Tuho on täällä tänään

Kuva: Niko Tiainen
Teemestarit (Sanna Majanlahti ja Reidar Palmgren) uskovat tradition maailmaa parantavaan voimaan.
Kulttuuriosuuskunta Kaje, Tampere
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Dramatisointi ja sovitus Sanna Majanlahti – Ohjaus Jerry Mikkelinen –\!pMusiikki Tomi Pelli –\!pPuvut Maiju Veijalainen – Visuaalinen suunnittelu Paula Aikavuori – Valot Antti Kauppi – Näyttelijät Sanna Majanlahti, Emilia Pokkinen, Reidar Palmgren, Marko Keskitalo

Kanisterista vatiin tiputettava vesi esittää tunturissa kuohuvaa lähdettä. Kaksi pientä tikaspuuta ja niiden päälle laitettu lauta esittävät itse tunturia sekä isoa joukkoa muita asioita. Köyhä teatteri työllistää ja palkitsee mielikuvitusta.

”Teemestarin kirja” perustuu Emmi Itärannan samannimiseen romaaniin. Sanna Majanlahden siitä dramatisoima näytelmä antaa mielikuvitukselle ruumiillisesti aistittavia lähtökohtia. Tulevaisuuteen lentävä mielikuvitus paljastaa nykyisen tilanteemme, jonka vakavuudesta näytelmä ammentaa voimia ja ongelmia.

Rikas maailma runtelee

Tapahtumapaikkana on kylä Skandinavian Unionissa. Juomakelpoinen vesi on loppunut maailmasta lähes kokonaan. Armeija vainoaa vesisääntelyn rikkojia. Vanha teemestari Kaitio (Reidar Palmgren) käyttää salaa lähdevettä teeseremonioissaan. Hänen tyttärensä, nuori teemestari Noria (Majanlahti) haluaa tehdä samoin. Komentaja Taro (Marko Keskitalo) epäilee mestareita rikoksesta. Noria tutkii ystävänsä Sanjan (Emilia Pokkinen) kanssa entismaailman ajoilta periytyvää kaatopaikkaa. Vanha cd-romppu kertoo, että Skandinavian menetetyillä alueilla on makeaa vettä. Noria päättää paljastaa salatun resurssin. Se on rikos, jolla hän vaarantaa henkensä.

Jerry Mikkelisen henkilöohjaus tuntuu välillä liiankin tasaisesti vakavalta. En kaivannut hauskuutusta, vaan rytmistä epävakautta. Tasatahtisuuden takia näyttelijät eivät selvinneet vakavuudestaan aina luontevasti.

Itärannan romaanissa harkittu lapsellisuus korostaa aiheen järkyttävyyttä. Lapsekkuuden, järkyttävyyden ja päättäväisen vakavuuden yhdistelmä ansaitsee kiitoksen myös Mikkelisen ohjaustyössä. Se päästää meidät hetkeksi irti poliittisesta puhemaailmasta, jossa ihmisläheinen lässytys yhdistyy abstraktiin lörpöttelyyn ja viime aikoina myös avoimeen uhkailuun. Meissä lietsotaan ”kriisitietoisuutta”, jos pieni määrä ihmisiä muuttaa maahamme, tai jos ympäristöä tuhoava talouskasvu hidastuu hieman. Nämä huolet peittävät totaalisen katastrofin, jonka jo olemme aiheuttaneet pääoman hyväksi ponnistelemalla ja uhrautumalla.

Köyhä teatteri ajattelee

Jos teatteri on köyhä, niin se pysyttäytyy teatterin tekemisessä, rikkaampi voi sortua spektaakkeliin. Teemestarin spektaakkelissa vesiputoukset pauhaisivat, värit välkkyisivät, armeijat marssisivat ja kriisitietoiset huippunäyttelijät lähestyisivät meitä ihmisläheisesti. Mitä ajattelisimme katsomossa? Onpa upeaa! Onpa hyviä asioita! Ja miten ihmisläheisesti ja havainnollisesti ne esitetäänkään!

