Tuore kirja: Vaalirahoitusjärjestelmä suosii porvaripuolueiden varakkaita miehiä – Rahan pyytämiselle on myös henkisiä esteitä

Kuva: Getty Images

Tänään julkaistiin ensimmäinen laaja historiallinen katsaus Suomessa käytyihin eduskuntavaalikampanjoihin.

Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

Kirjaa varten on haastateltu myös pienehköä joukkoa kansanedustajia. Haastattelujen ja kirjallisuuden pohjalta Railo ja Ruohonen käyvät läpi yhteisessä osuudessaan vuoden 2003–2015 kampanjoita ja muun muassa kansanedustajien vaalirahoitusta.

– Siinä missä tähän kirjaan haastatellut vasemmiston, vihreiden ja perussuomalaisten kansanedustajat valittelivat järjestelmällisesti vaalirahan keräämisen vaikeutta, totesivat porvaripuolueiden edustajat, että rahan saaminen ei ollut merkittävä ongelma. Äärimmillään kansanedustajat jopa totesivat, että yritykset olisivat antaneet enemmänkin, jos olisi suostunut ottamaan, he kirjoittavat.

Esimerkiksi sosialidemokraattien entinen ministeri, nykyinen kansanedustaja Susanna Huovinen yritti tosissaan saada yrityksiä tukemaan kampanjaansa: ” – – vaikka mä olen yrittänyt joissakin vaaleissa ihan semmoista soittokierrosta, se ei ole kyllä maksanut vaivaa.”

Kirjoittajien mukaan vasemmistossa ja vihreissäkin näyttää olevan myös henkisiä esteitä rahan pyytämiselle. Se koetaan epäluontevaksi ja siksi sen on annettu jäädä.

Uskottavuus vaatii rahaa.

Moni oli myös kieltäytynyt rahasta vedoten siihen, että rahan vastaanottaminen väärältä taholta olisi johtanut intressiristiriitaan.

– Kaikki tähän kirjaan haastatellut kansanedustajat olivat sitä mieltä, että vaalirahalla on vaikutusta vaalien tulokseen. Samaan hengenvetoon moni muistutti, ettei vaalirahalla kuitenkaan ollut ratkaisevaa vaikutusta, Railo ja Ruohonen kirjoittavat.

Keskustan ja kokoomuksen kansanedustajien haastatteluissa toistui sana ”uskottavuus”. Antti Kaikkonen totesi, että kampanjan on oltava ”uskottava” ja että uskottavuus vaatii rahaa. Kokoomuksen Sari Sarkomaa painotti, että jos kampanja oli vaatimattoman näköinen, niin kansalaiset kysyivät, ”onko tuo nyt tosissaan?”

Railo ja Ruohonen pitävät mielenkiintoisena, että niin oikealla kuin vasemmalla muistutettiin, että kampanjaan käytetyn rahasumman ja ehdokkaan poliittisen ideologian oli sovittava yhteen.

Sosialidemokraattien ehdokas Salossa, kansanedustaja  Katja Taimela teki 30 000 euron kampanjan ja totesi, että ”Katja Taimelan vaalikampanja ei olis ollut mun näköinen, jos se ois ollut 80 000”.

Parhaassa asemassa ”vanhat” porvaripuolueet.

Railon ja Ruohosen mukaan vaalirahoitusjärjestelmä ei kohtele puolueita ja poliitikkoja tasa-arvoisesti. Se tukee jo valtaan päässeitä henkilöitä ja puolueita. Jo kansanedustajiksi päässeillä on tavallisesti enemmän varaa vaalikampanjaan sijoitettavaksi kuin muilla ehdokkailla.

Lisäksi nykyinen vaalirahajärjestelmä suosii miehiä. Miesehdokkaiden kampanjoiden keskimääräinen koko oli noin 20 prosenttia suurempi kuin naisten.

Esimerkiksi yhdistysten antama tuki jakaantui erittäin epätasaisesti SDP:n mies- ja naisedustajien kesken vuoden 2015 vaaleissa. Yhdistystukea saivat kaikki 21 SDP:n naiskansanedustajaa ja 10 miestä 12 mieskansanedustajasta. Miehet saivat keskimäärin 16 930 euroa, mutta naiset vain 7 020 euroa.

Vasemmistoliiton kohdalla vastaavaa eroa ei ole. Puolueessa naiset saivat yhdistystukea keskimäärin 6 730 euron verran ja miehet 5 860 euron verran.

Kirjoittajat katsovat, että suomalaiseen vaalirahoitusjärjestelmään sisältyy piirteitä, jotka suosivat suurten porvaripuolueiden varakkaita miehiä.

– Kuten Markus Mustajärven ja Susanna Huovisen arviot osoittavat, on tilanne jo niin paha, että se syö järjestelmän uskottavuutta jopa siihen osallistuvilta henkilöiltä, he kirjoittavat.

Mustajärvi on vasemmistoliiton kansanedustaja.

– Puolueittain tarkasteltuna parhaassa asemassa ovat ”vanhat” porvaripuolueet kokoomus, keskusta ja RKP, joilla on parhaat yhteydet yrityselämään ja runsaasti avokätisiä yksityishenkilöitä lahjoittajina. SDP ei saa rahaa yrityksiltä tai yksityishenkilöiltä, mutta sen ehdokkaat voivat luottaa ammattiyhdistysliikkeen tukeen. Vasemmistoliittokin saa hiukan tukea ammattiyhdistysliikkeeltä, Railo ja Ruohonen kirjoittavat.

He toteavat, että vihreät onnistuu keräämään hiukan rahaa yksityishenkilöiltä, mutta silti se on yhdessä kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kanssa selvästi heikoimmassa asemassa suomalaisessa vaalirahajärjestelmässä.

Suksilta internetiin.

Sodan jälkeen Suomi oli köyhä maa, jossa kampanjoitiin hyvin yksinkertaisin keinoin. Ehdokkaat kiersivät kävellen, suksilla ja polkupyörillä tupailloissa puhumassa äänestäjät puolelleen. 2000-luvulla vaalikampanjoista on tullut näyttäviä, ammattimaisia ja kalliita viestintäoperaatioita.

– Suomalaisten vaalikampanjoiden kehitys nykyiseen muotoonsa alkoi varhemmin kuin nykyään muistetaan. Vaalikampanjat henkilöityivät jo 1950-luvulla, kun Suomessa siirryttiin nykyisenkaltaiseen avoimen listavaalin vaalijärjestelmään, tutkija Erkka Railo kertoo.

Uusi vaalijärjestelmä pakotti saman puolueen ehdokkaat panostamaan henkilökohtaiseen kampanjointiin, jolloin ehdokkaan oman tunnettuuden ja varallisuuden merkitys alkoi kasvaa.

1960-luvulla henkilöityminen kiihtyi, kun televisiosta tuli johtava politiikan julkisuuden media. Tutkija Ville Pitkäsen mukaan televisio teki monista poliitikoista valtakunnallisia julkkiksia. Samaan aikaan vaalikampanjat ammattimaistuivat. Puolueet ottivat käyttöön tieteellisiä menetelmiä määritelläkseen oman kohderyhmänsä ja sille sopivan viestin.

– Naisten voimakas nousu politiikkaan 1970-luvulta lähtien sai monet kansanedustajamiehet tuntemaan asemansa uhatuiksi, tutkija Mari K. Niemi arvioi. Kampanjat repivät usein muutenkin puolueiden sisäistä yhtenäisyyttä.
2000-luvulla aiemmat vaalikampanjoiden trendit ovat entisestään vahvistuneet. Vaalijulkisuus on viihteellistynyt, monipuolistunut, henkilöitynyt ja kallistunut.

– Internet on muuttanut vaalikampanjointia voimakkaasti. Kampanjoinnista on tullut jatkuvaa työtä muun poliittisen vaikuttamisen ohella. Sosiaalinen media edellyttää ehdokkailta uudenlaisia taitoja, joita kaikilla ei ole, tukija Sini Ruohonen toteaa.

