ehdokaspaneli

Kommentti: Tulihan se sieltä – jäsenäänestys

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Presidentilinna elää päämiehensä mukana - loppuun asti. Suruliputus Mauno Koivistolle.

Hiukan hymyilytti joitain aikoja sitten, kun koko media, eritoten vanhurskaat porvarimediat, koki asiakseen ryhtyä etsimään SDP-paralle presidenttiehdokasta. Puolue kun ei näyttänyt osaavan edes asettaa presidenttiehdokasta murskaavaa Sauli Niinistöä vastaan.

Säälistäkö valtamedia SDP:lle pyyteetöntä apuaan tarjosi?

No ei todellakaan. Se näki tilaisuuteensa koittaneen vaarallisesti gallupeissa kasvaneen SDP:n saattamiseksi naurunalaiseksi. Se oli tietävinään, missä SDP:n heikoin kohta on ja iski sinne – itsetuntoon.

Tänään oli sitten vastauksen paikka, kun kolme voimakasta naista ilmoittautui ehdokkaiksi SDP:n jäsenvaaliin. Tuula Haatainen ensin ja Maarit Feldt-Ranta muutamaa tuntia myöhemmin. Sirpa Paatero on toistaiseksi viimeisin ilmoittautunut.

Se tietää jäsenvaalia elokuussa. Puoluevaltuusto päättää sitten lopullisen ehdokkaan asettamisesta syykuussa. Se tietää kohtuullisen tiivistä kampanjaa loppuvuodeksi valitulle presidenttiehdokkaalle. Samaan aikaan käydään vaalikamppailua maakuntavaltuustoista, joten huisketta puolueaktiiveille riittää koko loppuvuosi. Aktiiveille riittää huisketta kesäksikin, sillä SDP:n ehdokkuudesta pitää kamppailla ja käydä esivaali.

Porvarimedialle näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää, että SDP on läpeensä demokraattinen puolue, jonka proseduurit ottavat aikansa. Se, että puheenjohtaja Antti Rinne halusi antaa aikaa kahdelle merkittävälle ehdokkaalle, Eero Heinäluomalle ja Jutta Urpilaiselle, ei ole mikään heikkouden osoitus, päinvastoin.

SDP ei ole mikään hätähousujen puolue. mitä ei aina ole ole helppo hyväksyä tänä sekuntijournalismin aikana. Kun uutinen ei heti tipahda käteen tai rulo-pöydälle, Billy Wilderin mainion komedian mukaisesti, ryhdytään uutista vääntämään itse.

SDP:n ehdokasasettelu päättyy 26.6. Vielä ehdokaskaartiin mahtuisi. Olisiko miehen paikka?

Kommentti: Trumpin Twitter-sekoilu jatkuu – ylistää nyt aiemmin lokaamaansa syöpään sairastunutta senaattoria

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia Twitterissä seuraavat saavat päivittäin silmilleen maanista tykitystä ”noitavainoista” sekä vastapuolen ”kieroutuneista” poliitikoista.

Tviittailu synnyttää varmasti harmaita hiuksia myös Trumpin lähipiirissä. Presidentin lausunnot kun tuntuvat usein lonkalta vetäistyiltä muun muassa niistä toistuvasti löytyvien asiavirheiden seurauksesta.

Suosittua Fact Checker (faktan tarkistus) -blogia pitävä Washington Post -lehden toimittaja Glenn Kessler selvitti, että presidentti Trump on esittänyt kautensa ensimmäisen kuuden kuukauden kuluessa 836 harhaanjohtavaa tai väärää väitettä.

Tämä tarkoittaa keskimäärin 4,6 väärää tai harhaanjohtavaa väitettä päivässä. Valtaosan väitteistään Trump on laukaissut ilmoille juuri Twitterissä.

Ahkeraa tviittaamista Trump perustelee kansaan saamallaan suoralla yhteydellä. ”Valheellinen” media ei täten pääse vääristelemään hänen sanomisia. Rivien välistä luettuna Trumpia tuntuu ennemminkin arveluttavan se, menisivätkö hänen usein valheelliset väitteensä median sensuurista läpi.

Mikä suuri epälooginen sotku. Ja paras sellainen.

