Tuntematon toinen

Kuva: Jonne Renvall
Laura Halonen on yksi Nätyn Hipsterit-esityksen toteuttavista näyttelijäopiskelijoista.
Näty, Teatterimonttu
Hipsterit

Dramaturgi-ohjaaja: Pauliina Hulkko Visuaalinen suunnittelu Pauliina Hulkko ja työryhmä Esityksessä käytettävät tekstit Tor-Björn ja Vilja Hägglund, Jonimatti Joutsijärvi, Eeva-Liisa Manner ja työryhmä Valot: Samuli Hytönen Ääni Nuutti Vapaavuori Puvut, maskit ja tarpeisto Tiina Helin Esiintyjät Antti Autio, Laura Halonen, Markus Lappalainen, Ella Mettänen, Antti Tiensuu, Hegy Tuusvuori (Näty V) ja Tommi Laine

Lähdimme Tampereen yliopiston Teatterimontusta huojentuneina. Oli oikeastaan nähty oikein hyvä esitys. ”Hipsterit” on lepoa ja leikkiä tarjoava taideteos, joka myöntää katsojille täydet oikeudet oman mielikuvituksen käyttämiseen.

Paluumatkan huojentuneisuus johtui menomatkan huolestuneisuudesta. Nätyn henkilökunta vaihtui melkein kokonaan, kun professori Yrjö Juhani Renvall jäi pari vuotta sitten eläkkeelle. Sen jälkeen Näty on näyttänyt uusia taitojaan julkisesti vasta tässä vuodenvaihteessa. Ensin lehtori Mikko Kanninen teki journalistista dokumenttiteatteria 80-luvun tiedotusopillista kaavaa noudattaen.

Nyt on vuorossa professori Pauliina Hulkon ohjaustyö, joka kuulemma osallistuttaa yleisöä. Tuoko Hulkko siis puolestaan Nätyyn 90-luvulta tutun ”aktivoivan” teatterin. Toisin sanoen: pannaanko Näty pilalle? Syrjäyttääkö tieto ja manipulaatio leikin ja taiteen? Tehdäänkö teatterista uusi viestintäkanava?

Tahdikas teatteri lohduttaa

”Hipstereitä” tuntuu luontevalta kutsua ”harjoitukseksi”, vaikka se on isoja riskejä ottanut ja voittanut, huolellisesti tehty näyttämöteos. On siis parasta sopia, että se on teos, jossa harjoitellaan muutamia tärkeitä asioita.

Nätyn uutuutta ei tee mieli luonnehtia ”osallistavaksi”, vaikka yleisö osallistuu toimintaan. Vanha nimi ei käy, koska katsomon ihmisiä ei oleteta osallistumattomiksi tai passiivisiksi. Muutaman elämää parantavan asian harjoitteleminen onnistuu, koska yleisöstä ei oleteta yhtään mitään. Katsoja on tuntematon olio, joka saa leikkiä näyttelijöiden kanssa, jos haluaa. Se, joka leikkiin ryhtyy, pääsee jollakin – joskus melko hassulla – tavalla mukaan tuntemattoman kunnioittamisen harjoitteluun.

Harjoittelu koskee toisen kanssa olemista ja oman itsen kanssa olemista. Tärkeintä on, että ei tungetella. Toinen saa säilyttää ulkopuolisuutensa, jos niin haluaa, mutta tulee silti hyväksytyksi. Hipsterimäinen hyväksyntä ja seurustelun vapaaehtoisuus tekevät esityksestä erinomaista terapiaa.

Lavalla on tänä keväänä valmistuvia nätyläisiä. Heidän työnsä on monitasoista ja silti varmaotteista. Näyttelijä on samalla kertaa pelleilevä ja pelleilemätön. Pelleilevässä näyttelijässä on vakava ja vakavassa pelleilevä puolensa. Tuntemattomien katsojien kanssa leikkiessään näyttelijät voivat opetella näkemään tuntemattoman myös tutussa vastanäyttelijässään ja opettaa katsojiaan huomaamaan, että kuka tahansa on tuntematon. Tämä on tärkeää. Elämä nimittäin on elämisen arvoista vain, jos kunnioitamme tuntematonta. Hipsteriteatteri on hyvä tuntemattoman kunnioittamisen harjoittelupaikka.

