ehdokasmainos

Totalitarismin kasvot tulee aina paljastaa

Kuva: www.auschwitz.org
auschwitz portti
Auschwitz I:n pääportti kuvattuna pian leirin vapautuksen jälkeen.

Visa jatkuu mukavan vilkkaana, yhä ollaan kaksinumeroisissa vastausluvuissa. Siispä heti asiaan. Hankolainen uuras visavastaaja Juhani Niemi lyö pohjiksi perusfaktaa pöytään.

”Kyseessä on italianjuutalainen Primo Levi, joka selvisi keskitysleiriltä hengissä, joskaan ei välttämättä elossa. Visateksti löytyy hänen ensimmäisestä julkaistusta teoksestaan ’Tällainenko on ihminen’, jonka toiseen suomennettuun painokseen esipuheen on kirjoittanut Dan Steinbock. Kirja on kuvaus Levin vangitsemisesta, kuljetuksesta Auschwitziin ja siellä selviytymisestä. Ja sen vaikutuksista ihmisyyteen, sekä vartioitujen että vartijoiden.

Kerronta on toteavaa, tiedemiehen (Levi oli kemisti) tapaan, turhaa alleviivaamista välttävä. Kirja julkaistiin vuonna 1947, suomennoksen ensimmäinen painos 1962. Jatko-osaa Aselepo hän alkoi kirjoittaa 11 vuotta myöhemmin, sen suomennos julkaistiin 2001. Primo Levi kuoli 11.4.1987, syyksi ilmoitettiin itsemurha, mutta se on kyseenalaistettu; mahdollisesti kyseessä on ollut tapaturma.”

Yhtä ahkera visapuurtaja on alusta asti mukana pysynyt Sirpa Taskinen Helsingistä.

”Järkyttävintä keskitysleirien ja sotien kuvauksissa on todeta, kuinka ohutta on inhimillisyys. Kovinkaan paljon ei tarvitse kuoria, kun pinnan alta paljastuu itsekäs, häikäilemätön raakalainen. Vain harvat keskitysleirien uhritkaan pystyivät säilyttämään inhimillisyytensä kipinän. Primo Levin kokemassa Auschwitzissä hän sai ystäväkseen siviilityöntekijä Lorenzon, jonka ansiosta Levi katsoo säilyneensä ihmisenä kaiken kauheuden keskellä.”

Ja vielä tähän alkusettiin kolmas ahkeroitsija eli jyväskyläläinen Mauri Panhelainen.

”Primo Levin teos Tällaineko on ihminen (otsikko siis ilman kysymysmerkkiä) erottuu monista muista holokausti-kuvauksista viimeistellyn tyyliinsä ja selkeän kuvaustavan perusteella. Hän on selvästi kirjailija, ei pelkkä muistelija, ja hän julkaisi muutamia muitakin teoksia. Kaikissa niissä taustana oli nuoruuden tragedia, synkkä vuosi natsien keskitysleirissä 1944–45.”

* * *

Espoolainen Eero Reijonen puhuu taas painavaa asiaa.

”Levi on valitettavan ajankohtainen tänäänkin. Ajankohtaisempi kuin koskaan Tällainenko on ihminen -romaanin kirjoittamisen jälkeen. Ihmisiä on taas ryhdytty tosissaan lokeroimaan. (Niin Levikin tekee visakirjassa, kuvaten sivukaupalla hirveää Auschwitzin hierarkiaa, todellista ravintoketjua, jossa alemmat olennot syödään. – – -)

Leirejä on taas pystytetty Eurooppaankin. Tahdissa kulkevien saappaiden ääntä, jossain maassa laiksi ja oikeudeksi kutsuttua, on alettu kaivata ja jopa siellä, missä historian oppien perusteella niitä eniten tulisi kammota. Kun johtavan puolueen nimi on’ Laki ja Oikeus’, tulisi kaikkien tajuissaan olevien kavahtaa, sillä historia on osoittanut, että lain ja oikeuden omiin nimiinsä ottaneet vallanpitäjät eivät kohta suo niitä muille.”

Tervakoskelainen Ossi Lehtiö kysyy vastauksensa aluksi visagurulta, että ”miten on mahdollista, että osaat lukea omien lukijoittesi ajatuksia?” Vastaus on: intuitiolla.

