Tuho on täällä tänään

Kuva: Niko Tiainen
Teemestarit (Sanna Majanlahti ja Reidar Palmgren) uskovat tradition maailmaa parantavaan voimaan.
Kulttuuriosuuskunta Kaje, Tampere
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Dramatisointi ja sovitus Sanna Majanlahti – Ohjaus Jerry Mikkelinen –\!pMusiikki Tomi Pelli –\!pPuvut Maiju Veijalainen – Visuaalinen suunnittelu Paula Aikavuori – Valot Antti Kauppi – Näyttelijät Sanna Majanlahti, Emilia Pokkinen, Reidar Palmgren, Marko Keskitalo

Kanisterista vatiin tiputettava vesi esittää tunturissa kuohuvaa lähdettä. Kaksi pientä tikaspuuta ja niiden päälle laitettu lauta esittävät itse tunturia sekä isoa joukkoa muita asioita. Köyhä teatteri työllistää ja palkitsee mielikuvitusta.

”Teemestarin kirja” perustuu Emmi Itärannan samannimiseen romaaniin. Sanna Majanlahden siitä dramatisoima näytelmä antaa mielikuvitukselle ruumiillisesti aistittavia lähtökohtia. Tulevaisuuteen lentävä mielikuvitus paljastaa nykyisen tilanteemme, jonka vakavuudesta näytelmä ammentaa voimia ja ongelmia.

Rikas maailma runtelee

Tapahtumapaikkana on kylä Skandinavian Unionissa. Juomakelpoinen vesi on loppunut maailmasta lähes kokonaan. Armeija vainoaa vesisääntelyn rikkojia. Vanha teemestari Kaitio (Reidar Palmgren) käyttää salaa lähdevettä teeseremonioissaan. Hänen tyttärensä, nuori teemestari Noria (Majanlahti) haluaa tehdä samoin. Komentaja Taro (Marko Keskitalo) epäilee mestareita rikoksesta. Noria tutkii ystävänsä Sanjan (Emilia Pokkinen) kanssa entismaailman ajoilta periytyvää kaatopaikkaa. Vanha cd-romppu kertoo, että Skandinavian menetetyillä alueilla on makeaa vettä. Noria päättää paljastaa salatun resurssin. Se on rikos, jolla hän vaarantaa henkensä.

Jerry Mikkelisen henkilöohjaus tuntuu välillä liiankin tasaisesti vakavalta. En kaivannut hauskuutusta, vaan rytmistä epävakautta. Tasatahtisuuden takia näyttelijät eivät selvinneet vakavuudestaan aina luontevasti.

Itärannan romaanissa harkittu lapsellisuus korostaa aiheen järkyttävyyttä. Lapsekkuuden, järkyttävyyden ja päättäväisen vakavuuden yhdistelmä ansaitsee kiitoksen myös Mikkelisen ohjaustyössä. Se päästää meidät hetkeksi irti poliittisesta puhemaailmasta, jossa ihmisläheinen lässytys yhdistyy abstraktiin lörpöttelyyn ja viime aikoina myös avoimeen uhkailuun. Meissä lietsotaan ”kriisitietoisuutta”, jos pieni määrä ihmisiä muuttaa maahamme, tai jos ympäristöä tuhoava talouskasvu hidastuu hieman. Nämä huolet peittävät totaalisen katastrofin, jonka jo olemme aiheuttaneet pääoman hyväksi ponnistelemalla ja uhrautumalla.

Köyhä teatteri ajattelee

Jos teatteri on köyhä, niin se pysyttäytyy teatterin tekemisessä, rikkaampi voi sortua spektaakkeliin. Teemestarin spektaakkelissa vesiputoukset pauhaisivat, värit välkkyisivät, armeijat marssisivat ja kriisitietoiset huippunäyttelijät lähestyisivät meitä ihmisläheisesti. Mitä ajattelisimme katsomossa? Onpa upeaa! Onpa hyviä asioita! Ja miten ihmisläheisesti ja havainnollisesti ne esitetäänkään!

Upeudessa, hyvissä asioissa ja havainnollisuudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta on ikävää, että saamme ne valmiina. Emme mahdu ajattelemaan emmekä tuntemaan, kun spektaakkeli ajattelee ja tuntee puolestamme.

Köyhässä teatterissa yksi ja sama esitys voi yllyttää katsojaa sekä iloiseen että surulliseen mielikuvitustyöhön. Parhaassa tapauksessa se yllyttää käyttämään mielikuvitusta myös teatterin ulkopuolella vellovassa yhteiskuntaelämässä, jossa tulevaisuuteen suuntaudutaan tyhjien poliittisten hokemien varassa.

