Kasvot peilissä
23.3.2017 19:00 ・ Päivitetty: 23.3.2017 07:31
Tumppi Varonen, 59: “Ei sitä kuitenkaan mikään jeesus ole”
Kun katson peiliin, näen muusikon, poliitikon ja lähihoitajan. Näen myös jonkinasteisen kapinallisen, joka ei kapinoi yhteiskuntaa vaan yhteiskunnan aiheuttamia turhautumia vastaan.
Peilistä katsoo ihminen, joka ei enää turvaudu alkoholin tuomiin vääristymiin. Yritän ottaa realistisesti kaiken, mitä vastaan tulee.
Muusikon duunissa kohtaa erilaisia ihmisiä. Joutuu nielemään sen ylpeyden, kun huomaa, ettei tule kaikkien ihmisten kanssa toimeen – ei sitä kuitenkaan mikään jeesus ole. Oman jännittämisen kanssa joutuu myös kamppailemaan. Sitä on tullut tehtyä 40-vuotisen muusikon uran aikana paljon. Näen peilistä siis myös näyttelijän.
Maailman muutoksen on määrätty tapahtuvan näin.
Tärkeintä ehkä tässä iässä on, että peilistä takaisin tsiigaa suhteellisen terve mies, jolla laskettavasti on vielä parikymmentä vuotta aikaa tehdä jotain. Ellei nyt kompastu vaikka uimahallissa niinkuin Tapsa Rautavaara.
Politiikka ja musiikin tekeminen kiinnostavat yhä. Lähihoitajan työ on täydellinen vastapaino politiikalle ja ehkä vähän musiikillekin. Lähihoidossa saa auttaa ja tukea ihmistä, jolla ei välttämättä asiat ole yhtä hyvin kuin minulla.
Maailman tilanne, pakolaispolitiikka. Kaiken tämän Nostradamus on aikoinaan ennustanut. Aika turha tässä on rypistellä, sulkea ja availla rajoja. Maailman muutoksen on määrätty tapahtuvan näin. Jos haluaa tietää, kuinka rankka se tulee olemaan, niin seuraa vain historiaa. Tai ei ehkä kannata, jos ei halua tietää. Mutta ympäri mennään, yhteen tullaan.
Tuomo Valokainen, taiteilijanimeltään Tumppi Varonen, on muusikko, lähihoitaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu (sd.).
Teksti: Nora Vilva
Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 1.9.2016.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.