Lehtiö jatkakoon:

”Olen näet kuin ällikällä lyöty, sillä juuri menneen viikon lumilla katselin asiaan liittyviä kirjoituksia ja karttoja. Liitteenä on karttakuva, joka kertoo seuraavan tapahtumasarjan, eli palaamisen kotiin, joka ei sekään ollut kovin helppo ja yksinkertainen. Ymmärtää hyvin kaiken tämän jälkeen, miksi kirjoittaja oli hivenen vetäytyvä.

Le Monde -sanomalehti ja kirjakauppajätti Fnac järjestivät 1999 kyselyn, jossa valittiin 100 parasta kirjaa, jotka ovat ilmestyneet 1900-luvulla. Kyselyyn tuli 17 000 vastausta.

Vuosisadan kirjaksi valittiin Albert Camus’n Sivullinen ja toiseksi nousi Marcel Proustin jättimäinen Kadonnutta aikaa etsimässä. Nyt etsittävä kirja sijoittui tässä kyselyssä sijalle 57. Se kertoo jopa ranskalaisten arvostavan kirjoittajan työtä.

Myös Socialist Review piti teosta vuonna 1997 ilmestyneessä numerossaan 1900-luvun yhtenä keskeisimpänä teoksen. Myös Andrew Taylor teoksessaan ’Books That Changed World’ lukee teoksen viidenkymmen maailmaa mullistaneen joukkoon.

Näin suuresti myöhemmin kehutulla teoksella ei alku ollut helppoa. Primo Levi kirjoitti teosta vuodet 1945–1947 ja yritti saada sitä julkaistuksi suurten kustantajien välityksellä. Siinä hän ei onnistunut, ja lopulta eräs pieni kustantamo suostui ja otti siitä 15 000 kappaleen painoksen, joka meni huonosti kaupaksi.”

* * *

Vexi Lehto Salosta muistelee menneitä aikoja legendaarisessa Pub Sandrosissa.

”Erich Maria Remarquen ’Elämän kipinä’ oli ammoisina aikoina kirjavisassa. Vihjeistä päättelin aikanani kirjailijan, mutta olipa eräs Sandros Pubin pubivisassa kirjan jopa lukenut säästäen minut kauheuksilta. Tämänkertaista sitaattia Maailman Parhaassa Kirjastossa (Salossa, visais. huom) tavatessani mieleeni juolahti Primo Levi. En ole hänenkään tuotantoonsa koskaan tutustunut, mutta häneen on usein viitattu. Kirjastossa olen usein selaillut teosta ’1 000 Books You Must Read Before You Die’. Kyseisessä kirjassa visakirjakin esitellään.”

Visaukon pitääkin tarkistaa, montako visahistorian kohta noin 700 kirjasta löytyy tuosta kirjasta.

Tamperelainen Markku Tuomalakin viittaa aluksi toiseen kirjailijaan.

”Luin aikanaan Jorge Semprunin kirjan ’Kirjoittaminen tai elämä’, jossa Semprun käsittelee omia kokemuksiaan Buchenwaldin keskitysleirillä. Lukukokemus oli voimakas, ja hankin kirjan omaan hyllyyni ja luinkin sen uudelleen. Kun sitten kerran keskustellessani erään kirjallisesti huomattavasti kokeneemman ystäväni kanssa mainitsin Semprunin kirjan, hän kertoi minulle, että Primo Levi on kirjoittanut merkittäviä kirjoja keskitysleirikokemuksistaan.”

Vielä yksi vertailu. Näin Veli-Pekka Salminen, Helsinki:

”Kutosvisasta paljastuu melko helposti italialainen Primo Levi. Suomennettua keskitysleirikirjallisuutta kun ei sentään ihan pilvin pimein ole.

Minulle tutuin on äskettäin lukemani unkarilaisen Imre Kertészin Kohtalottomuus, jossa kerronta pyrkii mielenkiintoisesti väistämään kliseitä.

Kaiken tuollaisen kirjallisuuden tehtävä on tietysti pitää tietoisuudessa totalitarismin (tässä tapauksessa natsismin) todelliset kasvot. Että niistä rumista kasvoista ei tulisi edes puolivahingossa yhteiskunnan kasvot.”

Jyväskyläläinen Ilpo Pietilä ripittäytyy näin:

”Oma kirjani oli v. 2005 ilmestynyt kolmas painos. Häpeäkseni on tunnustettava, että kirjan kansilieve oli lukumerkkinä sivujen 10 ja 11 välissä. Häpeääni lievittääkseni lupaan ensi tilassa nyt lukea tämän klassikkokirjan alusta loppuun.”

