Tuho on täällä tänään

Kuva: Niko Tiainen
teemestari 1 verkkoon
Teemestarit (Sanna Majanlahti ja Reidar Palmgren) uskovat tradition maailmaa parantavaan voimaan.
Kulttuuriosuuskunta Kaje, Tampere
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Dramatisointi ja sovitus Sanna Majanlahti – Ohjaus Jerry Mikkelinen –\!pMusiikki Tomi Pelli –\!pPuvut Maiju Veijalainen – Visuaalinen suunnittelu Paula Aikavuori – Valot Antti Kauppi – Näyttelijät Sanna Majanlahti, Emilia Pokkinen, Reidar Palmgren, Marko Keskitalo

Kanisterista vatiin tiputettava vesi esittää tunturissa kuohuvaa lähdettä. Kaksi pientä tikaspuuta ja niiden päälle laitettu lauta esittävät itse tunturia sekä isoa joukkoa muita asioita. Köyhä teatteri työllistää ja palkitsee mielikuvitusta.

“Teemestarin kirja” perustuu Emmi Itärannan samannimiseen romaaniin. Sanna Majanlahden siitä dramatisoima näytelmä antaa mielikuvitukselle ruumiillisesti aistittavia lähtökohtia. Tulevaisuuteen lentävä mielikuvitus paljastaa nykyisen tilanteemme, jonka vakavuudesta näytelmä ammentaa voimia ja ongelmia.

Rikas maailma runtelee

Tapahtumapaikkana on kylä Skandinavian Unionissa. Juomakelpoinen vesi on loppunut maailmasta lähes kokonaan. Armeija vainoaa vesisääntelyn rikkojia. Vanha teemestari Kaitio (Reidar Palmgren) käyttää salaa lähdevettä teeseremonioissaan. Hänen tyttärensä, nuori teemestari Noria (Majanlahti) haluaa tehdä samoin. Komentaja Taro (Marko Keskitalo) epäilee mestareita rikoksesta. Noria tutkii ystävänsä Sanjan (Emilia Pokkinen) kanssa entismaailman ajoilta periytyvää kaatopaikkaa. Vanha cd-romppu kertoo, että Skandinavian menetetyillä alueilla on makeaa vettä. Noria päättää paljastaa salatun resurssin. Se on rikos, jolla hän vaarantaa henkensä.

Jerry Mikkelisen henkilöohjaus tuntuu välillä liiankin tasaisesti vakavalta. En kaivannut hauskuutusta, vaan rytmistä epävakautta. Tasatahtisuuden takia näyttelijät eivät selvinneet vakavuudestaan aina luontevasti.

Itärannan romaanissa harkittu lapsellisuus korostaa aiheen järkyttävyyttä. Lapsekkuuden, järkyttävyyden ja päättäväisen vakavuuden yhdistelmä ansaitsee kiitoksen myös Mikkelisen ohjaustyössä. Se päästää meidät hetkeksi irti poliittisesta puhemaailmasta, jossa ihmisläheinen lässytys yhdistyy abstraktiin lörpöttelyyn ja viime aikoina myös avoimeen uhkailuun. Meissä lietsotaan “kriisitietoisuutta”, jos pieni määrä ihmisiä muuttaa maahamme, tai jos ympäristöä tuhoava talouskasvu hidastuu hieman. Nämä huolet peittävät totaalisen katastrofin, jonka jo olemme aiheuttaneet pääoman hyväksi ponnistelemalla ja uhrautumalla.

Köyhä teatteri ajattelee

Jos teatteri on köyhä, niin se pysyttäytyy teatterin tekemisessä, rikkaampi voi sortua spektaakkeliin. Teemestarin spektaakkelissa vesiputoukset pauhaisivat, värit välkkyisivät, armeijat marssisivat ja kriisitietoiset huippunäyttelijät lähestyisivät meitä ihmisläheisesti. Mitä ajattelisimme katsomossa? Onpa upeaa! Onpa hyviä asioita! Ja miten ihmisläheisesti ja havainnollisesti ne esitetäänkään!

Upeudessa, hyvissä asioissa ja havainnollisuudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta on ikävää, että saamme ne valmiina. Emme mahdu ajattelemaan emmekä tuntemaan, kun spektaakkeli ajattelee ja tuntee puolestamme.

Köyhässä teatterissa yksi ja sama esitys voi yllyttää katsojaa sekä iloiseen että surulliseen mielikuvitustyöhön. Parhaassa tapauksessa se yllyttää käyttämään mielikuvitusta myös teatterin ulkopuolella vellovassa yhteiskuntaelämässä, jossa tulevaisuuteen suuntaudutaan tyhjien poliittisten hokemien varassa.

“Teemestarin kirjassa” jo esityksen tuotannollinen tausta luo iloa. On iloinen asia, että Itäranta on kirjoittanut kirjansa. On iloinen asia, että rohkea teos menestyy. On iloinen asia, että kirjailija antoi kantaesitysoikeudet köyhälle teatterille. On iloinen asia, että ryhmä teatterin ammattilaisia käytti voimiaan rahaa antamattomaan teokseen, vaikka sivutuloja lupaavia töitä lienee yhä tarjolla.

Kunnia yrittämiselle!

Teemestari tarjoaa mielikuvituksen materiaaliksi viuhkallisen ristiriitoja. Ne virittyvät esimerkiksi sukupuolien ja sukupolvien, sekä traditionaalisuuden ja rationaalisuuden ynnä demokratian ja diktatuurin välille.

Katsoja ei luullakseni voi olla valitsematta puolta eikä asettumatta Norian puolelle, mutta se, kenen puolella ja mitä vastaan hän Norian puolelle asettuessaan on, ei ole itsestään selvää.

Näytelmän juoni neuvoo valitsemaan ensin rationaalisuuden asemesta tradition, sitten vanhan asemesta nuoren ja miehen asemesta naisen. Valintojen ongelmat alkavat avautua kohtauksessa, jossa komentaja Taro ja teemestari Kaitio istuvat sivuttain yleisöön muodollisen kohteliaassa teeseremoniassa ja Noria katsoo suoraan yleisöön. Majanlahden katse pyytää miettimään, mitä maailmalle on tapahtumassa, mikä ristiriita hallitsee ja mitä on tehtävä.

Se ristiriita, jonka Noria ratkaisee, jännittyy kunniallisuuden ja kunniattomuuden välille. Noria ja Sanja näyttävät ruumiidensa kielillä, että on häpeällistä olla yrittämättä. Jos talouskasvu jatkuu, niin elämä tuhoutuu. Taloudelle ei voi tehdä mitään, jos resurssit ja niiden käyttö eivät ole julkisia, eli ihmisille avoimia. Julkisessa suunnitelmataloudessa voidaan epäonnistua hirvittävillä tavoilla, mutta siellä voidaan joka tapauksessa yrittää estää tuhoja. Varmaan tuhoon vievän kasvukoneen rattaana eläminen on häpeässä elämistä. Nuori Noria näyttää, että jossakin joku voi yhä haaveilla kunniallisesta elämästä.

Teemestarin kirjan esitykset Teatteri Siperiassa Tampereella helmikuussa ke 24.2., pe 26.2., la 27.2 ja huhtikuussa ke 13.4., to 14.4. ja pe 15.4. (viittomakielelle tulkatut esitykset) sekä la 16.4., ti 19.4., ke 20.4., la 23.4.

Pertti Julkunen

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kansanedustaja: Päivähoito-oikeutta alettu rajoittaa kunnissa sairausloman vuoksi

Kuva: Kari Hulkko
paivahoito1

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen toteaa lasten päivähoito-oikeuden rajaamisen aiheuttaneen perheiden arkeen ikäviä tilanteita.

– Lakia taidetaan tulkita kunnissa aika monenkirjavasti ja olen jättämässä tänään asiasta opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok.) kirjallisen kysymyksen, hän kertoo Demokraatille.

Taavitsaisen mukaan on tullut ilmi tapauksia, joissa lapsen päivähoito-oikeutta on rajattu tilanteessa, jossa perheessä on kaksi kokoaikatyössä käyvää huoltajaa ja joista toinen on joutunut sairauslomalle.

– On pyydetty toimittamaan päiväkotiin lääkärinlausunto, jossa käy ilmi, jos ei ole kykenevä hoitamaan lastaan, vaan tarvitsee yhä kokopäivähoidon lapselleen sairauslomansa aikana. Näin, vaikka huoltajan työelämästatus on ”kokoaikatyössä”, Taavitsainen ihmettelee.

Sairauslomaa ei mainita lain teksteissä.

– Tulkintani on, että sairauslomalla olevan huoltajan lapselta ei saa rajata päivähoito-oikeutta. Laissa kokoaikainen oikeus on nivottu yhteen vanhemman työskentelyn tai opiskelun kanssa. Lakiin ei tule myöskään lisätä sairauslomaa perusteeksi, Taavitsainen toteaa.

Salassapidettävien lausuntojen toimittaminen on kyseenalaista.

Hän muistuttaa, että varhaiskasvatus ylipäätään pitää nähdä lapsen oikeutena.

– Ei se voi vaihdella sen mukaan, mikä on vanhemman terveys ja kuten oppositiosta vastustimme, vanhemman työtilanne. Eikö juuri silloin, jos perheessä on sairautta tai työttömyyttä, pidä päivähoidon tukea perheen jaksamista? Kuinka sairaalan leikkauspöydältä kotiutunut voi huolehtia lapsen arjesta?

Satu Taavitsainen painottaa, että lasten laadukas varhaiskasvatus ja koulutus on avainasemassa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisessä ja syrjäytymisen ja köyhyyserojen torjumisessa.

– Varhaiskasvatus ja koulutus heijastuu juuri julkaistun Suomi nuorten kasvuympäristönä -tutkimuksenkin mukaan pitkälle nuoren tulevaisuuden työllistymiseen ja yhteiskuntaan kiinnittymiseen. On lyhytnäköistä pystyttää esteitä lapsiperheiden hyvinvoinnin eteen.

Satu Taavitsainen hämmästelee myös sairauslomaan liittyvien vanhempien lääkärinlausuntojen kiikuttamista päivähoitoon.

– Pidän kyseenalaisena salassapidettävien lausuntojen toimittamista. Tulee olla selkeät ohjeet kuka ne voi nähdä, missä niitä säilytetään ja kuinka pitkään.

– Päiväkodeista ei ole tarkoituksenmukaista tehdä tietotoimistoa, johon vanhempien sairaudet, työttömyyspäivät, lomautukset ynnä muut arkaluonteiset tiedot kerätään. Päivähoito on lapsia varten ja luomalla luottamuksellinen suhde huoltajiin on mahdollisuus keskustelemalla saada perheen tilanteesta tarvittavat taustatiedot lapsen hyvinvoinnin ja perheen jaksamisen tukemiseen.

Kellonajoistakin pitäisi neuvotella perheiden kanssa.

Taavitsainen kertoo myös, että vanhemmilta kuuluu myös sellaista viestiä, että päiväkodit asettavat tarkkoja kellonaikoja, jolloin täysiaikaisen päivähoito-oikeuden menettäneet lapset saavat olla päiväkodissa. Esimerkiksi lapsi, joka on 20 tuntia viikossa hoidossa, onkin haettava kello 12.

– Päivähoidon perustehtävä on edistää lapsen etua ja tukea perheiden jaksamista. Kaikista kellonajoista tulisi mielestäni neuvotella perheiden kanssa ja sovitella niin, että se sopii perheille myös kuljetusten ja perheen arjen kannalta ja että lapsi varmasti saa tuona aikana laadukasta varhaiskasvatusta, ruokaa ja leikkiä, Taavitsainen näkee.

– Ennakkoon oppositiosta kerroimme hallitukselle, että rajaaminen tulee aiheuttamaan vain harmeja. Jään odottamaan opetusministerin vastausta. Hänhän tämän lain esitteli ja se on hänen kättensä työtä, Taavitsainen päättää.

Varhaiskasvatuslain muutokset astuivat voimaan 1.8.2016. Laki rajasi varhaiskasvatuksen kaikille lapsille 20 tuntiin viikossa kunnallisessa tai yksityisessä varhaiskasvatuksessa. Oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on, jos huoltajat työskentelevät kokoaikaisesti tai opiskelevat päätoimisesti tai toimivat yrittäjinä.

Lain mukaan oikeus enintään 20 tuntia viikossa järjestettävään varhaiskasvatukseen on silloin, kun toinen vanhemmista on kotona äitiys-, isyys- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella tai on työtön työnhakija sen jälkeen, kun työttömyys on kestänyt kaksi kuukautta tai vanhempi on eläkkeellä, vuorotteluvapaalla tai lomautettuna.

Harkinnanvarainen oikeus 20 tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen voi tulla kyseeseen lapsen tai perheen tarpeesta johtuvasta syystä.