Trumpin kannattajakunta tuntuu kuitenkin saavan Twitterissä juuri sitä mitä tilaa. Vihdoin joku kertoo suoraan, millä tolalla asiat oikeasti ovat. Poliittinen eliitti saa kyytiä, ja kansa hurraa. Menoa ei tunnu haittaavan edes se, että Trump saattaa kiihkopäissään vaihtaa näkökulmaansa lennosta palvellakseen omia tarkoitusperiään kulloistenkin poliittisten suhdanteiden mukaan.

Tästä saimme esimerkin viimeksi tänään. Trump ylisti tviitissään Vietnamin sodassa vangiksi jäänyttä nykyistä senaattoria John McCainia, joka kertoi palaavansa senaattiin äänestämään syövästään huolimatta. ”Urhea – amerikkalainen sankari” Trump näpytteli älylaitteellaan kuvaillessaan McCainia ja lähetti tviitin maailman luettavaksi.

Patrioottisuudessa ei sinänsä ole mitään uutta valkoisessa talossa, varsinkaan presidentin edustaessa republikaanista puoluetta. Trumpin aikaisempien lausuntojen valossa ylistystä voidaan kuitenkin pitää kummallisena.

Vuonna 2015 hän nimittäin solvasi ”amerikkalaista sankariaan” toteamalla ”ettei hän ole mikään sotasankari”. Trumpin mukaan McCainia on ”pidetty sotasankarina sen vuoksi, että hän jäi vangiksi. Minä pidän ihmisistä, jotka eivät jääneet vangiksi”.

Trumpin tviittailusta ei voi ollakaan kuin yhtä mieltä. Mikä suuri epälooginen sotku. Ja paras sellainen.

Kommentti: Halla-aho on Kauhavan Macron – keskustapoliitikko ratkaisi puolueensa gallup-ongelmat

Kuva: Lehtikuva-AFP

Pääministeripuolue keskustalla ei mene hyvin. Suomea ei ole saatu kuntoon, kannatus on taantunut virhemarginaalin sisään oppositiopuolue vihreistä ja kauhavalainen kansanedustaja Antti Kurvinen on kirjoittanut lehteen.

Maaseudun poliittiset voimat ovat meillä hajaannuksessa, vaikka muualla Euroopassa keskusta porskuttaa, Kurvinen kirjoittaa Ilkka-lehdessä. Tästä on Kurvisen mukaan todistuksena Santeri Alkion ranskalainen opetuslapsi, presidentti Emmanuel Macron (kesk.).

Takavuosien SMP oli omalla tavallaan keskustan emopuolueen maalaisliiton perillinen. Kurvisen mielestä samaa voidaan sanoa myös SMP:n raunioille syntyneistä perussuomalaisista ja sen hallitukseen jääneestä ministerisiivestä.

Sininen tulevaisuus ja perussuomalaiset ovat Kauhavalta katsottuna syvimmältä olemukseltaan osa Euroopan uutta, keskustalaista tulevaisuutta. Väritykseltään tuo sinikeltavihreä tulevaisuus muistuttaa mustelmaa.

Ei ole liikaa sanoa, että tällä hetkellä Suomen merkittävin poliittinen voima on keskustalaisuuden eri variaatiot.

Kun Kurvinen etenee Ilkka-lehteen kirjaamassaan päättelyssä viikon gallup-tuloksiin, hän löytää laarinsa pohjalta kultaisen jyvän.

– Ei ole liikaa sanoa, että tällä hetkellä Suomen merkittävin poliittinen voima on keskustalaisuuden eri variaatiot.

Kaikki on sittenkin melkein hyvin, vaikka keskustapuolue perussuomalaiset ei sovittamattomien arvoristiriitojen vuoksi kelvannutkaan pääministeri Sipilän hallitukseen.

Kurvisen kirjoitus päättyy lauseisiin, joissa mainitaan joukkovoima ja joukkuepeli. Niillä hän on valmis päättämään hajaannuksen ajan ja kaupunkipuolueiden voittokulun.

Kurvisen maailmassa suomalaisen politiikan Macron voisi olla esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Sipilän uhkapeli kostautui – Uusi vaihtoehto teki Suomen ennätyksen

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) pelasti kesäkuussa itsensä uusilta hallitusneuvotteluilta. Halla-ahon aikaan siirtyneet perussuomalaiset suljettiin hallituksesta, mutta entiset persuministerit jatkoivat perustamansa uuden eduskuntaryhmän suojissa.

Kiitos Sipilän, keskustan oma kulta, maakuntauudistus etenee jouhevasti kuin Pendolino pakkasessa.

