Kanisterista vatiin tiputettava vesi esittää tunturissa kuohuvaa lähdettä. Kaksi pientä tikaspuuta ja niiden päälle laitettu lauta esittävät itse tunturia sekä isoa joukkoa muita asioita. Köyhä teatteri työllistää ja palkitsee mielikuvitusta.

”Teemestarin kirja” perustuu Emmi Itärannan samannimiseen romaaniin. Sanna Majanlahden siitä dramatisoima näytelmä antaa mielikuvitukselle ruumiillisesti aistittavia lähtökohtia. Tulevaisuuteen lentävä mielikuvitus paljastaa nykyisen tilanteemme, jonka vakavuudesta näytelmä ammentaa voimia ja ongelmia.

Rikas maailma runtelee

Jerry Mikkelisen henkilöohjaus tuntuu välillä liiankin tasaisesti vakavalta. En kaivannut hauskuutusta, vaan rytmistä epävakautta. Tasatahtisuuden takia näyttelijät eivät selvinneet vakavuudestaan aina luontevasti.

Itärannan romaanissa harkittu lapsellisuus korostaa aiheen järkyttävyyttä. Lapsekkuuden, järkyttävyyden ja päättäväisen vakavuuden yhdistelmä ansaitsee kiitoksen myös Mikkelisen ohjaustyössä. Se päästää meidät hetkeksi irti poliittisesta puhemaailmasta, jossa ihmisläheinen lässytys yhdistyy abstraktiin lörpöttelyyn ja viime aikoina myös avoimeen uhkailuun. Meissä lietsotaan ”kriisitietoisuutta”, jos pieni määrä ihmisiä muuttaa maahamme, tai jos ympäristöä tuhoava talouskasvu hidastuu hieman. Nämä huolet peittävät totaalisen katastrofin, jonka jo olemme aiheuttaneet pääoman hyväksi ponnistelemalla ja uhrautumalla.

Köyhä teatteri ajattelee

Jos teatteri on köyhä, niin se pysyttäytyy teatterin tekemisessä, rikkaampi voi sortua spektaakkeliin. Teemestarin spektaakkelissa vesiputoukset pauhaisivat, värit välkkyisivät, armeijat marssisivat ja kriisitietoiset huippunäyttelijät lähestyisivät meitä ihmisläheisesti. Mitä ajattelisimme katsomossa? Onpa upeaa! Onpa hyviä asioita! Ja miten ihmisläheisesti ja havainnollisesti ne esitetäänkään!

Upeudessa, hyvissä asioissa ja havainnollisuudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta on ikävää, että saamme ne valmiina. Emme mahdu ajattelemaan emmekä tuntemaan, kun spektaakkeli ajattelee ja tuntee puolestamme.

Köyhässä teatterissa yksi ja sama esitys voi yllyttää katsojaa sekä iloiseen että surulliseen mielikuvitustyöhön. Parhaassa tapauksessa se yllyttää käyttämään mielikuvitusta myös teatterin ulkopuolella vellovassa yhteiskuntaelämässä, jossa tulevaisuuteen suuntaudutaan tyhjien poliittisten hokemien varassa.

”Teemestarin kirjassa” jo esityksen tuotannollinen tausta luo iloa. On iloinen asia, että Itäranta on kirjoittanut kirjansa. On iloinen asia, että rohkea teos menestyy. On iloinen asia, että kirjailija antoi kantaesitysoikeudet köyhälle teatterille. On iloinen asia, että ryhmä teatterin ammattilaisia käytti voimiaan rahaa antamattomaan teokseen, vaikka sivutuloja lupaavia töitä lienee yhä tarjolla.

Kunnia yrittämiselle!

Teemestari tarjoaa mielikuvituksen materiaaliksi viuhkallisen ristiriitoja. Ne virittyvät esimerkiksi sukupuolien ja sukupolvien, sekä traditionaalisuuden ja rationaalisuuden ynnä demokratian ja diktatuurin välille.

Katsoja ei luullakseni voi olla valitsematta puolta eikä asettumatta Norian puolelle, mutta se, kenen puolella ja mitä vastaan hän Norian puolelle asettuessaan on, ei ole itsestään selvää.

Näytelmän juoni neuvoo valitsemaan ensin rationaalisuuden asemesta tradition, sitten vanhan asemesta nuoren ja miehen asemesta naisen. Valintojen ongelmat alkavat avautua kohtauksessa, jossa komentaja Taro ja teemestari Kaitio istuvat sivuttain yleisöön muodollisen kohteliaassa teeseremoniassa ja Noria katsoo suoraan yleisöön. Majanlahden katse pyytää miettimään, mitä maailmalle on tapahtumassa, mikä ristiriita hallitsee ja mitä on tehtävä.

Se ristiriita, jonka Noria ratkaisee, jännittyy kunniallisuuden ja kunniattomuuden välille. Noria ja Sanja näyttävät ruumiidensa kielillä, että on häpeällistä olla yrittämättä. Jos talouskasvu jatkuu, niin elämä tuhoutuu. Taloudelle ei voi tehdä mitään, jos resurssit ja niiden käyttö eivät ole julkisia, eli ihmisille avoimia. Julkisessa suunnitelmataloudessa voidaan epäonnistua hirvittävillä tavoilla, mutta siellä voidaan joka tapauksessa yrittää estää tuhoja. Varmaan tuhoon vievän kasvukoneen rattaana eläminen on häpeässä elämistä. Nuori Noria näyttää, että jossakin joku voi yhä haaveilla kunniallisesta elämästä.

Teemestarin kirjan esitykset Teatteri Siperiassa Tampereella helmikuussa ke 24.2., pe 26.2., la 27.2 ja huhtikuussa ke 13.4., to 14.4. ja pe 15.4. (viittomakielelle tulkatut esitykset) sekä la 16.4., ti 19.4., ke 20.4., la 23.4.

Pertti Julkunen