Tuore kirja: Vaalirahoitusjärjestelmä suosii porvaripuolueiden varakkaita miehiä – Rahan pyytämiselle on myös henkisiä esteitä

Kuva: Getty Images

Tänään julkaistiin ensimmäinen laaja historiallinen katsaus Suomessa käytyihin eduskuntavaalikampanjoihin.

Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

Kirjaa varten on haastateltu myös pienehköä joukkoa kansanedustajia. Haastattelujen ja kirjallisuuden pohjalta Railo ja Ruohonen käyvät läpi yhteisessä osuudessaan vuoden 2003–2015 kampanjoita ja muun muassa kansanedustajien vaalirahoitusta.

– Siinä missä tähän kirjaan haastatellut vasemmiston, vihreiden ja perussuomalaisten kansanedustajat valittelivat järjestelmällisesti vaalirahan keräämisen vaikeutta, totesivat porvaripuolueiden edustajat, että rahan saaminen ei ollut merkittävä ongelma. Äärimmillään kansanedustajat jopa totesivat, että yritykset olisivat antaneet enemmänkin, jos olisi suostunut ottamaan, he kirjoittavat.

Esimerkiksi sosialidemokraattien entinen ministeri, nykyinen kansanedustaja Susanna Huovinen yritti tosissaan saada yrityksiä tukemaan kampanjaansa: ” – – vaikka mä olen yrittänyt joissakin vaaleissa ihan semmoista soittokierrosta, se ei ole kyllä maksanut vaivaa.”

Kirjoittajien mukaan vasemmistossa ja vihreissäkin näyttää olevan myös henkisiä esteitä rahan pyytämiselle. Se koetaan epäluontevaksi ja siksi sen on annettu jäädä.

Uskottavuus vaatii rahaa.

Moni oli myös kieltäytynyt rahasta vedoten siihen, että rahan vastaanottaminen väärältä taholta olisi johtanut intressiristiriitaan.

– Kaikki tähän kirjaan haastatellut kansanedustajat olivat sitä mieltä, että vaalirahalla on vaikutusta vaalien tulokseen. Samaan hengenvetoon moni muistutti, ettei vaalirahalla kuitenkaan ollut ratkaisevaa vaikutusta, Railo ja Ruohonen kirjoittavat.

Keskustan ja kokoomuksen kansanedustajien haastatteluissa toistui sana ”uskottavuus”. Antti Kaikkonen totesi, että kampanjan on oltava ”uskottava” ja että uskottavuus vaatii rahaa. Kokoomuksen Sari Sarkomaa painotti, että jos kampanja oli vaatimattoman näköinen, niin kansalaiset kysyivät, ”onko tuo nyt tosissaan?”

Railo ja Ruohonen pitävät mielenkiintoisena, että niin oikealla kuin vasemmalla muistutettiin, että kampanjaan käytetyn rahasumman ja ehdokkaan poliittisen ideologian oli sovittava yhteen.

Sosialidemokraattien ehdokas Salossa, kansanedustaja  Katja Taimela teki 30 000 euron kampanjan ja totesi, että ”Katja Taimelan vaalikampanja ei olis ollut mun näköinen, jos se ois ollut 80 000”.

Parhaassa asemassa ”vanhat” porvaripuolueet.

Railon ja Ruohosen mukaan vaalirahoitusjärjestelmä ei kohtele puolueita ja poliitikkoja tasa-arvoisesti. Se tukee jo valtaan päässeitä henkilöitä ja puolueita. Jo kansanedustajiksi päässeillä on tavallisesti enemmän varaa vaalikampanjaan sijoitettavaksi kuin muilla ehdokkailla.

Lisäksi nykyinen vaalirahajärjestelmä suosii miehiä. Miesehdokkaiden kampanjoiden keskimääräinen koko oli noin 20 prosenttia suurempi kuin naisten.

Esimerkiksi yhdistysten antama tuki jakaantui erittäin epätasaisesti SDP:n mies- ja naisedustajien kesken vuoden 2015 vaaleissa. Yhdistystukea saivat kaikki 21 SDP:n naiskansanedustajaa ja 10 miestä 12 mieskansanedustajasta. Miehet saivat keskimäärin 16 930 euroa, mutta naiset vain 7 020 euroa.

Vasemmistoliiton kohdalla vastaavaa eroa ei ole. Puolueessa naiset saivat yhdistystukea keskimäärin 6 730 euron verran ja miehet 5 860 euron verran.

Kirjoittajat katsovat, että suomalaiseen vaalirahoitusjärjestelmään sisältyy piirteitä, jotka suosivat suurten porvaripuolueiden varakkaita miehiä.

– Kuten Markus Mustajärven ja Susanna Huovisen arviot osoittavat, on tilanne jo niin paha, että se syö järjestelmän uskottavuutta jopa siihen osallistuvilta henkilöiltä, he kirjoittavat.

Mustajärvi on vasemmistoliiton kansanedustaja.

– Puolueittain tarkasteltuna parhaassa asemassa ovat ”vanhat” porvaripuolueet kokoomus, keskusta ja RKP, joilla on parhaat yhteydet yrityselämään ja runsaasti avokätisiä yksityishenkilöitä lahjoittajina. SDP ei saa rahaa yrityksiltä tai yksityishenkilöiltä, mutta sen ehdokkaat voivat luottaa ammattiyhdistysliikkeen tukeen. Vasemmistoliittokin saa hiukan tukea ammattiyhdistysliikkeeltä, Railo ja Ruohonen kirjoittavat.

He toteavat, että vihreät onnistuu keräämään hiukan rahaa yksityishenkilöiltä, mutta silti se on yhdessä kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kanssa selvästi heikoimmassa asemassa suomalaisessa vaalirahajärjestelmässä.

Suksilta internetiin.

Sodan jälkeen Suomi oli köyhä maa, jossa kampanjoitiin hyvin yksinkertaisin keinoin. Ehdokkaat kiersivät kävellen, suksilla ja polkupyörillä tupailloissa puhumassa äänestäjät puolelleen. 2000-luvulla vaalikampanjoista on tullut näyttäviä, ammattimaisia ja kalliita viestintäoperaatioita.

– Suomalaisten vaalikampanjoiden kehitys nykyiseen muotoonsa alkoi varhemmin kuin nykyään muistetaan. Vaalikampanjat henkilöityivät jo 1950-luvulla, kun Suomessa siirryttiin nykyisenkaltaiseen avoimen listavaalin vaalijärjestelmään, tutkija Erkka Railo kertoo.

Uusi vaalijärjestelmä pakotti saman puolueen ehdokkaat panostamaan henkilökohtaiseen kampanjointiin, jolloin ehdokkaan oman tunnettuuden ja varallisuuden merkitys alkoi kasvaa.

1960-luvulla henkilöityminen kiihtyi, kun televisiosta tuli johtava politiikan julkisuuden media. Tutkija Ville Pitkäsen mukaan televisio teki monista poliitikoista valtakunnallisia julkkiksia. Samaan aikaan vaalikampanjat ammattimaistuivat. Puolueet ottivat käyttöön tieteellisiä menetelmiä määritelläkseen oman kohderyhmänsä ja sille sopivan viestin.

– Naisten voimakas nousu politiikkaan 1970-luvulta lähtien sai monet kansanedustajamiehet tuntemaan asemansa uhatuiksi, tutkija Mari K. Niemi arvioi. Kampanjat repivät usein muutenkin puolueiden sisäistä yhtenäisyyttä.
2000-luvulla aiemmat vaalikampanjoiden trendit ovat entisestään vahvistuneet. Vaalijulkisuus on viihteellistynyt, monipuolistunut, henkilöitynyt ja kallistunut.

– Internet on muuttanut vaalikampanjointia voimakkaasti. Kampanjoinnista on tullut jatkuvaa työtä muun poliittisen vaikuttamisen ohella. Sosiaalinen media edellyttää ehdokkailta uudenlaisia taitoja, joita kaikilla ei ole, tukija Sini Ruohonen toteaa.

Kamppailu vallasta perustuu laajaan, osin aiemmin hyödyntämättömään arkisto- ja haastatteluaineistoon. Kirjassa pääsevät ääneen niin kenttäväki, kansanedustajat, puolueiden johtohenkilöt kuin toimittajatkin.

Suomi: Ilkka Kanerva Etyjin pääsihteeriksi

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Suomi esittää Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) seuraavaksi pääsihteeriksi kokoomuksen kansanedustajaa Ilkka Kanervaa, kerrotaan ulkoministeriöstä. Uuden pääsihteerin on määrä aloittaa tehtävässään heinäkuun alussa.

Kanerva toimi järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajana 2014–2016. Hän on nyt yleiskokouksen erityisedustaja rauhanvälitystehtävissä.

