ehdokaspaneli

TUL sai pääsihteerin ex-jääkiekkoilijasta

TUL:n hallitus on valinnut liiton pääsihteeriksi Risto Korpelan (53). Korpelalla on monipuolinen koulutustausta: hänellä on taskussaan sekä yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto että lastentarhanopettajatutkinto.

Uusi pääsihteeri on toiminut muun muassa Suomen Golfliiton toiminnanjohtajana ja Hämeenlinnan Pallokerhon eri organisaatioissa, viimeksi HPK-Liiga Oy:n toimitusjohtajana.

Korpelan oma jääkiekkoilijaura käynnistyi juniorivuosina Savonlinnan Pallokerhossa, mistä hän siirtyi HPK:hon vuonna 1986. Palkintokaapissa on SM-pronssimitali vuodelta 1991.

Matalan kynnyksen harrasteliikunta – jonka tärkeyttä TUL korostaa – ei ole huippu-urheilun parissa toimineelle Korpelalle vieras asia.

– Strategian mukaisesti liiton merkittävimpiä tehtäviä on edistää matalan kynnyksen liikuntaa kaikille. Erityisesti lasten ja nuorten aktivoiminen liikunnan pariin on erittäin tärkeää. Olenhan peruskoulutukseltani alun perin lastentarhanopettaja, Korpela korostaa.

Korpela sanoo ottavansa tehtävän vastaan nöyrin mielin ja erittäin innostuneena.

Erityisesti lasten ja nuorten aktivoiminen liikunnan pariin on erittäin tärkeää.

Hän pitää tärkeänä yhteistyötä muiden liikuntaa edistävien järjestöjen ja tahojen kanssa. Kaikkien erityinen tavoite on saada ihmiset liikkumaan.

– Sillä on suuri merkitys kansanterveydenkin kannalta. Tässä työssä TUL:n rooli on erittäin merkittävä. Suurin työ tehdään seuratasolla. Sitä työtä tulee kehittää muuttuvassa maailmassa, Korpela pohtii.

TUL:n puheenjohtaja Kimmo Suomi uskoo, että liitto saa Risto Korpelasta vahvan osaajan taloudenhoitoon, henkilöstöhallintoon ja markkinointiviestintään.

– Kansainvälistä kokemusta tapahtumien järjestämisestä hän on saanut esimerkiksi nuorten jääkiekon MM-kilpailujen järjestelytoimikunnassa vuosina 1998 ja 2004. Tapahtumakokemusta tarvitaankin TUL:n 100-vuotisjuhlien järjestämisessä vuonna 2019, Suomi muistuttaa.

Edellinen pääsihteeri, elokuun puolivälissä aloittanut Martta October, jätti tehtävänsä vain reilun kuukauden jälkeen syyskuun lopulla.

TUL on Suomen suurimpia kansalaisjärjestöjä, johon kuuluu yli 900 urheiluseuraa, joissa on lähes 240 000 jäsentä. TUL:n toiminnan painopiste on matalan kynnyksen harrasteliikunnan edistäminen tasa-arvoisesti kaikille kansalaisille. TUL:llä on 22 työntekijää, joista 12 alueilla ja piirijärjestöissä toimivia aluevastaavia.

Kommentti: Yltiöpositiivinen lässytys jatkuu Urheiluliiton ja Ylen kuplassa – yleisurheilumme katastrofitilaa ei voi peittää tyhjyyttään kolisevalla sanahelinällä

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Joonas Rinne voitti miesten 1 500 metriä Kalevan Kisoissa Seinäjoella kellon näyttäessä aikaa 4.10,32.

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku, sanoi valtiomies Juho Kusti Paasikivi. Suomalaisen urheilueliitin sopii aloittaa siitä ja lopettaa ylipositiivinen lässytys, jolta on mennyt kaikki uskottavuus.

Yleltä puolestaan on edellytettävä kriittistä journalistista otetta myös urheilussa. Ei ole sen tehtävä toimia Suomen Urheiluliiton pr-kanavana.

SUL joutui alentamaan tulosrajoja, jotta lajeihin saataisiin tarpeeksi osanottajia yleisurheilun SM-kisoissa. Taso Seinäjoella oli hälyttävän heikko. Surkean saldon jälkeen MM-kisoihin valittaneen 12 urheilijaa.

