Mielipiteet

Torniossa painitaan talouden kanssa

Torniossa kaupunginvaltuusto on jälleen isojen asioiden äärellä, kun valtuusto päättää joulukuussa ensi vuoden talousarviosta. Vuosi 2016 näyttää tällä hetkellä siltä, että lunta tulee tupaan noin 4,7 miljoonaa euroa. Kenellekään ei liene yllätys, että eniten ylitystä aiheuttaa erikoissairaanhoito 2,7 miljoonan euron osuudellaan. Loput ylityksestä menevät käytännössä sote-ostopalveluiden piikkiin.

Valtuusto päätti marraskuun kokouksessa korottaa tulo- ja kiinteistöveroprosentteja vuodelle 2017. Tuloveroprosentti nousi puolella prosentilla, ollen nyt 21%. Veronkorotusten tavoitteena on se, ettei peruspalveluiden leikkaamiselle olisi niin isoa painetta. Veronkorotuksesta huolimatta säästöjä pitäisi saada n. 2,5 miljoonan euron edestä, jotta talousarviossa päästäisiin edes lähelle tavoitetta.

Potentiaalisten leikkauskohteiden lista on lohdutonta luettavaa. Listalla on muun muassa ikäihmisten palveluasumisen hoitajamitoituksen pienentäminen, omaishoidontuen leikkaaminen, peruskoulujen tuntikehykseen kajoaminen sekä avustajien määrän vähentäminen niin varhaiskasvatuksesta, kuin kouluistakin. Hyvänä kysymyksenä voidaan kuitenkin esittää, että tuovatko nämä säästökohteet todellisuudessa säästöjä?

Vuodesta 2013 alkaen Tornion kaupunki on pyrkinyt tasapainottamaan talouttaan veroja korottamalla ja isoja säästötoimenpiteitä tekemällä, jotka ovat väistämättä vaikuttaneet kuntalaisten peruspalveluiden laatuun. Tästä huolimatta kaupungin talous on ollut pakkasella jo usean vuoden ajan. On selvää, ettei kurssia saada muutettua pelkästään leikkaamalla ja veroja korottamalla. On tehtävä toimenpiteitä ja satsauksia, joilla tähdätään tulevaisuuteen ja jotka tuovat pitkällä aikavälillä kaupungille säästöjä.

Leikkauksista ja säästöistä puhuttaessa otan aina esille niin sanotun ”Imatran mallin”. Imatralla havahduttiin muutama vuosi sitten räjähdysmäisesti kasvaneisiin lastensuojelun sijaishuollon kustannuksiin. Kaupunki päätti satsata perhetyöhön ja tuplasi perhetyöntekijöiden määrän. Tällä tavalla perhetyötä pystyttiin tekemään perheisiin tehokkaammin sekä laaja-alaisemmin ja tällä keinolla pystyttiin ennalta ehkäisemään huostaanottoja. Nopeasti huomattiin, että Imatralla lastensuojelun menot olivat pienentyneet huomattavasti. Keino oli yksinkertainen: satsaaminen oikeaan paikkaan. Tällaista näkökulmaa toivoisin Tornionkin valtuustolta ainaisen säästämisen ja leikkaamisen sijasta.

Kirjoittaja on torniolainen SDP:n kaupunginvaltuutettu.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat