Tuore kirja: Vaalirahoitusjärjestelmä suosii porvaripuolueiden varakkaita miehiä – Rahan pyytämiselle on myös henkisiä esteitä

Kuva: Getty Images

Tänään julkaistiin ensimmäinen laaja historiallinen katsaus Suomessa käytyihin eduskuntavaalikampanjoihin.

Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

Kirjaa varten on haastateltu myös pienehköä joukkoa kansanedustajia. Haastattelujen ja kirjallisuuden pohjalta Railo ja Ruohonen käyvät läpi yhteisessä osuudessaan vuoden 2003–2015 kampanjoita ja muun muassa kansanedustajien vaalirahoitusta.

– Siinä missä tähän kirjaan haastatellut vasemmiston, vihreiden ja perussuomalaisten kansanedustajat valittelivat järjestelmällisesti vaalirahan keräämisen vaikeutta, totesivat porvaripuolueiden edustajat, että rahan saaminen ei ollut merkittävä ongelma. Äärimmillään kansanedustajat jopa totesivat, että yritykset olisivat antaneet enemmänkin, jos olisi suostunut ottamaan, he kirjoittavat.

Esimerkiksi sosialidemokraattien entinen ministeri, nykyinen kansanedustaja Susanna Huovinen yritti tosissaan saada yrityksiä tukemaan kampanjaansa: ” – – vaikka mä olen yrittänyt joissakin vaaleissa ihan semmoista soittokierrosta, se ei ole kyllä maksanut vaivaa.”

Kirjoittajien mukaan vasemmistossa ja vihreissäkin näyttää olevan myös henkisiä esteitä rahan pyytämiselle. Se koetaan epäluontevaksi ja siksi sen on annettu jäädä.

Uskottavuus vaatii rahaa.

Moni oli myös kieltäytynyt rahasta vedoten siihen, että rahan vastaanottaminen väärältä taholta olisi johtanut intressiristiriitaan.

– Kaikki tähän kirjaan haastatellut kansanedustajat olivat sitä mieltä, että vaalirahalla on vaikutusta vaalien tulokseen. Samaan hengenvetoon moni muistutti, ettei vaalirahalla kuitenkaan ollut ratkaisevaa vaikutusta, Railo ja Ruohonen kirjoittavat.

Keskustan ja kokoomuksen kansanedustajien haastatteluissa toistui sana ”uskottavuus”. Antti Kaikkonen totesi, että kampanjan on oltava ”uskottava” ja että uskottavuus vaatii rahaa. Kokoomuksen Sari Sarkomaa painotti, että jos kampanja oli vaatimattoman näköinen, niin kansalaiset kysyivät, ”onko tuo nyt tosissaan?”

Railo ja Ruohonen pitävät mielenkiintoisena, että niin oikealla kuin vasemmalla muistutettiin, että kampanjaan käytetyn rahasumman ja ehdokkaan poliittisen ideologian oli sovittava yhteen.

Sosialidemokraattien ehdokas Salossa, kansanedustaja  Katja Taimela teki 30 000 euron kampanjan ja totesi, että ”Katja Taimelan vaalikampanja ei olis ollut mun näköinen, jos se ois ollut 80 000”.

Parhaassa asemassa ”vanhat” porvaripuolueet.

Railon ja Ruohosen mukaan vaalirahoitusjärjestelmä ei kohtele puolueita ja poliitikkoja tasa-arvoisesti. Se tukee jo valtaan päässeitä henkilöitä ja puolueita. Jo kansanedustajiksi päässeillä on tavallisesti enemmän varaa vaalikampanjaan sijoitettavaksi kuin muilla ehdokkailla.

Lisäksi nykyinen vaalirahajärjestelmä suosii miehiä. Miesehdokkaiden kampanjoiden keskimääräinen koko oli noin 20 prosenttia suurempi kuin naisten.

Esimerkiksi yhdistysten antama tuki jakaantui erittäin epätasaisesti SDP:n mies- ja naisedustajien kesken vuoden 2015 vaaleissa. Yhdistystukea saivat kaikki 21 SDP:n naiskansanedustajaa ja 10 miestä 12 mieskansanedustajasta. Miehet saivat keskimäärin 16 930 euroa, mutta naiset vain 7 020 euroa.

Vasemmistoliiton kohdalla vastaavaa eroa ei ole. Puolueessa naiset saivat yhdistystukea keskimäärin 6 730 euron verran ja miehet 5 860 euron verran.

Kirjoittajat katsovat, että suomalaiseen vaalirahoitusjärjestelmään sisältyy piirteitä, jotka suosivat suurten porvaripuolueiden varakkaita miehiä.

– Kuten Markus Mustajärven ja Susanna Huovisen arviot osoittavat, on tilanne jo niin paha, että se syö järjestelmän uskottavuutta jopa siihen osallistuvilta henkilöiltä, he kirjoittavat.

Mustajärvi on vasemmistoliiton kansanedustaja.

