Lukijaristeily2017
tuntematonsotilas

Tukkateatterin Anarkistiprinsessassa on pientä surua ison hassuuden pohjalla

Kuva: Niina Uusitalo

 

Olipa kerran kuningas ja kuningatar. Kuningatar (Jessica Koskiranta) oli lähtöisin porvaristosta. Hänen makkaratehtailija-isänsä oli ostanut hänelle kuningattaren tittelin ja aseman. Kuningas (Kalle Kause) tuli työväenluokasta. Prinsessa (Minna-Reetta Kuusinen) tympääntyi sääntöihin, joita lakeija (Anni Kangas) luki lakikirjasta. Nuoren naisen mitta tuli täyteen kun linnaan työnnettiin naapurimaan nukkemainen prinssi Dorian (Antti Merto). Normit painoivat ja pakkoavio uhkasi, joten jotakin oli tehtävä. Normaali prinsessa ryhtyi AnarkistiPrinsessaksi (AP) ja pakeni vapauteen.

 Tukkateatteri, Tampere

Tristan Selin: Anarkistiprinsessa

Ohjaus Tristan Selin – Lavastus: Marko Itkonen – Puvustus Mikko Snellman – Valosuunnittelu Lauri Hietala – Alkuperäismusiikki Jonte Norman – Maskeeraus ja kampaukset Nina Lehto – Alkuperäismusiikki Jonte Norman – Rooleissa Anni Kangas/Katri Hyötyläinen, Kalle Kause, Jessica Koskiranta, Minna-Reetta Kuusinen, Antti Merto, Niko Ranta 

Tukkateatterin pieni, pirteän hyväntuulinen näytelmä ei tee pilaa pelkästään perinteisestä sadusta. Myös klassiset myytit joutuvat hauskanpidon kohteiksi. Samoin käy Suomen kulttuurin pyhille kuville. Akseli Gallen-Kallela ilmestyy ja katoaa taitavan näyttelijän yhdellä kämmenen käännöllä. Raskaammat karnevalistiset käänteet etenevät virkistävästi vaikuttavan kaavan mukaan. Ensemble näyttää ensin, miten hassu jokin asia, vaikkapa normikokoelma, on. Toiseksi se paljastaa, miten hassua tämän asian hassuksi paljastaminen, esimerkiksi anarkismi, voi olla. Kolmannen asteen hassuudelle hymyillään, kun hassua asiaa paljastavan poliittisen hassuuden taiteellinen käsittely, siis näytelmä, pohtii omaa hassuuttaan.

Hassuttelun monikierteisyydestä huolimatta ”Anarkistiprinsessa” ei ole pelleilynäytelmä. Hassuttelun pohjalla pilkahtaa joskus pieni, taitavasti asetettu surun pilkahdus. Jotakin kaunista häivähtää. Samalla satu tarjoaa silloin tällöin katsojilleen maamme nykyiseen talouteen ja politiikkaan johtavien assosiaatioketjujen päitä. Jotakin kammottavaa kuumottaa.

Amatsonien ankara anarkia

Tukkateatterin näyttelijöiden työtä voi sanoa sanan monessa myönteisessä merkityksessä kevyeksi. Tunteita jyystetä, vaan niitä väläytellään. Sadun tyylitelty ja lujaan voimankäyttöön perustuva lajityyppi ei vaadi kovin vivahteikasta näyttelemistä, mutta vivahteita vilahtelee silti. Merto paljastaa pienillä eleillä, että debiiliksi tyylitelty prinssi Dorian on etevä etymologi ja henkevä hegemoniateoreetikko. Hän kasvaa PasifistiPrinssiksi (PP) joka kelpaa AP:n ystäväksi.

AP kohtaa pakomatkallaan monia vaikeuksia ja vaikutelmia. Esityksen tyyli on ehkä tyylikkäimmillään ja voimankäyttö voimakkaimmillaan, kun hän käy butsien leirissä. Suurbutsi (Koskiranta) riemastuttaa Mikko Snellmanin suunnittelemassa puvussa kaikenikäisiä.  Apubutsina, lakeijana ja lihanleikkaajana hääräävä Anni Kangas muistuttaa järjestyneen yhteiskunnan väkivaltaisesta perustasta vahvalla kokovartlohuumorilla.

