Tukkateatterin Anarkistiprinsessassa on pientä surua ison hassuuden pohjalla

Kuva: Niina Uusitalo

 

Olipa kerran kuningas ja kuningatar. Kuningatar (Jessica Koskiranta) oli lähtöisin porvaristosta. Hänen makkaratehtailija-isänsä oli ostanut hänelle kuningattaren tittelin ja aseman. Kuningas (Kalle Kause) tuli työväenluokasta. Prinsessa (Minna-Reetta Kuusinen) tympääntyi sääntöihin, joita lakeija (Anni Kangas) luki lakikirjasta. Nuoren naisen mitta tuli täyteen kun linnaan työnnettiin naapurimaan nukkemainen prinssi Dorian (Antti Merto). Normit painoivat ja pakkoavio uhkasi, joten jotakin oli tehtävä. Normaali prinsessa ryhtyi AnarkistiPrinsessaksi (AP) ja pakeni vapauteen.

 Tukkateatteri, Tampere

Tristan Selin: Anarkistiprinsessa

Ohjaus Tristan Selin – Lavastus: Marko Itkonen – Puvustus Mikko Snellman – Valosuunnittelu Lauri Hietala – Alkuperäismusiikki Jonte Norman – Maskeeraus ja kampaukset Nina Lehto – Alkuperäismusiikki Jonte Norman – Rooleissa Anni Kangas/Katri Hyötyläinen, Kalle Kause, Jessica Koskiranta, Minna-Reetta Kuusinen, Antti Merto, Niko Ranta 

Tukkateatterin pieni, pirteän hyväntuulinen näytelmä ei tee pilaa pelkästään perinteisestä sadusta. Myös klassiset myytit joutuvat hauskanpidon kohteiksi. Samoin käy Suomen kulttuurin pyhille kuville. Akseli Gallen-Kallela ilmestyy ja katoaa taitavan näyttelijän yhdellä kämmenen käännöllä. Raskaammat karnevalistiset käänteet etenevät virkistävästi vaikuttavan kaavan mukaan. Ensemble näyttää ensin, miten hassu jokin asia, vaikkapa normikokoelma, on. Toiseksi se paljastaa, miten hassua tämän asian hassuksi paljastaminen, esimerkiksi anarkismi, voi olla. Kolmannen asteen hassuudelle hymyillään, kun hassua asiaa paljastavan poliittisen hassuuden taiteellinen käsittely, siis näytelmä, pohtii omaa hassuuttaan.

Hassuttelun monikierteisyydestä huolimatta ”Anarkistiprinsessa” ei ole pelleilynäytelmä. Hassuttelun pohjalla pilkahtaa joskus pieni, taitavasti asetettu surun pilkahdus. Jotakin kaunista häivähtää. Samalla satu tarjoaa silloin tällöin katsojilleen maamme nykyiseen talouteen ja politiikkaan johtavien assosiaatioketjujen päitä. Jotakin kammottavaa kuumottaa.

Amatsonien ankara anarkia

Tukkateatterin näyttelijöiden työtä voi sanoa sanan monessa myönteisessä merkityksessä kevyeksi. Tunteita jyystetä, vaan niitä väläytellään. Sadun tyylitelty ja lujaan voimankäyttöön perustuva lajityyppi ei vaadi kovin vivahteikasta näyttelemistä, mutta vivahteita vilahtelee silti. Merto paljastaa pienillä eleillä, että debiiliksi tyylitelty prinssi Dorian on etevä etymologi ja henkevä hegemoniateoreetikko. Hän kasvaa PasifistiPrinssiksi (PP) joka kelpaa AP:n ystäväksi.

AP kohtaa pakomatkallaan monia vaikeuksia ja vaikutelmia. Esityksen tyyli on ehkä tyylikkäimmillään ja voimankäyttö voimakkaimmillaan, kun hän käy butsien leirissä. Suurbutsi (Koskiranta) riemastuttaa Mikko Snellmanin suunnittelemassa puvussa kaikenikäisiä.  Apubutsina, lakeijana ja lihanleikkaajana hääräävä Anni Kangas muistuttaa järjestyneen yhteiskunnan väkivaltaisesta perustasta vahvalla kokovartlohuumorilla.

