Tuho on täällä tänään

Kuva: Niko Tiainen
teemestari 1 verkkoon
Teemestarit (Sanna Majanlahti ja Reidar Palmgren) uskovat tradition maailmaa parantavaan voimaan.
Kulttuuriosuuskunta Kaje, Tampere
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Dramatisointi ja sovitus Sanna Majanlahti – Ohjaus Jerry Mikkelinen –\!pMusiikki Tomi Pelli –\!pPuvut Maiju Veijalainen – Visuaalinen suunnittelu Paula Aikavuori – Valot Antti Kauppi – Näyttelijät Sanna Majanlahti, Emilia Pokkinen, Reidar Palmgren, Marko Keskitalo

Kanisterista vatiin tiputettava vesi esittää tunturissa kuohuvaa lähdettä. Kaksi pientä tikaspuuta ja niiden päälle laitettu lauta esittävät itse tunturia sekä isoa joukkoa muita asioita. Köyhä teatteri työllistää ja palkitsee mielikuvitusta.

“Teemestarin kirja” perustuu Emmi Itärannan samannimiseen romaaniin. Sanna Majanlahden siitä dramatisoima näytelmä antaa mielikuvitukselle ruumiillisesti aistittavia lähtökohtia. Tulevaisuuteen lentävä mielikuvitus paljastaa nykyisen tilanteemme, jonka vakavuudesta näytelmä ammentaa voimia ja ongelmia.

Rikas maailma runtelee

Tapahtumapaikkana on kylä Skandinavian Unionissa. Juomakelpoinen vesi on loppunut maailmasta lähes kokonaan. Armeija vainoaa vesisääntelyn rikkojia. Vanha teemestari Kaitio (Reidar Palmgren) käyttää salaa lähdevettä teeseremonioissaan. Hänen tyttärensä, nuori teemestari Noria (Majanlahti) haluaa tehdä samoin. Komentaja Taro (Marko Keskitalo) epäilee mestareita rikoksesta. Noria tutkii ystävänsä Sanjan (Emilia Pokkinen) kanssa entismaailman ajoilta periytyvää kaatopaikkaa. Vanha cd-romppu kertoo, että Skandinavian menetetyillä alueilla on makeaa vettä. Noria päättää paljastaa salatun resurssin. Se on rikos, jolla hän vaarantaa henkensä.

Jerry Mikkelisen henkilöohjaus tuntuu välillä liiankin tasaisesti vakavalta. En kaivannut hauskuutusta, vaan rytmistä epävakautta. Tasatahtisuuden takia näyttelijät eivät selvinneet vakavuudestaan aina luontevasti.

Itärannan romaanissa harkittu lapsellisuus korostaa aiheen järkyttävyyttä. Lapsekkuuden, järkyttävyyden ja päättäväisen vakavuuden yhdistelmä ansaitsee kiitoksen myös Mikkelisen ohjaustyössä. Se päästää meidät hetkeksi irti poliittisesta puhemaailmasta, jossa ihmisläheinen lässytys yhdistyy abstraktiin lörpöttelyyn ja viime aikoina myös avoimeen uhkailuun. Meissä lietsotaan “kriisitietoisuutta”, jos pieni määrä ihmisiä muuttaa maahamme, tai jos ympäristöä tuhoava talouskasvu hidastuu hieman. Nämä huolet peittävät totaalisen katastrofin, jonka jo olemme aiheuttaneet pääoman hyväksi ponnistelemalla ja uhrautumalla.

Köyhä teatteri ajattelee

Jos teatteri on köyhä, niin se pysyttäytyy teatterin tekemisessä, rikkaampi voi sortua spektaakkeliin. Teemestarin spektaakkelissa vesiputoukset pauhaisivat, värit välkkyisivät, armeijat marssisivat ja kriisitietoiset huippunäyttelijät lähestyisivät meitä ihmisläheisesti. Mitä ajattelisimme katsomossa? Onpa upeaa! Onpa hyviä asioita! Ja miten ihmisläheisesti ja havainnollisesti ne esitetäänkään!

Upeudessa, hyvissä asioissa ja havainnollisuudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta on ikävää, että saamme ne valmiina. Emme mahdu ajattelemaan emmekä tuntemaan, kun spektaakkeli ajattelee ja tuntee puolestamme.

Köyhässä teatterissa yksi ja sama esitys voi yllyttää katsojaa sekä iloiseen että surulliseen mielikuvitustyöhön. Parhaassa tapauksessa se yllyttää käyttämään mielikuvitusta myös teatterin ulkopuolella vellovassa yhteiskuntaelämässä, jossa tulevaisuuteen suuntaudutaan tyhjien poliittisten hokemien varassa.