Kamppailu vallasta perustuu laajaan, osin aiemmin hyödyntämättömään arkisto- ja haastatteluaineistoon. Kirjassa pääsevät ääneen niin kenttäväki, kansanedustajat, puolueiden johtohenkilöt kuin toimittajatkin.

Kuntavaaleissa hävinneet hallituspuolueet vakuuttelivat hyvää tunnelmaa kehysriihen alla – Sipilä: ”Työllisyys on pääjumppa”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Hallitus on kokoontunut puolivälitarkasteluunsa ja kehysriiheensä pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa. Trio eli hallituspuolueitten puheenjohtajat pitivät aamulla lyhyen tiedotustilaisuuden. Tietoa ei juuri ollut tarjolla.

Pääministeri, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vakuutteli, että hallitus etenee hyvässä yhteisymmärryksessä.

– Meillä on oikein hyvä henki, ei tässä mitään. Eilen ollaan täällä istuttu ja valmisteltu prosessia, ei kai se nyt tästä parempi voi olla.

Sipilän mukaan hallituksen ”pääjumppa” on työllisyys, ja työllisyyskeinoja on käsittelyssä pitkä lista.

– Lisätoimia tarvitaan.

– Nyt kun nähdään talouden raami, sen mukaan priorisoidaan työllisyystoimet. Se on selvää, että lisää toimia tarvitaan. Nykyiset toimet johtavat noin puoliväliin tavoitteesta eli noin 70 prosentin työllisyysasteeseen.

Hallitus tavoittelee kaudellaan 72 prosentin työllisyysastetta.

Ratkaisuja odotetaan myös esimerkiksi kasvun edistämiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen ja turvallisuuskysymyksiin.

”Ministerit katsotaan sitten ja kanisterit.”

Valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi, että kehysriiheen saadaan tänään valtiovarainministeriön ennuste talousnäkymistä. Suomen Pankki ja useat tutkimuslaitokset ovat ennakoineet noin 1,5 %:n kasvua. Orpon puheista oli pääteltävissä, ettei vm:n ennuste tästä poikkea.

– Olen tyytyväinen siihen kattaukseen, mikä meillä on eli pidetään tiukasti kiinni hallituksen finanssipolitiikan linjasta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini totesi talouden käänteen tapahtuneen ja sanoi, että sillä tiellä pitää jatkaa.

Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin (ps.) työtaakka on ollut kohtuuton. Puoliväliriihestä voidaan odottaa tietoja myös mahdollisista ministerien lisäyksistä.

– Ministerit katsotaan sitten ja kanisterit. Ne eivät ole sellaiset asiat, jotka tässä ovat päällimmäisenä mielessä. Jos järkeviin ratkaisuihin päästään, toki minä niitä aina kannatan, Soini sanoi.

Orpo: PS:n puoluekokous ei näy hermostuneisuutena.

Hallituspuolueet ottivat takkiinsa kuntavaaleissa, erityisen raskaasti perussuomalaiset.

Pääministeri Sipilä vakuutteli kuitenkin medialle, ettei ole syytä perääntyä ja kehysriihessä ei kuntavaaleja käsitellä.

– Olen sen tyylin mies ollut koko ikäni, että minkä minä olen sopinut sen olen pitänyt, kävi vaaleissa mitä tahansa, Soini puolestaan sanoi.

– Kuntavaalien jälkeisessä tunnelmassa entistä tiukemmin pidetään kiinni siitä, mitä olemme yhdessä hyvään hallitusohjelmaan kirjanneet, valtiovarainministeri Orpo säesti.

Hänen mukaansa nyt olisi ”aivan älytöntä” löysätä, kun käänne parempaan on tapahtunut.

– Pidetään tiukemmin kiinni siitä, mitä on sovittu, Orpo sanoi.

Varsin yleisesti on kuitenkin jo ennakoitu, että kehysriihen tulokset olisivat jäämässä ennakkopuheisiin nähden vaatimattomiksi.

Soini vakuutti perussuomalaisten seisovan hallitusohjelman takana. Sipilä ja Orpo luonnollisesti kiittelivät perussuomalaisia hallitusohjelman takana seisomisesta.

Orpon mukaan perussuomalaisten kesän puoluekokous, jossa puoluejohtaja vaihtuu, ei ole luonut hermostuneisuutta puoliväliriiheen.

Keskustelua aiheesta

Ammatillisen koulutuksen kohtalosta heruu pian tietoa – repiikö ruotsi-riita vielä?

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Ammatillisen koulutuksen reformia käsitellään tänään valtioneuvoston yleisistunnossa, pääministeri Juha Sipilä (kesk.) vahvistaa. Monista asioista on hänen mukaansa sovittu ja niistä kerrotaan tänään infossa klo 17.

Ammattikoulu-uudistus laittaisi uusiksi muun muassa rahoitusta, tutkintojen rakennetta ja tutkintojen säätelyä.

Ennakkotietojen mukaan ammatilliseen koulutukseen esimerkiksi hakeuduttaisiin tulevaisuudessa pääasiassa jatkuvan haun kautta ympäri vuoden. Kevään yhteishaku olisi tarkoitettu peruskoulunsa päättäneille ja vailla ammatillista tutkintoa oleville. Myös tutkintojen määrä vähenisi yli puolella. Kun tutkintoja on nykyisin 351, tulevaisuudessa niitä olisi 164.

Viime viikolla kerrottiin, että perussuomalaiset olisivat kytkeneet ammatillisen koulutuksen uudistamisen ruotsin kielen vapaaehtoisuuskokeiluun, minkä kerrottiin hiertäneen hallituspuolueiden välejä.

Perussuomalaisten mielestä kielikokeilu ei ole edennyt tyydyttävästi.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen‏ (kok.) kertoi jo perjantaina Twitterissä, että ammatillisen koulutuksen reformi etenee hallituksen esityksenä eduskunnalle tällä viikolla.

Ministeri kertoi perjantaina STT:lle, että uudistukseen yritetään löytää sellaiset ratkaisut, että se etenisi valtioneuvostosta läpi mahdollisimman nopeasti. Ministeri ei tuolloin halunnut kommentoida tietoja kielikokeilun ja ammatillisen koulutuksen uudistamisen koplaamisesta.

Korjattu infon virheellinen aika: se on klo 17, ei klo 12.

Sipilä hehkuttaa Macronia – Soini tokaisee vennamolaisesti ”kansa on puhunut”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sanoo olevansa tyytyväinen Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloksesta eli siitä, että Emmanuel Macron voitti.

– Olen tyytyväinen, että uudistusmielinen, Eurooppa-myönteinen ehdokas voitti. Ranskassa on varsin selvä asetelma toiselle kierrokselle.

Ulkoministeri Timo Soini (ps.) arvioi, että Ranskan perinteiset puolueet romahtivat presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Soinin mukaan Ranskan kansa on puhunut vaaleissa.

Soini ei halua varsinaisesti kommentoida toisen maan vaalitulosta, mutta hän uskoo, että Ranskan vaalien toisesta kierroksesta tulee mielenkiintoinen.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) taas toivoo, että ranskalaiset tekevät hyviä ratkaisuja.

– Koska samalla he äänestävät varsin paljon myös Euroopan tulevaisuudesta.

Kyselyt: Eutanasia saa kannatusta niin kansalaisilta kuin hoitajilta

Kuva: Lehtikuva

Selvä enemmistö eli 64 prosenttia sairaanhoitajista laillistaisi potilaan oikeuden eutanasiaan, selviää Sairaanhoitajaliiton jäsenilleen tekemästä kyselystä.

Lähes seitsemän kymmenestä sairaanhoitajasta katsoo, että eutanasia on oikeutettu parantumattomasti sairaille aikuisille, jotka kykenevät itse tekemään päätöksen eutanasiasta. Miltei puolet vastanneista olisi myös itse valmis auttamaan lääkäriä eutanasian toteuttamisessa.

Kyselyn mukaan yhdeksän kymmenestä sairaanhoitajasta katsoo, että saattohoitoa ei ole kehitetty Suomessa riittävästi. Myös saattohoidon ohjeistus omalla työpaikalla on kyselyn perusteella suurelle osalle sairaanhoitajista epäselvä.

Kysely toteutettiin huhtikuun alussa, ja siihen vastasi lähes 2 700 liiton jäsentä.

Selvä enemmistö myös kaikista suomalaisista näyttää kannattavan eutanasian sallimista parantumattomasti sairaille, käy ilmi Helsingin Sanomien teettämästä mielipidetutkimuksesta. Tutkimukseen vastanneista kolme neljästä sallisi kuolinavun. 14 prosenttia oli eutanasiaa vastaan ja 10 prosenttia ei osannut sanoa kantaansa.

Eutanasiaa kannattavat etenkin nuoret, kaupunkilaiset, opiskelijat ja toimihenkilöt. Miehistä kuolinavun kannalla on 81 prosenttia ja naisista 72 prosenttia.

Eniten vastustajia löytyy iäkkäimmistä, maalla asuvista ja vähiten koulutetuista. Silti näissäkin ryhmissä enemmistö kannattaa kuolinapua.

Kantar TNS tiedusteli asiaa noin tuhannelta suomalaiselta huhtikuussa HS:n toimeksiannosta. Haastatelluilta kysyttiin, pitäisikö parantumatonta, kuolemaan johtavaa tautia sairastavalla olla oikeus kuolinapuun.

Järjestöt parahtavat hallitukselle: ”Pelastakaa opiskelijaperheet”

Kuva: Thinkstock

Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ja Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) vaativat, että hallitus turvaa puoliriihessään opiskelijalapsiperheiden toimeentulon. Järjestöt esittävät yhdessä Väestöliiton kanssa, että hallitus palauttaa opintorahaan huoltajakorotuksen.

Korkeakouluopiskelijoista joka kuudennella on lapsi tai lapsia. Perheen perustaminen ja lapsen saaminen opiskeluaikana aiheuttaa taloudellisia rasitteita, joista lapsiperheiden on hankala selvitä keskeyttämättä opintojaan.

– Pelkällä opintotuella opiskelijalapsiperheet eivät kata taloudellisia kulujaan. On järkyttävää, että jo nyt noin 60 % näistä perheistä joutuu elämään köyhyysrajan alapuolella. Yksinhuoltajaopiskelijoiden tilanne on kaikkein heikoin, SYL:n puheenjohtaja Riina Lumme huomauttaa.

Opintotuen huoltajakorotus poistettiin opintotuesta vuonna 1992 ja se onkin ainut syyperusteinen etuus, jossa tuen määrään ei vaikuta lapsen huoltajuus tai lasten lukumäärä.

Muutokset ovat järkyttäviä.

– Suomi on viimeinen pohjoismaa, jossa opiskelijoiden perheellisyyttä ei ole huomioitu opintotuessa. Kun tämän yhdistää Suomen väestökehitykseen, niin perusteet tilanteen parantamiselle todella ovat olemassa, SAMOKin puheenjohtaja Anni Koivisto puuskahtaa.

Opiskelijat siirretään elokuussa yleisen asumistuen piiriin. Tähän asti yleiseen asumistukeen ovat olleet oikeutettuja vain opintotukea saavat perheelliset opiskelijat. Opintorahaa ei myöskään ole laskettu tuloksi määriteltäessä asumistukea, toisin kuin jatkossa.

Muutos leikkaa siis jo nyt yleistä asumistukea saavien opiskelevien lapsiperheiden tukea nykyisestä. Samassa yhteydessä myös opintorahaa leikataan huomattavasti, jolloin muutokset ovat järjestöjen mielestä järkyttäviä.

– Perheellisten opiskelijoiden etuudet voivat tukimuutosten seurauksena laskea vuositasolla yli 1 000 euroa! Huoltajakorotuksella hallitus turvaisi näiden opiskelijoiden opintojen jatkumisen opintotuella, liittojen puheenjohtajat muistuttavat.