Butsit ovat satumetsän amatsoneja. AP luulee, että he ovat vapauden vaalijoita, mutta pettyy pian. Apubutsi lukee metsässä yhtä tyhmää normikokoelmaa kuin lakeija linnassa. Päähenkilön kohtaamat vaikeudet herättävät katsojan odottamaan, että vapauden kaihon vauhdittamassa matkassa tapahtuu käänne, tai ainakin rytmihäiriö.

Normitalkoiden nolo nohevuus

Anarkistiprinsessassa näytellään kevyesti myös siinä mielessä, että repivään satiirissa rypemiseen ei syyllistytä, vaikka aihe on poliittinen. Myös opettavaisuus anarkismin hyödyistä tai haitoista sivuutetaan. Politiikkaan johtavien assosiaatioketjujen päitä vilautellaan hyväntuulisesti. Tarttuminen tai tarttumatta jättäminen jää katsojan vastuulle.

Ketjun yksi pää heilui, kun apubutsi ja lakeija lukivat hengästyttävän tyhmiä sääntöjä lakikirjoistaan. Ketjun alkupää on surullisesti hassu ja silti hyväntuulinen. Loppupää on nohevasti tyhmä ja siksi pahantahtoinen. Normitalkoisiin väkeä kutsuvat poliitikot ja talousmiehet lukevat kurkkudirektiivejä ja muita, usein itse keksimiään kauheuksia samalla tavalla kuin lakeija hovin lakikirjaa. Normitalkoissa vain ei ole kyse ihmisen vaan pahanteon vapauttamisesta. Normeja on monenlaisia. Pahanteolta (esimerkiksi työnantajan mielivallalta) suojelevien normien on hyvä olla kirjallisesti muotoiltuja, jotta ne olisivat osapuolille kiistatta selviä. Sellaiset normit on talkoilla tuhottava. Normien purkamista eivät vaadi anarkistit, vaan asiantuntijajournalistit, elinkeinoelämän valtuutetut ja poliitikot. Heidän talkoissaan puretaan pahan tekemistä vähentäviä normeja. Ja kun pahan tekemistä lisätään, niin samalla normeja lisätään. Sama normeja purkava lakeijajoukko kertoo, että ”pakkolait astuvat voimaan”. Ne astuvat talkoolaisten mukaan voimaan noin vain, pakon itsensä sanelemina, ilman että eduskunta niitä säätäisi.

Anarkistiprinsessan askelissa ei tapahtunut butsien leirin jälkeen odottamaani rytmihäiriötä. Mutta loppu oli kyllä muuten toisenlainen kuin sadulta tavallisesti odotetaan. Näytelmä ei tyrkyttänyt rakenteellisia analogioita politiikkaan tai talouteen. Langanpäät ja tunnelmat panivat kysymään, istummeko jo lihanleikkaajien kanssa viimeisellä rannalla, vai onko hauskanpito metsässä vielä jonkin aikaa sallittua.

Pertti Julkunen

AVAINSANAT

”Odotettu ilmoitus” – Rinne vakuuttaa HS:ssa, että SDP ei istu Niinistön kelkkaan

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ei yllättynyt siitä, presidentti Sauli Niinistö hakee jatkokautta.

Hän vakuuttaa Helsingin Sanomille, että SDP asettaa oman ehdokkaansa presidentinvaaleihin, eikä siirry Niinistön leiriin.

– Nimitämme oman ehdokkaamme, kun on sen aika, hän toisti HS:lle sen tosiasian, että kiire ei ole vielä.

Rinne pohtii Facebookissa presidentin roolia ja ylipäänsä vaalien merkitystä.

– Vaaleissa kansalaiset pääsevät keskustelemaan tärkeistä turvallisuuteen ja ulkopolitiikkaan liittyvistä aiheista. Viime aikoina maailmanpoliittinen tilanne on muuttunut entistä vaikeammaksi ja epäselvemmäksi.

Hän mainitsee erikseen Krimin niemimaan laittoman valtauksen, itä-Ukrainan jäätyneen kriisin sekä Donald Trumpin valinnan Yhdysvaltojen presidentiksi. Myös brexitillä on vaikutukset Suomeen sekä koko Euroopan unionin tulevaisuuteen.

– Ilmastonmuutos, arktisen alueen kasvava merkitys ja kestävän kehityksen eri ulottuvuudet – Suomen nykyistä aktiivisempi rooli näissäkin globaaleissa kohtalonkysymyksissä kaipaavat aktiivista keskustelua ja selkeää Suomen linjaa, Rinne korostaa.

Niinistö kuitenkin hämmensi monet ilmoittamalla tänään, että hän haluaa tuekseen puoluerajat ylittävän valitsijayhdistyksen, eikä näin ollen tavoittele jatkokautta nimenomaan kokoomuksen presidenttiehdokkaana.

Monet tahot ovat vedonneet, että kansanedustaja Eero Heinäluoma olisi käytettävissä, kun SDP valitsee oman presidenttiehdokkaansa. Heinäluoma ilmoitti pian Niinistön ulostulon jälkeen, että kertoo omasta ratkaisustaan viikon sisällä.

SDP:n lisäksi perussuomalaisilta puuttuu vielä presidenttiehdokas. Puheenjohtajan tehtävät jättävä Timo Soini ei aio asettua enää ehdolle kolmatta kertaa.

”En halua ryhtyä tässä Lauri Kivisen eroa vaatimaan” – tutkija näkee Ylessä johtamisongelman

Kuva: LEHTIKUVA / Kalle Parkkinen

Ylessä on johtamisongelma, joka ei rajoitu vain eroavaan päätoimittajaan Atte Jääskeläiseen, arvioi tutkija Anu Kantola Helsingin yliopistosta. Kantolan mukaan Yle tarvitsisi esimerkiksi selkeämmät roolijaot toimitusjohtajan ja päätoimittajan tehtävien väliin sekä toimitusjohtajan, joka ymmärtää Ylen tehtävän.

– En halua ryhtyä tässä Lauri Kivisen eroa vaatimaan. Ylen johtaminen on ollut kuitenkin hyvin paljon sitä, että toimitusjohtaja on pitänyt hyvät yhteiskuntasuhteet poliitikkoihin. Aiemmin ne olivat puolueiden luottomiehiä ja nykyisellä johtajalla on ammatillisesti ennen kaikkea suhdetoimintatausta. Nyt tarvittaisiin johtamista, jossa ymmärretään myös sisältöä ja omataan visio ja näky siitä, mikä Ylen tehtävä on.

Ylestä eroavan Jääskeläisen tausta oli uutistoiminnassa. Kantolan mukaan Jääskeläinen on lisäksi joutunut ottamaan lobbaustehtäviä itselleen, vaikka tämä tehtävä kuuluu toimitusjohtajalle.

– Jos yhtiön ylin johto ei pidä yhtiön lippua korkealla, niin ongelma valuu alaspäin ja roolit menevät sekaisin. Ei voi olla päätoimittaja, joka lobbaa samaan aikaan poliitikoilta rahaa. Sellaista tilannetta ei pitäisi päästää syntymään. Tilanteen syntyminen on tietysti toimitusjohtajan ja hallituksen vastuulla.

Toimitusjohtaja Kivinen vakuuttaa, että Ylessä on vahva palomuuri toimitusjohtajan ja päätoimittajan tehtävien välissä.

– Meillä on selvä vastuunjako. Toimitusjohtaja ei osallistu toimitukselliseen työhön ja sen suunnitteluun kuin resurssitasolla, kun puhumme budjetista ja sen jaosta.

Meillä on selvät periaatteet journalistisesta linjasta.

Sisältöasiassa Kivinen tuo esiin Ylen monitahoisuuden.

– Meillä substanssi ulottuu radion sinfoniaorkesterista lastenohjelmiin ja teknologiasta rautaiseen tutkivaan journalismiin. Yleensä johtamisessa pärjää ja saa hyvät lähtökohdat henkilö, joka osaa näitä näkökulmia sovittaa yhteen. Se on tietysti työ, jota olen yrittänyt tehdä tässä omassa roolissani.

Kivisen analyysin mukaan Jääskeläisen näkökulmat on kyseenalaistettu erityisesti talon ulkoa, eikä kohua Jääskeläisen ympärillä ole saatu katkaistua.

– Meillä on selvät periaatteet journalistisesta linjasta. Ne perustuvat aivan yksiselitteisesti totuudenmukaisuudelle, olennaisuudelle ja monipuolisuudelle.

Kivisen mukaan vaikeaa Jääskeläiselle on ollut nimenomaan toimeenpano ja sen tuloksellisuus sekä se, kuinka journalistisia arvoja sovelletaan.

Myös useat Ylestä eronneet toimittajat ovat kritisoineet Jääskeläisen journalistista linjaa julkisuudessa, minkä lisäksi Jääskeläisen toimia on kyseenalaistettu myös Ylen omissa ohjelmissa.

– Tämä liittyy journalismin haastavuuteen ihan jokaisessa tilanteessa. Kuinka mitoitetaan erilaisia asioita? Mikä on ote, jolla uutisointia toteutetaan? Mitä pannaan toimeksi. Miten painotetaan erilaisia kysymyksiä? Nämä ovat hyvin tulkinnanvaraisia asioita toimituksessa, jossa päätoimittaja joutuu vastaamaan ratkaisuista.

Kivisen mukaan myös Jääskeläinen itse on myöntänyt, että selkeitä virheitä on tullut tehtyä.

– Atte itse on sanonut ja yhteisesti olemme todenneet, että kyllä virheitä on sattunut. Ja sellaista elämä joskus on, että virheitä sattuu. Niistä seuraamuksista ei ole päästy yli, ja se on tässä se harmi ollut. Emme ole päässeet kääntämään uutta lehteä näiden kiistojen jälkeen.

Jääskeläinen ei ole halunnut kommentoida asiaa STT:lle.

STT–MIKKO GUSTAFSSON

SK: Ylestä eroava Jääskeläinen saa kuuden kuukauden palkan

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Yleltä eroavalle Atte Jääskeläiselle maksetaan irtisanomisajalta kuuden kuukauden palkka. Jääskeläisen ansioilla summa on yli 90 000.

Asiasta kertoo Suomen Kuvalehdelle Ylen hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson.

Yleisradio kertoi tänään, että päätoimittaja Atte Jääskeläinen eroaa tehtävästään välittömästi.

Ylen hallitus, toimitusjohtaja Lauri Kivinen ja päätoimittaja Jääskeläinen ovat yhteisymmärryksessä sopineet, että Jääskeläinen jättää tehtävänsä.

Ylen hallitus päätti asiasta tänään.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Ajattelitko lyödä vetoa Sauli Niinistön voitosta? – Ei kannata

Kuva: Lehtikuva / Seppo Samuli

Sauli Niinistö on vedonlyöntitoimistojen ylivoimainen suosikki seuraavaksi presidentiksi. Käytännössä se tarkoittaa, ettei Niinistön puolesta vetoa lyömällä liiemmin rikastu.

Esimerkiksi Betsafella ja Betssonilla Niinistön kerroin uudelleenvalintaan on minimaalinen 1.10.

Betssonin mukaan kohteen Joku muu voittokerroin on 5.25, eli muiden kuin Niinistön voittoa pidetään epätodennäköisenä.

Tähän mennessä vaalin ovat ilmoittautuneet ehdolle keskustan Matti Vanhanen, vasemmistoliiton Merja Kyllönen sekä vihreiden Pekka Haavisto.

Kukaan kolmikosta ei tällä hetkellä saa omaa vedonlyöntikerrointa.

AVAINSANAT

Amis-uudistus kaipaa viilaamista

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Työttömyyden mustassa tunnelissa näkyy vihdoin hieman valoa. Työ-ja elinkeinoministeriön luvuissa työttömyys on laskenut lähes 37.000  vuoden takaisesta. Tilastoteskuksen luvuissa työttömyys nousee noin 11.000, mutta työllisyys on parantunut.

Tilastot yhdessä kertovat sen, että kohti parempaa mennään, mutta huimaa parannusta ei vielä ole tapahtunut. Työllisyyden paraneminen perustuu pääosin kansainväliseen talouden kasvuun.

Uudet työpaikat tarvitsevat uutta osaamista. Yhä enemmän puhutaan kohtaanto-ongelmista. Siitä, että työ ja tekijä eivät löydä toisiaan. Kohtaanto-ongelmat eivät ratkea kepittämällä työttömiä, vaan paremmalla työnvälityksellä ja koulutuksella. Asunto-ja liikennepolitiikalla on tärkeä rooli tässä kokonaisuudessa.

Hallituksen työllistämispolitiikka on ollut laiskaa. Puheissa haaveillaan Tanskan aktivoivasta mallista, mutta sitä ei rakenneta hallituksen suunnittelemilla panostuksilla. Suomessa yhdellä TE-toimiston virkailijalla on keskimäärin yli 280 asiakasta. Tanskassa 14. Ladan hinnalla ei saa mersua.

Työmarkkinoiden rakennemuutos on nopeaa ja siksi on järjetöntä, että kouluttautumismahdollisuuksia ajetaan alas. Työssä olevien tai työttömien ihmisten kouluttaminen ei ole hallituksen suosikkilistalla, vaikka juuri sillä turvataan osaavan työvoiman saatavuutta. Koulutuksen ja työttömyyden  pituuden  välillä on yhä voimakas  kytkös. Suomi uhkaa jäädä jälkeen osaavista yhteiskunnista monella mittarilla.

Synnyttääkö rahoitus oppilaitoksille houkutuksen kouluttaa vain vahvimpia opiskelijoita?

Ammattikoulutuksen uudistamisessa on paljon hyviä elementtejä. Siinä pyritään työelämäläheisempään koulutukseen. Mutta kykenevätkö työpaikat lopulta vastaamaan siihen haasteeseen, että iso osa koulutuksesta tapahtuu työelämässä? Eivät ilman riittävää tukea.

Synnyttääkö rahoitus oppilaitoksille houkutuksen kouluttaa vain vahvimpia opiskelijota? Eduskunnan asiantuntijakuulemisissa on noussut esiin pelko, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien nuorten asema heikkenee, vaikka tavoitteet ovat päinvastaiset.

Lisäksi ammatillinen tutkintoon tähtäävä työttömien koulutus integroidaan opetus- ja kulttuuriministeriön valtionosuuspohjaiseen koulutukseen. Uudistus jäykistää koulutuksen hankintaa. Riskinä on, että kouluttamattomien aikuisten kouluun pääsy hankaloituu.

Ammatillisen koulutuksen uudistus  painottaa nuoria. Tämä on hyvä asia, mutta kun samaan aikaan koulutusresursseja leikataan, säästö kohdentuu juuri niihin aikuisiin, jotka kipeimmin kaipaisivat koulutusta. Tällä logiikalla ei työllisyysaste nouse.

Työvoimapoliittisen koulutuksen näkökulmasta riskinä on myös se, että koulutustarjonta jakautuu alueellisesti, siten että se ei palvele korkean työttömyyden alueita eikä riittävästi alueita, joissa työvoiman kysyntä kasvaa.

Koulutuksen reagointikyky rakennemuutoksiin heikkenee. Rahat jaetaan jatkossa vuosittain. Nykyjärjestelmä on pystynyt nopeasti ohjaamaan koulutusresurssia rakennemuutospaikkakunnille ja isojen investointien alueille. Tätä joustavuutta ei saisi integraatiossa tuhota.

Työvoimakoulutuksessa on voitu ostaa opiskelijan tukipalvelua, koska opiskelijoiden joukossa on mm. maahanmuuttajia ja muita erityisryhmiä. Tarve tukeen kasvaa, mutta resurssi vähenee.

Suomella ei ole varaa päästää yhtäkään nuorta tai nuorta aikuista tippumaan koulutuksesta. Päinvastoin. Ammattikoulutusuudistusta on vielä viilattava, jotta pidetään kaikki mukana.

 

 

Keskustelua aiheesta