Aamulla julkaistu Helsingin Sanomien puoluegallup kertoo mitä operaatio Sipilälle maksoi. Hallituspuolueiden yhteinen kannatus on alempana (39,9%) kuin koskaan nykyisen hallituksen aikana.

Sipilä halveksi kyseenalaisella ratkaisullaan eduskuntavaalien tulosta ja demokratiaa.

Todennäköisesti perussuomalaisista lohjenneella Uusi vaihtoehto -ryhmällä on parhaillaan eniten ministereitä (5) kannatukseensa (2,5%) nähden Suomen poliittisessa historiassa. Vertailu gallupin piikkipaikalla 21 prosentin kannatuksella olevaan kokoomukseen, jolla on ministereitä saman verran, on karu.

Voisi sanoa ja sanonkin, että Sipilä halveksi kyseenalaisella ratkaisullaan eduskuntavaalien tulosta ja demokratiaa. Ratkaisu mahtui perustuslain rajoihin. Maalaisjärki ja moraalitaju sen sijaan pettivät.

Hallituksen kannatus olisi vieläkin alempana, jollei kokoomus pitäisi uskomatonta piikkipaikkaansa. Kokoomuksen kannatus on tällä hetkellä korkeampi kuin eduskuntavaaleissa 2015 vaikka sote-uudistuksen kokoomuslainen valinnanvapaus on ajautunut vaikeuksiin.

Mihin kannatus perustuu? Vastauksia on kaksi. Suomen tämän hetken suosituimmat poliitikot ovat poliittista neutraaliuttaan korostava tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja kevään kuntavaalien äänikuningas, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.).

Keskusta on perinteisesti lääkinnyt liian korkealle noussutta kannatustaan menemällä hallitukseen kokoomuksen kanssa.

Täysijärkisten poliittisten ajattelijoiden mainetta nauttivat Niinistö ja Vapaavuori saavat Petteri Orpon (kok.) johtaman ministeriryhmän näyttämään kehityskelpoisilta taaperoilta.

Kun kokoomuksella ei mene asiat hallituksessa putkeen, tästä on ensimmäisenä muistuttamassa pormestari Vapaavuori. Samalla hän pitää esillä puolueensa kannattajille tärkeitä arvoja ja antaa ymmärtää, että politiikka on kompromisseja.

Suomeksi tämä tarkoittaa keskustaa, joka on perinteisesti lääkinnyt liian korkealle noussutta kannatustaan menemällä hallitukseen kokoomuksen kanssa. Syksyyn mennessä oppositiopuolue vihreät voi hyvinkin nousta keskustan ohi kokoomuksen ja SDP:n jälkeen kolmanneksi suosituimmaksi puolueeksi.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Vanhasen vaaliväittely lässähti – ainoa varma tulija olisi ollut RKP:n Nils Torvalds

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Keskustan presidenttiehdokkaan Matti Vanhasen aloitteesta suunniteltu presidenttiehdokkaiden keskustelu on peruttu.

Olisiko perjantai 11. elokuuta ikuistunut Suomen poliittiseen historiaan päivänä, jolloin presidenttiehdokkaat Matti Vanhanen (kesk.) ja Nils Torvalds (r.) ottivat toisistaan mittaa Salon kaupungintalolla?

Paha sanoa, sillä tuo presidenttiehdokkaiden eeppinen kaksintaistelu jää nyt meiltä näkemättä.

Kutsu laadittiin ja julkistettiin Suomen keskusta rp:n tiedotteella 11. heinäkuuta: Presidenttiehdokkaat ensimmäiseen keskusteluun elokuussa.

Kaikki ehdokkaat paikalle, ja tarjotaan ihmisille aito mahdollisuus verrata ja kuulla ehdokkaita – saman pöydän ääressä eikä peräkkäisinä päivinä, tiedotteessa hehkutettiin. Tätä on kaivattu.

Koollekutsuja oli Matti Vanhanen, pääministeripuolueen presidenttiehdokas, entinen pääministeri itsekin.

Hänen kampanjansa on tähän saakka vaikuttanut enemmän velvollisuuden suorittamiselta kuin sydämen palosta lähtevältä kamppailulta tasavallan seuraavaksi presidentiksi. Ehdokkaana Vanhanen on palannut harmauteen, jonnekin taustalle paperinmakuisten mietintöjensä kanssa.