“Teemestarin kirjassa” jo esityksen tuotannollinen tausta luo iloa. On iloinen asia, että Itäranta on kirjoittanut kirjansa. On iloinen asia, että rohkea teos menestyy. On iloinen asia, että kirjailija antoi kantaesitysoikeudet köyhälle teatterille. On iloinen asia, että ryhmä teatterin ammattilaisia käytti voimiaan rahaa antamattomaan teokseen, vaikka sivutuloja lupaavia töitä lienee yhä tarjolla.

Kunnia yrittämiselle!

Teemestari tarjoaa mielikuvituksen materiaaliksi viuhkallisen ristiriitoja. Ne virittyvät esimerkiksi sukupuolien ja sukupolvien, sekä traditionaalisuuden ja rationaalisuuden ynnä demokratian ja diktatuurin välille.

Katsoja ei luullakseni voi olla valitsematta puolta eikä asettumatta Norian puolelle, mutta se, kenen puolella ja mitä vastaan hän Norian puolelle asettuessaan on, ei ole itsestään selvää.

Näytelmän juoni neuvoo valitsemaan ensin rationaalisuuden asemesta tradition, sitten vanhan asemesta nuoren ja miehen asemesta naisen. Valintojen ongelmat alkavat avautua kohtauksessa, jossa komentaja Taro ja teemestari Kaitio istuvat sivuttain yleisöön muodollisen kohteliaassa teeseremoniassa ja Noria katsoo suoraan yleisöön. Majanlahden katse pyytää miettimään, mitä maailmalle on tapahtumassa, mikä ristiriita hallitsee ja mitä on tehtävä.

Se ristiriita, jonka Noria ratkaisee, jännittyy kunniallisuuden ja kunniattomuuden välille. Noria ja Sanja näyttävät ruumiidensa kielillä, että on häpeällistä olla yrittämättä. Jos talouskasvu jatkuu, niin elämä tuhoutuu. Taloudelle ei voi tehdä mitään, jos resurssit ja niiden käyttö eivät ole julkisia, eli ihmisille avoimia. Julkisessa suunnitelmataloudessa voidaan epäonnistua hirvittävillä tavoilla, mutta siellä voidaan joka tapauksessa yrittää estää tuhoja. Varmaan tuhoon vievän kasvukoneen rattaana eläminen on häpeässä elämistä. Nuori Noria näyttää, että jossakin joku voi yhä haaveilla kunniallisesta elämästä.

Teemestarin kirjan esitykset Teatteri Siperiassa Tampereella helmikuussa ke 24.2., pe 26.2., la 27.2 ja huhtikuussa ke 13.4., to 14.4. ja pe 15.4. (viittomakielelle tulkatut esitykset) sekä la 16.4., ti 19.4., ke 20.4., la 23.4.

Pertti Julkunen

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

“Häkämiehen nimittäminen EK:n toimitusjohtajaksi ei ollut sattuma” – Väyrynen US-blogissa: Ulkopolitiikkaa näyttää johtavan taustalta salaliitto

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen (kesk.) vaatii Uuden Suomen blogissaan selkeyttä Suomen ulkopoliittiseen linjaan.

Väyrysen mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan taustalla näyttäisi olevan salaliitto. Hän kirjoittaa, että on myös vaikea päästä perille siitä, ketkä uutta ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa hallitustasolla johtavat.

– Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa näyttää johtavan taustalta joidenkin poliitikkojen, talouselämän vaikuttajien ja upseereiden muodostama salaliitto, joka saa tukea johtavista tiedotusvälineistä. Jyri Häkämiehen nimittäminen EK:n toimitusjohtajaksi ei ollut sattuma, Väyrynen kirjoittaa.

Väyrysen mukaan jo ennen viime eduskuntavaaleja useat talouselämän vaikuttajat painostivat poliitikkoja kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä.

– Viime kevään hallitusratkaisuun ulko- ja turvallisuuspolitiikalla näyttää olleen ratkaiseva vaikutus. Hallitukseen haluttiin Nato-jäsenyyttä ajava kokoomus, vaikka keskustassa enemmistö kannatti punamultaa.

“Suuretkin käänteet käytännön politiikassa selitetään väittäen, ettei mikään ole muuttunut.”

Päällisin puolin nyt näyttää Väyrysen mukaan siltä, että vallankäytön tosiasiallinen painopiste on valtioneuvoston puolella ja linjan määräävät sen liittoutumispolitiikkaa kannattavat jäsenet.

Mistä tässä kaikessa on kysymys, Väyrynen kysyy ja lataa kovaa tekstiä blogissaan:

– Ulkopoliittisen linjan muuttamisesta ei ole päätetty hallituksessa eikä eduskunnassa. Suuretkin käänteet käytännön politiikassa selitetään väittäen, ettei mikään ole muuttunut.

