Ollikaisen mukaan ensi vuosi on merkittävä sopimuksen edistämisen kannalta. Ollikainen pitää tärkeänä, että reagointi Yhdysvaltain päätökseen olisi ohi, kun ensimmäisiä arvioita luvatuista päästövähennyksistä tehdään. Olennaista olisi hänen mukaansa myös se, että tällöin päästäisiin tekemään ensimmäisiä tiukennuksia päästötavoitteisiin.

Ollikaisen mukaan tärkeintä nyt on saada tarpeeksi rahaa ilmastorahastoon, jolla autetaan kehitysmaita torjumaan ilmastonmuutosta.

Ollikainen toivookin, että Pariisin ilmastosopimuksen keskeiset maat lupaisivat esimerkiksi jo tänään lisää rahaa kyseiseen rahastoon. Hän sanoo myös toivovansa, että maat ilmoittaisivat olevansa valmiita kiristämään ilmastotavoitteitaan.

Ollikainen pitää hyvänä sitä, että Yhdysvalloissa on useita toimijoita, jotka ovat ilmoittaneet pitävänsä huolen, että päästöt vähenevät. Näin ovat ilmoittaneet esimerkiksi kymmenet kaupungit ja yliopistot.

– Meneillään on pohdinta siitä, millä keinolla nämä tahot voisivat olla osa Pariisin ilmastosopimusta. Nämä tahot jatkossa myös toimivat enemmän, hän arvioi.

Ollikainen ei näe, että esillä olleiden hiilitullien asettaminen Yhdysvalloille olisi ensi vaiheessa kovin todennäköinen vaihtoehto.

– Eroprosessi voidaan laittaa vireille virallisesti vasta vuonna 2019. Vie oman aikansa ennen kuin se toteutuu. Ennen sitä voi tapahtua yhtä ja toista. Maailma varmasti katsoo mihin suuntaan Yhdysvallat kehittyy, Ollikainen sanoo.

Hän pitää hiilitulleja kuitenkin hyvänä vaihtoehtona siinä vaiheessa, jos Yhdysvaltain liittovaltio näyttää pysyvästi jäävän sopimuksen ulkopuolelle.

– Ne (tullit) pitäisi kuitenkin suunnitella siten, etteivät ne kohdistu niihin toimijoihin, jotka Yhdysvalloissa tekevät jo ilmastotoimia.
Minna Pulli