Eduskunta käy paraikaa palautekeskustelua valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta.

– Vaikka Suomi ei ole uhanalainen maa on tärkeätä, että sotilaallinen turvallisuus otetaan myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa asianmukaisesti huomioon, Tuomioja sanoi.

– Monet kansalaiset kuitenkin kysyvät, olemmeko varustautumassa tai valmistautumassa sotaan. Näin ei ole. Sota ei ole koskaan minkään normaalitila eikä edes uusi sellainen ja se mediassa näkyvä kielenkäyttö, joka sitä arkipäiväistää on sekä perusteetonta että vaarallista.

Tuomioja huomautti kuitenkin, että maailman tilasta on kannettava huolta, eikä vain välittömästä sotilaallisista näkökulmasta.

– Ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteita ei voi tarkastella vain muutaman vuoden tai vaalikauden jaksoissa. Silloin ymmärrämme myös että Suomen turvallisuuden suurimmat haasteet liittyvät maailmanlaajuiseen kestämättömään kehitykseen.

– Meillä voi parhaimmassakin tapauksessa olla enintään muutama vuosikymmen aikaa sopeuttaa kaikki ihmisen toiminnot maapallolla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen vaatimuksiin.

Tällaisessa maailmassa turvallisuuspolitiikka ei voi Tuomiojan mukaan olla sisäänpäin käpertyvää varautumista, vaan sen tulee olla kriisien ja konfliktien ratkaisuun ja ennaltaehkäisyyn suuntautuvaa aktiivista vaikuttamista.

– Siksi esimerkiksi kehitysyhteistyön rajut leikkaukset ovat heikentämässä mahdollisuuksiamme harjoittaa tällaista vaikuttamista, jonka tarve on koko ajan vain lisääntynyt.

– Elämme kasvavan ja jakamattoman keskinäisriippuvuuden maailmassa, jossa kestävyyttä ja turvallisuutta ei synny voimapolitiikalla, rajojen sulkemisyrityksillä ja vastakkainasetteluilla vaan ainoastaan mahdollisimman laajalla monenkeskisellä yhteistyöllä.

– Venäjä on tämän osaltaan toimillaan kyseenalaistanut ja nähtäväksi jää miten Yhdysvallat tulee lähivuosina toimimaan.

Vallitsevassa tilanteessa on Tuomiojan mukaan sitäkin tärkeämpää, mitä Suomi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa tekee yhteistyövaraisen turvallisuuden eteen, ja toisaalta kykeneekö Euroopan Unioni vaikeutensa voittaen ottamaan sille tarjolla olevan nyt avoimen maailmanpolitiikan johtajan roolin.

– Eurooppa tarvitsee sekä harkinta- että toimintakykyä, mukaan lukien sen oman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamiseen. Edellytämme, että hallitus pitää eduskunnan ajan tasalla tätä tarkoittavasta eurooppalaisesta valmistelusta.

Turvallisuuspolitiikassa on entisen ulkoministerin mukaan keskeistä, miten Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön ja on valmis antamaan apua muille maille jos nämä sellaisen tarpeessa ovat.

– Suomen puolustus perustuu jatkossakin omaan kansalliseen puolustusratkaisuun. Sille tärkeä tuki on jäsenyytemme Euroopan Unionissa, kehittyvä pohjoismainen yhteistyö ja hyvin toimiva kumppanuus Naton kanssa. Näiltä saamme sellaista tietoa ja harjoittelumahdollisuuksia, jotka palvelevat oman puolustuksemme taitojen ja tehokkuuden lisäämistä.

– Kuten valiokunta mietinnössään toteaa, osallistumme kumppanimaille avoimeen harjoittelutoimintaan vain tässä tarkoituksessa. Valitsemme omista lähtökohdistamme poliittisen harkinnan perusteella harjoitukset, joihin osallistumme silloin kun ne eivät aiheuta kansainvälisen jännityksen kasvua.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttänyt Pertti Salolainen muotoili samaa asiaa lyhyesti seuraavasti:

– Suomen osallistumista yhteisharjoituksiin ei ole syytä vähentää.

Erkki Tuomioja painotti, että kansainvälisellä yhteistyöllä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus.

– Meillä ei ole sotilasliiton tarjoamaa avunantoa, mutta ei myöskään velvoitetta osallistua sotilasliiton operaatioihin tai yhteiseen puolustukseen.

– Uskottava puolustus sekä mahdollisuus kriisitilanteessa ottaa vastaan apua ovat tätä varten tarpeen, yhtä lailla kuin se, että pidämme huolen siitä, ettei kenelläkään ole aihetta epäillä Suomen kykyä ja halua estää alueensa käyttö minkäänlaisiin muille sotilaallisesti vihamielisiin tarkoituksiin. Näin torjumme parhaiten myös sen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutumisen mahdollisuuden, jota selonteossa ei ole katsottu kokonaan poissuljetuksi.

Erkki Tuomiojan mukaan tärkeimmässä asemassa kansainvälisessä yhteistyössä on Suomen tiivistyvä puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa.

– Kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan yhteistyö ei tähtää kahdenväliseen puolustusliittoon, vaikka sitä mahdollisuutta ei pidemmällä tähtäyksellä tule sulkea pois. Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuus palvelee hyvin vakautta Itämeren piirissä.  Liennytykseen pyrkivän turvallisuuspolitiikan pitää ensi sijassa tähdätä vakavien konfliktien ja aseiden käyttöön johtavien tilanteiden välttämiseen.

Tuomioja ilmaisi tyytyväisyytensä siihen, että ulkoasiainvaliokunta on voinut valmistaa eduskunnan vastauksen selontekoon hyvässä ja laajassa yhteisymmärryksessä.

– Peruslinjaamme toki kuuluu sen toteaminen että sotilaallisen liittoutumisen mahdollisuus on Suomen suvereeni oikeus.  Oman yhdessä valitun ja kansan laajaa tukea nauttivan sotilaallisen liittoutumattomuuden linjan jatkuva kyseenalaistaminen ei palvele Suomen etua eikä Pohjolan ja Itämeren vakautta. Toivomme tämän näkyvän myös selontekoa käsittelevässä keskustelussa, Tuomioja päätti.