Levinsä olivat kaikesta päätelleen jo lukeneet muut hänet tunnistaneet eli Veikko Huuska Ikaalisista, Petri Kettunen Helsingistä ja Pertti Vuorela Espoosta. Palkinto menee tällä kertaa V-P. Salmiselle. (rb)

Viikon 8 sitaatti

Kirjailijamme debytoi jo 1960-luvun alussa, mutta löi läpi vasta 1980-luvulla, muun muassa parinkin Finlandia-ehdokkuuden myötä. Visaromaani on ikään kuin puolikas parista, joka tuota läpimurtoa edesauttoi. Tällä vuosituhannella hän on julkaissut vain pari romaania, mutta sitäkin suuremmalla menestyksellä.

Kuka, mikä, missä? Vastaukset viimeistään 2.3. osoitteeseen kirjavisa@demokraatti.fi tai Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 HKI. Yhdelle palkinto.

”Jumala tietää mitä tapahtuu, kun ihminen huomaamattaan rentoutuu. Itse sitä tajuamatta Annasta tuli vähän vähemmän suoraselkäinen ja vähän vähemmän jännittynyt. Elämä, joka kolme vuotta oli ollut tiukkaa ja ahdasta, avautui niin paljon, että Anna sai itselleen vähän enemmän tilaa. Huomaamattaan hän laajeni ja tuli vähän suuremmaksi, sen verran suuremmaksi että sydän asettui aavistuksen verran paremmin paikalleen ja että keuhkot mahtuivat huokumaan vapaasti.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

valittu_artikkeli02

Presidentti Niinistö: Buk-ohjusten hankintasopimuksessa on salassapitosäännöksiä

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
LKS 20160930 Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö piti tiedotustilaisuuden Presidentinlinnassa Helsingissä 30. syyskuuta 2016 liittyen Suomessa tehtyihin BUK-ohjusten koeräjäytyksiin. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO
Presidentti Sauli Niinistö piti tänään iltapäivällä tiedotustilaisuuden liittyen Suomessa tehtyihin Buk-ohjusten koeräjäytyksiin.

Presidentti Sauli Niinistön mukaan Suomi haluaa auttaa malesialaiskoneen pudottamisen selvittämisessä. Suomi on Niinistön mukaan lähettänyt Hollantiin tutkintaan liittyvää materiaalia useaan otteeseen.

Helsingin Sanomat kertoi aiemmin tänään, että Suomessa tehdyn ohjuskokeen tuloksia ei ole voitu käyttää kansainvälisessä rikostutkinnassa, koska Suomi ei ole antanut siihen lupaa. Rikostutkija Hollannin syyttäjänvirastosta kertoo lehdelle, että Suomen hallitus ei ole antanut lupaa jakaa tuloksia kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa.

Niinistön mukaan Suomi on joutunut arvioimaan, onko tietojen ja koeräjäytyksen sirpaleiden lähettäminen kolmannelle osapuolelle vastoin Buk-ohjuksen hankintasopimuksia. Sopimuksessa on kuitenkin salassapitosäännöksiä.

– Tietojen antaminen vaikuttaa luonnolliselta, mutta kauppaoikeuden kannalta se ei ollutkaan sitä, Niinistö sanoi tiedotustilaisuudessa.

Suomi haluaa auttaa malesialaiskoneen pudottamisen selvittämisessä.

Venäjän kanssa ei ole Niinistön mukaan keskusteltu oikeusapupyynnöstä. Pyynnöstä ilmoitettiin Venäjälle, mutta siitä ei keskusteltu.

Päätös oikeusavun antamisesta tehtiin Niinistön mukaan hyvin nopealla aikataululla.

Suomessa tehtiin ohjuksen koeräjäytys lokakuussa 2015. Niinistö kertoi, ettei tiedä, missä räjäytys tehtiin. Mukana paikalla oli hänen mukaansa myös Hollannin viranomaisia.

Hollannin viranomaiset toivoivat oikeusapupyynnössään Suomelta salassapitoa. Nyt asiaa Niinistön mukaan avataan, koska myös Hollannissa asiaa on kommentoitu.

– Luotimme Hollannin viranomaisten vakuutukseen asian pysymisestä salassa, presidentti Niinistö sanoi.

