Äänestäjille on tarjottu sitä, mitä he haluavat kuulla. Välittämättä siitä, kuinka kaukana se on totuudesta. Sitä sanotaan populismiksi. Sillä saatiin Atlantin molemmin puolin liikkeelle äänestäjiä, jotka ovat pettyneet elämäntilanteeseensa, ja joille tarjottiin muutosta, joskin epärealistista. Tämän huomasivat myös populismilla pelanneet voittajat.

Britanniassa brexitiä kiivaimmin ajaneet siirtyivät syrjään, kun puheista olisi pitänyt ottaa vastuu. Yhdysvalloissa Trump on pyöristellyt kovia puheitaan.

Niin sanottu poliittinen eliitti, perinteiset poliittiset toimijat, eivät halunneet uskoa, että populistisilla puheilla, valheella ja vihalla höystettynä, voisi voittaa vaalit. Samalla niiltä on jäänyt liian vähälle huomiolle äänestäjien muutoksenhalu ja huoli tulevaisuudesta. Tässä tilanteessa tieto ei ollut valtaa vaan tietämättömyydeltä saatiin valta.

Historia harvoin kai toistaa itseään, etenkään kirjaimellisesti, mutta jonkinlaisia yhtymäkohtia ja kaaria sieltä löytyy. Maailmanhistorian suurimpia populistiliikkeitä taisi olla Saksassa 1930-luvulla valtaansa nopeasti kasvattanut kansallissosialismi.

Euroopassa puhaltavat taas äärioikeistolaiset tuulet ja nationalismi. EU ja yhteinen Eurooppa natisee. Seuraavaksi demokratiaa testataan ensi vuonna Hollannin parlamenttivaaleissa ja Ranskan presidentinvaaleissa.

Hollannissa Geert Wildersin johtama vapauspuolue vetää muun muassa äärimmäisen tiukkaa maahanmuuttajavastaista politiikkaa. Ranskassa Trumpin voitto voi parantaa merkittävästi Ranskan äärioikeistolaisen kansallisen rintaman johtajan Marine Le Penin mahdollisuuksia presidentivaaleissa. Nationalismilla ratsastava Le Pen on jo nimennyt itsensä Madame Frexitiksi.

Politiikassa toimivien pitää nykyisessä tilanteessa terästäytyä ja miettiä, miksi heidän viestinsä ei mene läpi. Ja miettiä miksi tosiasioita vääristelevä viesti vetoaa äänestäjiin.