Hipsterinäytelmässä ei ole valmiiksi viritettyä draaman kaarta. Teos koostuu maltillisista tapahtumista ja välillä rinnakkain esiintyvistä osioista. Hitaus ja hajanaisuus olisi voinut tuoda tylsyyttä siinä missä intiimi näyttelijäntyön oli vaarassa aiheuttaa kiusaantuneisuutta. Uhkat eivät toteutuneet. Herttaiset näyttelijät ja verkkaiset tapahtumat antoivat rauhaa ja hyvää mieltä, jonka vallassa katsoja hahmotti eri materiaalit omalatuiseksi hipsterikokonaisuudeksi ja tunsi, että muut tekivät samoin.

Uusi hipsteri uskaltaa

Näyttelijät tarjoilivat pieniä etymologioita sanalle ”hipsteri”. Taustalla on englannin ”hip”, lantio. Bostonin mustat käyttivät kaupungilla 40-luvulla kävellessään lantioitaan valtaisan hämmästyttävällä tavalla. Kateelliset keskiluokkaiset valkoiset katsoivat nenät vihreinä ja yrittivät matkia mustia, ryhtyä ”hipstereiksi”.  Hipsterin alkuperässä on siis jotakin hieman noloa. Hipsteri ihaili tuntematonta ja matki hatarasti tämän käytöstä.

Näty korostaa, että hipsterillä on paljon vanhemmat juuret. Ne ulottuvat aina muinaiseen Hippopotamukseen, josta Eeva-Liisa Manner kertoo lyhytproosateoksessaan ”Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia” (1957).
Manner kertoo, miten Eno perusti maailman, loi hyrrällään linnut ja valon, värit ja musiikin. Mutta uuden hipsterin eksistentiaalinen syntypaikka muuttui päästämättömän julmaksi. Toisessa luomiskertomuksessa syntyi ensin aika, sitten ruumis, ääni ja varjo sekä niiden jälkeen äiti ja isä ja perheriita ja lopulta kissa Samuel Job Johansson. Kuumuus aineellistui Jobin ympärillä tapiireiksi, sarvikuonoiksi ja virtahevoksi, mutta tapahtumien hautautui kauhuun. Kissa kohtasi pahan. Poika löysi kissan raadon, alkoi oksentaa ja oksentaa vielä tänäkin päivänä.

Mannerin alkusoitto tulee vasta vähän ennen Nätyn loppusoittoa. Siinä esihipsteri on vanginnut itsensä torniin, koska ihmiset eivät tee muuta kuin lisääntyvät, syövät ja sotivat. Lopussa soi Pekka Strengin ”Sisältäni portin löysin” (1970).

Päättelemme, että uusi hipsteri ei nolostele. Hän tulee ulos tornistaan, koska ei voi olla varma, miten muut elävät. Ehkä löytyy joitakuita, jotka tekevät muuta kuin sotivat, syövät ja alistuvat manipulaation kohteiksi. Jos löytyy, niin heidän kanssaan on hyvä hassutella.

Pertti Julkunen

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kokoomus tekee kaiken oikein – tosiasiat eivät kiinnosta kansaa

Eduskuntavaaleihin on melkein tasan puolitoista vuotta aikaa. Joku tietenkin tässä yhteydessä huomauttaa, että saattaahan hallitus kaatua jo kevään sote-sotkuun.

Höpöhöpö. Hallituksen kaatumisesta ei hyötyisi muuta kuin kokoomus, eikä silläkään nykypolitiikalla olisi kavereita ennenaikaisten vaalien jälkeen. Varsinkin sinisten ministeripostit ovat niin arvotavaraa, että puolueen hatara ideologia taipuu lähes mihin suuntaan tahansa.

Elämme siis tällä hetkellä ”kokoomuslandiassa”, jossa tosiasiat eivät kiinnosta kansaa. Kokoomus on jallittanut keskustaministerit maailmassa ainutlaatuiseen terveydenhuollon kaupallistamiseen, jonka lopputuloksen voi lukea jo ennakkoon: terveydenhuollon menot kasvavat hallitsemattomasti.

Kokoomuksen gallup-ylivoima perustuu ylivoimaiseen viestintään.

Miten käy siis kolmen miljardin euron säästötavoitteen? Siihen ei päästä lähellekään tällä palvelutasolla. Mikä siis neuvoksi? Leikataan palveluista! Tuo kolme miljardia rahoitetaan siis tavallisten veronmaksajien pussista ja samalla saadaan romutettua koko julkinen terveydenhuolto. Miten kätevää!

Kokoomus osaa käyttää oikeita sanoja. Valinnanvapaus on termeistä kaunein. Tässä yksitöllisessä ajassa kaikki haluavat itse valita. ”Minä itse” -huudot kaikuvat kirkkaina jo päiväkotien ruokapöydissä. Minäkin uskon, että valinnanvapaus toteutuu kokoomusopein. Kansalaisille ei vain ole kerrottu, että saat valita palvelusi vapaasti, jos olet niistä valmis itse maksamaan. Vapaus koskee siis vain hyvin pientä osaa ihmisistä. Loput jäävät köyhtyvien maakuntien armoille.

Kokoomuksen gallup-ylivoima perustuu ylivoimaiseen viestintään. Puolueen strategia on yksinkertainen; kerrotaan vain asioita, mitä ihmiset haluavat kuulla. Vaikeat kysymykset ohitetaan ja sen sijaan luodaan positiivinen tulevaisuuskuva.

Kokoomus kertoo äänestäjille, että palkkavero laskee, yhteiskunnan palvelut paranevat ja turvallisuus lisääntyy. Tämä kaikki voidaan toteuttaa, muttei ilman rahaa. Julkisia palveluja voidaan toki tuottaa fiksummin, mutta yksityinen sektori tuottaa kaiken paremmin. Koskaan emme saa tietää, miten kokoomus hoitaa monisairaat, vammaiset, työkyvyttömät, mielenterveysongelmaiset ja lastensuojelun laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Miksi ei? Siksi, ettei kokoomusta aidosti kiinnosta.

SDP julkaisi tiistaina oman vaihtoehtobudjettinsa, joka sisältää hienon avauksen oppivelvollisuusiän laajentamisesta 18-vuoteen. Tutkimuksissa on todettu, että pelkän peruskoulutuksen varassa elävän naisen työuran pituus on noin 10 vuotta lyhyempi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneen. Tästä huolimatta oppivelvollisuusiän nosto ei kiinnosta kokoomusta.

Kokoomus on Suomen koulutusvastaisin puolue.

Vaikka tämä hallitus on leikannut juuri koulutuksesta ja suomalaisten koulutustaso laskee OECD:n tilastoissa kuin kuuluisa lehmän häntä, kokoomus on tässäkin asiassa onnistunut profiloitumaan koulutusmyönteisenä puolueena. Ministeri Sanni Grahn-Laasonen puhuu silmiä räpäyttämättä koulutuksen merkityksestä Suomen kilpailukyvylle ja samalla käyttää punakynää oppilaitosten rahoituksen leikkaamisessa.

Hyvät lukijat, vaikka sanomiseni ei vaikutakaan mihinkään, on pakko todeta, että kokoomus on Suomen koulutusvastaisin puolue. Kokoomus vastusti lähes yksimielisesti peruskoulu-uudistusta 1970-luvulla, kokoomus ei kannata oppivelvollisuusiän nostoa ja kokoomus kannattaa asteittaista yliopisto-opetuksen maksullisuutta (ainakin ulkomaalaisilta opiskelijoilta).

Hämmästyttävää puolueelta, joka on koulutusmyönteisen liikkeen maineessa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kansanedustajien suuri ihmetys: Mihin hallitus unohti hätäkeskukset ja viinalain?

Kuva: lehtikuva/petteri lehtinen
Liikenneonnettomuus vaati kahden ihmisen hengen Hartolassa Itä-Hämeessä 4-tiellä 1.helmikuuta 2007. Nelostie oli suljettu liikenteeltä Hartolan keskustan kohdalla. Hämeen hätäkeskuksen tietojen mukaan onnettomuuden osapuolina ovat kuorma-auto ja kaksi henkilöautoa.

SDP:n hallintovaliokunnan kansanedustajat Sirpa PaateroMika Kari ja Joona Räsänen kiittävät hallituksen täydentävään budjettiehdotukseen sisältyneitä panostuksia poliisin, Suojelupoliisin ja Rajavartiolaitoksen resursseihin. Samalla kansanedustajat ihmettelevät, ettei hälytyskeskuksien resurssivajetta korjattu samalla. Myös varautuminen alkoholilain tuomiin resurssipaineisiin puuttuu esityksestä.

– Hätäkeskuslaitoksen kohdalla talousarvioon sisältyvä miljoonan euron leikkaus jo aiemmin aliresursoituun toimintaan uhkaa heikentää turvallisuusviranomaisten palvelutasoa ja henkilöstön työssä jaksamista kestämättömälle tasolle. Hätäkeskusten toimintakyvyn heikkeneminen näkyy merkittävällä tavalla muiden sisäisen turvallisuuden toimijoiden toiminnassa, jossa se pidentää vasteaikoja, lisää tehtävämääriä ja aiheuttaa resurssien epätarkoituksenmukaista kohdentumista. On käsittämätöntä, että näitä leikkauksia ei poistettu täydentävässä talousarviossa, kansanedustajat painottavat.