Kun Vanhanen nimettiin keskustan ehdokkaaksi, hän nosti esille neljä pilaria, joiden turvin hän uskoo Suomen selviytyvän nopeasti muuttuvassa maailmassa. Käsi ylös, kuka osaa nimetä ne?

Presidenttiehdokkaana Vanhanen on palannut harmauteen, jonnekin taustalle paperinmakuisten mietintöjensä kanssa.

Muita potentiaalisia presidenttiehdokkaita pidempään, jo kesäkuusta 2016 radalla ollut Vanhanen saattoi olla vähän tohkeissaankin Salon ajankohtaiskeskustelun kutsun lähettäessään. Matalalla laahannut profiili nousee nyt kerralla. Napataan aloite ja saadaan kaivattua medianäkyvyyttä.

Vaan ei kun ei. Tilaisuus lässähti alkuunsa. Ehdokas Vanhasen kutsu ei saanut vastakaikua.

Niin metsä vastaa. Heikko valmistelu ja muiden ehdokkaiden aikataulujen olematon huomioiminen kostautuivat.

Useimmilla paikalle halutuilla oli muuta sovittua menoa samalla päivälle, tai puolueella on oikean osallistujan nimeäminen yhä kesken.

Kaiken kukkuraksi se yksi, jota ei ainakaan paikalle haluttu, nosti profiilia ja oli jälleen innokkaana kehässä. The Paavo!

Presidenttikisaan ilmoittautunut Paavo Väyrynen ei saanut kutsua tilaisuuteen. Mitä se kertoo? Ainakin sen, että keskustan kunniapuheenjohtaja on keskustan pahin painajainen presidentinvaaleissa. Sitkeä ja sinnikäs Väyrynen on mustalla listalla.

Presidenttikisaan ilmoittautunut Paavo Väyrynen ei saanut kutsua tilaisuuteen.

Keskustan uusi tiedote tuli tänään: Presidenttiehdokkaiden ajankohtaiskeskustelu Salossa 11.8. peruuntuu.

Ripaus noloutta ilmassa on. Salon bileet oli pakko peruuttaa. Osallistujapulan vuoksi.

Syyksi ilmoitetaan ”aikatauluissa olevat esteet ja päällekkäisyydet”.

Se onkin pitkä lista.

Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Merja Kyllönen on ilmoittanut esteestä, ja vihreiden Pekka Haavistolle on tullut kyseiseen ajankohtaan ulkomaanmatka.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ilmoittanut, että hän osallistuu ehdokkaiden yhteisiin keskusteluihin aikaisintaan lokakuussa.

Salon väittelyyn oli ilmoittautunut tulevansa vain RKP:n Nils Torvalds – sekä alustavasti Maarit Feldt-Ranta, joka tavoittelee SDP:n presidenttiehdokkuutta.

SDP:n ehdokkuudesta kisaavat myös Tuula Haatainen ja Sirpa Paatero, mutta heitä ei keskustan puoluetoimiston viestintävastaavan Matti Mönttisen mukaan väittelyyn kutsuttu.

Herää kysymys, miten Apollonkadun puoluetoimistolla päädyttiin kolmesta ehdokkuuden tavoittelijasta Feldt-Rantaan. Arpomallako?

– Olisi ollut ehkä sosialidemokraatteja yliedustettuna, Vanhanen pyöritteli tänään.

Vanhasen ”vaaliväittelypäivänä” 11. elokuuta SDP:n jäsenäänestys ehdokkuudesta on täysin kesken. Äänestys järjestetään sähköisenä 7.–13. elokuuta ja postiäänestyksenä 17–30. elokuuta.

– Ryhdyin laskemaan, ketkä olisivat mahdollisia osallistujia, ja päädyimme siihen, että sen verran on päällekkäisiä esteitä, ettei tilaisuutta ole mielekästä järjestää. Luotamme siihen, että eri tahojen paneeleita on syksyn aikana riittävästi, Matti Vanhanen kommentoi tänään STT:lle.

Kommentti: Hidénin ja Tiitisen lausunto hallituskriisistä löytyi sittenkin – valtioneuvosto selittää sauna-asiakirjaa

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Pääministeri Juha Sipilä tapasi mediaa Turun lentokentällä 13. kesäkuuta 2017. Pöydällä kansiossa oli hänen hallituksensa erokirje, jonka hän sittemmin on kertonut polttaneensa.

Tapahtui kerran perussuomalaisten jakautumisen aikaan, että kävi ilmi, että samat ministerit jatkavat. Kyseltiin paljon, oliko kuvio etukäteen suunniteltu.