Laajempi tarve määritellään erikseen lapsen ja perheen tilanteen mukaan ja se voi tarkoittaa esimerkiksi 25 tai 30 tuntia viikossa. Tällaisia tilanteita voivat olla vanhemman osa-aikaisen tai väliaikaisen työssäkäynnin, työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen tai muun vastaavan syyn vuoksi tai lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia.

EK: Tulorekisterilaki uhkaa kasvattaa pienten yritysten taakkaa

Kuva: Kari Hulkko
Elinkeinoelämän Keskusliitossa katsotaan, että tulorekisterilakia valmistellaan hätäisesti.

Elinkeinoelämän keskusliitto pitää valtiovarainministeriön lakiluonnosta uudeksi tulorekisterilaiksi byrokraattisena ja kalliina. EK kertoo kannattavansa sähköistä palkansaajista kerättävää tulorekisteriä, mutta huolellisesti valmisteltuna. Rekisterin avulla pitää pystyä keventämään työnantajien hallinnollista taakkaa ja helpottamaan viranomaisten toimintaa, EK tiedottaa.

Palkansaajista kerättävät tulo- ja verotiedot aiotaan jatkossa kerätä sähköiseen tulorekisteriin.

EK kannattaa tavoitetta, koska yhtenä päätavoitteena on yritysten hallinnollisen taakan keventäminen. EK:n mukaan ehdotus on kuitenkin kasvattamassa erityisesti pienten yritysten taakkaa kestämättömäksi.

– Valtionvarainministeriön lakiluonnoksen pahin virhe on se, että työnantajat pakotettaisiin tallentamaan kohtuuttoman suuri määrä yksityiskohtaisia tietoja tulorekisteriin jokaisen palkanmaksun yhteydessä. Säännöllisesti tallennettavasta tietomassasta merkittävä osa olisi sellaista, jota pienillä työnantajilla ei ole tietojärjestelmissään, eivätkä ne niitä itse tarvitse. Ehdotus on siis byrokraattinen ja kallis, EK:n johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari sanoo.

– Tulorekisterilaki tulee valmistella huolella, jotta sillä saavutetaan asetetut tavoitteet. Tämä edellyttää tulorekisteriin siirrettävien tietojen rajaamista siten, että työnantajien hallinnollinen taakka aidosti kevenee. Jotta viranomaiset tulisivat toimeen tulorekisterin tiedoilla, sosiaaliturvalainsäädäntöä tulee samalla virtaviivaistaa, hän jatkaa.

EK hämmästelee tulorekisterilain hätäistä ja puutteellista valmistelua.

– Tulorekisterilakia ei ole järkevää viedä eteenpäin ennen kuin on selvillä sosiaalilainsäädäntöä selkiyttävät muutokset. Tällä huolehditaan myös siitä, että työnantajien palkkahallintojen tietojärjestelmiä ei uusita moneen kertaan, Rantahalvari perustelee.

SAK:n perhevapaamallille kannatusta – naisjärjestöt vaativat uudistusta

Kuva: Kari Hulkko
lastensuojelu

Suurin osa puolueiden naisjärjestöistä vaatii vanhempainvapaajärjestelmän uudistamista. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) sanoo, että keskustalla on valmius lähteä valmistelemaan perhevapaajärjestelmän reformia. Kotihoidontukea ei hänen mukaansa olla kuitenkaan vaalikauden aikana muuttamassa.

Rehula sanoo, että perhevapaajärjestelmää pitää katsoa yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.
SAK:n ehdottama perhevapaajärjestelmä on saanut tuulta purjeisiinsa, kun puolueet ovat alkaneet lämmetä ajatukselle järjestelmän muuttamisesta. Rehula kiittelee SAK:ta konkreettisesta mallista.

Kokoomusnaisten puheenjohtaja Sofia Vikman sanoo, että malli on kehityskelpoinen ja siinä on paljon hyvää. Demarinaisten puheenjohtaja Tytti Tuppurainen suhtautuu malliin varovaisesti.

– Se on hyvin joustava ja se ottaa huomioon myös sateenkaariperheet, Tuppurainen sanoo.

Vihreät, vasemmistoliitto ja RKP ovat puhuneet 6+6+6-mallin puolesta. Hieman yllättäen myös perussuomalaisten naisten puheenjohtaja Marja-Leena Leppänen tukee mallia.