Useat Etyjin osallistujavaltiot asettanevat ehdokkaansa pääsihteeriksi.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Tynkkyselle sakkotuomio

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Sebastian Tynkkyselle 300 euron sakkotuomio.

Oulun käräjäoikeus tuomitsi maanantaina Perussuomalaisten nuorten entisen puheenjohtajan Sebastian Tynkkysen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta.

Hän sai rangaistukseksi 50 päiväsakkoa, mikä hänen tuloillaan tekee yhteensä 300 euroa.

Perussuomalaiset nuoret ilmoittavat tiedotteessaan  olevansa tyrmistyneitä Tynkkysen tuomiosta.

Tuomio koskee Tynkkysen viime kesänä julkaisemia Facebook-viestejä. Syytteitä käsiteltiin käräjäoikeuden pääkäsittelyssä 11. tammikuuta.

AVAINSANAT

Paavo Lipponen toivoo poliittista konsensusta liikenneinfran kehittämisessä – ”Meillä todella on infrainvestointivaje”

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Paavo Lipponen ja liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) puhuivat tänään Liikenneinfra 2040 -selvityksen julkistamisessa.

Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Tampereen ammattikorkeakoulu julkaisivat tänään Liikenneinfrastruktuuri 2040-selvityksen. Siinä hahmotellaan Suomen liikenneinfrastruktuurin kehittämistä pitkällä aikavälillä.

Entinen pääministeri ja puhemies Paavo Lipponen oli kutsuttu tilaisuuteen käyttämään kommenttipuheenvuoro. Lipponen maalasi siinä erittäin laajasti Suomen mahdollisuuksia.

Hän aloitti arjen tasolta ja puhui muun muassa katujen hiekoittamisesta. Lipponen matkustaa paljon junalla. Hän kertoi hämmästelleensä matkallaan Tampereelle, miten Toijalan jälkeen konduktööri oli ilmoittanut, että pitää ajaa hitaasti, kun tavarajuna kulkee edellä.

– Siis tämähän on aivan järkyttävää. Kertoo jotakin siitä, että meillä todella on infrainvestointivaje, tällaiseen ei ole varaa.

Lipponen painotti raideliikenteen kehittämistä pääradalla ja ”koko linjalla”.

– Sitten meillä on ongelma aluekehityksessä, erityisesti Itä-Suomi. Se minua huolestuttaa, mikä sen alueen tulevaisuus on.

Jotta Itä-Suomi pärjää, sen keskuksia on Lipposen mukaan priorisoitava ja liikenneyhteyksiä on kehitettävä.

Jos Suomi aikoo vahvistaa kilpailukykyä ja kehittyä, Lipposen mukaan tarvitaan urbaania kehitystä, mikä vaatii liikkenneinfran kehittämistä ja myös asuntojen rakentamista.

Pitkän tähtäimen suunnitelmat pitää olla, jotta saadaan EU-rahaa.

Tuoretta liikenneinfraselvitystä Lipponen piti onnistuneena. Pitkän tähtäimen suunnitelmia on tehtävä. Silloin myös EU-rahoituksen saaminen infran kehitykselle on todennäköisempää.

Lipponen siirtyi katsomaan yhä laajempia näkymiä. Hän viittasi Skandinaviassa kehitteillä oleviin hankkeisiin, johon Suomi voisi linkittyä.

– Pitää kiinnittää huomiota siihen, missä on valtavasti dynamiikkaa tässä aivan meidän lähellä ja miten voimme turvata kilpailukykymme.

Lipponen kehotti katsomaan infrainvestointeja siitä näkökulmasta, mikä on niiden merkitys kasvulle ja millaisia ovat dynaamisimmat alueet. Infran rakentamisella on myös mahdollista luoda kysyntää.

Liikennekaari-hankkeesta Lipponen sanoi seuraavansa mielenkiinnolla, miten sille käy.

– Kyllähän se ajatus tietysti, että saataisiin pääomat tekemään töitä paremmin, sitä kannattaa kyllä pohtia.

Lipponen peräänkuulutti sitä, miten selvityksissä ja jatkoselvityksissä on tärkeää, että löydetään poliittinen konsensus.

– Tarvitsemme selkeätä visiota siitä, mihin ollaan menossa ja sille konsensusta.

Datakeskuksien bisneskeskukseksi.

Etelään päin katsottaessa Lipponen kehotti Suomea menemään osakkaaksi Rail Baltica -hankkeeseen sen jälkeen kun Baltian maat ovat keskenään selvittäneet, miten hanke toteutetaan. Tätä kautta myös Suomen omat hankkeet voisivat lähteä paremmin liikkeelle.

Suomen atlanttisen yhteyden ja Jäämeri-yhteyden lisäksi Paavo Lipponen nosti esiin myös Suomen kytkemisen Euraasian liikenne- ja logistiikkaverkkoon. Hän toivoi, että tähän olisi selvityksessä kiinnitetty enemmän huomiota.

Hän nosti tässä yhteydessä esiin muun muassa lentoyhteydet ja datayhteydet. Datakeskusten ympärille syntyy bisnestä. Lipposen visiossa Suomi voisi kehittyä eräänlaiseksi datakeskusten bisneskeskukseksi.

– Oikeastaan Aasian markkinathan ovat vasta avautumassa, meillä on suuret mahdollisuudet päästä niihin kiinni myöskin tätä kautta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Perussuomalaisten nuorisojärjestön valitus kaatui KHO:ssa

Kuva: Lehtikuva

Korkein hallinto-oikeus on hylännyt perussuomalaisten nuorisojärjestön valituksen järjestötuesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Perussuomalaiset Nuoret ry:lle tukea 81 200 euroa vuodelle 2015. Järjestön mukaan päätös rikkoi yhdenvertaisuusperiaatetta, koska avustus oli huomattavasti pienempi kuin vertailukelpoisilla järjestöillä. Esimerkiksi kokoomuksen, SDP:n ja keskustan nuorisojärjestöt saivat tukea yli 600 000 euroa.

PS-Nuoret vaati, että sen avustus pitää nostaa 200 000 euroon.

KHO katsoi, ettei ministeriö menetellyt yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. PS-Nuoret sai vuonna 2015 suurimman mahdollisen korotuksen tukeensa, 40 prosenttia. Oikeus katsoi ministeriön tavoin, ettei järjestön kohdalla ollut syytä poiketa avustusten yhtenäisestä korottamis- ja leikkausjärjestelmästä.

Berner uskoo yhtiömalliin – ”Rahat myös käytettäisiin liikenneinfran kehittämiseen”

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Ohjausryhmän puheenjohtaja, Rakennusteollisuuden pääekomisti Sami Pakarinen , liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner ja entinen pääministeri Paavo Lipponen Liikenneinfrastruktuuri 2040 -selvityksen julkistustilaisuudessa.

Suomen liikenneverkon nykyinen rahoitusjärjestelmä ei toimi, sanoo liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.). Hänen mielestään liikenneinfraan ei ole pystytty investoimaan tarpeeksi ja korjausvelka kasvaa.

Liikenteestä saatuja rahoja on käytetty myös muiden hallinnonalojen tarpeisiin. Tämä on ollut hänen mukaansa pitkäaikainen huolenaihe.

Bernerin mielestä mahdollisesti perustettava liikenneverkkoyhtiö takaisi sen, että liikenteeseen tarkoitetut rahat myös käytetäisiin liikenneinfran kehittämiseen.

– Yhtiömalli takaisi sen, ettei rahoitus olisi enää riippuvainen valtion budjetista tai muiden alojen tarpeesta, hän sanoi Liikenneinfrastruktuuri 2040 -selvityksen julkistamistilaisuudessa Helsingissä tänään.

Ministeri kannattaa tutkimusryhmän näkemystä, jonka mukaan väylänpidon kokonaisrahoitusta nostettaisiin voimakkaasti. Hän haluaa, että myös älykkään liikenteen ratkaisut huomioidaan.

Berner kaipaa pitkäaikaista visiota liikenneverkon kehittämiseksi. Tähän asti rahoitusratkaisut ovat olleet liian lyhytjänteisiä.

”Olen avoin monelle kehityspolulle, mutta en siihen, että emme tee mitään.”

Hän sanoi, että nykyisin Suomessa pystytään ylläpitämään perusväylänpitoa ja tekemään joitain investointeja, mutta korjausvelka kasvaa 100 miljoonaa vuodessa.

– Olen avoin monelle kehityspolulle, mutta en siihen, että emme tee mitään.

Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Tampereen ammattikorkeakoulu ovat tehneet selvityksen, jossa on hahmoteltu Suomen liikenneinfrastruktuurin kehittämiselle ja kehittämisen panostuksille neljä vaihtoehtoista polkua.

Ministeri Berner arvioi omassa puheenvuorossaan, miten tulokset suhteutuvat suunnitteilla olevaan liikenneverkkoyhtiöön.