Aihe kuumentaa vieläkin siinä määrin, että ministeri Jari Lindström (ps.) vakuutti perjantaina blogissaan, ettei tiennyt. Timo Soini on ampunut alas Lännen Median profeetallisen uutisen 20 loikkarista, vaikka se osoittautui oikeaksi.

Soini kommentoi uutista myöhemmin. Hänen mukaansa puolueen puheenjohtaja puolustaa puolueen yhtenäisyyttä kaikin laillisin keinoin. Agenttitarinoita, hän kuitenkin lisäsi yhä tämän jälkeen.

Tiedotusvälineet ovat myös tavoitelleet hallituskriisiin liittyviä dokumentteja, joiden perusteella olisi voinut arvioida pitääkö Sipilän ja kumppaneiden kertomus siitä, että jupakka putosi syliin täysin ennakoimatta, paikkaansa.

Sipilän professori Mikael Hidénin ja eduskunnan entisen pääsihteerin Seppo Tiitisen keskusteluista ei alkuun saatu kirjallista aineistoa. Demokraatti sai lopulta lausunnon valtioneuvostosta. Se julkaistaan tässä. Sinänsä lisäarvoa tapahtumiin se ei tuo, vaikka historiallisena dokumenttina se olisikin mielenkiintoinen.

Pääministerin erokirjettä, jota hän oli viemässä tasavallan presidentille, ei ole olemassa. Juha Sipilä (kesk.) on kertonut polttaneensa asiakirjan. Pääministerin esikunnasta vakuutetaan, että näin todella kävi. Allekirjoitettu asiakirja oli Sipilän Turun lennolla mukana.

Sinänsä kummallista, että Suomen pääministeri polttaa asiakirjoja. Vaikkei merkittävä, hallituksen toteenkäymätön eronpyyntö olisi ollut Sipilän uran mieleenpainuvimpia papereita ja olisi kelvannut kuvitukseksi moneen historiankirjaan. Erikoista myös, että hänellä on aikaa tulitikkuleikkeihin hallituskriisin tuoksinassa, kun matkustamiseenkin täytyy käyttää kovavauhtista yksityiskonetta. Ehkä kullakin on tapansa kokea katharsiksensa.

Sipilän kootut selvitykset.

Demokraatti kysyi 20.6. valtioneuvoston kirjaamosta uutisointia varten kaikkia asiakirjoja, jotka liittyvät hallituskriisin hoidon laillisuuden tarkasteluun. Pyynnössä todettiin tiedossa olevan, että ainakin professori Mikael Hidén ja eduskunnan entinen pääsihteeri Seppo Tiitinen ovat lausuneet asiasta ja että asiaa on käsitelty oikeusministeriössä.

Oikeusministerin erityisavustaja vastasi saatteessa, että tilanteen arviointi tapahtui ”pääosin suullisesti”. Kirjallisesti tehtiin lyhyt muistio, joka lähetettiin sähköpostin liitteenä päiväämättömänä. Muistion on laatinut oikeusministeriön lainvalmisteluosaston ylijohtaja Sami Manninen eikä viestin mukaan oikeusministeriössä ole laadittu eikä ministeriölle toimitettu muita muistioita asiassa.

Muistio oli ilmeisesti sama, jota myös STT oli tiedustellut ministeriöltä ja josta STT uutisoi 20.6. Hidénin ja Tiitisen lausuntoja muistioon ei ole eritelty.

STT:n mukaan pääministeri Sipilä pyysi tiistaina 13.6. oikeusministeriön valtiosääntöoikeudellista arviota hallituskuvioista. Pääministeri halusi saada perustuslaillisen varmistuksen toiminnalleen eli toisin sanoen sille, voisiko hallitus jatkaa samoilla ministereillä niin, että yksi puolue perussuomalaiset korvautuisi uudella pikavauhtia pystyyn laitetulla eduskuntaryhmällä.

13.6. on sama päivä, jolloin Sipilä suoritti yksityislentonsa Turkuun ilmoittaen lentokentän tiedotustilaisuudessa, että hallituskriisi on ratkennut.

Demokraatti kysyi 20.6. oikeusministeriöstä uudestaan, onko saadun Mannisen muistion lisäksi Hidénin ja Tiitisen keskusteluista vielä jotakin valtioneuvostolla vai onko kaikki tässä? Vastausta ei saapunut.