Malli tarkoittaa, että vanhempainvapaa olisi kokonaisuudessaan 18 kuukautta. Siitä äiti pitäisi kuusi ja isä kuusi kuukautta. Perhe päättäisi itse, kumpi vanhemmista käyttää viimeisen pätkän. Yksinhuoltaja saisi koko vapaan ja samaa sukupuolta olevien vanhempien tapauksessa vapaa jaettaisiin samalla tavoin kummallekin vanhemmalle.

– Naiset ovat työelämässä hylkiöitä. Kun Suomi viettää 100-vuotisjuhlavuottaan, ja sen kunniaksi halutaan parantaa tasa-arvoa, tämä voisi olla sellainen asia, Leppänen sanoo.

Vihreiden Naisten puheenjohtaja Katja Mannerström ja RKP:n naisjärjestön puheenjohtaja Anna Junger-Nordgren poistaisivat kotihoidontuen kokonaan.

Mannerströmin mukaan kotihoidontuki pitää yllä sukupuolittuneita rakenteita, sillä yli 90 prosenttia kotihoidontuen saajista on naisia. Kokoomusnaisten Vikman pidentäisi vanhempainvapaata ja lyhentäisi hoitovapaata.

Tuppurainen haluaa uudistaa järjestelmää kokonaisuutena, ja hänen mukaansa hoitovapaan lyhentämistä pitäisi harkita.

Hellevi Raita, Viivi Salminen

 

Finanssialalta kerrankin tukea työmarkkinajärjestöille: Ei henkivakuutuksia verolle

Henkivakuutus tulee tarpeeseen perheen huoltajan kuollessa.

Kuolemantapauksista maksettavien vakuutuskorvausten verotusta ei ole Finanssialan Keskusliiton (FK) mielestä viisasta eikä perusteltua kiristää. Valtiovarainministeriön esitysluonnoksessa perintö- ja lahjaverolain muutokseksi esitetään, että nykyisin verovapaa henkivakuutuksen perusteella saatu alle 35 000 euron suuruinen korvaus lähiomaisille pantaisiin verolle.

Kiristys koskisi monia muitakin vakuutusmuotoja, joista maksetaan kuolemantapauksissa kertakorvauksia. Eritoten työmarkkinajärjestöt ovat vastustaneet työehtosopimuksilla sovittujen ryhmähenkivakuutusten korvausten verottamista, koska korvaukset ovat perin pieniä, mutta tulevat tarpeeseen perheen työssäkäyvän huoltajan kuollessa. Sama koskee myös leskeksi jääviä.

-Vapaaehtoisen sosiaaliturvan täydentämiselle on Suomessa näinä aikoina vahva tarve. Yhteiskunnan pitää siihen kannustaa eikä lyödä sitä verokepillä. Toivottavasti maan hallitus säilyttää henkivakuutusten verohuojennuksen, koska kuolemantapauksiin liittyvä taloudellisen turvan vaje on Suomessa erittäin merkittävä.  Veronkiristyksen sijaan hallituksen pitäisi pikemminkin keventää vapaaehtoiseen varautumiseen liittyvää verorasitusta, mikä kannustaisi varautumaan erilaisiin ikäviin tilanteisiin elämässä, johtaja Lea Mäntyniemi FK:sta sanoo.

Henkivakuutusjärjestelmä on luotu tuomaan turvaa tilanteeseen, jossa perheen elättäjä menehtyy ja taloudelliset vastuut jäävät lesken ja lasten kannettaviksi. -Heitä ei pidä ajaa kohtuuttomiin ratkaisuihin, kuten oman kodin pakkomyyntiin verojen maksamisen vuoksi, Mäntyniemi toteaa.

Suomalaiset ovat Mäntyniemen mukaan lähtökohtaisesti huonosti vakuutettuja perheenhuoltajan kuolemantapauksen varalta. Vain reilu kolmannes kansalaisista on ottanut henkivakuutuksen turvaamaan sitä nettotulojen menetystä, minkä eteen perhe joutuu perheenelättäjän kuollessa.

-Julkinen sosiaaliturva ei edes sisällä kertakorvaustyyppistä kuolemanvaraturvaa, vaikka sellaisen tarve äkillisessä ja yllättävässä tilanteessa on monesti suuri. Erityisen haavoittuvia ovat perheet, joilla on lapsia ja lainaa, Mäntyniemi sanoo.