”Teemestarin kirjassa” jo esityksen tuotannollinen tausta luo iloa. On iloinen asia, että Itäranta on kirjoittanut kirjansa. On iloinen asia, että rohkea teos menestyy. On iloinen asia, että kirjailija antoi kantaesitysoikeudet köyhälle teatterille. On iloinen asia, että ryhmä teatterin ammattilaisia käytti voimiaan rahaa antamattomaan teokseen, vaikka sivutuloja lupaavia töitä lienee yhä tarjolla.

Kunnia yrittämiselle!

Teemestari tarjoaa mielikuvituksen materiaaliksi viuhkallisen ristiriitoja. Ne virittyvät esimerkiksi sukupuolien ja sukupolvien, sekä traditionaalisuuden ja rationaalisuuden ynnä demokratian ja diktatuurin välille.

Katsoja ei luullakseni voi olla valitsematta puolta eikä asettumatta Norian puolelle, mutta se, kenen puolella ja mitä vastaan hän Norian puolelle asettuessaan on, ei ole itsestään selvää.

Näytelmän juoni neuvoo valitsemaan ensin rationaalisuuden asemesta tradition, sitten vanhan asemesta nuoren ja miehen asemesta naisen. Valintojen ongelmat alkavat avautua kohtauksessa, jossa komentaja Taro ja teemestari Kaitio istuvat sivuttain yleisöön muodollisen kohteliaassa teeseremoniassa ja Noria katsoo suoraan yleisöön. Majanlahden katse pyytää miettimään, mitä maailmalle on tapahtumassa, mikä ristiriita hallitsee ja mitä on tehtävä.

Se ristiriita, jonka Noria ratkaisee, jännittyy kunniallisuuden ja kunniattomuuden välille. Noria ja Sanja näyttävät ruumiidensa kielillä, että on häpeällistä olla yrittämättä. Jos talouskasvu jatkuu, niin elämä tuhoutuu. Taloudelle ei voi tehdä mitään, jos resurssit ja niiden käyttö eivät ole julkisia, eli ihmisille avoimia. Julkisessa suunnitelmataloudessa voidaan epäonnistua hirvittävillä tavoilla, mutta siellä voidaan joka tapauksessa yrittää estää tuhoja. Varmaan tuhoon vievän kasvukoneen rattaana eläminen on häpeässä elämistä. Nuori Noria näyttää, että jossakin joku voi yhä haaveilla kunniallisesta elämästä.

Teemestarin kirjan esitykset Teatteri Siperiassa Tampereella helmikuussa ke 24.2., pe 26.2., la 27.2 ja huhtikuussa ke 13.4., to 14.4. ja pe 15.4. (viittomakielelle tulkatut esitykset) sekä la 16.4., ti 19.4., ke 20.4., la 23.4.

Pertti Julkunen

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kokoomus tekee kaiken oikein – tosiasiat eivät kiinnosta kansaa

Eduskuntavaaleihin on melkein tasan puolitoista vuotta aikaa. Joku tietenkin tässä yhteydessä huomauttaa, että saattaahan hallitus kaatua jo kevään sote-sotkuun.

Höpöhöpö. Hallituksen kaatumisesta ei hyötyisi muuta kuin kokoomus, eikä silläkään nykypolitiikalla olisi kavereita ennenaikaisten vaalien jälkeen. Varsinkin sinisten ministeripostit ovat niin arvotavaraa, että puolueen hatara ideologia taipuu lähes mihin suuntaan tahansa.

Elämme siis tällä hetkellä ”kokoomuslandiassa”, jossa tosiasiat eivät kiinnosta kansaa. Kokoomus on jallittanut keskustaministerit maailmassa ainutlaatuiseen terveydenhuollon kaupallistamiseen, jonka lopputuloksen voi lukea jo ennakkoon: terveydenhuollon menot kasvavat hallitsemattomasti.

Kokoomuksen gallup-ylivoima perustuu ylivoimaiseen viestintään.

Miten käy siis kolmen miljardin euron säästötavoitteen? Siihen ei päästä lähellekään tällä palvelutasolla. Mikä siis neuvoksi? Leikataan palveluista! Tuo kolme miljardia rahoitetaan siis tavallisten veronmaksajien pussista ja samalla saadaan romutettua koko julkinen terveydenhuolto. Miten kätevää!