Valtaosa lähtee Lontooseen kartuttamaan kokemuksia, ilman menestymismahdollisuuksia. Hyvänä päivänä Tero Pitkämäki voi taistella mitalista, ainakin pistesijasta. Se siitä.

Pikkubussiin mahtuva joukkue kertoo siitä, miten alas kunniakkaiden perinteiden laji on vajonnut.

Yleisurheilumme 1970-luvun menestysvuosia muisteleva saattaa kuitata, että taso on laskenut samassa tahdissa kuin huippu-urheiluun syydetty taloudellinen tuki yhteiskunnalta on lisääntynyt.

Ei ole Ylen tehtävä toimia Suomen Urheiluliiton pr-kanavana.

Tero Pitkämäki on ainoa suomalainen keihäänheittäjä Lontoon MM-kisoissa. (Kuva: Lehtikuva / Timo Aalto)

Konkretisoidaan suomalaisen yleisurheilun romahdusta ottamalla muutama hätkähdyttävä vertailu miesten pidemmiltä juoksumatkoilta:

1) 5 000 metriä. Voittajan aika Seinäjoella nyt 14.20,09. / Lasse Virén Helsingissä 13.16,3, juostu 14. syyskuuta 1972. Vain neljä päivää aiemmin Virén voitti olympiakultaa samalla matkalla Münchenissä olympiaennätysajalla 13.26,4. Tuo vaati silloin selityksen: ”hitaan alkuvauhdin jälkeen”.

Lasse Orimus puolestaan putosi 1976 Montrealin olympialaisten 5 000 metrin finaalista. Orimus ei selviytynyt loppukilpailuun huippuajallaan 13.23,43. 31 vuotta sitten juostunakin se on lähes minuutin alle nykyisen Suomen mestarin voittoajan!

2) 1 500 metrillä voitto heltisi Kalevan kisoissa ajalla 4.10,32 / Pekka Vasalan voittoaika oli 3.36,33 Münchenin kultajuoksussa, syyskuussa 1972.

Miesten 1 500 metrin Suomen mestarin aika on ollut tämän vuotista huonompi lähes 100 vuotta sitten, heti verisen sisällissodan jälkeen. Sameli Tala voitti 1918 Helsingissä silloisen matkan ajalla 4.16,3. Maileri Tala tuskin oli tuohon aikaan ammattimaisessa tehovalmennuksessa eikä taatusti sponsoroitu. Vertailun vuoden 1918 tulostasoon otti ensin esille Ilta-Sanomat (21.7.).

– Hyi hävetkää, tonnivitosen juoksijat, mestari Pekka Vasala kommentoi lähes järkyttyneenä lehdelle seurattuaan nykymailereidemme lönköttelyä tv-ruudusta.

3) Voittajan aika 10 000 metrin juoksussa nyt 29.48,37. / Lasse Virénin unohtumaton kymppi Munchenissa (3.9.1972) – kaatuneenakin olympiakultaa uudella maailmanennätysajalla 27.38,4. Siinä on eroa runsaat kaksi minuuttia. Myrskylän miehen eduksi.

4) Kun Virén voitti Münchenin kymppitonnilla, kellotettiin juoksijoille puolimatkan väliajaksi hurja 13.44,0 / Kalevan kisoissa 2017 viiden tonnin mestaruus heltisi yli puoli minuuttia hitaammalla ajalla, 14.20,09.

Robin Ryynänen voitti miesten 5000 metriä yleisurheilun Kalevan Kisoissa Seinäjoella. Voittoaika oli 14.20,09. (Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari)

Suomalainen yleisurheilu matkaa Lontooseen siipi maassa, valmiiksi lyötynä.

Tulos tai ulos -periaate ei päde suomalaisessa urheilujohtamisessa.

Vaikka tavoitteet jäävät saavuttamatta, hallinnosta ja järjestöistä arvokisoihin tuppaa väkeä kuin markkinoille, rinta kaarella ja itseään täynnä. Kisapaikalla päät kolisevat yhteen, kun sidosryhmät seurustelevat keskenään ja nostavat maljoja olemattomalle suomalaismenestykselle.

Huolestuttavinta oli todistaa valmennusjohdon ja (Ylen käyttämien) asiantuntijoiden kommentointia Kalevan Kisoissa.

”Ei mennyt putkeen, on ollut loukkaantumisia, hyvänä päivänä hänkin voi onnistua, kyllä tämä tietysti lievä pettymys oli, mutta… On toipilaita, on yliharjoitelleita tai alipalautuneita. Pitkäaikaisempiin syihin pitää paneutua.”

Tyhjää pyörittelyä, kun laji on historiallisessa kriisissä ja suorastaan huutaa ryhtiliikettä. Valmennusjohtaja kuulemma iloitsi kisojen tunnelmasta Seinäjoella.

Samat kasvot ovat pian ruudussa kertomassa, että Lontoon opit käydään visusti läpi ja valmistautuminen seuraaviin kisoihin alkaa entistä terävämpänä. Päälle kuulemme taas pakollisen vetoomuksen, että suomalainen huippu-urheilu tarvitsee lisää rahaa valtiolta.

”On toipilaita, on yliharjoitelleita tai alipalautuneita.”

Lisää rahaa? Olisiko kysymys sittenkin enemmän jostain muusta? Sponsorointi on tehnyt huippu-urheilijoista viihdetaitelijoita, jotka elävät julkisuudesta, tärkeintä on olla esillä sponsorin logo paidan hihassa.

Hiihtolegenda Siiri Rantanen, 92, sanoi Demokraatin urheilukolumnissa, että asenne on tärkeintä. Jaksaako ohittaa elämän muut houkutukset ja antautua täyspäiväisesti urheilemaan? ”Äitee” aiheellisesti kysyi.

Kolumnin kirjoittaja, kokenut urheilutoimittaja Kauko-Aatos Leväaho muistutti, että kymmeniä vuosia sitten urheiluseuroissa oli yhteishenkeä ja urheilun ilmaista opetusta nuorille.

– On kai niitä nytkin, mutta suuntaus on, että kaikesta pitää maksaa, eikä kaikilla ole siihen varaa. Se karkottaa useita, kaiken sportissa nähnyt ”Kake” totesi.

Kolumninsa lopuksi Leväaho kysyi, olisikohan noista ajoista jotain opittavaa, kun Suomen urheilua yritetään nostaa edes siedettävälle tasolle maailmassa.

Olisi.

”Liikkukaa, liikkukaa”, kehottaa 92-vuotias Äitee – Siiri Rantanen on ikäpolvea, joka urheili liikunnan ilosta – ei rahasta

Olipa ilo ja kunnia rupatella menneenä lauantaina Hakaniemen torikahvilassa  92-vuotiaan tohmajärveläistytön Siiri ”Äitee” Rantasen kanssa. Aurinko helotti taivaalta yhtä kirkkaana kuin Siirin terävä äly.

– Kun Tohmajärvellä ei ollut muuta tekemistä, niin minä juoksentelin ja hiihdin. Siitä se liikunnan kipinä syttyi. Ja roihuaa yhäkin. Urheileminen on antanut minulle terveyttä. Vain kerran elämässäni olen sairastanut. Se oli iskias, mikä iski. Ainoat liikuntaa helpottavat välineet ovat sauvat, jotka kuuluvat sauvakävelyyn.

Siiri Rantanen on sitä ikäpolvea jolloin urheiltiin liikunnan ilosta, ei rahasta. Siiri oli päivätyöltään  verhoilija ja asui Lahdessa. Hän laati itse itselleen harjoitusohjelmat ja pärjäsi. Myös juoksijana aina SM-kisoja myöten.

Hänen mielestään Suomessa on kyllä hyviä urheilulupauksia varsinkin tytöissä. Asenne on tärkeintä. Jaksaako ohittaa elämän muut houkutukset ja antautua täyspäiväisesti urheilemaan?

Urheilu on antanut hänelle paljon ystäviä, mutta hän hämmästelee, että Aino-Kaisa Saariselta kesti pitkään ennen kuin edes tervehti häntä. Nykyinen terveen ja reippailevan Siirin päivään kuulu muutaman kilometrin sauvakävely ja pyrkimys ehtiä olemaan vierasmannekiini lukuisten kutsujen toteuttamiseksi.

Siiri on syntynyt 14.12.1924, on pituudeltaan 165 senttiä ja kiloja on 58. Eli samat ovat mitat kuin kilpailuaikanaankin. Hänellä on kaksi jo eläkeiässä olevaa poikaa. Lasten edesmennyt isä Arvo Kalervo Rantanen oli urheilumiehiä, joka kannusti perheen äitiä urheilemaan.

Nyt Siiri kannustaa ihmisiä liikkumaan ja urheilemaan kiertäen 100-vuotiasta Suomea yhdessä entisen työtoverinsa tyttären Vikki Vähä-ahon kanssa. Torilla istuessamme Siiri ei saanut hetken rauhaa.Tunnettua persoonaa käteltiin ja musiikkimies Lasse Liemolakin iloitsi päästessään Siirin kanssa poseeraamaan yhdessä ja triokin säesti taustalla.

– Kyllä tämä hivelee, tuumasi elämäniloinen Siiri ”Äitee” Rantanen.

Sporttijuttua riitti, kun Demokraatin urheilukolumnisti Kauko-Aatos Leväaho ja Siiri ”Äitee” Rantanen tapasivat torikahveilla Helsingin Hakaniemessä.

Formularenkaissa samaa kaikua kuin vanhoissa nailonsukissa?

Formulamaailma tarjoaa katsojille hermoja kutkuttavaa jännitystä ja kilpailun suolaa. On ihailtavaa, että kärkinelikon karkeloissa on mukana kaksi suomalaista Valtteri Bottas ja Kimi Räikkönen. Varsinaisia huimapäitä ja ratojen taistelijoita.

Tällä erää britti Lewis Hamilton on nopein, Saksan Sebastian Vettel syyttelee muita ja käyttäytyy ajoittain fair playn vastaisesti. Mutta osaa kyllä ajaakin. Bottas on ratojen rauhallinen ja yhteistyökykyinen herrasmies, joka omaa ajamisen ja taistelemisen lahjat. Räikkönen on muuttunut jäämiehestä pehmoksi perhelisäysten myötä ja taitaa taistot eikä selittele turhia.

Aikanaan ikuisesti kestäviä nailonsukkia tehtiin vain lyhyen aikaa kaupallisista syistä. Onkohan samaa kaikua myös formularenkaissa? Tavallinen tallaaja  saa autonsa renkaita käyttökelvottomiksi muutaman kymmenentuhannen kilometrin ajamisella. Sen sijaan formulakuskit saavat tuhansia euroja maksavat renkaat tuhotuiksi kylläkin muutaman sadan km-ajossa.  Onhan kaupan käytävä. Jos renkaat olisivat kestävämpiä, niin eihän kauppa kävisi. Eikä renkaiden vaihtorulettia nähtäisi.

Lydiard, Brewer, Ormo…. Oliskohan noista ajoista jotain opittavaa?

Tämä on jo jankuttamista. Silti siihen on palattava.

Oskari Mörö ja Nooralotta Neziri ovat taantuneet. Wilma Murtoa ei ole paljoa seipään varressa näkynyt. Ilahduttavana vastapainona kyllä kolmiloikassa Simo Lipsanen, ja pikajuoksussa Samuel PurolaSamuli Samuelsson sekä naisten moukarissa Krista Tervo ovat edistymisen merkkejä. Onpa niitä muitakin. Silti aivan liian vähän.

Aikanaan Jukka Uunila 1960-luvun lopussa palkkasi maailmankuulun uusiseelantilaisen Arthur Lydiardin nostamaan pitemmän matkan juoksijamme maailman huipulle.

1970-luvulla Göran Stubb toi jääkiekkoon kypärä otsallaan pelanneen kanadalaisen rämäpää Carl Brewerin sysäämään Suomen lätkä kv-ympyröiden yläpäähän.

1980-luvulla Kari Ormo keksi virolaisen uintiprofessorin Rein Haljandin kuvaamaan vedenalaista uintitekniikkaa ja Suomesta löytyi pari uimaria maailmanmestareiksi. Jani Sievinen ja Antti Kasvio. Myöhemmin kolmaskin – Hanna-Maria Seppälä.

Jani Sievinen kävi nuorena poikana 1980-luvun alussa isä Esan ja äiti Maritan kanssa valintakeskustelun uinti vai koulu. Valittiin uinti ja Janista tuli maailman paras.

Kymmeniä vuosia sitten urheiluseuroissa oli yhteishenkeä ja urheilun ilmaista opetusta nuorille. On kai niitä nytkin, mutta suuntaus on, että kaikesta pitää maksaa, eikä kaikilla ole siihen varaa. Se karkottaa useita.

Olisikohan noista ajoista jotain opittavaa, kun Suomen urheilua yritetään nostaa edes siedettävälle tasolle maailmassa.

Keskustelua aiheesta

Tunnettu urheilulääkäri Pekka Peltokallio on kuollut

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Kansainvälisesti tunnettu urheilulääkäri ja kirurgi Pekka Peltokallio kuoli keskiviikkona Espoon sairaalassa, tiedotti Urheiluliitto.

Helsingin yliopiston kirurgian professori emeritus Peltokallio oli kuollessaan 91-vuotias.

Peltokallio oli Suomen joukkueen lääkäri useissa arvokisoissa. Hän oli pitkään myös Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n lääkintäkomitean jäsen.

Peltokallio syntyi Ylistarossa 21. tammikuuta 1926, mutta vietti lapsuutensa Petäjävedellä. Kirurgina hän toimi viisi vuotta Keski-Suomen keskussairaalassa ja yli 30 vuotta Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.

Kirurgina Peltokallio hoiti lukuisia menestyneitä suomalaisia ja ulkomaisia huippu-urheilijoita. Helsingin 1983 yleisurheilun MM-kisoissa ja 1994 EM-kisoissa Peltokallio oli mukana järjestelytoimikunnassa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Bottaksen taidot maailman huippua

Valtteri Bottas on Suomen urheilun kirkkain ja maailmalla tunnetuin sporttitähti juuri nyt. Ensin Itävallan F1-osakilpailussa paalupaikka ja sitten voitto itse kisassa. Jo toinen tällä kaudella ja kaikkiaan kuudennen kerran bodiumilla.

Bottas on luonteeltaan rauhallisesti ajatteleva ja eritoten tiimityötä tekevä formulakuski. Sanoa voi samalla, että hän on olympiauimari Emilia Pikkaraisen vanhempien unelmavävy. Huippu-urheilupariskunta ymmärtää miten olla ja elää valokeilassa. Valtterilla on kaikki edellytykset voittaa maailmanmestaruus jo tällä sesongilla – eli jatkaa Keke Rosbergin, Mika Häkkisen ja Kimi Räikkösen MM-tittelivauhtia.

Tällä hetkellä MM-taistoa johtaa Saksan Sebastian Vettel, mutta Valtteri on enää 15 pistettä Mersun tähtikuljettajan Lewis Hamiltonin takana. Tunnelma tihenee. Kimi Räikkönenkin ahdistelee kärkipäätä, muttei niin vakavasti. Autotallien välinen kisa on kahden kauppa (Mersu-Ferrari) ja kolmannen (Red Bull) korvapuusti.

TUL:n liittojuhlat 1946 ja SVUL:n suurkisat 1947 olivat esimerkillisiä liikunnan ja urheiluaatteen nostattajia kymmenetuhansine osanottajineen. Sittemmin nämä massatapahtumat hiipuivat. Valitettavasti.

Nyt on menneenä viikonvaihteena tuotu uusi kirjo vähemmän harrastettuja lajeja TV:ssä näkyväksi. Se oli mielenkiintoinen kavalkadi 30 lajista, joilla on tuhansia osallistujia ja seuraajia. Joukossa myös perinnelajeja.

Tehdyistä ennätyksistä jäi mieleen Ari-Pekka Liukkosen sähäkkä 50 metrin pyrähdys altaassa. Aika 21,58 oli paitsi Suomen ennätys niin myös kauden 5. paras maailmassa. A-P on ollut maailman kärkeä kolkuttelemassa jo pitkään, mutta arvokisojen alkuerissä on taaplattu. Pyrähdys altaan mitalla on niin vaudikasta ja tiheää jalkapotkua sekä käsien viuhdontaa, että sadasosilla on valtava merkitys. Toivottavasti parin viikon päästä Budapestin arvokisauinneissa vedot osuvat kohdalleen.

Olemme kansainvälisesti jalkapallon kehitysmaa taas kerran.

Koripalloguru Henrik Dettmann on sitä mieltä, että ulkomaalaisista pelaajista Suomen sarjoissa on hyötyä suomalaisen koripallon kehitykselle. Näyttöjäkin on. Koris on kehittynyt.

Jalkapallossa meidän sarjoissamme pelaa runsasmääräisesti niinikään ulkomaisia keskitason, jos senkään, pelaajia. Tulos on laiha. Olemme kansainvälisesti jalkapallon kehitysmaa taas kerran.

Eli mistä kiikastaa? Kaikilla lajeilla on johtonsa, joiden ensisijainen tehtävä on edistää lajiaan. Onko nyt koriksessa sitten viisaampia ja osaavampia johtajia ja valmentajia kuin futiksessa? Miettimisen arvoinen kysymys. Myös lentis ja salibandy tuottavat parempaa satoa kuin futis.

Tapanani on kysyä lajien päättäjiltä, mitä on tehty kehittymisen eteen. Palloliiton ex-varapuheenjohtaja, kansanedustaja (sd.) ja urheilun sekä kulttuurin läpitunkema Jukka Gustafsson totesi, että  jalkapallossa harjoitusmahdollisuudet ovat kunnossa läpivuotiselle treenaamiselle. Mutta hän arveli laajan lajikirjomme hajaannuttavan harrastajia liiaksi. Siksi meillä pulpahtaa vain silloin tällöin Litmasia ja Hyypiäitä huipulle eikä koskaan kerralla koko kentällistä kykyjä.

Hän yhtyi myös esilleottamaani puutteeseen, ettei Suomessa ole vieläkään yhtäkään sellaista yleisöystävällistä peliareenaa jollaisia jääkiekollamme on jo reilusti yli 200. Kummola ja kumppanit ovat taitaneet lobbauksen kuviot.

Mikä merkitys urheilulla onkaan ihmisten keskeisessä ystävyydessä yli rajojen.

Jamaikan Usain Bolt on urheilukenttien ihailtu kuningas, joka on ilmoittanut nyt uransa päättymisestä. Olipa sykähdyttävä hetki Tshekin Ostravassa, missä häntä juhlittiin rakastettuna vieraana. Vaikkei pikamenijä ollutkaan vielä huippuvireessä, niin 15 000 katsojaa nousi seisomaan rakastetun ja uskollisen sankarin vierailua kunnioittaakseen.

Haastattelut, puheet, katsojien plakaatit, aplodit, musiikki ja iloisesti räiskyvä ilotulitus muistuttivat meitä kaikkia siitä, mikä merkitys urheilulla onkaan ihmisten keskeisessä ystävyydessä yli rajojen.

Urheilun liekki ei sammu koskaan.

Maailman valioiden kamppailuja on huikea seurata. Mutta, olisipa vaikkapa timanttiliiganäyttämöllä muitakin suomalaisia kuin Tero Pitkämäki, niin se sykähdyttäisi.

Voimme myös iloita lentisnaistemme menestyksestä Euroopassa.

Kyllä se siitä….

Keskustelua aiheesta

IAAF vapautti 16 venäläisurheilijaa kansainvälisiin kisoihin

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF vapautti sunnuntaina 16 venäläistä urheilijaa kilpailemaan kansainvälisissä kilpailuissa ilman kansallisuustunnuksia.

Venäjän liitto pysyy edelleen kilpailukiellossa ja suljettuna Lontoon MM-kisoissa ylhäältä johdetun dopingin takia.

Vapautettujen urheilijoiden joukossa on muiden muassa pituushypyn 2013 maailmanmestari Aleksandr Menkov.

IAAF sulki Venäjän kansainvälisistä kisoista marraskuussa 2015, eivätkä maan yleisurheilijat päässeet yhtä lukuun ottamatta Rion olympialaisiin.

Olympialaisten jälkeen IAAF on vapauttanut 39 venäläisurheilijaa, jotka ovat harjoitelleet maan dopingjärjestelmän ulkopuolella.

IAAF on saanut Venäjältä yli 150 poikkeuslupahakemusta kansainvälisiin kisoihin.

Keskustelua aiheesta