Keskustelua aiheesta

Voiko vanhemman sairausloma rajata päivähoito-oikeutta? – Kansanedustaja sai vastauksen

Kuva: Kari Hulkko
paivahoitohulkko17114

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen (sd.) kertoi elokuussa Demokraattille lasten päivähoito-oikeuden rajaamisen aiheuttaneen perheiden arkeen ikäviä tilanteita.

Taavitsainen tiesi tapauksia, joissa lapsen päivähoito-oikeutta oli rajattu tilanteissa, joissa perheessä on kaksi kokoaikatyössä käyvää huoltajaa ja toinen on joutunut sairauslomalle.

– On pyydetty toimittamaan päiväkotiin lääkärinlausunto, jossa käy ilmi, jos ei ole kykenevä hoitamaan lastaan, vaan tarvitsee yhä kokopäivähoidon lapselleen sairauslomansa aikana. Näin, vaikka huoltajan työelämästatus on ”kokoaikatyössä”, Taavitsainen sanoi.

Hän teki asiasta opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok.) kirjallisen kysymyksen.

“Onko ministerin mielestä oikein, että kokoaikatyössä olevien huoltajien lapsilta rajataan päivähoito-oikeutta, jos huoltaja jää sairauslomalle? Kuinka pitkää sairauslomaa päivähoidon rajaaminen koskee? Alkaako rajaaminen heti ensimmäisestä sairauslomapäivästä?”, Taavitsainen muun muassa kysyi.

Ministerin vastauksen mukaan sairauspoissaolot rinnastuvat vuosilomaan, työajan tasausvapaisiin ja lyhennysvapaisiin sekä muihin vastaaviin lainsäädännön taikka työ- tai virkaehtosopimusten mukaisiin vapaisiin.

Kyse on työsuhteeseen tavanomaisesti kuuluvista tilapäisistä poissaoloista, joiden ei pitäisi vaikuttaa työsuhteen kokoaikaisuuteen, eikä niitä tulisi huomioida arvioitaessa varhaiskasvatusoikeuden laajuutta. “Lapsen huoltajan sairastuessa lapsen varhaiskasvatusoikeus lähtökohtaisesti siis pysyisi ennallaan”, Grahn-Laasonen vastaa.

Hänen mukaansa varhaiskasvatusoikeuden muuttamista vanhemman sairausloman vuoksi ei voi pitää lapsen edun mukaisena.

“Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen vanhemman sairausloman vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista myöskään varhaiskasvatustoiminnan järjestämisen kannalta eikä siitä näkökulmasta, että sairausloma on tarkoitettu ajanjaksoksi, jonka aikana on tarkoitus levätä ja kuntoutua jälleen työkykyiseksi.”

Grahn-Laasonen katsoo myös, että varhaiskasvatuksen järjestäjällä ei ole oikeutta pyytää, saada tai käsitellä lapsen työsuhteessa olevan vanhemman tai muun huoltajan sairauspoissaoloa koskevia lääkärinlausuntoja tai muita vastaavia asiakirjoja.

Presidentin ja ulkoministerin info kohutusta ohjuskokeesta alkaa kello 16.15

Kuva: Lehtikuva/Mikko Stig
LKS 20160823 - Tasavallan presidentti Sauli Niinistö median haastateltavana ulkoministeriön Suurlähettiläspäivillä Helsingissä tiistaina 23. elokuuta 2016. LEHTIKUVA / MIKKO STIG

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitää tiedotustilaisuuden Presidentinlinnassa liittyen Suomessa tehtyihin ohjusten koeräjäytyksiin. Infoon osallistuu myös ulkoministeri Timo Soini (ps.).

Tiedotustilaisuuden on määrä alkaa kello 16.15.

Suomessa tehdyn ohjuskokeen tuloksia ei ole voitu käyttää kansainvälisessä rikostutkinnassa, koska Suomi ei ole antanut siihen lupaa, uutisoi Helsingin Sanomat tänään.

Asiasta lehdelle kertoi rikostutkija, ryhmänjohtaja Gerrit Thiry Hollannin syyttäjänvirastosta. Hänen mukaansa Suomen hallitus ei ole antanut lupaa jakaa tietoja rikostutkintaryhmän kanssa.

Keskusrikospoliisista sanottiin HS:lle, että asiassa oikeusapuprosessi on vielä kesken.

Aiemmin viikolla kerrottiin, että Suomessa on tehty ohjuskoe sen selvittämiseksi, millaisella ohjuksella Malaysia Airlinesin Boeing 777 -kone ammuttiin alas Itä-Ukrainassa vuonna 2014.