Asia oli kiinnostava siksi, että STT kertoi Juha Sipilän sanoneen selvittäneensä valtiosääntöoppineiden kanssa useita eri vaihtoehtoja.

– Olin sunnuntaina (11.6.) ensimmäistä kertaa yhteydessä valtiosääntöoppineisiin. Halusin laittaa selvitykset liikkeelle erilaisten vaihtoehtoisten prosessien varmistamiseksi, Sipilä kertoi STT:lle.

Tiitinen ja Hidén kuitenkin sanoivat, että Sipilän kanssa selvitettiin käytännössä vain toteutuneen kaltaista vaihtoehtoa eli ilmeisesti vain sitä, että osa perussuomalaisten kansanedustajista perustaa ryhmän, joka tulee hallituspuolueeksi.

Teknisistä syistä kuvakaappaus.

Demokraatti teki valtioneuvostolle 28.6. uudelleen asiakirjapyynnön professori Hidénin lausunnosta ja myös mahdollisesta Tiitisen lausunnosta ja muista hallituskriisin hoitamiseen liittyvistä lausunnoista ja asiakirjoista vaatien perusteluja, jos niitä ei voida luovuttaa.

Valtioneuvoston kanslian istuntoyksiköstä toimitettiin tämän jälkeen ”teknisistä syistä kuvakaappauksena” professori Hidénin ja eduskunnan aiemman pääsihteerin Tiitisen yhteinen 13.6.2017 päivätty lausunto, ”joka koskee hallituksen mahdollisuuksia jatkaa tilanteessa, jossa sen kannatuksen muodostuminen eduskunnassa on jonkin verran muuttunut.” Hidénin ja Tiitisen allekirjoitusta kuvakaappauksessa ei näy.

Pitäessään hallituskriisistä tiedotustilaisuutta Turun lentokentällä tiistaina 13.6. pääministeri Sipilä oli sanonut pyytäneensä kirjallisen lausunnon professori Mikael Hidéniltä. Hidénin ja Tiitisen lausunto onkin päivätty tälle päivällä.

Lienee luonnollista, että tässä vaiheessa sen lähtökohtana näyttää olevan vain toteutunut tilanne eli se, että uusi perussuomalaisista lähtenyt ryhmittymä tulisi hallitukseen kokoomuksen ja keskustan rinnalle.

”Hallitus voi jatkaa toimintaansa, vaikka sen kannatuksen muodostuminen eduskunnassa on jonkin verran muuttunut”, lausunnossa todetaan. Lausunto alla (katso kuva):

 

Nuohoamattomassa saunassa.

Erikoinen oli myös episodi, jossa pääministeri Juha Sipilä polttaa hallituksen erokirjeen, jota hän oli viemässä tiistaina tasavallan presidentille Sauli Niinistölle. Turun lentokentällä hänellä oli pöydällä vihreä kansio, jossa hän kertoi erokirjeen olevan.

Myöhemmin keskiviikkoilta 14.6. Iltalehti uutisoi Sipilän todenneen polttaneensa erokirjeen tiistai-iltana 13.6. virka-asuntonsa Kesärannan takassa.

– En kuulemma olisi saanut tehdä sitä. Kirje haluttiin arkistoon, ja lisäksi Kesärannan saunan takkaa ei ole käytetty ja nuohottu varmaan 35 vuoteen, Sipilä totesi Iltalehdelle.

Vähän ennen Iltalehden juttua keskiviikkona oli ilmestynyt Ilta-Sanomien artikkeli, josta ilmeni, että Ilta-Sanomat oli pyytänyt nähdä erokirjeen, josta Sipilä oli lentokentällä puhunut. Pääministerin valtiosihteeri Paula Lehtomäki toimitti Ilta-Sanomille hallitusten erokirjeiden mallikirjeen, jonka lehti julkaisi.

Valtioneuvosto: Se on luonnos.

Arvostettu perustuslakiblogi kyseli Twitter-tilillään, onko Sipilä polttanut julkisen asiakirjan.

Demokraatti tiedusteli viime viikolla kopiota hallituksen eronpyynnöstä, jota pääministeri Juha Sipilä oli viemässä tasavallan presidentille. Ajatus oli, että hyviin tapoihin kuuluisi ottaa kopio erokirjeestä. Näin ei oltu tehty.

