Tuomiojan mukaan Suomen työväestö ja maalaisköyhälistö sai vallankumouksen mallia Pietarin bolševikeiltä tilanteessa, jossa se oli pettynyt eduskunnassa säädettyjen uudistusten tyrehtymiseen.

– Suomi oli vuonna 1906 saanut silloisen maailman demokraattisimman ja moderneimman parlamentin, jonka valintaan ja työhön myös naiset ensimmäisenä maailmassa saivat osallistua. Tällä eduskunnalla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta edes maan hallituksen nimittämiseen, sillä Venäjän tsaari Suomen suurruhtinaana käytti jokseenkin rajoittamattomia valtaoikeuksia, Tuomioja sanoi.

– Nämä syyt selittävät, mutta eivät oikeuta sitä että Suomessa ajauduttiin kapinaan. Samoin kapinan jälkiselvittelyille summittaisine teloituksineen ja vankileirikurjuuksineen löytyy myös selityksiä, mutta ei oikeutusta.

– Vieläkin esitetty arvostelu, jonka mukaan Linna ei Täällä Pohjantähden alla -teoksessaan olisi huomioinut sitä tai tätä näkökulmaa on turhaa, sillä mikään ei vähennä sitä suurta merkitystä, joka hänen tuotannollaan on ollut kansallisen yhteisymmärryksen rakentajana.

Suomen vuoden 1918 tapahtumat eivät Tuomiojan mukaan olleet silloisessa maailmassa ainutlaatuisia. Ensimmäinen maailmansota kylvi kuolemaa, köyhyyttä ja nälkää.

– ”Nälkä on punikki” oli Juhani Ahon osuva aikalaiskommentti, ja tällaisia nälän ja sotaväsymyksen liikkeelle saattaneita punikkeja syntyi muuallakin Euroopassa. Venäjällä vuoden 1917 vallankumousten tärkeimmät liikkeellepanevat voimat olivat juuri sotaväsymys ja nälkä. Niihin perustui myös bolševikkien vallankaappauksen onnistuminen marraskuussa, vaikka se ei suinkaan poistanut sen enempää sotaa kuin nälkää. Venäjän osallistuminen maailmansotaan päättyi Brest-Litovskin rauhaan, mutta sotiminen jatkui bolševikkivallan ja brittien ja ranskalaisten tukemien valkoisten joukkojen välillä.

– Jos haluaa etsiä ajankohdan jolloin vallankumouksen aave liihotteli maailmassa vahvimmillaan se on hyvinkin voinut olla juuri vuosina 1918-1919. Samankaltaiset odotukset, jännitteet ja pelot olivat vahvimmin esillä kaikissa sotaa käyvissä maissa, Tuomioja sanoi.

Vaikka sisällissodan syistä ja tapahtumista on edelleen eriäviä käsityksiä, Tuomiojan mukaan nykysuomalaisia yhdistää yhä käsitys, että kyseessä oli valtaisa koko kansakuntaa koetellut onnettomuus. Hän toivoi, että menneisyyden hallinta auttaisi suomalaisia sovinnon rakentamisessa myös muualla maailmassa.

– Jos Suomen sisällissota ei ollut ainutkertainen katastrofi silloisessa maailmassa, ei se valitettavasti ole sitä nykyisessäkään maailmassa. Länsi-Balkan, Rwanda, Jemen, Syyria ja monet muut ovat viime vuosikymmeninä sisällissotien ja niissä tehtyjen sotarikosten näyttämönä.

– Suomi ei kovin paljoa voi tehdä näiden konfliktien lopettamiseksi muuta kuin johdonmukaisesti tukea kaikkia rauhanpalauttamistoimia. Enemmän voimme tehdä konfliktien jälkeisessä tilanteessa, rauhanturvaajina ja siviilikriisinhallintatehtävissä sekä konfliktin uusiutumisen estämiseksi.