– Puolueittain tarkasteltuna parhaassa asemassa ovat ”vanhat” porvaripuolueet kokoomus, keskusta ja RKP, joilla on parhaat yhteydet yrityselämään ja runsaasti avokätisiä yksityishenkilöitä lahjoittajina. SDP ei saa rahaa yrityksiltä tai yksityishenkilöiltä, mutta sen ehdokkaat voivat luottaa ammattiyhdistysliikkeen tukeen. Vasemmistoliittokin saa hiukan tukea ammattiyhdistysliikkeeltä, Railo ja Ruohonen kirjoittavat.

He toteavat, että vihreät onnistuu keräämään hiukan rahaa yksityishenkilöiltä, mutta silti se on yhdessä kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kanssa selvästi heikoimmassa asemassa suomalaisessa vaalirahajärjestelmässä.

Suksilta internetiin.

Sodan jälkeen Suomi oli köyhä maa, jossa kampanjoitiin hyvin yksinkertaisin keinoin. Ehdokkaat kiersivät kävellen, suksilla ja polkupyörillä tupailloissa puhumassa äänestäjät puolelleen. 2000-luvulla vaalikampanjoista on tullut näyttäviä, ammattimaisia ja kalliita viestintäoperaatioita.

– Suomalaisten vaalikampanjoiden kehitys nykyiseen muotoonsa alkoi varhemmin kuin nykyään muistetaan. Vaalikampanjat henkilöityivät jo 1950-luvulla, kun Suomessa siirryttiin nykyisenkaltaiseen avoimen listavaalin vaalijärjestelmään, tutkija Erkka Railo kertoo.

Uusi vaalijärjestelmä pakotti saman puolueen ehdokkaat panostamaan henkilökohtaiseen kampanjointiin, jolloin ehdokkaan oman tunnettuuden ja varallisuuden merkitys alkoi kasvaa.

1960-luvulla henkilöityminen kiihtyi, kun televisiosta tuli johtava politiikan julkisuuden media. Tutkija Ville Pitkäsen mukaan televisio teki monista poliitikoista valtakunnallisia julkkiksia. Samaan aikaan vaalikampanjat ammattimaistuivat. Puolueet ottivat käyttöön tieteellisiä menetelmiä määritelläkseen oman kohderyhmänsä ja sille sopivan viestin.

– Naisten voimakas nousu politiikkaan 1970-luvulta lähtien sai monet kansanedustajamiehet tuntemaan asemansa uhatuiksi, tutkija Mari K. Niemi arvioi. Kampanjat repivät usein muutenkin puolueiden sisäistä yhtenäisyyttä.
2000-luvulla aiemmat vaalikampanjoiden trendit ovat entisestään vahvistuneet. Vaalijulkisuus on viihteellistynyt, monipuolistunut, henkilöitynyt ja kallistunut.

– Internet on muuttanut vaalikampanjointia voimakkaasti. Kampanjoinnista on tullut jatkuvaa työtä muun poliittisen vaikuttamisen ohella. Sosiaalinen media edellyttää ehdokkailta uudenlaisia taitoja, joita kaikilla ei ole, tukija Sini Ruohonen toteaa.

Kamppailu vallasta perustuu laajaan, osin aiemmin hyödyntämättömään arkisto- ja haastatteluaineistoon. Kirjassa pääsevät ääneen niin kenttäväki, kansanedustajat, puolueiden johtohenkilöt kuin toimittajatkin.

Niinistö närkästyi IS:n pressamessuilla: ”No tämä nyt ainakin loukkaa ihmisiä”

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
Kansanliikkeen presidenttiehdokas Sauli Niinistö Ilta-Sanomien presidentinvaalitentissä Sanomatalossa Helsingissä maanantaina .

Tasavallan presidentti, ehdokas Sauli Niinistö esiintyi viimeisenä tentattavana Ilta-Sanomien koko päivä kestäneillä pressamessuilla. Mukana olivat ennen Niinistöä esiintymässä kaikki muut presidenttiehdokkaat.

Kuten ylivoimaiselle ennakkosuosikille kuuluukin, Niinistö esiintyi leppoisasti ja hermostumatta melkein läpi tentin. Toimittaja Timo Haapala sai Niinistön hermostumaan kerran, kun hän vertasi Niinistön 80 prosentin gallup-kannatusta Pohjois-Korean kommunistidiktaattorin vastaaviin lukuihin.

– Tämähän on suorastaan loukkaavaa, kun suuren yleisön mielipidettä suorastaan pakotetuksi, Niinistö puuskahti. Vähemmän hän loukkaantui, kun toimittaja Timo Haapala vertasi Vladimir Putinin kannatuslukuja. Molemmilla valtionpäämiehillä on sattuu olemaan nyt päällä samat 80 prosentin kannatusluvut.

– Olisiko sitten parempi, että kannatukseni lähtisi laskuun. Täytyypä sitten yrittää, Niinistö sanoi tavoitellen sarkastista huumoria.