Leikkauskirves iskee vanhuspalveluihin – arvostelu kiihtyy: “Tämä on hulluutta”

Kuva: Jukka-Pekka Flander
kiljunen-anneli
Kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd.) puuttuu hallituksen leikkauksiin: – Kuka enää uskaltaa ikääntyä Suomessa? hän kysyy.

SDP:n kansanedustaja Anneli Kiljusen mukaan hallitus on tällä vaalikaudella “kunnostautunut” erityisesti vanhuspalveluiden romuttamisessa.

– Ei riitä, että hallitus vähentää hoitajien määrän vaarallisen alhaiseksi. Myös osaamisvaatimukset romutetaan esimerkiksi heikentämällä geriatrisen osaamisen vaatimuksia.

– Tämä sekä muut heikennykset tarkoittavat automaattisesti, että ikäihmisiä voi jatkossa olla hoitamassa ihmisiä, joilta puuttuu nykyinen moniammatillinen osaaminen, jonka avulla muun muassa annetaan kuntoutusta, ja sänkyjen pohjalle jää jatkossa entistä enemmän sellaisia vanhuksia, jotka oikean kuntoutuksen turvin pärjäisivät arjessaan.

Moniammatillisen osaamisen lisäksi vanhuksilta viedään oikeus vastuutyöntekijään, jolla aiemmin oli hallussa kokonaiskuva esimerkiksi vanhuksen hoito-ohjelmasta ja lääkemääräyksistä, sekä tuntemus itse ihmisestä.

– Tämä on hulluutta. Tässä otetaan iso harppaus taaksepäin kohti bulkkihoitoa, jossa yksilön tarpeilla ei ole painoarvoa. Kyse on myös turvallisuudesta. Kuka jatkossa tietää kokonaiskuvan vanhuksen lääkityksestä ja varmistaa, ettei esimerkiksi lääkkeiden yhteisvaikutuksista seuraa vaaratilanteita? Kiljunen kysyy.

– Ehkä kaikista suurin hulluus on kuitenkin hallituksen päätös siitä, ettei yli 75-vuotias vammainen henkilö ole enää vammaispalvelulain piirissä. Eihän tässä päätöksessä ole järjen hiventäkään. Aivan kuin 75 vuoden iässä vammaisuus ja sen tuomat erilaiset apuväline- sekä kuntoutustarpeet vain häviäisivät.

Tässä otetaan iso harppaus taaksepäin kohti bulkkihoitoa, jossa yksilön tarpeilla ei ole painoarvoa.

Hallituksen esittämä 0,4 henkilöstömitoitus tarkoittaa käytännössä sitä, että 14 vanhuksen hoivayksikössä aamu- tai iltavuoroa pyörittäisi jatkossa ainoastaan yksi hoitaja.

– Pitää muistaa, ettemme nyt puhu sellaisista vanhuksista, jotka pystyvät toimimaan itsenäisesti arjen askareissa ja parhaimmillaan auttamaan hoitajia ruokailu- sekä muissa toimissa. Nyt puhutaan sellaisista vanhuksista, jotka eivät yksin saa sukkia jalkoihin, pääse vessaan tai edes ylös sängystä, Kiljunen huomautaa.

– Kaikkien näiden leikkausten jälkeen on pakko kysyä: kuka enää uskaltaa ikääntyä Suomessa? Entä kuka haluaa opiskella hoiva-alalle, jossa työntekijät pistetään työskentelemään näiden epäinhimillisten leikkausten alla.

Soini lyttää täysin Orpon vaatimuksen — “Perussuomalaiset ei ota käskytystä muilta puolueilta”

Kuva: Lehtikuva
Timo Soini.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo vaati tänään kokoomuksen puoluevaltuustossa, että perussuomalaisten tulee selvittää julkisuudessa esillä olleet puolueen jäsenten kytkökset äärijärjestöihin.

– Minusta perussuomalaisten pitää käydä nyt keskuudessaan nämä asiat kunnolla läpi. Heidän pitää tehdä täysin selväksi se, että he tuomitsee väkivallan ja rasismin ja se pitää näkyä heidän toiminnassaan, Orpo sanoi.

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini vastaa blogissaan lauantaina, että perussuomalaiset on itsenäinen  puolue, joka ei ota ohjeita tai käskytystä muilta puolueilta.

— Orpo keskittyköön kokoomuksen hoitamiseen.

Soini kertoo saaneensa kymmeniä viestejä närkästyneeltä perussuomalaisten kentältä koskien Orpon lausuntoa.

— Minä keskityn mieluimmin työntekoon kuin toisten sanomisiin.  Petterille suosittelen Sampo Terhon mielipidekirjoitusta Helsingin Sanomissa. Sen ymmärtää yhdellä lukemisella.

PAMin Selin: Lakisääteinen minimipalkka ei ratkaise toimeentulokysymyksiä

Kuva: Lehtikuva
LKS 201603 Ann Selin valittiin palvelualojen ammattiliitton PAMin puheenjohtajaksi liittokokouksessa Helsingissä 2. kesäkuuta 2015. LEHTIKUVA / Aku Häyrynen Instructions: KUVITUSTA PAM: Neuvotteluissa on epätasainen asetelma
Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Ann Selin.

Työssäkäyvien osuus esimerkiksi asumistuen tai toimeentulotuen saajien joukossa on lisääntynyt viime vuosina ja toimeentulo-ongelmat esimerkiksi yksityisten palvelualojen työntekijöillä ovat hyvin yleisiä. Ilmiö on herättänyt pohdintaa myös siitä, pitäisikö kaikille taata lakisääteinen minimituntipalkka.

Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Ann Selin ei lämpene ajatukselle palkkojen määrittämisestä laissa.

– Työehtosopimusten yleissitovuus on Suomessa yli 90 prosenttia, ja se tuo työntekijöille turvaa paljon laajemmin kuin vain alimman mahdollisen palkan osalta. Työehtosopimuksissa on sovittu esimerkiksi lomarahoista, erilaisista palkan lisistä, sairausajan palkasta ja matkakustannusten korvauksista. Lisäksi työehtosopimuksissa voidaan huomioida eli alojen erityispiirteet ja tarpeet paljon joustavammin kuin lainsäädännöllä, sanoo Selin.

Selinin mukaan palkkojen säätäminen laissa johtaisi väistämättä siihen, että palkkakustannuskeskustelu politisoituisi ja voisi johtaa ennakoimattomiin vaihteluihin työvoimakustannuksissa.

Vaadittavan vähimmäispalkan sijaan tulisikin keskittyä siihen, miten paremmin saataisiin yritykset noudattamaan nykyistä lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia.

Malli, jossa olisi sekä lailla määritetty minimipalkka, että työehtosopimuksin yleissitovasti sovitut muut työehdot ja ylemmät palkat, on Selinin mukaan lähes toiveajattelua.

Eurooppalaisessa mittakaavassa työntekijöiden etujärjestöt laajasti tukevat ajattelua, että ensisijaisesti palkoista ja työehdoista sovitaan työmarkkinaosapuolten kesken ja jollei se onnistu, niin lakisääteinen minimipalkka on hyvä vaihtoehto.

– Vaadittavan vähimmäispalkan sijaan tulisikin keskittyä siihen, miten paremmin saataisiin yritykset noudattamaan nykyistä lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Perustuu vähimmäispalkka sitten lainsäädäntöön tai työehtosopimuksiin, ei sillä ole työntekijän kannalta juurikaan merkitystä, jos sitä voidaan kiertää käyttämällä nollasopimuksia, erilaisia palkattomia harjoittelijoita tai jättämällä yksinkertaisesti osa palkasta maksamatta. Lakisääteisten minimipalkkojen sijaan olisi siis luotava tehokkaat keinot valvoa nykyisiä järjestelmiä, Selin vaatii.

Työntekijöiden kannalta merkityksellisiä keinoja ansiotason turvaamiseksi ovat Selinin mielestä lisätyön takaaminen osa-aikaisille työntekijöille, nollasopimusten käyttöön puuttuminen, alipalkkauksen kriminalisointi ja sen estäminen, ettei työsuhteista työtä valu yhtään enempää palkattomana tehtäväksi.

– Minipalkan säätäminen lakiin ei ratkaise työntekijöiden toimeentulon ongelmia, jollei työtunteja ole, Selin toteaa.

Jari Lindström kieltäytyi SK:n haastattelusta, koska ei saanut nähdä kysymyksiä etukäteen

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Suomen Kuvalehden uusimmassa numerossa on haastateltu perustuslakiasiantuntija, professori Juha Lavapuroa mahdollisuudesta kieltää uusnatsistisen Suomen vastarintaliikkeen kaltaiset äärijärjestöt.

Lavapuron mukaan kansainväliset sopimukset suorastaan edellyttävät, että ne kielletään. Lavapuro ja Tuomas Ojanen kirjoittivat aiheesta jo vuosi sitten Perustuslakiblogissa.

SK kertoo Lavapuron haastattelun lopussa yrittäneensä saada haastattelun oikeusministeri Jari Lindströmiltä (ps.). Lehden mukaan ministeri kieltäytyi, koska ei saanut nähdä kysymyksiä etukäteen.

Poliitikoilla ei ole velvollisuutta antaa haastatteluja aina kysyttäessä. Poliitikot asettavat usein myös ehtoja haastatteluille. SK kieltäytyi antamasta kysymyksiä Lindströmin nähtäväksi etukäteen.

Lehden päätöstä julkaista ministerin kieltäytyminen voinee pitää lehden kannanottona ministerin kieltäytymiseen.

Keskustelua aiheesta