Upeudessa, hyvissä asioissa ja havainnollisuudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta on ikävää, että saamme ne valmiina. Emme mahdu ajattelemaan emmekä tuntemaan, kun spektaakkeli ajattelee ja tuntee puolestamme.

Köyhässä teatterissa yksi ja sama esitys voi yllyttää katsojaa sekä iloiseen että surulliseen mielikuvitustyöhön. Parhaassa tapauksessa se yllyttää käyttämään mielikuvitusta myös teatterin ulkopuolella vellovassa yhteiskuntaelämässä, jossa tulevaisuuteen suuntaudutaan tyhjien poliittisten hokemien varassa.

”Teemestarin kirjassa” jo esityksen tuotannollinen tausta luo iloa. On iloinen asia, että Itäranta on kirjoittanut kirjansa. On iloinen asia, että rohkea teos menestyy. On iloinen asia, että kirjailija antoi kantaesitysoikeudet köyhälle teatterille. On iloinen asia, että ryhmä teatterin ammattilaisia käytti voimiaan rahaa antamattomaan teokseen, vaikka sivutuloja lupaavia töitä lienee yhä tarjolla.

Kunnia yrittämiselle!

Teemestari tarjoaa mielikuvituksen materiaaliksi viuhkallisen ristiriitoja. Ne virittyvät esimerkiksi sukupuolien ja sukupolvien, sekä traditionaalisuuden ja rationaalisuuden ynnä demokratian ja diktatuurin välille.

Katsoja ei luullakseni voi olla valitsematta puolta eikä asettumatta Norian puolelle, mutta se, kenen puolella ja mitä vastaan hän Norian puolelle asettuessaan on, ei ole itsestään selvää.

Näytelmän juoni neuvoo valitsemaan ensin rationaalisuuden asemesta tradition, sitten vanhan asemesta nuoren ja miehen asemesta naisen. Valintojen ongelmat alkavat avautua kohtauksessa, jossa komentaja Taro ja teemestari Kaitio istuvat sivuttain yleisöön muodollisen kohteliaassa teeseremoniassa ja Noria katsoo suoraan yleisöön. Majanlahden katse pyytää miettimään, mitä maailmalle on tapahtumassa, mikä ristiriita hallitsee ja mitä on tehtävä.

Se ristiriita, jonka Noria ratkaisee, jännittyy kunniallisuuden ja kunniattomuuden välille. Noria ja Sanja näyttävät ruumiidensa kielillä, että on häpeällistä olla yrittämättä. Jos talouskasvu jatkuu, niin elämä tuhoutuu. Taloudelle ei voi tehdä mitään, jos resurssit ja niiden käyttö eivät ole julkisia, eli ihmisille avoimia. Julkisessa suunnitelmataloudessa voidaan epäonnistua hirvittävillä tavoilla, mutta siellä voidaan joka tapauksessa yrittää estää tuhoja. Varmaan tuhoon vievän kasvukoneen rattaana eläminen on häpeässä elämistä. Nuori Noria näyttää, että jossakin joku voi yhä haaveilla kunniallisesta elämästä.

Teemestarin kirjan esitykset Teatteri Siperiassa Tampereella helmikuussa ke 24.2., pe 26.2., la 27.2 ja huhtikuussa ke 13.4., to 14.4. ja pe 15.4. (viittomakielelle tulkatut esitykset) sekä la 16.4., ti 19.4., ke 20.4., la 23.4.

Pertti Julkunen

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Ville Ranta: Tarvitsemme vain huipuimmat – ”Bengt!…”

Kaj Kunnas, 53: ”Aivoinfarkti ei tuntunut miltään”

Kuva: Nora Vilva

Tänä päivänä näen peilistä toisen minäni. Koen, että minulla on nyt aivoinfarktin jälkeen toinen elämä käynnissä. En ole aikaisemmin hirveästi nauttinut omasta peilikuvastani. Mutta nyt nautin, koska poskeni ei enää roiku. Suupielet eivät roiku. Ja pystyn puhumaan.