– Turvallisuusviranomaisille joudutaan koko ajan etsimään välttämätöntä rahoitusta uusien tehtävien hoitoon. Perustoiminnan rahoitus on kuitenkin kroonisen alimitoitettua. On hämmästyttävää, miten hallitus samaan aikaan luo uusia resurssipaineita omilla toimillaan, kuten alkoholilain kohdalla on nähtävissä.

Sisäministeriön arvion mukaan alkoholilain uudistus aiheuttaa poliisille 170 henkilötyövuoden lisäystarpeen.  Poliisin henkilöstömenoja lisäisi muun muassa hälytystehtävien lisääntyminen erityisesti viikonloppuisin, työn painopisteaikojen muuttuminen, haitta- ja ylityökustannusten lisääntyminen, kiinniotettujen kuljetuskustannusten lisääntyminen, kiinniotettujen vartiointitarpeen lisääntyminen ja päihtyneiden henkilöiden rikosten selvittäminen sekä rikosten esitutkinta.

– Poliisi haluaisi täysin oikeutetusti pysyvyyttä ja ennakoitavuutta rahoituksensa suhteen. Nyt poliisin budjettia kuitenkin tarkastellaan kolmatta kertaa tänä vuonna. Tämä luo tarpeettomia rasitteita toiminnan suunnitteluun ja muutenkin kuormitetuille työntekijöille, jotka elävät pahimmillaan pätkätyösuhteissa.

Paperiliitto hyväksyi neuvottelutuloksen yksimielisesti

Kuva: Thinkstock

Paperiliiton liittovaltuusto hyväksyi tänään perjantaina yksimielisesti neuvottelutuloksen Paperiteollisuuden työehtosopimukseksi.

Sopimuskausi on kaksi vuotta 10.11.2017–30.11.2019.

Neuvottelutulos Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry:n välisissä neuvotteluissa syntyi viikko sitten perjantaina. Paperiliiton tes-neuvottelukunta hyväksyi neuvottelutuloksen yksimielisesti. Samoin liiton hallitus päätti yksimielisesti esittää neuvottelutulosta liittovaltuuston hyväksyttäväksi.

”Kalliit hinnat vaikuttavat monen lapsiperheen talouteen” – SDP:n Taavitsainen vaatii koulukuvausmaksujen suitsimista

Satu Taavitsainen.

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen jätti ministerille kirjallisen kysymyksen koulukuvausten korkeista maksuista ja lasten arjen lähiympäristöissä tapahtuvasta markkinoinnista.

– Lasten valokuvat ovat ihania! Valitettavasti päiväkodeissa ja kouluissa otettavien jokavuotisten valokuvien kalliit hinnat vaikuttavat todella monen lapsiperheen talouteen, kertoo Taavitsainen.

– Lasten ja nuorten elämässä se, että voi saada samanlaisia tavaroita kuin ikätoverit, esimerkiksi juuri koulukuvia, on tärkeää yhteenkuuluvuuden rakentumiselle. Pidän päiväkoti- ja koulukuvapakettien hintojen suitsimista perheiden talouden ja lasten tasa-arvoisuuden kannalta tärkeänä asiana, tähdentää Taavitsainen.

Lasten valokuvat ovat ihania!

Taavitsaisen mukaan lapsiin kohdistetaan yhä enemmän vaikeasti tunnistettavaa markkinointia television, internetin ja puhelimen kautta. Kulutuskulttuurin voimistumiseen voidaan vaikuttaa hillitsemällä lapsiin suunnattua markkinointia ja ohjaamalla lapsia vastuulliseen kuluttamiseen ja kriittiseen medialukutaitoon. Avainasemassa tässä ovat kotien lisäksi päiväkodit ja koulut.

– Kysyin kirjallisesti ministeriltä, mihin toimiin hän aikoo ryhtyä päiväkoti- ja koulukuvien hintojen alentamiseksi ja miten hän aikoo puuttua lasten eriarvoistumiskehitykseen, joka alkaa jo päiväkodissa ja peruskoulussa. Kysyin myös, kuinka ministeri aikoo turvata lapsen aseman kuluttajana ja hillitä markkinointia lasten ja nuorten arjen lähiympäristöissä.

Kommentti: Länsimetro tulee – pääset vihdoin upeista merimaisemista maan alle

Kuva: Ilkka Yrjä
Metroliikenne kulkee 18.11. alkaen kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki. Opastinkylttejä päivitettiin tänään Ruoholahden asemalla.