Butsit ovat satumetsän amatsoneja. AP luulee, että he ovat vapauden vaalijoita, mutta pettyy pian. Apubutsi lukee metsässä yhtä tyhmää normikokoelmaa kuin lakeija linnassa. Päähenkilön kohtaamat vaikeudet herättävät katsojan odottamaan, että vapauden kaihon vauhdittamassa matkassa tapahtuu käänne, tai ainakin rytmihäiriö.

Normitalkoiden nolo nohevuus

Anarkistiprinsessassa näytellään kevyesti myös siinä mielessä, että repivään satiirissa rypemiseen ei syyllistytä, vaikka aihe on poliittinen. Myös opettavaisuus anarkismin hyödyistä tai haitoista sivuutetaan. Politiikkaan johtavien assosiaatioketjujen päitä vilautellaan hyväntuulisesti. Tarttuminen tai tarttumatta jättäminen jää katsojan vastuulle.

Ketjun yksi pää heilui, kun apubutsi ja lakeija lukivat hengästyttävän tyhmiä sääntöjä lakikirjoistaan. Ketjun alkupää on surullisesti hassu ja silti hyväntuulinen. Loppupää on nohevasti tyhmä ja siksi pahantahtoinen. Normitalkoisiin väkeä kutsuvat poliitikot ja talousmiehet lukevat kurkkudirektiivejä ja muita, usein itse keksimiään kauheuksia samalla tavalla kuin lakeija hovin lakikirjaa. Normitalkoissa vain ei ole kyse ihmisen vaan pahanteon vapauttamisesta. Normeja on monenlaisia. Pahanteolta (esimerkiksi työnantajan mielivallalta) suojelevien normien on hyvä olla kirjallisesti muotoiltuja, jotta ne olisivat osapuolille kiistatta selviä. Sellaiset normit on talkoilla tuhottava. Normien purkamista eivät vaadi anarkistit, vaan asiantuntijajournalistit, elinkeinoelämän valtuutetut ja poliitikot. Heidän talkoissaan puretaan pahan tekemistä vähentäviä normeja. Ja kun pahan tekemistä lisätään, niin samalla normeja lisätään. Sama normeja purkava lakeijajoukko kertoo, että ”pakkolait astuvat voimaan”. Ne astuvat talkoolaisten mukaan voimaan noin vain, pakon itsensä sanelemina, ilman että eduskunta niitä säätäisi.

Anarkistiprinsessan askelissa ei tapahtunut butsien leirin jälkeen odottamaani rytmihäiriötä. Mutta loppu oli kyllä muuten toisenlainen kuin sadulta tavallisesti odotetaan. Näytelmä ei tyrkyttänyt rakenteellisia analogioita politiikkaan tai talouteen. Langanpäät ja tunnelmat panivat kysymään, istummeko jo lihanleikkaajien kanssa viimeisellä rannalla, vai onko hauskanpito metsässä vielä jonkin aikaa sallittua.

Pertti Julkunen

AVAINSANAT

”Haastamme myös heidät tulemaan vastaan” – Lindström päätti vuoropuhelusta etnisten ryhmien kanssa

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Työministeri Jari Lindström.

Budjetin käsittely lähetekeskusteluineen jatkuu tänään eduskunnassa. Puolilta päivin esillä olivat työministeri Jari Lindströmin (s.) alaan kuuluvat asiat.

Lindström kertoi tänään päättäneensä maahanmuuttoministerityöryhmän kanssa vuoropuhelusta kansalaisjärjestöjen ja niiden etnisten ryhmien kanssa, joiden työllisyysaste on alhainen.

– Idea on se, että me haastamme myös heidät tulemaan vastaan, mitä he voisivat tehdä paremmin. Meidän täytyy onnistua kotouttamisessa, jotta vältymme mahdollisilta ongelmilta. Se on meidän kaikkien etu ja siksi uskallan tästä asiasta puhua ja haastaa, Lindström sanoi täysistunnossa.