Kokoomus osaa käyttää oikeita sanoja. Valinnanvapaus on termeistä kaunein. Tässä yksitöllisessä ajassa kaikki haluavat itse valita. ”Minä itse” -huudot kaikuvat kirkkaina jo päiväkotien ruokapöydissä. Minäkin uskon, että valinnanvapaus toteutuu kokoomusopein. Kansalaisille ei vain ole kerrottu, että saat valita palvelusi vapaasti, jos olet niistä valmis itse maksamaan. Vapaus koskee siis vain hyvin pientä osaa ihmisistä. Loput jäävät köyhtyvien maakuntien armoille.

Kokoomuksen gallup-ylivoima perustuu ylivoimaiseen viestintään. Puolueen strategia on yksinkertainen; kerrotaan vain asioita, mitä ihmiset haluavat kuulla. Vaikeat kysymykset ohitetaan ja sen sijaan luodaan positiivinen tulevaisuuskuva.

Kokoomus kertoo äänestäjille, että palkkavero laskee, yhteiskunnan palvelut paranevat ja turvallisuus lisääntyy. Tämä kaikki voidaan toteuttaa, muttei ilman rahaa. Julkisia palveluja voidaan toki tuottaa fiksummin, mutta yksityinen sektori tuottaa kaiken paremmin. Koskaan emme saa tietää, miten kokoomus hoitaa monisairaat, vammaiset, työkyvyttömät, mielenterveysongelmaiset ja lastensuojelun laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Miksi ei? Siksi, ettei kokoomusta aidosti kiinnosta.

SDP julkaisi tiistaina oman vaihtoehtobudjettinsa, joka sisältää hienon avauksen oppivelvollisuusiän laajentamisesta 18-vuoteen. Tutkimuksissa on todettu, että pelkän peruskoulutuksen varassa elävän naisen työuran pituus on noin 10 vuotta lyhyempi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneen. Tästä huolimatta oppivelvollisuusiän nosto ei kiinnosta kokoomusta.

Kokoomus on Suomen koulutusvastaisin puolue.

Vaikka tämä hallitus on leikannut juuri koulutuksesta ja suomalaisten koulutustaso laskee OECD:n tilastoissa kuin kuuluisa lehmän häntä, kokoomus on tässäkin asiassa onnistunut profiloitumaan koulutusmyönteisenä puolueena. Ministeri Sanni Grahn-Laasonen puhuu silmiä räpäyttämättä koulutuksen merkityksestä Suomen kilpailukyvylle ja samalla käyttää punakynää oppilaitosten rahoituksen leikkaamisessa.

Hyvät lukijat, vaikka sanomiseni ei vaikutakaan mihinkään, on pakko todeta, että kokoomus on Suomen koulutusvastaisin puolue. Kokoomus vastusti lähes yksimielisesti peruskoulu-uudistusta 1970-luvulla, kokoomus ei kannata oppivelvollisuusiän nostoa ja kokoomus kannattaa asteittaista yliopisto-opetuksen maksullisuutta (ainakin ulkomaalaisilta opiskelijoilta).

Hämmästyttävää puolueelta, joka on koulutusmyönteisen liikkeen maineessa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kansanedustajien suuri ihmetys: Mihin hallitus unohti hätäkeskukset ja viinalain?

Kuva: lehtikuva/petteri lehtinen
Liikenneonnettomuus vaati kahden ihmisen hengen Hartolassa Itä-Hämeessä 4-tiellä 1.helmikuuta 2007. Nelostie oli suljettu liikenteeltä Hartolan keskustan kohdalla. Hämeen hätäkeskuksen tietojen mukaan onnettomuuden osapuolina ovat kuorma-auto ja kaksi henkilöautoa.

SDP:n hallintovaliokunnan kansanedustajat Sirpa PaateroMika Kari ja Joona Räsänen kiittävät hallituksen täydentävään budjettiehdotukseen sisältyneitä panostuksia poliisin, Suojelupoliisin ja Rajavartiolaitoksen resursseihin. Samalla kansanedustajat ihmettelevät, ettei hälytyskeskuksien resurssivajetta korjattu samalla. Myös varautuminen alkoholilain tuomiin resurssipaineisiin puuttuu esityksestä.

– Hätäkeskuslaitoksen kohdalla talousarvioon sisältyvä miljoonan euron leikkaus jo aiemmin aliresursoituun toimintaan uhkaa heikentää turvallisuusviranomaisten palvelutasoa ja henkilöstön työssä jaksamista kestämättömälle tasolle. Hätäkeskusten toimintakyvyn heikkeneminen näkyy merkittävällä tavalla muiden sisäisen turvallisuuden toimijoiden toiminnassa, jossa se pidentää vasteaikoja, lisää tehtävämääriä ja aiheuttaa resurssien epätarkoituksenmukaista kohdentumista. On käsittämätöntä, että näitä leikkauksia ei poistettu täydentävässä talousarviossa, kansanedustajat painottavat.

