Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkimus päätyi hiljattain siihen, ettei kotitalousvähennys juurikaan lisää työllisyyttä tai auta puuttumaan veronkiertoon. Tuki hyödyttää suurituloisia.

– Kotitalousvähennys on varmaan rakastetuin verovähennys, josta eivät pidä vain verojaan vähentävät edunsaajat vaan myös ne kodinhoitopalveluja ja remontteja tekevät yrittäjät, joita työllistetään vähennyksenalaisilla töillä. Sen etuna pidetään myös sitä, että se on vähentänyt veronkiertoa ja pimeän työn teettämistä. Kuinka paljon vähennys todella on luonut uutta työn kysyntää tai kitkenyt harmaata taloutta, on kuitenkin epävarmaa eikä olettaman tueksi ole selvää näyttöä, Tuomioja summaa kirjoituksessaan.

– Uusi tutkimus kotitalousvähennyksestä ei tällaisesta näyttöä ole tuottanut, mikä harmittaa suuresti niin Keskuskauppakamaria kuin Suomen Yrittäjiä. Näyttöä ei myöskään ole siitä, paljonko vähennys toimii vuokratasoa korottavan asumistuen tavoin remonttihintoja nostavana tekijänä, hän jatkaa.

– Laskelmat osoittavat, että vähennyksen käyttäjistä lähes kolmannes on suurituloisia eli yli 55 000 euroa vuodessa ansaitsevia. Ylemmissä tuloluokissa vähennystä käytetään ahkerasti: esimerkiksi yli 100 000 euron vuositulojen saajista yli 40 prosenttia teettää remontti- ja kotitaloustöitä, joista vähennyksen voi saada. Vastaavasti ne, joiden tulot eivät ylitä verotettavan tulon alarajaan eivät hyödy edusta lainkaan, ja vasta suurituloisimmilla on mahdollisuus käyttää alennuksen koko maksimimäärää 2250 euroa.

Ehdottaa palveluseteliä

Tuomiojan mukaan sama vaikutus työllisyyteen ja harmaan talouden torjuntaan voitaisiin kuitenkin saada tuloeroja tasaavasti ja verottajalle kustannusneutraalisti siten, että jokaiselle kansalaiselle jaettaisiin samansuuruinen palveluseteli, jota saa käyttää samoihin töihin kuin kotitalousvähennystäkin.

– Siinä missä vähennys nykyisellään on regressiivinen parempiosaisia suosiva etuus palveluseteli olisi progressiivinen etuisuus, jonka hyöty olisi lapsilisien tavoin suhteellisesti suurempi mitä pienemmät ovat edunsaajan tulot. Se ei ainakaan lisäisi byrokratiaa ja käyttäjälle se olisi helppokäyttöisempi, kun seteli on suoraan rahanarvoinen etu, jonka lunastaminen jää palvelun antaneen yrittäjän tehtäväksi.

– Kun tällaista olen esittänyt olen saanut toki paljon kannatusta ja ymmärrystä, mutta myös pelottavan paljon tahallista ja tahatonta väärinymmärrystä ja vastustusta. Tässä vastustuksen päälähde ei tosin ole suurituloisten ryhmä – ja todella isotuloisille 2250 euron veroetu on peanuts – vaan keskituloiset ja heidän suosiotaan kalastelevat poliitikot, jotka saavat myös tällaisesta kotitalousvähennyksen korvaavasta uudistuksesta kiistattomasti hyötyvätkin epäilemään sitä, Tuomioja päättää.