmisille. Idea on se, että ihmisillä on turvallista.

Holopainen muistuttaa, että 1970-luvun vapaista rajoituksista luopuminen on näkynyt loukkantuneiden ja kuolleiden määrän huimassa putoamisessa.

– Tämä lainsäätäjän on otettava huomioon. Jos sääntelyä väljennetään, voi olla, että sillä on vaikutuksia tällaisiin asioihin.

Jos laki olisi, että ohittaessa saa ajaa kovempaa, kannattaako nopeusrajoituksia sitten olla lainkaan?

Holopainen pohtii myös, että mikäli nopeus saisi nousta ohittaessa yli rajoituksen, syntyisi käytännön ongelmia.

– Jos on satasen rajoitus, saako ajaa 120, 150 vai 180 km/h vai saako vasenta kaistaa ajaa kilometritolkulla? Lainsäädännön pitää olla tarkkarajainen. Jos laki olisi, että ohittaessa saa ajaa kovempaa, kannattaako nopeusrajoituksia sitten olla lainkaan? Haasteita olisi, jos lakiin kirjoitettaisiin nopeusrajoitusten ylittäminen ohitustilanteissa, Holopainen muistuttaa.

– Entä jos itse olet vastaantuleva ja ohittaessa saisi ajaa kovempaa ja luotat, että kaikki ajavat satasta. Jos et tiedä, tuleeko vastaantuleva satasta vai kahtasataa, siinä tulee törmäys. Ovathan nämä aika hankalia asioita, hän jatkaa.

Holopainen kuitenkin muistuttaa, että poliisi ei lakeja säädä ja hänen mielipiteensä eivät ratkaise.

Packalénin lakialoite korosti myös ajokieltoihin määräämisen lisääntymisen johtavan ongelmiin henkeen ja terveyteen liittyvissä tilanteissa.

”Aina ei ole aikaa odottaa ambulanssia pitkien välimatkojen Suomessa, ja monen henki on pelastunut, kun on ollut auto ja ajolupa kunnossa ja hengenvaarassa oleva henkilö on saatu ajoissa hoitoon”, hän totesi tiedotteessaan.

Tässä yhteydessä Samppa Holopainen nostaa esiin niin sanotun pakkotilan käsitteen. Se voi olla oikeuttamisperuste tuomioistuimen käyttämässä juridisessa harkinnassa. Toisin sanoen, tuomioistuin voi antaa esimerkiksi ylinopeuden anteeksi, jos on ajanut sitä vaikkapa harvaanasutulla alueella, jossa ambulanssia ei ole ollut nopeasti saatavilla, tarkoituksena auttaa vaarassa olevaa.

Keskustelua aiheesta

Pääministeri Sipilä osallistuu Shimon Peresin hautajaisiin

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
LKS 20160310 Pääministeri Juha Sipilä eduskunnan suullisella kyselytunnilla 10. maaliskuuta 2016. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER
Juha Sipilä matkustaa Israeliin.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) osallistuu Israelin entisen presidentin Shimon Peresin hautajaisiin huomenna Suomen edustajana. Sipilä kertoo asiasta Twitterissä.

– Shimon Peres oli yksi aikakautemme merkittävistä valtiomiehistä ja Lähi-idän rauhanprosessin rakentajista, Sipilä kommentoi tiedotteessaan.

Uutistoimisto AFP kertoi eilen, että Peresin hautajaisiin osallistuvat muun muassa Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama, Ranskan presidentti Francois Hollande, Saksan liittopresidentti Joachim Gauck sekä Britannian prinssi Charles. Lisäksi paikalle ovat tulossa Yhdysvaltojen demokraattien presidenttiehdokas Hillary Clinton ja hänen miehensä, ex-presidentti Bill Clinton.