”Kun pääministeri ei jättänyt hallituksensa eronpyyntöä, hän ei myöskään jättänyt eronpyyntökirjettä, joka olisi eronpyynnön dokumentoinut. Kun erokirjettä ei annettu presidentille, ei sitä ole myöskään tasavallan presidentin kanslian arkistossa”, valtioneuvoston kansliasta selvitettiin.

”Todettakoon vielä, että valtioneuvoston kanslian käsitys on, että nyt puheena olevassa tapauksessa eronpyyntötilaisuutta varten laadittu eropyyntökirje ei ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 5 §:ssä tarkoitettu viranomaisen asiakirja, koska pääministeri ei ole lain 4 §:ssä tarkoitettu viranomainen eikä asiakirjaa ole sen laatija antanut lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla esittelyä tai muuta asian käsittelyä varten”, valtioneuvostosta todetaan.

Hallituksen erokirje ei siis valtioneuvoston mukaan ollut asiakirja vaan sen luonnos.

Demokraatti arvioitti valtioneuvoston kantaa Itä-Suomen julkisoikeuden professorilla Tomi Voutilaisella. Hän katsoo että arkistonmuodostajana olevalla valtioneuvoston kanslialla on harkintavaltaa asiassa. Hän toteaa, ettei hänellä ole syytä lähteä arvioimaan asiaa toisin kuin valtioneuvoston kanslia on tehnyt.

– Sinällään pääministeri on virkamies ja hänen laatimansa tai allekirjoittamansa asiakirjat ovat viranomaisen asiakirjoja silloin, kun ne liittyvät viranhoitoon, hän kuitenkin sanoo.

– Tässä asiassa voidaan hyvinkin päätyä siihen, että erokirje on jäänyt luonnokseksi, kun sitä ei käytetty tarkoitukseensa, jolloin luonnokseen ei sovelleta julkisuuslakia tai arkistolakia, Voutilainen kuitenkin lisää.

Erikoisia kiemuroita.

Valtioneuvoston koko vastauksen voit lukea tästä:

27.6.2017 VNK/1131/71/2017

Asiakirjapyyntönne

Olette 26.6.2017 valtioneuvoston kirjaamoon toimittamallanne sähköpostilla pyytänyt ”sen asiakirjan kopiota, jota pääministeri Sipilä oli viemässä viime viikolla tasavallan presidentille” ja jossa kyseessä ”oli siis hallituksen eronpyyntö, jota ei sittemmin tarvittukaan”.

Valtioneuvoston kanslian hallussa ei ole kopiota tuosta asiakirjasta, joten sitä ei voida antaa. Pääministeri Sipilä on julkisuudessa kertonut hävittäneensä kyseessä olevan eronpyyntökirjeen, jota hän ei koskaan antanut presidentille.

Kuten julkisuudessa on kerrottu, pääministeri ei tiedon Uusi vaihtoehto –nimisen eduskuntaryhmän perustamisesta saatuaan jättänyt hallituksensa eronpyyntöä. Julkisuudessa on myös kerrottu, että tapaaminen presidentin kanssa peruttiin sen johdosta, että eronpyyntöön ei enää ollut aihetta.

Jos hallitus jättää eronpyynnön, vakiintuneen käytännön mukaan se tehdään presidentille suullisesti ja sen dokumentoi asiakirjamuotoon eronpyyntökirje. Käytäntönä on, että tässä tapaamisessa presidentti pyytää hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus on nimitetty.

Kun pääministeri ei jättänyt hallituksensa eronpyyntöä, hän ei myöskään jättänyt eronpyyntökirjettä, joka olisi eronpyynnön dokumentoinut. Kun erokirjettä ei annettu presidentille, ei sitä ole myöskään tasavallan presidentin kanslian arkistossa. Sen sijaan kopioita edellisten pääministereiden presidentille antamista eronpyyntökirjeistä voi tiedustella tasavallan presidentin kanslian kirjaamosta.

Tapahtumien kuluessa erokirjeen sanamuotoon osoitettiin kiinnostusta, minkä johdosta valtioneuvoston kansliasta annettiin asiasta kysyneelle toimittajalle virkamiestasolla laadittu luonnos erokirjeeksi, kun siihen ei sisälly mitään salassa pidettävää.

Erokirjeen luonnos annettiin sillä täsmennyksellä että sen kaltaisia malleja on käytetty aiemminkin ja että sanamuodot saattavat jonkin verran elää ajasta riippuen. Kuva erokirjeluonnoksesta julkaistiin sittemmin ainakin Ilta-Sanomien verkkosivulla (http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005254860.html). Kuten kirjeen kuvasta ilmenee, kyseessä on vähintäänkin täydentämistä vaativa eropyyntökirjeen luonnos, ei lopullinen eropyyntökirje.

Todettakoon vielä, että valtioneuvoston kanslian käsitys on, että nyt puheena olevassa tapauksessa eronpyyntötilaisuutta varten laadittu eropyyntökirje ei ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 5 §:ssä tarkoitettu viranomaisen asiakirja, koska pääministeri ei ole lain 4 §:ssä tarkoitettu viranomainen eikä asiakirjaa ole sen laatija antanut lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla esittelyä tai muuta asian käsittelyä varten.

Todettakoon lopuksi vielä, että hallitukselle myönnetään perustuslain 58 §:n mukaisesti virallisesti ero samalla kun uusi nimitetään ja tämä tehdään tasavallan presidentin esittelyssä, jossa eroava valtioneuvosto on läsnä. Tuossa esittelyssä esittelijänä toimii valtioneuvoston asianomainen virkamies, käytännössä valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteeri. Esittelyasiakirjat tästä esittelystä arkistoidaan vastaavasti kuin muistakin presidentin esittelyssä esitellyistä asioista valtioneuvoston arkistoon.

 

Lue tästä myös yllä artikkelissa mainittu oikeusministeriön Sami Mannisen muistio:

Tasavallan presidentti myöntää perustuslain 64 §:n nojalla pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Presidentin on kuitenkin ilman esitettyä pyyntöäkin myönnettävä ero valtioneuvostolle tai ministerille, jos tämä ei enää nauti eduskunnan luottamusta.

Pääsääntönä siten on, että valtioneuvoston ja ministerin vapauttaminen tehtävästään tapahtuu asianomaisen itsensä pyynnöstä. Koko valtioneuvoston puolesta pyynnön esittää pääministeri. Presidentin tulisi tällöin myöntää ero. Pääministerin harkinnassa on, pyytääkö hän valtioneuvostolle eroa. Näin siinä tapauksessa, että eduskunta ei ole ilmaissut hallitukselle epäluottamustaan.

Parlamentarismin periaate nimittäin edellyttää, että valtioneuvoston tai ministerin tulee pyytää eroa, jos eduskunta on ilmaissut epäluottamuksensa. Presidentin on tällöin myönnettävä ero siinäkin tapauksessa, ettei valtioneuvosto tai ministeri sitä itse pyytäisi.

Nykyisessä tilanteessa eduskunta ei ole ilmaissut hallitukselle epäluottamusta. Ja pääministeri on harkinnut olla pyytämättä valtioneuvostolle eroa. Valtioneuvoston on perustuslain 62 §:n perusteella annettava ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle. Samoin on meneteltävä valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.

Tämän säännöksen taustalla on vuonna 1991 toteutettu siirtymä ns. luottamuksen oletuksen teoriasta kohti parlamentarismiin paremmin soveltuvaa menettelyä, jossa eduskunta antaa nimenomaisesti luottamuksensa hallitukselle. Aktiivista ja nimenomaista luottamusta edellytetään myös valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.

Valtioneuvosto voi perustuslain 44 §:n mukaan antaa eduskunnalle tiedonannon valtakunnan hallintoa koskevasta asiasta. Tiedonannon käsittelyn päätteeksi toimitetaan äänestys valtioneuvoston tai ministerin nauttimasta luottamuksesta, jos keskustelun aikana on tehty ehdotus epäluottamuslauseen antamisesta valtioneuvostolle tai ministerille.

Tiedonanto toimii siten sekä valtioneuvoston aloitteesta käytettävissä olevana keinona saattaa eduskunnan arvioitavaksi valtioneuvoston tärkeinä pitämiä asioita ja keskeisiä poliittisia ratkaisuja että hallitusaloitteisena keinona mittauttaa automaattisesti valtioneuvoston nauttima luottamus eduskunnassa.

Teknisesti käsillä ei nyt ole perustuslain 62 §:ssä tarkoitettu valtioneuvoston kokoonpanon muutos. Hallituksen parlamentaarisen pohjan muutosta voidaan kuitenkin pitää merkittävänä. Lisäksi hallitustilanne maassa on viime päivinä ollut kaiken kaikkiaan siinä määrin normaalista poikkeava, että hallituksen on tässä tilanteessa perusteltua antaa luottamuksensa eduskunnan välittömästi arvioitavaksi.