– Tunnen oloni turvattomaksi. Se on tietysti ollut niiden tarkoitus, jotka ovat viime päivien massiivisella pelottelukampanjalla ohjaamassa suomalaisia hyväksymään uudet ehdotukset suojelupoliisin ja sotilastiedustelun valtuuksien sekä tietoliikenteen valvontamahdollisuuksien lisäämisestä. Turvattomuudentunteeni ei kuitenkaan perustu siihen että edelleenkään kokisin Suomen erityisen turvattomaksi terrori-iskujen tai hybridisodankäynnin kohteeksi, joilla uhkakuvilla ”maailma on muuttunut” hokemien saattamina nopeata tarvetta kajota myös perustuslain suojaamiin kansalaisvapauksiin pyritään perustelemaan, Tuomioja kirjoittaa.

– Henkilökohtaisesti suurin turvallisuusriskini on, kuten kaikilla muillakin suomalaisilla, liikenneonnettomuuteen joutuminen. Se mikä on nyt eniten vaikuttanut turvattomuuden tunteeni kasvuun on pelkoni siitä, miten innokkaasti suomalaista oikeusvaltiota ja sen takaamia kansalaisoikeuksia ja -vapauksia ollaan valmiita rajoittamaan kansallisen turvallisuuden nimissä. Orwellilainen maailma on jo muutoinkin aivan liian konkreettista nykyisyyttä.

Suomi on vielä kansainvälisessä vertailussa erittäin tiukan viestintäsalaisuuden ja yksityisyyden suojan maa, mikä muun ohella on myös investoijien silmissä kilpailukykyämme tukeva etu. Asiallista pohdintaa siitä mitä kansallisen turvallisuuden nimissä on mahdollisesti tarpeen ja mikä ei, on jatkettava. Se onnistuu paremmin ilman tätä nyt nähtyä pelkoa lietsovaa hypetystä.