Kun 24.5. kello 7.40 katsoin peilikuvaani, oli se ikuisesti mieleen jäävä hetki. Silloin minulla oli minuutissa mennyt puhe ja toinen poski roikkui ja repsotti. Ajattelin, että jukranpujut, nyt mulla on aivoinfarkti. Että nyt täytyy jostakin saada apua ja ambulanssi tänne. Ei sitä sillä hetkellä miettinyt, että kuoleeko siihen. Sitä on ajatellut vasta jälkikäteen. Sillä hetkellä päällimmäinen ajatus oli vain, että apua on saatava ja nopeasti. En oikeastaan hirveästi edes pelännyt, mutta kyllä se hetki jäi mieleen.

Aivoinfarktin aikana oli oikeastaan sellainen humalainen olo. Hyvä olo.

Aivoinfarkti ei tuntunut miltään. Ikään kuin joku vain olisi sivellyt toiselle puolle päätäni jotakin lämmintä, joka valui aivoista pitkin poskea. Ei mitään kipua. Jälkikäteen olen miettinyt, että onneksi se ei tullut yöllä, kun nukuin. Olisin saattanut nukkua neljä tuntia sen infarktin kanssa, ja sitten apu olisikin ollut jo liian myöhäistä. Aamulla olisikin vain ollut niin sanotusti kerrosta alempana.

Ensimmäinen kysymys oli ”Ootsä kännissä?”.

Aivoinfarktin aikana oli oikeastaan sellainen humalainen olo. Hyvä olo. Mihinkään ei sattunut. Ei ennen, ei sen aikana, eikä sen jälkeen ollut minkään sortin kipuja. Kun ambulanssi tuli pihaan ja henkilökunta ryntäsi meille sisään, niin ensimmäinen kysymys oli ”Ootsä kännissä?”. Silmistä he tarkistivat, että vaikka puhe sammalsi, niin ei se olekaan kolmen promillen humalassa.

Sen siitä opin, että kännisen kuuloinen ja oloinen ihminen voikin olla muuta kuin känninen ja tarvitseekin ehkä välittömästi apua. Aivoinfarktissa apua on saatava heti, jokainen minuutti on tärkeä. Ei ole aikaa jäädä odottelemaan, että menevätkö oireet itsekseen ohi. Eivät ne mene.

Kaj Kunnas on urheilutoimittaja Ylellä.

Teksti: Nora Vilva

Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä torstaina 6.10.2016.

Keskustelua aiheesta

Britannian Mayn ”renessanssi-puhe” hurmasi eurooppaministerit – Sampo Terhokin kuvasi otetta ”rakentavaksi”

Kuva: Lehtikuva

Britannian pääministerin Theresa Mayn (kuvassa) rakentava ote sai maanantaina Brysselistä vuolaasti kehuja. Kaupungissa koolla olleet eurooppaministerit pitivät Mayn ”renessanssi-puhetta” askeleena oikeaan suuntaan.

– Rakentava ote on sama, joka meillä on. Se on mielentila, kehui EU:n brexit-neuvottelija Michel Barnier Mayn perjantaista puhetta Firenzessä.

Britannian ja EU:n neljäs neuvottelukierros alkoikin maanantaina suotuisten tähtien alla. Tulosta ei ole syntynyt tätä ennen juuri lainkaan, mutta neuvotteluiden toivotaan vauhdittuvan tulevina päivinä.

Eurooppaministeri Sampo Terho (sin.) kuvasi hänkin Mayn otetta rakentavaksi, mutta muistutteli, ettei neuvotteluita käydä julkisten puheiden kautta.

– Pitää olla konkreettisia ehdotuksia, joita tuoda pöytään, Terho sanoi.

Barnier taustoitti ministerit juuri ennen neuvottelukierroksen alkua. Selvyyttä haetaan Terhon mukaan yhä siihen, miten Britannia aikoo huolehtia kansalaisten oikeuksista tai minkälainen rahoitusratkaisu saarivaltiolle kelpaa. Myös Irlannin rajakysymys on vielä pitkälti avoinna.