 

Nyt kohusiirtoa ryöpytetään jo kokoomuksen sisältä – “Jos kaverit keskenään sopivat, eihän sitä voi kukaan estää”

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
Joonas Turusen siirtymistä Mehiläisen palvelukseen kesken sote-uudistusta on arvosteltu rajusti.

Kokoomuksen vuosien 2003–2011 kansanedustaja, sosiaali- ja terveysalan asiantuntija, lääkäri Sirpa Asko-Seljavaara hämmästelee puolueensa ministeriryhmän erityisavustajan Joonas Turunen siirtymistä liiketoiminnan kehityspäälliköksi terveydenhuoltoyhtiö Mehiläiseen.

Vaikka sote-asiat ovat julkista tietoa, Asko-Seljavaara näkee asiassa jääviyskysymyksiä.

– Olisi nyt voinut ainakin ensi vuoden puolelle odottaa.

Turunen työskentelee jo 18.10. alkaen Mehiläisen liiketoiminnan kehitys- ja myyntityössä työelämäpalveluiden ja ulkoistuspalveluiden alueilla. Hänen vastuullaan ovat erityisesti terveyspalveluiden, työterveyshuollon ja sairaalapalveluiden ulkoistuksiin liittyvä myynti julkiselle sektorille.

Turunen on työskennellyt viimeksi valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) erityisavustajana.

Sirpa Asko-Seljavaaran mukaan Turusen siirtymistä ihmetellään kokoomuksen piirissä laajemminkin.

– Kyllä me ihmetellään, mutta ei kukaan sitten sano, kun kerran tällaista lainsäädäntöä ei ole tullut. Olisihan sen voinut jo aiemmin tehdä tämän lainsäädännön, Asko-Seljavaara sanoo ja viittaa siihen, että julkiselta puolelta yksityiselle siirtyvillä voisi olla karenssiaika.

Tässä on hänen mukaansa kuitenkin ongelma, eli se kuka maksaa palkan siltä ajalta, kun henkilö odottaa pääsyä seuraavaan paikkaan.

– Se tulee aika kalliiksi edelliselle työnantajalle, jos se karenssiaika on esimerkiksi vuosi. Sehän on jumalaton kustannus.

Asko-Seljavaaran mukaan jo edes muutaman kuukauden karenssi helpottaisi tilannetta.

Olisivathan he voineet salassa pyytää tietoja.

Turunen itse on korostanut (TS 28.9.) sitä, että lakiin perustuva virkamiehen vaitiolovelvollisuus koskee osin myös virkasuhteen jälkeistä aikaa.

Sirpa Asko-Seljavaaraa salassapitovelvollisuus ei vakuuta.

– Eihän sellaista ole olemassa, että ei voi sanoa. Tietenkään kirjoittaa ei voi. Mutta jos minä puhuisin tässä, sehän on sana sanaa vastaan! Jos nämä kaverit keskenään sopivat, eihän sitä voi kukaan estää, Asko-Seljavaara tuhahtaa.

– Olisihan ne tiedot voinut saada salaa muutenkin ilman, että siirtää häntä Mehiläiseen. Olisinhan he voineet salassa pyytää tietoja häneltä, jos hänellä niitä on. Saako niitä nyt antaa? Ei saa, mutta mikä sen estää, hän pyörittelee.

Korruptiona Asko-Seljavaara ei Turusen siirtymistä pidä, mutta juuri kysymys hänen tietämistään asioista on entisen kansanedustajan mukaan ongelma.

– Kun valinnanvapauslainsäädäntö annetaan marraskussa, se on juuri nyt tekeillä. Sen takia olisi voinut odottaa vähän, olisi vähän helpompaa. Ei se korruptiota ole, mutta se on tiedonhankintaa. Ei tässä kukaan mitään rahaa saa. Se on tiedonsiirto, joka saattaa tapahtua juuri nyt, kun tämä tilanne on näin auki.

Valinnanvapauslainsäädännön myötä asiakas voisi valita sote-palvelunsa julkiselta, yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta.

Ei ole hyväksi kokoomukselle.

Käytännössä Asko-Seljavaara pelkää siis, että Mehiläinen voisi hyötyä Turusen tiedoista ja saada parin kuukauden etumatkan muihin yrityksiin nähden.