Entinen työministeri, SDP:n kansanedustaja Tarja Filatov piti tervetulleena viestiä kansalaisjärjestö-yhteistyöstä kotouttamisessa.

– Uskon itsekin siihen, että kun me saamme integroitua ihmiset kansalaisyhteiskuntaan eikä pelkästään viranomaistoimintojen eikä pelkästään palkakseen kotouttamistoimia tekevien ihmisten kanssa, niin siitä syntyy parempi tulos ja saadaan lisää voimavaroja myös kansalaisjärjestöjen toimintaan, Filatov totesi.

Keskustelua aiheesta

Rahaa makaa käyttämättömänä – ”150 miljoonalla eurolla työllistää yli 10 000 pitkäaikaistyötöntä vuodeksi”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Työttömien Keskusjärjestö on järkyttynyt tiedosta, että noin 150 miljoonaa euroa ely-keskusten työllistämisrahoista on vielä käyttämättä tälle vuodelle.

Työttömien Keskusjärjestön toiminnanjohtajan Jukka Haapakosken viesti työministeri Jari Lindströmille on, että: Suomessa on yli 100 000 pitkäaikaistyötöntä, joita voisi palkata palkkatuella yhdistyksiin, kuntiin ja yrityksiin työllisyysmäärärahoilla. 150 miljoonalla eurolla palkkaisi palkkatuella yli 10 000 työtöntä vuodeksi töihin. Ei ole vaikeaa keksiä rahoille käyttöä.

Työttömien Keskusjärjestön puheenjohtajan, kansanedustaja Satu Taavitsaisen mukaan rahojen käyttämättä jättäminen osoittaa, että hallitus on pöyristyttävän piittaamaton työttömiä kohtaan.

– Joka kivi pitää kääntää, että työttömyys saadaan katkaistua, painottaa Taavitsainen.

Kansanedustaja Satu Taavitsainen: Perukaa tämä typerääkin typerä sääntö.

– Hallitus on asettanut kolmannelle sektorille 3 000 henkilötyövuoden katon palkkatuen käytölle.Tämä estää ely-keskuksia käyttämästä enemmän rahaa yhdistysten palkkatukeen – perukaa tämä typerääkin typerä sääntö, jatkaa Taavitsainen.

Toiminnanjohtaja Haapakosken mukaan työllisyysmäärärahoilla tehty työ kansalaisjärjestöissä on yleishyödyllistä ja hyödyttää koko ympäröivää yhteiskuntaa.

– Monet yhdistykset ovat joutuneet lopettamaan kokonaan toimintojaan Lindströmin linjausten vuoksi, päättää Haapakoski.

Eduskunnan vieraslistojen panttaamisesta neljä kantelua 

Kuva: Lehtikuva/Vesa Moilanen
Kun vierailet tässä talossa, sinut listataan, mutta listat hävitetään päivän päätteeksi.

Eduskunnan vierailijalistojen panttaamisesta on tehty yhteensä neljä kantelua Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille. Molemmille on saapunut kaksi kantelua, kirjaamoista kerrottiin STT:lle torstaina.

Kanteluissa on pyydetty selvittämään sitä, että eduskunta kieltäytyy noudattamasta korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, jonka mukaan vierailijalistat ovat julkisia.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään mukaan eduskunta rikkoo sekä julkisuus- että arkistolakia, kun se kieltäytyy luovuttamasta listoja ja hävittää ne.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on todennut, että vieraslistojen julkisuutta pitää tulkita julkisuuslain mukaan.

Eduskunnan turvallisuusjohtaja Jukka Savola puolestaan katsoo, että henkilötietolaki ohittaa tässä tapauksessa julkisuuslain.

 

 

AVAINSANAT

Kun nainen on poissa, onko miestäkään enää olemassa? Arvostelu: The National -yhtyeen Sleep Well Beast on lempeää ja nostalgista autoradiomusiikkia

Kuva: Graham MacIndoe

Laulaja Matt Berningerin kirjoittamien The Nationalin sanoitusten tunneskaala on kuin HBO:n laatusarjasta repäisty. Kestomelankoliset tekstit kertovat tarinoita keski-ikäistyvien päähenkilöiden tavasta rakastaa, kaihota, pelätä menettämistä, tuntea ajan kuluvan hukkaan ja potea syyllisyyttä.

Yhtyeen seitsemäs albumi Sleep Well Beast jatkaa tällä tutulla linjalla. Ilmassa on syksyn tuntu, mutta samalla kirjoittajan tietää viettävän aikansa lämpimässä nojatuolissa takkatulen ääressä. The National on aina apeaa, muttei koskaan toivotonta musiikkia.

Kun nainen on poissa, onko miestäkään enää olemassa? Kuolemaa ennen on nähtävä isän vanha kotitalo. Viinakin maistuu. Poolokaulus kiristää. Berninger murisee näitä tilannekuvia nojatuolistaan tutulla baritoniäänellä.

Sleep Well Beast on sulavalinjainen levy, jota voi suositella varauksetta jokaiselle National-fanille.

Taustalla brittiläisen postpunkin synkkä kolhous kohtaa tyhjän heinäladon akustiikkaa kaikuvan americanan syvän pehmeyden. Teksti ja musiikki pelaavat miellyttävästi yhteen kuten aina yhtyeen työssä. Lempeää ja nostalgista autoradiomusiikkia synkällä pohjavireellä.

Kaikesta tunnelmallisuudestaan huolimatta Sleep Well Beastin anti on kuultu jo monta kertaa. National on uinut vakiintuneeseen asemaansa kestävää laatua tarjoten, musiikkia joka on jylhää ja vankkaa kuin kivitalo. Nyt vain pitäisi rakentaa talosta entistä isompi. Suurempia tunteita ja komeammin soivia sävellyksiä on vaikea enää lisätä yhtyeen rosteriin, sillä se on kaikki nämä vuodet tuntunut jo täydelliseltä, harjakorkeutensa saavuttaneelta.

Vastaus löytyykin levyn kannesta. Harjakattoinen puutalo, ellei lato. Ei tarvitse olla vaatimaton, mutta miksi enää ylittää itseään? Taitavinkin rakennustyö rapistuu lopulta, tai käy pieneksi asukkailleen. Aivan kuin Berningerin sydän olisi jo liian ahdas uuden kokemiselle.

Sleep Well Beast on sulavalinjainen levy, jota voi suositella varauksetta jokaiselle National-fanille. Mutta jos Berningerin tunneskaala vielä joskus laajenisi, olisi se tervetullutta vaihtelua. Eikö mies kohta jo voisi saada jonkun viidenkympin villityksen?

Rock
The National
Sleep Well Beast
4AD
★★★☆☆

JONI KLING

Keskustelua aiheesta

SDP:n Räsänen: Hallitus huolissaan poliisien resurssipulasta, mutta pahentaa tilannetta alkoholilailla

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Kansanedustaja Joona Räsänen (sd.) tiukkasi sisäministeri Paula Risikolta (kok.), kuinka hallitus kykenee takaamaan poliisin resurssien tarvittavan kasvun, kun hallitus samanaikaisesti ajaa alkoholilain uudistusta, joka aiheuttaa merkittävän lisäyksen poliisien työtaakkaan.

– Sisäisen turvallisuuden tilanne on paljolti muuttunut, ja on hienoa, että hallitus myös reagoi tähän määrärahalisäyksin. Poliisien määrä on saatu vakiinnutettua 7200 henkilöön. Määrää ei kuitenkaan pystytä enää lyhyellä aikavälillä nostamaan, sillä koulutuspaikat ovat täynnä ja lisäkoulutus alkaa purra vasta kolmen vuoden päästä, Räsänen totesi.

– Tämä vuoksi olisi järkevää, että ei ainakaan omilla toiminnallamme aiheutettaisi sellaista painetta, missä poliisin voimavaroja joudutaan käyttämään johonkin muuhun, kuin ydintoimintaan. Tiedämme, että uhat muuttavat muotoaan ja vaativat yhä enemmän resursseja.

Räsänen kuitenkin huomauttaa, että esimerkiksi hallituksen ajama alkoholilain uudistus vaatii vaikutusarvioiden mukaan 170 henkilötyövuotta lisää poliisiin.

– Kysynkin, miten sisäministeri on ajatellut, että tämä pystytään ratkaisemaan nykyisten poliisien resurssien puitteissa.

Asiasta keskusteltiin eduskunnassa sisäasiainministeriön budjettia käsittelevässä täysistunnossa torstaiaamuna. Hallitus lisää budjettiesityksessään poliisien rahoitusta 44 miljoonalla eurolla perustellen lisäystä muun muassa kiristyneellä  turvallisuustilanteella. Samaan aikaan hallituksen ajaman alkoholilain uudistuksen on kuitenkin arvioitu kasvattavan poliisien resurssitarvetta 10–15 miljoonalla eurolla.

Onko nyt vaarana, että esimerkiksi talousrikostorjunta on vaarassa jäädä vähemmälle osalle.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne oli Räsäsen kanssa samoilla linjoilla. Hän jatkoi aiheesta kysymällä ministeri Risikolta, onko nyt vaarana, että esimerkiksi talousrikostorjunta ja vastaavat asiat ovat vaarassa jäädä vähemmälle osalle.

Risikko myönsi vastauspuheenvuorossaan alkoholilain uudistuksen vaativan poliisilta lisäresursseja.

– Poliisien resurssit on tärkeää kohdentaa oikeisiin asioihin. Kun rahat ja resurssit ovat vähissä, tulee poliiseilla olla toimintavaltuuksia, suorituskykyä ja osaamista. Mutta pitää olla myös rahaa palkata poliiseja.

– Alkoholilaki tuo lisätarvetta poliiseille. Se on ihan selvää. Tämä on sanottu lakiesityksessäkin.

Tämän enempää Risikko ei Räsäsen huoleen kantaa ottanut. Talousrikollisuuden hän kuitenkin totesi hallituksella olevan myös yhtenä painopistealueena.

– On tärkeää, että joltain toiselta ei syödä resursseja ja painopiste ei siirry liikaa. Se on hölmöläisten peitontekoa.

Risikko kuitenkin muistuttaa, että raha ei asiaa yksin ratkaise, vaan asiassa pitää olla myös hyvä työnjako.

Mutta millä tavalla nostamme sitä?

Täysistuntokeskustelun aikana esiin nousi myös huoli siitä, tulevatko poliisien resurssien lisäykset kestämään aikaa pitkällä aikavälillä ja yli hallituskausien.

Kansanedustaja Mika Kari (sd.) tiedusteli sisäministeriltä pitäisikö Risikon mielestä luoda parlamentaarinen ”pitkä kaari”, jotta pystyttäisiin varmistamaan poliisien määrän riittävä taso myös tuleville vuosille.

– Poliisikoulutuksen nykyinen taso riittää ylläpitämään poliisien nykyistä määrä, mutta millä tavalla nostamme sitä?

Poliisien koulutusmäärien lisääminen on Risikon mukaan yksi tärkeistä asioista, sillä Suomessa on tällä hetkellä 7200 poliisihenkilöä ja vain 17 on viimeisimmän tiedon mukaan työttömänä.

– Suomessa ei ole reservejä. Koulutukseen pitääkin satsata. Koulutusmääriä onkin nostettu, mutta päätöksiä tehdään vuosittain, sillä pitkäjänteisyys puuttuu.

– Nyt olisi tärkeää, että koulutuspuolestakin johtuen Suomessa päästäisiin pitkäjänteisempään suunnitteluun. Mielestäni tämä hallitus on nyt ottanut askeleen tähän suuntaan.

Risikon mukaan pitkäjänteisen suunnittelun järjestämiseen ei tarvita kuitenkaan parlamentaarista ryhmää.

– Me tiedämme, että suunnittelu tarkoittaa myös hyvissä ajoin koulutusmäärien lisäämistä, koska koulutus on suhteellisen pitkä. Koulutusta on päästy lisäämään vasta nyt, koska aikaisemmin ei ole ollut tarvittavia rahoja.

Keskustelua aiheesta