Eurooppaministerit keskustelivat myös siitä, mitä tehdä Britannian 73 paikalle EU-parlamentissa. Suomen kantana on Terhon mukaan, että niin meppien määrän kuin budjetin täytyy pienetä brexitin myötä.

– Ilmoitin myös, että Suomi ei pidä ylikansallisia listoja hyvänä menettelynä, Terho kertoi.

Ylikansallisia listoja, joissa EU-kansalainen saisi eurovaaleissa äänestää myös EU-puolueiden asettamia ehdokkaita, on pyöritelty EU:ssa jo pitkään. Viime aikoina ehdotus on noussut uudelleen esiin, koska yhteislistat voisivat tuoda EU:ta lähemmäs ihmisiä.

Komissio yrittää jatkaa dialogia Puolan kanssa.

Puolan oikeuslaitoksen luisuminen kohti poliittista ohjausta oli sekin eurooppaministerien asialistalla. Suomi tukee Terhon mukaan komission yritystä käydä vuoropuhelua Puolan kanssa

– Korostettiin maa toisensa jälkeen, että jonkinlainen ratkaisu pitää löytyä ja kannustettiin dialogiin komission ja Puolan välillä, Terho summasi.

Komission varapuheenjohtajan Frans Timmermansin mukaan työtä on tehtävänä vielä paljon. Komissio toivoo, että niin sanottu Venetsian komissio arvioisi uudistukset, joiden arvioidaan vievän oikeuslaitoksen riippumattomuutta.

Ministerit eivät tehneet vielä maanantaina päätöksiä. Timmermansin mukaan komissiolla on työkalut puuttua yhteisiä arvoja rikkovan jäsenmaan toimintaan, eikä se epäröi niitä käyttää.

– Myöhemmin tänä vuonna tai sen jälkeen voi tulla hetki, että meidän pitää ottaa vastuu. Meillä on tarvittavat työkalut ja jos tarvetta, emme epäröi käyttää niitä.

Komissio voi käynnistää seitsemännen artiklan, mikä voisi johtaa siihen, että Puolan äänioikeutta EU-kokouksissa rajattaisiin.

STT–ANNIINA LUOTONEN

”Vaatii täydellistä kampanjan onnistumista haastajalta” – tutkija arvioi asetelmia kohti presidentinvaaleja

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö ja vaimo Jenni Haukio juhlivat vuonan 2012 toisen kierroksen tulosten ratkettua.

Presidentinvaalien eteneminen toiselle kierrokselle vaatii ennakkosuosikki Sauli Niinistön kilpakumppaneilta täydellistä onnistumista, arvioi eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun yliopistosta. Jos Niinistö saisi ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänet valittaisiin suoraan presidentiksi.

Gallupmenestystäkin keränneen Niinistön asemia vahvistaa hänelle kerätty valtava 156 000:n kannattajakortin potti, joka julkistettiin maanantaina. Kyse on politiikan tutkijan mukaan ”veret seisauttavasta kampanja-avauksesta”, vaikka Niinistön kampanjaa ei vielä ole edes virallisesti avattu.

– Onhan tämä sellainen lähtö, että näiden toisten ehdokkaiden kilpailuasetelma suhteessa Niinistöön näyttää erittäin hankalalta. Jos joku aikoo kisan toiselle kierrokselle työntää (viedä), kyllä se vaatii täydellistä kampanjan onnistumista haastajalta, sanoi Jokisipilä STT:lle maanantaina.

Jokisipilän mukaan mahdollista toiselle kierrokselle etenevää Niinistön haastajaa on vaikea veikkailla, koska vaalikampanjointi on vielä hyvin alussa. Ainakin vihreiden Pekka Haavistolla ja perussuomalaisten Laura Huhtasaarella voisi hänen mielestään tämänhetkisessä valossa olla mahdollisuus siihen.

Väyryselle kerättyjen kannattajakorttien määrä on ”nelinumeroinen”.

