Keskiviikkona ja torstaina järjestetyn kokouksen päivittäiset tapahtumat noudattivat toisiaan mukailevaa kaavaa. Keskiviikkona Trump solvasi ja haukkui Nato-jäsenmaita puolustusmäärärahojen matalista tasoista sekä energiariippuvuudesta Venäjään, mutta sen jälkeen Nato-johtajien illallisella hän esiintyi mielin kielin, kuten esimerkiksi The Washington Postissa kerrottiin.

Torstaina puolestaan eri medialähteet puhuivat jo Yhdysvaltojen Nato-erosta. Jäsenmaiden johtajat kokoontuivatkin hätäkokoukseen, jossa Trumpin kerrotaan ilmaisseen, että mikäli Nato-maiden puolustusmäärärahat eivät ole 2 prosentissa maiden bruttokansantuotteesta tammikuuhun mennessä, hän aikoo tehdä ”oman juttunsa”.

Istunnon jälkeen ääni kellossa muuttui jälleen. Trump piti nopealla tahdilla tiedotustilaisuuden, jossa hän ylisti Naton yhtenäisyyttä. Trump vastaili toimittajien kysymyksiin polveilevasti, välttäen oikeastaan toteamasta mitään konkreettista. ”Brexit on brexit” hän tyytyi sanomaan Britannian EU-erosta, heittäen samalla muutaman huulen omistuksistaan Skotlannissa.

– Maat tulevat nostamaan puolustusmäärärahoja sellaiselle tasolle, mitä he eivät ole koskaan aikaisemmin tulleet ajatelleeksi, Trump lausui.

Torstai-iltana Trump puolestaan ehti jo arvostella The Sunin haastattelussa Britannian hallituksen uusia brexit-linjauksia, ja lausui niiden estävän toteutuessaan mahdollisen Britannian ja Yhdysvaltain välisen vapaakauppasopimuksen. Perjantaina hän puolestaan kehui suhdettaan pääministeri Theresa Mayhin hyväksi ja vahvaksi.

Kuten useassa puheenvuorossa on varmasti käynyt jo selväksi, epävarmuus ja yllätyksellisyys ovat Trumpin tavoitelistalla rönsyleivän Euroopan-vierailun aikana. Lisäksi hän tuntuu pelaavan voimakkaasti kotimaansa mediapeliä. ”Vahva presidentti laittaa Euroopassa luita kurkkuun ja haukkuu kaikki, mutta hänen johdollaan asia kuitenkin järjesty” -tyyppinen ajattelu lienee yhtenä Trumpin motiivina.

Mitä tämä sitten tarkoittaa, kun tuhatpäinen medialauma kirmaa sunnuntaina Helsinkiin? Tietysti ennen kaikkea arvaamattomuutta.

Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava Matti Pesu puntaroi asiaa monen muun mukana Twitterissä.

3 scenarios for the #TrumpPutinSummit:
1) Worst case: Trump gives a major concession undermining European security.
2) Neutral: Trump gets his spectacle, nothing politically significant happens.
3) Best case: A start of a political process e.g around arms control.#HELSINKI2018

— Matti Pesu (@PesuMatti) July 13, 2018

Hän esitteli kolme erilaista skenaariota maanantain osalta.

1. Huonoimmassa tapauksessa Trump tekee myönnytyksen Venäjälle, mikä heikentäisi Euroopan turvallisuutta.
2. Neutraalissa tapauksessa Trump saa spektaakkelinsa, mutta mitään poliittisesti merkittävää ei tapahdu.
3. Parhaassa tapauksessa liikkeelle lähtee poliittinen prosessi, jolla voi olla vaikutusta esimerkiksi aseiden rajoittamiseen.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa kyse voisi olla esimerkiksi siitä, että Trump sooloilisi tekemään sopimuksia ohi Naton. Jossain kauhuskenaariossa Trump voisi luvata Venäjälle jonkin tyyppistä etupiirijakoa. Tässä mennään jo villin spekulaation puolelle, mutta toisaalta Trumpin politiikka perustuu arvaamattomuuteen. Ja arvaamaton hän todellakin on.

Nato-kokousten jälkeen jossain puheenvuoroissa on jo esitetty kysymys haluaako Trump oikeasti irrottaa Yhdysvallat Natosta? Jos Naton rikkominen on Trumpin tavoitelistalla, luulisi ainakin tältä pohjalta Venäjän ja Yhdysvaltain välille löytyvän yhteisen sävelen.

Trump on jatkuvasti vaatinut Nato-mailta lisää määrärahoja puolustukseen. Brysselissä hän paasasi puolustusmenojen osuuden nostamista jo 4 % BKT:sta. Mutta miksi puolustusmenoja pitäisi nostaa? Onko kyseessä vain Trumpin tahallinen pyrkimys aiheuttaa eripuraa Nato-maiden välille ja petailla näin olemassaolevan tilanteen oleellista muuttamista?

Toisessa Pesun esittämässä vaihtoehdossa nähtäisiin sitä samaa, mitä jo Brysselin Nato-kokouksessa. Kovia puheita, eriskummallisia väitteitä ja nopeita muutoksia – joskin ilman välittömiä konkreettisia tuloksia. Sinällään tämäkin jo syö monenkeskistä maailmanjärjestystä ja sen toimivuutta, mitä eurooppalaiset päätöksentekijät jaksavat nyt muoti-ilmiön tavoin toistaa. Mutta minkälaiseen diiliin tällaisella hämmentämisellä pyritään? Sekin on vielä epävarmaa.

Viimeisessä vaihtoehdossa Trump ja Putin saattaisivat löytää yllättäen yhteisen sävelen ja jossain konkreettisessa asiassa nähtäisiin positiivista kehitystä. Tällainen asia voisi olla vaikkapa jokin aserajoitussopimus.

Mutta mikä kolmesta vaihtoehdosta on se, mikä maanantaina nähdään? Kuten Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma torstaisen Demokraatti-lehden haastattelussakin totesi, Trumpin politiikan tavoitteena on arvaamattomuus. Tämä tarkoittaa oikeasti tietämättömyyttä siitä, mitä tuleman pitää.

“Syitä olla huolissaan on oikeasti, sitä ei voi liian monta kertaa toistaa. Voimakas epävarmuus on Trumpin toiminnan tavoite”, Aunesluoma luonnehti.