– Turvallisuusviranomaisille joudutaan koko ajan etsimään välttämätöntä rahoitusta uusien tehtävien hoitoon. Perustoiminnan rahoitus on kuitenkin kroonisen alimitoitettua. On hämmästyttävää, miten hallitus samaan aikaan luo uusia resurssipaineita omilla toimillaan, kuten alkoholilain kohdalla on nähtävissä.

Sisäministeriön arvion mukaan alkoholilain uudistus aiheuttaa poliisille 170 henkilötyövuoden lisäystarpeen.  Poliisin henkilöstömenoja lisäisi muun muassa hälytystehtävien lisääntyminen erityisesti viikonloppuisin, työn painopisteaikojen muuttuminen, haitta- ja ylityökustannusten lisääntyminen, kiinniotettujen kuljetuskustannusten lisääntyminen, kiinniotettujen vartiointitarpeen lisääntyminen ja päihtyneiden henkilöiden rikosten selvittäminen sekä rikosten esitutkinta.

– Poliisi haluaisi täysin oikeutetusti pysyvyyttä ja ennakoitavuutta rahoituksensa suhteen. Nyt poliisin budjettia kuitenkin tarkastellaan kolmatta kertaa tänä vuonna. Tämä luo tarpeettomia rasitteita toiminnan suunnitteluun ja muutenkin kuormitetuille työntekijöille, jotka elävät pahimmillaan pätkätyösuhteissa.

Paperiliitto hyväksyi neuvottelutuloksen yksimielisesti

Kuva: Thinkstock

Paperiliiton liittovaltuusto hyväksyi tänään perjantaina yksimielisesti neuvottelutuloksen Paperiteollisuuden työehtosopimukseksi.

Sopimuskausi on kaksi vuotta 10.11.2017–30.11.2019.

Neuvottelutulos Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry:n välisissä neuvotteluissa syntyi viikko sitten perjantaina. Paperiliiton tes-neuvottelukunta hyväksyi neuvottelutuloksen yksimielisesti. Samoin liiton hallitus päätti yksimielisesti esittää neuvottelutulosta liittovaltuuston hyväksyttäväksi.

”Kalliit hinnat vaikuttavat monen lapsiperheen talouteen” – SDP:n Taavitsainen vaatii koulukuvausmaksujen suitsimista

Satu Taavitsainen.

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen jätti ministerille kirjallisen kysymyksen koulukuvausten korkeista maksuista ja lasten arjen lähiympäristöissä tapahtuvasta markkinoinnista.

– Lasten valokuvat ovat ihania! Valitettavasti päiväkodeissa ja kouluissa otettavien jokavuotisten valokuvien kalliit hinnat vaikuttavat todella monen lapsiperheen talouteen, kertoo Taavitsainen.

– Lasten ja nuorten elämässä se, että voi saada samanlaisia tavaroita kuin ikätoverit, esimerkiksi juuri koulukuvia, on tärkeää yhteenkuuluvuuden rakentumiselle. Pidän päiväkoti- ja koulukuvapakettien hintojen suitsimista perheiden talouden ja lasten tasa-arvoisuuden kannalta tärkeänä asiana, tähdentää Taavitsainen.

Lasten valokuvat ovat ihania!

Taavitsaisen mukaan lapsiin kohdistetaan yhä enemmän vaikeasti tunnistettavaa markkinointia television, internetin ja puhelimen kautta. Kulutuskulttuurin voimistumiseen voidaan vaikuttaa hillitsemällä lapsiin suunnattua markkinointia ja ohjaamalla lapsia vastuulliseen kuluttamiseen ja kriittiseen medialukutaitoon. Avainasemassa tässä ovat kotien lisäksi päiväkodit ja koulut.

– Kysyin kirjallisesti ministeriltä, mihin toimiin hän aikoo ryhtyä päiväkoti- ja koulukuvien hintojen alentamiseksi ja miten hän aikoo puuttua lasten eriarvoistumiskehitykseen, joka alkaa jo päiväkodissa ja peruskoulussa. Kysyin myös, kuinka ministeri aikoo turvata lapsen aseman kuluttajana ja hillitä markkinointia lasten ja nuorten arjen lähiympäristöissä.

Kommentti: Länsimetro tulee – pääset vihdoin upeista merimaisemista maan alle

Kuva: Ilkka Yrjä
Metroliikenne kulkee 18.11. alkaen kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki. Opastinkylttejä päivitettiin tänään Ruoholahden asemalla.

Huomenna. Jos Luoja suo.

Odotettu päivä koittaa lauantaina 18. marraskuuta, kun metron matkustajaliikenne ulottuu ensimmäistä kertaa Espoon Matinkylään asti.

En ole ainoa espoolainen, joka odottaa Länsimetron starttia ristiriitaisissa tunnelmissa.

Onhan tuota odotettu.

Ensiksi puhuttiin vuodesta 2012, sitten 2013, sitten 2014, sitten 2015, sitten 2016…

Yksi espoolaispoliitikko murjaisi pari vuotta sitten, että hanke myöhästyy niin pahasti, että on hyvä, jos metrolla pääsee hakemaan jouluviininsä vuonna 2017. Häntä kivitettiin liiasta pessimismistä. Vaan oikeassahan tuo oli. Taisi omata ns. sisäpiirin tietoa.

Annas kattoo nyt, kuitenkin. Tässä hankkeessa ei mikään ole varmaa till the fat lady sings.

Espoon ulkopuolella Länsimetroa on suitsutettu kuin uutta Kehruu-Jennyä. Myöhästymiselle toki naureskellaan ja budjetin karkea karkaaminen on noteraattu, mutta muuten henki on yltiöpositiivinen. Metro ylittää turhat kuntarajat ja kehitys kehittyy. Taputtakaa.

Miksi kaikki eivät yhdy riemuun?

Yllättävän monet Espoossa asuvat tuntuvat suhtautuvan hankkeeseen viileästi, jopa skeptisesti. Läheskään kaikki eivät tuuleta.

Syy on selvä. Monien työmatkaa metro hidastaa, joidenkin kohdalla merkittävästi.

Menetetään hyvin toimiva suora bussiyhteys Länsiväylää pitkin Helsinkiin.

Käytän itse busssia 121 Olarista Helsinkiin. Ensin vain parin sadan metrin kävelymatka pysäkille. Sininen bussi tulee Kuitinmäestä ajallaan ja 12-15 minuutissa olen Helsingin keskustassa. Bussin ikkunasta katson henkilöautojen (usein) hitaampaa etenemistä kahdella kaistalla –  ihmetellen, miksi nuo eivät vaihda bussiin.

Entä ne näkymät! Ainutlaatuisen kaunis merimaisema joka päivä, töihin mennessä ja kotiin palatessa.

Maan alla tulee olemaan erilaista.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi yksityisautonsa työmatkakäyttöön?

Matka-aikaa tulee tuhrautumaan enemmän kaikilla niillä, jota eivät asu Espoon metroasemien välittömässä läheisyydessä. Tulee siirtymäriittejä uusilla sisäisillä busseilla. Eikä syöttölinja kulje vain omalta pysäkiltäsi metroasemalle. Liityntäbussi kiertää ja poimii matkustajia matkalta.

Metromatka vie linja-autoa kauemmin, koska reitti on louhittu Keilaniemen ja Otaniemen kautta. Tekee melkoisen mutkan siis.

Arvioin työmatkani pitenevän ajallisesti noin 10 minuuttia suuntaansa. Kollega laski oman matkansa pitenevän 20 minuuttia yhteen suuntaan.

No, pieni askel ihmiskunnalle, senkin kanssa eletään.

Ainakin on melkoista optimismia, jos kuvitellaan espoolaisten nyt jättävän yksityisautonsa kotiin ja siirtyvän metron käyttäjiksi.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi autonsa työmatkakäyttöön?

Hän kun menettää erinomaisen sujuvan suoran bussiyhteyden Helsinkiin. Plus ne merimaisemat.

Matkustajaliikenne länsimetron osuudella alkaa lauantaina 18.11., kun ensimmäinen juna Matinkylästä Vuosaareen lähtee kello 5.09. Sama juna lähtee Tapiolasta kello 5.14 ja Lauttasaaresta kello 5.23. Ensimmäinen juna Tapiolasta Mellunmäkeen lähtee aamukuudelta. Ensimmäinen juna Vuosaaresta Matinkylään lähtee kello 5.15, Rautatientorilta kello 5.36 ja Lauttasaaresta kello 5.41. Ensimmäinen juna Mellunmäestä Tapiolaan lähtee kello 5.20.

Metrolinja pitenee 14 kilometrin uudella, maanalaisella osuudella, ja samalla avataan kahdeksan uutta asemaa. Niistä Lauttasaari ja Koivusaari sijaitsevat Helsingissä, ja Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä Espoossa.