– En tiedä saako kilpailuetua tai etumatkaa. En tiedä saako, voiko olla. Eihän se ole varma, että siitä on hyötyä, mutta kuitenkin se näyttää siltä, Asko-Seljavaara sanoo ja viittaa Urho Kekkosen käyttämään sanonaan “niin on, jos siltä näyttää”.

– Sehän hyöty mikä muka heillä on ainoa syy, miksi hän sinne menee, kun juuri nyt annetaan lainsäädäntö valinnanvapaudesta. Sen takia olisi voitu myöhemmin siirtyä, ensi vuonna kukaan ei olisi muistanutkaan, jos olisi vähän odottanut.

Tarkoitatteko tällä siis, että nimenomaan Mehiläinen voisi hyötyä Turusen tiedoista?

– Se näyttää siltä, voihan se olla, että se ei olekaan sitä. Jos hän olisi odottanut seuraavan vuoden puolelle, tilanne ei olisi näin huono, koska lainsäädäntö olisi annettu.

Asko-Seljavaara sanoo, ettei olet nähnyt Petteri Orpoa moneen viikkoon, mutta uskoo, ettei Orpo pidä Turusen siirtymisestä.

– Orpohan on hirveän rehellinen ihminen ja oikein avoin. Tuntuu ihan merkilliseltä, että tämä on päässyt tapahtumaan. Se ei ole hyväksi kokoomukselle ollenkaan.

AVAINSANAT

60% on vielä kaukana – “Jokaiselle pitäisi maksaa 1 700 euroa kuussa”

Kuva: Jari Soini
jhl
Kaikki eivät saa palkkakakusta riittävää palaa.

Vilkastunut julkinen keskustelu työelämän parantamisesta ja minimipalkkalainsäädännöstä on erittäin tervetullutta, ammattiliitto JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen kiittää.

– Onkin korkea aika puhua siitä, miten edistetään jokaisen oikeutta työhön ja turvattuun toimeentuloon.

Asara-Laaksonen muistuttaa, että Suomessa on paljon pienipalkkaisia työntekijöitä, jotka ansaitsevat alle 1 700 euroa kuukaudessa. On myös aloja, joilla ei ole omaa työehtosopimusta eikä siten myöskään vähimmäispalkkaa.

Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan kohtuullinen palkka on 60 % kunkin maan kansallisesta keskipalkasta.

– Jos Suomi vihdoinkin sitoutuisi tähän säännökseen, jokaiselle pitäisi maksaa vähintään 10 euron tuntipalkkaa tai 1 700 euroa kuukaudessa.

Asara-Laaksosen mukaan vähimmäispalkkojen nouseminen lisäisi myös tasa-arvoa, koska pienipalkkaisten enemmistö on naisia.

– Vähimmäispalkka ei rapauttaisi työehtosopimusjärjestelmää, vaan jopa vahvistaisi sitä.

Matalapalkkatöiden runsastuminen lisäisi eriarvoisuutta ja köyhyyttä.

SAK:n tavoite on, että työehtosopimusten vähimmäispalkka olisi 1 800 euroa kuukaudessa. Toiseen suuntaan vetävät monet oikeistopoliitikot ja virkamiehet, jotka rummuttavat matalapalkkatyön lisäämistä keinona vahvistaa valtiontaloutta.

– Se keino ei kerta kaikkiaan toimi. Matalapalkkatöiden runsastuminen vain lisäisi eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Ostovoima ja kotimarkkinat kärsisivät, Asara-Laaksonen älähtää.

– Samalla merkittävä osa palkkakustannuksista siirtyisi työnantajilta valtion ja veronmaksajien itsensä maksettavaksi, koska matalapalkkaiset ihmiset joutuvat täydentämään toimeentuloaan sosiaaliturvan avulla.

Työehtosopimusten sitovuudesta on pidettävä kiinni jatkossakin, Asara-Laaksonen toteaa.

– Sen rinnalla kohtuullista palkkaa koskeva säännös olisi keino parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden asemaa.

Vähimmäispalkkojen nousulla voitaisiin myös torjua niin sanottuja  keltaisia työehtosopimuksia. Keltaisilla työehtosopimuksilla tarkoitetaan työnantajan perustamien ammattiliittojen tekemiä sopimuksia, joiden tarkoitus on romauttaa palkkoja.

Parhaillaan yritetään rakentaa työllisyyttä edistävää ratkaisua kolmikannassa eli hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Asara-Laaksonen toivoo, että tässä yhteydessä otetaan vakavasti työn alle myös vuorotteluvapaajärjestelmän vahvistaminen.