Istuva presidentti Niinistö pyrkii ehdokkaaksi tammikuun presidentinvaaleihin valitsijayhdistyksen kautta. Ehdokkuuteen olisi riittänyt 20 000 allekirjoitettua kannattajakorttia.

Niinistö kiitti maanantaina kaikkia kannattajakortin allekirjoittaneita.

– Nöyrin kiitos saamastani tuesta! Tuli 156 000 kannustusta, se antaa voimia, presidentti kirjoitti Facebookissa.

Niinistön kannattajayhdistys sai kannattajakortteja niin tapahtumissa kuin postitse yksityishenkilöiltä, kertoo kampanjapäällikkö Pete Pokkinen.

– Kortteja tuli todella paljon postissa yksityishenkilöiltä, jotka olivat keränneet niitä esimerkiksi kaveripiiristään.

Niinistö on ilmoittanut aloittavansa vaalikampanjansa vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Sitä ennen hän osallistuu muutamiin keskustelutilaisuuksiin loka- ja marraskuussa.

Pokkisen mukaan kansanliikkeen budjetista tulee pienempi kuin Niinistön presidentinvaalikampanjalla oli vuonna 2012. Tuolloin Niinistön kampanjakulut olivat vaalirahoitusilmoituksen mukaan noin kaksi miljoonaa euroa. Tarvetta puoluerahoitukselle ei näytä olevan.

Virallisen ilmoituksen ehdokkuudestaan ovat tehneet Tuula Haatainen (sd.), Pekka Haavisto (vihr.), Matti Vanhanen (kesk.), Merja Kyllönen (vas.), Laura Huhtasaari (ps.) ja Nils Torvalds (r.).

Myös Paavo Väyrynen pyrkii ehdokkaaksi kannattajayhdistyksen kautta. Kampanjapäällikkönä toimiva Seppo Hauta-aho kertoi maanantaina, että Väyryselle kerättyjen kannattajakorttien lukumäärä on tällä hetkellä nelinumeroinen.

– Mutta kyllä paljon kerättävää vielä on. Tavoitteemme on, että 20 000 korttia olisi kerätty itsenäisyyspäivään mennessä, Hauta-aho sanoo.

Perussuomalaisista irtautuneet siniset eivät ole vielä päättäneet, asettuvatko he tukemaan jotain tiettyä ehdokasta vai jättävätkö he ottamatta presidentinvaaleihin kantaa. Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin.) sanoi Brysselissä maanantaina, että päätös asiassa tehdään lähiviikkoina.

STT–MATIAS ÅBERG, REETA PAAKKINEN

Taas yksi Trumpin lupaus romukoppaan? – Obamacaren kaataminen uhkaa jälleen epäonnistua

Kuva: Lehtikuva

Yhdysvalloissa republikaanipuolueen viimeisin yritys niin kutsutun Obamacaren kumoamiseksi uhkaa jälleen kuivua kasaan.

Amerikkalaismedian mukaan republikaanisenaattori Rand Paul (kuvassa keskellä) on ilmoittanut vastustavansa yhä oman puolueensa esitystä, jolla presidentti Barack Obaman aikana luotu terveydenhuoltojärjestelmä kumottaisiin.

Muokattu esitys annettiin tänään. Paul on vaatinut esitykseen edelleen merkittäviä muutoksia ehtona sille, että voisi äänestää sen puolesta.

Esityksen kaatumiseksi riittää, että sitä vastustaa kolme republikaanisenaattoria. Paulin lisäksi veteraanisenaattori John McCain on jo ilmoittanut vastustuksestaan.

Lisäksi ainakin kahden muun republikaanisenaattorin arvellaan olevan esitystä vastaan.

– Minun on hyvin vaikea kuvitella sellaista skenaariota, jossa päätyisin äänestämään esityksen puolesta, senaattori Susan Collins sanoi uutiskanava CNN:n haastattelussa.

Republikaaneilla on enemmistö sekä kongressin edustajainhuoneessa että senaatissa, mutta puolue ei ole saanut kumottua Obamacarea. Sen romuttaminen oli presidentti Donald Trumpin keskeisiä vaalilupauksia.