Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Aaltola sanoo, että on riski tuoda rakennusbisneksen käytäntöjä politiikan huipulle. Riskit ovat hänen mukaansa varsin pitkälle toteutuneet: Trumpin hajota ja hallitse -johtamistapa ei ole toiminut.

– Ei Valkoista taloa luotsata tuolla tyylillä, arvaamattomuudella, pelolla johtamisella ja epävarmuudessa pitämisellä.

John Kellyn nimittäminen kansliapäälliköksi kertoo Aaltolan mukaan siitä, että Yhdysvaltain hallinnossa on nyt pyrkimys viedä valtaa kuppikunnilta ja keskittää sitä Kellyn käsiin.

– Trumpissa on se huono puoli, että asiat saattavat olla linjakkaasti, mutta sitten lävähtää seuraava (presidentin) tviitti, jossa suunta saattaa muuttua.

Trumpin hallinnolla on ollut vaikeuksia muun muassa lakien lobbaamisessa republikaanien johtaman kongressin suuntaan.

– Republikaaneilla on värisuora, enemmistö kongressin senaatissa ja edustajainhuoneessa ja presidenttiyskin. Asiat eivät siitä huolimatta etene, Aaltola muistuttaa.

Hänen mukaansa kongressi on napannut sekavassa tilanteessa varsinkin ulkopoliittista valtaa itselleen.

– Perinteisesti presidentillä on ollut Yhdysvalloissa ulkopoliittisen vallan johtajuus. Kun Trumpin kauden alkaessa oli pelkona vallan siirtyminen hänelle ja jonkinlainen demokratian haaksirikko, niin nyt tasavalta on ottanut aikamoisen revanssin. Presidentin kädet ovat yhä sidotummat.

Aaltolan mukaan Yhdysvaltain nykyistä ulkopolitiikkaa voisi verrata siihen, miten takavuosien ulkoministeri Henry Kissinger kyseli, mihin puhelinnumeroon pitää soittaa saadakseen Euroopan mielipiteen.

– Yhdysvalloissa taitaa olla tällä hetkellä sama ongelma. Vallan monipäistyminen on johtamassa siihen, ettei oikein tiedetä kuka johtaa, kenelle pitäisi soittaa.