Taloudellisesti järkevän käyttäytymisen myötä yhteiskunta voi säästyä merkittäviltäkin kustannuksilta, jos taloudelliseen ahdinkoon joutunut perhe on itse varautunut mahdollisiin kriisitilanteisiin. – Nykyinen kuolemantapauksesta maksettavan korvauksen verovapaa osa, 35 000 euroa, ei ole mitenkään riittävä saati korkea, jos sitä vertaa vaikkapa keskimääräisiin asuntolainamääriin (100 000 – 160 000 € lapsiperheissä).

VM:n ehdottama veronkiristys koskisi riskihenkivakuutuksen ohella useita muitakin vakuutuksia ja sitä kautta suurta vakuutettujen joukkoa. Kuolemantapauskorvauksia maksetaan myös työntekijäin ryhmähenkivakuutuksesta, matkustajavakuutuksista, ryhmähenkivakuutuksista sekä vapaaehtoisista tapaturmavakuutuksista.

Sadan miljoonan euron lisäverokevennys on laukeamassa – Orpo: “Tämä on hyvä asia”

Kuva: Ilkka Yrjä
NETTIIN_Ilelle_Orpo1
Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo vakuuttaa kunnioittavansa sitä, mitä kilpailukykysopimuksessa on sovittu.

– Toivon, että se 90 prosenttia saataisiin kattavuudeltaan täyteen, valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi tiistaina Turussa, missä kokoomuksen eduskuntaryhmä aloitti kaksipäiväisen kesäkokouksensa.

– Sehän tarkoittaisi sitä, että silloin laukeaisi vielä sadan miljoonan euron lisäverokevennys. Se on tietysti hyvä asia, sillä aina kun voidaan työn verotusta keventää, niin se on hyvä.

Orpo painotti, että myös sillä on iso arvonsa, että kiky-sopimus on mahdollisimman kattava.

Tänään kilpailukykysopimuksen neuvotteluissa liikahtikin jälleen yksi pala valtiovarainministerin toivomaan suuntaan. Finanssialalla saatiin valmiiksi neuvottelutulos, joka koskee 28 000 työntekijää. Asia pitää vielä sinetöidä osapuolten hallinnoissa.

EK:n tutkimuspäällikkö Jari Haapasalmi on arvioinut STT:lle, että jos rahoitusala, apteekkiala sekä ICT-ala saadaan mukaan kilpailukykysopimukseen, tavoiteltu 90 prosentin kattavuus alkaa olla maalissa.

Hallitus on luvannut pienentää veroja lisää sadalla miljoonalla eurolla, jos sopimuksen kattavuudessa päästään 90 prosenttiin. Sopimuksen piirissä on jo yli 85 prosenttia palkansaajista.

Myös pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on sanonut uskovansa, että 90 prosentin kattavuuteen voidaan päästä.

Kikyn toteutuessa palkat eivät nouse ensi vuonna, sosiaaliturvamaksuja siirretään työnantajilta palkansaajille ja työaikaa pidennetään 24 tunnilla. Julkisen sektorin lomarahoja leikataan 30 prosentilla vuosina 2017–2019.

Tiedän, että on kilpailukykysopimus ja siihen liittyviä neuvotteluja, ja sitä täytyy arvostaa ja kunnioittaa.

Korkean työttömyyden murtamiseksi ja työttömien auttamiseksi Orpo peräänkuulutti sellaista henkeä, että ennakkoluulottomasti katsottaisiin, mitä me voimme tehdä.

– Tiedän, että on kilpailukykysopimus ja siihen liittyviä neuvotteluja, ja sitä täytyy arvostaa ja kunnioittaa. Sen täytyy edetä fiksusti.

Paikallisesta sopimisesta kysyttäessä Orpo sanoi kunnioittavansa sitä, mitä kilpailukykysopimuksessa on sovittu.

– Mutta myös hallitusohjelmassa lukee, että paikallista sopimista edistetään.

– Nyt täytyy katsoa, miten liittokierroksella edetään ja jossain vaiheessa hallituksen pitää käydä läpi se, mitä tästä hallitusohjelmatavoitteesta on saavutettu ja mitä on vielä tällä hallituskaudella tehtävissä, hän linjasi.

Kiky-sopimuksen myötä asia ei ole aktiivisesti pöydällä.

Hallituskautta on kaksi ja puoli vuotta jäljellä, Orpo muistutti.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta