Tukkateatterin Anarkistiprinsessassa on pientä surua ison hassuuden pohjalla

Kuva: Niina Uusitalo

 

Olipa kerran kuningas ja kuningatar. Kuningatar (Jessica Koskiranta) oli lähtöisin porvaristosta. Hänen makkaratehtailija-isänsä oli ostanut hänelle kuningattaren tittelin ja aseman. Kuningas (Kalle Kause) tuli työväenluokasta. Prinsessa (Minna-Reetta Kuusinen) tympääntyi sääntöihin, joita lakeija (Anni Kangas) luki lakikirjasta. Nuoren naisen mitta tuli täyteen kun linnaan työnnettiin naapurimaan nukkemainen prinssi Dorian (Antti Merto). Normit painoivat ja pakkoavio uhkasi, joten jotakin oli tehtävä. Normaali prinsessa ryhtyi AnarkistiPrinsessaksi (AP) ja pakeni vapauteen.

 Tukkateatteri, Tampere

Tristan Selin: Anarkistiprinsessa

Ohjaus Tristan Selin – Lavastus: Marko Itkonen – Puvustus Mikko Snellman – Valosuunnittelu Lauri Hietala – Alkuperäismusiikki Jonte Norman – Maskeeraus ja kampaukset Nina Lehto – Alkuperäismusiikki Jonte Norman – Rooleissa Anni Kangas/Katri Hyötyläinen, Kalle Kause, Jessica Koskiranta, Minna-Reetta Kuusinen, Antti Merto, Niko Ranta 

Tukkateatterin pieni, pirteän hyväntuulinen näytelmä ei tee pilaa pelkästään perinteisestä sadusta. Myös klassiset myytit joutuvat hauskanpidon kohteiksi. Samoin käy Suomen kulttuurin pyhille kuville. Akseli Gallen-Kallela ilmestyy ja katoaa taitavan näyttelijän yhdellä kämmenen käännöllä. Raskaammat karnevalistiset käänteet etenevät virkistävästi vaikuttavan kaavan mukaan. Ensemble näyttää ensin, miten hassu jokin asia, vaikkapa normikokoelma, on. Toiseksi se paljastaa, miten hassua tämän asian hassuksi paljastaminen, esimerkiksi anarkismi, voi olla. Kolmannen asteen hassuudelle hymyillään, kun hassua asiaa paljastavan poliittisen hassuuden taiteellinen käsittely, siis näytelmä, pohtii omaa hassuuttaan.

Hassuttelun monikierteisyydestä huolimatta ”Anarkistiprinsessa” ei ole pelleilynäytelmä. Hassuttelun pohjalla pilkahtaa joskus pieni, taitavasti asetettu surun pilkahdus. Jotakin kaunista häivähtää. Samalla satu tarjoaa silloin tällöin katsojilleen maamme nykyiseen talouteen ja politiikkaan johtavien assosiaatioketjujen päitä. Jotakin kammottavaa kuumottaa.

Amatsonien ankara anarkia

Tukkateatterin näyttelijöiden työtä voi sanoa sanan monessa myönteisessä merkityksessä kevyeksi. Tunteita jyystetä, vaan niitä väläytellään. Sadun tyylitelty ja lujaan voimankäyttöön perustuva lajityyppi ei vaadi kovin vivahteikasta näyttelemistä, mutta vivahteita vilahtelee silti. Merto paljastaa pienillä eleillä, että debiiliksi tyylitelty prinssi Dorian on etevä etymologi ja henkevä hegemoniateoreetikko. Hän kasvaa PasifistiPrinssiksi (PP) joka kelpaa AP:n ystäväksi.

AP kohtaa pakomatkallaan monia vaikeuksia ja vaikutelmia. Esityksen tyyli on ehkä tyylikkäimmillään ja voimankäyttö voimakkaimmillaan, kun hän käy butsien leirissä. Suurbutsi (Koskiranta) riemastuttaa Mikko Snellmanin suunnittelemassa puvussa kaikenikäisiä.  Apubutsina, lakeijana ja lihanleikkaajana hääräävä Anni Kangas muistuttaa järjestyneen yhteiskunnan väkivaltaisesta perustasta vahvalla kokovartlohuumorilla.

Butsit ovat satumetsän amatsoneja. AP luulee, että he ovat vapauden vaalijoita, mutta pettyy pian. Apubutsi lukee metsässä yhtä tyhmää normikokoelmaa kuin lakeija linnassa. Päähenkilön kohtaamat vaikeudet herättävät katsojan odottamaan, että vapauden kaihon vauhdittamassa matkassa tapahtuu käänne, tai ainakin rytmihäiriö.

Normitalkoiden nolo nohevuus

Anarkistiprinsessassa näytellään kevyesti myös siinä mielessä, että repivään satiirissa rypemiseen ei syyllistytä, vaikka aihe on poliittinen. Myös opettavaisuus anarkismin hyödyistä tai haitoista sivuutetaan. Politiikkaan johtavien assosiaatioketjujen päitä vilautellaan hyväntuulisesti. Tarttuminen tai tarttumatta jättäminen jää katsojan vastuulle.

Ketjun yksi pää heilui, kun apubutsi ja lakeija lukivat hengästyttävän tyhmiä sääntöjä lakikirjoistaan. Ketjun alkupää on surullisesti hassu ja silti hyväntuulinen. Loppupää on nohevasti tyhmä ja siksi pahantahtoinen. Normitalkoisiin väkeä kutsuvat poliitikot ja talousmiehet lukevat kurkkudirektiivejä ja muita, usein itse keksimiään kauheuksia samalla tavalla kuin lakeija hovin lakikirjaa. Normitalkoissa vain ei ole kyse ihmisen vaan pahanteon vapauttamisesta. Normeja on monenlaisia. Pahanteolta (esimerkiksi työnantajan mielivallalta) suojelevien normien on hyvä olla kirjallisesti muotoiltuja, jotta ne olisivat osapuolille kiistatta selviä. Sellaiset normit on talkoilla tuhottava. Normien purkamista eivät vaadi anarkistit, vaan asiantuntijajournalistit, elinkeinoelämän valtuutetut ja poliitikot. Heidän talkoissaan puretaan pahan tekemistä vähentäviä normeja. Ja kun pahan tekemistä lisätään, niin samalla normeja lisätään. Sama normeja purkava lakeijajoukko kertoo, että ”pakkolait astuvat voimaan”. Ne astuvat talkoolaisten mukaan voimaan noin vain, pakon itsensä sanelemina, ilman että eduskunta niitä säätäisi.

Anarkistiprinsessan askelissa ei tapahtunut butsien leirin jälkeen odottamaani rytmihäiriötä. Mutta loppu oli kyllä muuten toisenlainen kuin sadulta tavallisesti odotetaan. Näytelmä ei tyrkyttänyt rakenteellisia analogioita politiikkaan tai talouteen. Langanpäät ja tunnelmat panivat kysymään, istummeko jo lihanleikkaajien kanssa viimeisellä rannalla, vai onko hauskanpito metsässä vielä jonkin aikaa sallittua.

Pertti Julkunen

AVAINSANAT

Harva suomalainen uskoo omistavansa sähköauton jo 2 vuoden päästä

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Sähköauton omistamisen uskotaan yleistyvän seuraavan kymmenen vuoden aikana. Fortumin kyselyyn vastanneista suomalaisista lähes joka viides uskoo omistavansa sähköauton kymmenen vuoden päästä. Sähköauton omistamiseen kahden vuoden päästä uskoo neljä prosenttia vastanneista.

Kaksi kolmasosaa vastanneista lataisi sähköautoa mieluiten kotona, esimerkiksi omassa autotallissa tai pihalla. Hieman yli puolet vastanneista valitsisi työsuhdeautoksi mieluummin sähköauton kuin polttoaineella kulkevan auton, jos molempien kustannukset olisivat yhtä suuret.

Yli kaksi kolmasosaa vastanneista on kokonaan tai osittain sitä mieltä, että Suomeen pitäisi saada lisää sähköautoja, koska liikennepäästöt ovat liian suuret.

Kyselyyn vastasi reilu tuhat ihmistä loka-marraskuussa 2017. Kyselyn toteutti Kantar TNS.

AVAINSANAT

Kansanedustaja näpäyttää Juhana Vartiaista: ”Ongelma vain pahenee, jos työmarkkinoillemme tulee suuri määrä heikosti koulutettuja, jopa luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä”

Kuva: Lehtikuva
Juhana Vartiainen.

Perussuomalaisten kansanedustaja Sami Savio kritisoi voimakkaasti kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiaisen lauantaina Helsingin Sanomissa esittämää näkemystä, jonka mukaan suomalaisista työttömistä vain noin 40 000 voisi työllistyä. Samassa haastattelussa Vartiainen totesi Suomen kärsivän työvoimapulasta.

– Vaikka työllisyys on lähtenyt laskuun vasta äskettäin, jo useat kymmenet tuhannet työttömät ovat työllistyneet lyhyen ajan sisällä. Vartiaisen hihastaan ravistama luku ja hänen harjoittamansa työttömien syyllistäminen eivät perustu tilastoihin, vaan ainoastaan palvelevat kokoomuksen taustapiirien poliittista agendaa, toteaa Savio.

Vartiaisen mukaan työllistymisvaikeuksien syitä ovat muun muassa työttömien osaamisen puute ja kannustinongelmat. Mahdollisena ratkaisuna esittämäänsä ongelmaan Vartiainen tarjoaa työvoiman saatavuusharkinnan poistamista EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta henkilöiltä.

– Tohtori Vartiaisen tarjoama lääke on täysin väärä. Jo nyt muun muassa johtotehtävissä työskentelevät, tutkijat ja erityisasiantuntijat on vapautettu saatavuusharkinnan piiristä. Jos suomalaisten työttömien osaamistaso on puutteellinen, on heille tarjottava lisäkoulutusta aloille, joille työpaikkoja syntyy, vastaa Savio Vartiaisen väitteisiin tiedotteessaan.

Vartiaisen tutun teesin mukaan työvoiman tarjonnan lisääminen kasvattaisi työpaikkojen määrää.

– Vartiaisen analyysi voisi sinänsä olla perusteltavissa, jos uusien työntekijöiden osaamistaso olisi erityisen korkea tai jos he suostuisivat työskentelemään työehtosopimusta alemmalla palkalla. Päinvastoin kuin kokoomus, perussuomalaiset eivät kuitenkaan halua Suomeen halpatyömarkkinoita, linjaa Savio.

– Lisäksi suomalaisten koulutustaso on maailman mittakaavassa varsin korkea, eivätkä läheskään kaikki kansalaisemme työllisty tästä huolimatta. Ongelma vain pahenee, jos työmarkkinoillemme tulee suuri määrä heikosti koulutettuja, jopa luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä. Suomalaiset veronmaksajat joutuisivat jälleen kerran maksamaan lyhytnäköisen kokoomuspolitiikan loppulaskun, toteaa Savio.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kansanedustajan mitta täysi: 697€ summasta veroa 20 % – vaatii verotuksen ”tuntuvaa alentamista”

Kuva: Roope Permanto

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski on jättänyt toimenpidealoitteen työmarkkinatuen ja peruspäivärahan verotuksen alentamiseksi. Aloitteen tarkoituksena on korjata perusturvan riittämätöntä tasoa ja vähentää toimeentulotuen tarvetta, mikä myös yksinkertaistaisi sosiaaliturvajärjestelmää.

Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan määrä on kuukaudessa keskimäärin 697 euroa, mistä vähennetään yleensä 20 prosentin ennakonpidätys. Myllykosken mukaan työttömyysetuuksien ankara verotus on vahvistanut työttömien riippuvuutta viimesijaiseksi toimeentuloturvaksi tarkoitetusta toimeentulotuesta.

– Työttömyysetuuksien korkea verotus on koettu epäoikeudenmukaiseksi. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta syventää perusturvan riittämättömyys ja lisäksi se, etteivät työmarkkinatuki ja peruspäiväraha kerrytä eläkettä kuten ansiosidonnainen päiväraha, Myllykoski sanoo.

Työttömyysetuuksien verotus on tällä hetkellä huomattavasti palkkatulojen verotusta kireämpää, koska työttömät eivät ole oikeutettuja vastaaviin vähennyksiin. Työttömyysetuuksien ja palkkojen verotuksen välinen ero on kasvanut, kun työnteon kannustavuutta on pyritty lisäämään kasvattamalla työtulovähennystä.

Aloitteessaan Myllykoski muistuttaa myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean huomauttaneen Suomea liian matalasta perusturvan tasosta. Nykyisen hallituksen tekemät indeksijäädytykset ovat heikentäneet tilannetta entisestään.

– Työnteon kannustavuus on tärkeää, mutta verojärjestelmä ei saisi vaarantaa välttämätöntä toimeentuloa perusoikeutena. Toivonkin hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin työmarkkinatuen ja peruspäivärahan verotuksen tuntuvaksi alentamiseksi nykyisestä, Myllykoski toteaa.

Keskustelua aiheesta

”Tämä on itse asiassa hyvä uutinen” – Jussi Halla-aho pahoittelee levittämäänsä väärää tietoa ja viittaa muistioon vuodelta 2013

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho pahoittelee levittämäänsä virheellistä informaatiota.

Iltalehden mukaan Halla-aho totesi perjantaina perussuomalaisten tiedotustilaisuudessa hallituskriisiin ja mahdollisiin ennenaikaisiin vaaleihin liittyen seuraavasti:

– Meillähän vaalilainsäädäntö on sellainen, että vaikka ennenaikaisiin vaaleihin mentäisiin, niin seuraavat sääntömääräiset eduskuntavaalit pidetään joka tapauksessa 2019 keväällä, ja kyllähän kaikille puolueille olisi melkoinen jumppa lähteä kampanjoimaan kaksi kertaa peräkkäin

Halla-aho kirjoittaa Facebook-seinällään maanantaina.

”Pahoittelut virheestä, joka johtui saamastani erheellisestä briiffauksesta. Erehdys perustuu puoluesihteerien vuonna 2013 laatimaan muistioon. Siinä esitettiin, että jos eduskunta hajotetaan kesken kauden, valittu uusi eduskunta istuu ainoastaan hajotetun eduskunnan toimikauden loppuun, ei neljää vuotta. Tarkoitus oli luoda säännöllinen vaalisykli, jossa eduskunta- ja kunnallisvaalit vuorottelisivat kahden vuoden välein. Esitys ei kuitenkaan päätynyt lakiin.”

Halla-aho painottaa nyt, että jos nykyinen eduskunta hajotetaan esimerkiksi ensi keväänä, se istuu neljä vuotta.

”Tämä on itse asiassa hyvä uutinen. Eduskuntavaalit ovat kallis operaatio veronmaksajalle, ja kynnys järjestää niitä vuoden välein olisi korkea. Rammalla hallituksella on nyt entistäkin vähemmän syitä kitkutella kevääseen 2019 saakka, etenkään, jos ja kun soteuudistukseksi kutsuttu julkisen rahan puhallusoperaatio ajaa perustuslailliseen karikkoon.”