Huomenna. Jos Luoja suo.

Odotettu päivä koittaa lauantaina 18. marraskuuta, kun metron matkustajaliikenne ulottuu ensimmäistä kertaa Espoon Matinkylään asti.

En ole ainoa espoolainen, joka odottaa Länsimetron starttia ristiriitaisissa tunnelmissa.

Onhan tuota odotettu.

Ensiksi puhuttiin vuodesta 2012, sitten 2013, sitten 2014, sitten 2015, sitten 2016…

Yksi espoolaispoliitikko murjaisi pari vuotta sitten, että hanke myöhästyy niin pahasti, että on hyvä, jos metrolla pääsee hakemaan jouluviininsä vuonna 2017. Häntä kivitettiin liiasta pessimismistä. Vaan oikeassahan tuo oli. Taisi omata ns. sisäpiirin tietoa.

Annas kattoo nyt, kuitenkin. Tässä hankkeessa ei mikään ole varmaa till the fat lady sings.

Espoon ulkopuolella Länsimetroa on suitsutettu kuin uutta Kehruu-Jennyä. Myöhästymiselle toki naureskellaan ja budjetin karkea karkaaminen on noteraattu, mutta muuten henki on yltiöpositiivinen. Metro ylittää turhat kuntarajat ja kehitys kehittyy. Taputtakaa.

Miksi kaikki eivät yhdy riemuun?

Yllättävän monet Espoossa asuvat tuntuvat suhtautuvan hankkeeseen viileästi, jopa skeptisesti. Läheskään kaikki eivät tuuleta.

Syy on selvä. Monien työmatkaa metro hidastaa, joidenkin kohdalla merkittävästi.

Menetetään hyvin toimiva suora bussiyhteys Länsiväylää pitkin Helsinkiin.

Käytän itse busssia 121 Olarista Helsinkiin. Ensin vain parin sadan metrin kävelymatka pysäkille. Sininen bussi tulee Kuitinmäestä ajallaan ja 12-15 minuutissa olen Helsingin keskustassa. Bussin ikkunasta katson henkilöautojen (usein) hitaampaa etenemistä kahdella kaistalla –  ihmetellen, miksi nuo eivät vaihda bussiin.

Entä ne näkymät! Ainutlaatuisen kaunis merimaisema joka päivä, töihin mennessä ja kotiin palatessa.

Maan alla tulee olemaan erilaista.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi yksityisautonsa työmatkakäyttöön?

Matka-aikaa tulee tuhrautumaan enemmän kaikilla niillä, jota eivät asu Espoon metroasemien välittömässä läheisyydessä. Tulee siirtymäriittejä uusilla sisäisillä busseilla. Eikä syöttölinja kulje vain omalta pysäkiltäsi metroasemalle. Liityntäbussi kiertää ja poimii matkustajia matkalta.

Metromatka vie linja-autoa kauemmin, koska reitti on louhittu Keilaniemen ja Otaniemen kautta. Tekee melkoisen mutkan siis.

Arvioin työmatkani pitenevän ajallisesti noin 10 minuuttia suuntaansa. Kollega laski oman matkansa pitenevän 20 minuuttia yhteen suuntaan.

No, pieni askel ihmiskunnalle, senkin kanssa eletään.

Ainakin on melkoista optimismia, jos kuvitellaan espoolaisten nyt jättävän yksityisautonsa kotiin ja siirtyvän metron käyttäjiksi.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi autonsa työmatkakäyttöön?

Hän kun menettää erinomaisen sujuvan suoran bussiyhteyden Helsinkiin. Plus ne merimaisemat.

Matkustajaliikenne länsimetron osuudella alkaa lauantaina 18.11., kun ensimmäinen juna Matinkylästä Vuosaareen lähtee kello 5.09. Sama juna lähtee Tapiolasta kello 5.14 ja Lauttasaaresta kello 5.23. Ensimmäinen juna Tapiolasta Mellunmäkeen lähtee aamukuudelta. Ensimmäinen juna Vuosaaresta Matinkylään lähtee kello 5.15, Rautatientorilta kello 5.36 ja Lauttasaaresta kello 5.41. Ensimmäinen juna Mellunmäestä Tapiolaan lähtee kello 5.20.

Metrolinja pitenee 14 kilometrin uudella, maanalaisella osuudella, ja samalla avataan kahdeksan uutta asemaa. Niistä Lauttasaari ja Koivusaari sijaitsevat Helsingissä, ja Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä Espoossa.