Toimittaja Timo Haapala veti mukaan tähänkin tenttiin nelinkertaisen ehdokkaan Paavo Väyrysen kysymällä Niinistöltä miltä tuntuu, kun Paavo Väyrynen syyttää toimivaltuuksien ylittämisestä.

– Senkun syyttää, ei se tunnu miltään, Niinistö sanoo.

Niinistö vastasi väitteeseen, että hän olisi muuttamassa EU:ta sotilasliitoksi.
– Voi kun ei voimat siihen riittäisi, eikä ehkä halukaan. Mutta sopiihan sitä jutella.
Niinistö myönsi keskustelleensa tuolloin Mogherinin kanssa paljonkin EU:n turvallisuusulottuvuuden lisäämisestä.
Hän sanoi oman ajatuksensa olevan, että kautta historian on ollut erilaisia unioneja, joiden lähtökohtana on yleensä ollut ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen.
– Brysselissä lähtökohta on ollut vähän toinen, turvallisuus tulee nyt vasta jälkijunassa. Ja olen ihan varma, että mitä enemmän EU:n kansalaisille kyetään antamaan se kuva, että me pidämme teidän turvallisuudesta huolta, niin sen parempaa työtä EU tekee.
Sen sijaan EU:n armeijaa Niinistö sanoo pitäneensä ja pitävänsä edelleen hyvin etäisenä ajatuksena.

 

Keskustelua aiheesta

”Ensimmäistä kertaa hyväksymme lainsäädäntöä, jossa rangaistaan työttömyydestä” – Oppositiolla ja hallituksella värikäs yhteenotto täysistunnossa

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että työttömältä voidaan leikata työttömyyspäivärahaa, jos hän ei saa töitä, kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) aloitti niin kutsutusta työttömien aktiivimallista käydyn keskustelun maanantaina eduskunnassa.

– Kuulitte aivan oikein. Ensimmäistä kertaa hyväksymme sellaista lainsäädäntöä, jossa rangaistaan työttömyydestä, Heinäluoma jatkoi.

– Miten voidaan ajatella, että henkilöltä, joka on hakenut työpaikkaa ja koulutukseen, voidaan kylmän viileästi leikataan toimeentuloa, jos hän ei työ- tai koulutuspaikkaa ole saanut, hän kysyi tiivistäen opposition ydinsanoman.

Heinäluoma vielä vertasi hallituksen esityksen logiikan olevan sama, kuin jos hallitus seuraavaksi esittäisi, että sairaspäivärahaa ei makseta niille, jotka eivät tervehdy.

– Tämä on julma järjestelmä, jota olette ajamassa. Ymmärrän vielä sen, että kokoomus tätä kannattaa. Mutta sitä en ymmärrä, että siniset ministerit ovat täällä tätä asiaa esittelemässä ja keskusta pysyy täysin hiljaa molemmilla kotimaisilla kielillä, Heinäluoma vielä ihmetteli myöhemmässä puheenvuorossaan.

Toivottavasti  tämä tarkoittaa sitä, että hallituksen edustajilla on huono omatunto.

Täysistuntosalissa kuultiin ja nähtiin tunnelatausta ja voimakkaita puheenvuoroja, kun hallitus sekä oppositio ottivat yhteen hallituksen esityksestä työttömyysturvalaiksi, eli niin kutsutusta työttömien aktiivimallista.

Oppositio nosti asian käsittelyyn yllätyksellisesti jo viime perjantaina, jolloin esityksestä keskusteltiin iltaan saakka. Tuolloin sali kuitenkin kaikui tyhjyyttään. Hallituksen edustajista perjantaina paikalla olivat nimittäin vuorotellen vain kokoomuslaiset Ben ZyskowiczJuhana Vartiainen ja Wille Rydman.

Erikoista kyllä, perjantaina keskusteluun nousi myös savusauna sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan (sin.) tviitattua saunan jo odottavan, kun samaan aikaan keskustelu salissa kävi vilkkaana.

Kansanedustaja Mika Karin (sd.) esityksestä käsittely kuitenkin keskeytettiin perjantaina. Keskustelua jatkettiin tänään maanantaina huomattavasti vahvemmalla kokoonpanolla, myös ministeri Mattilan sekä työministeri Jari Lindströmin (sin.) saavuttua paikalle opposition pyynnöstä.

– Toivottavasti (runsaampi osanotto) tämä tarkoittaa sitä, että hallituksen edustajilla on huono omatunto ja se vähän kolkuttaa. Toivottavasti lain etenemisestä on vielä mahdollista perääntyä, kansanedustaja Pia Viitanen (sd.) sanaili pitämässään puheenvuorossa.

Viitanen pohti lisäksi, että lakiesitys kuvastaa hyvin hallituksen henkeä.

– Tämä on työttömien kyykytyslaki ja ennen kaikkea se on idologinen kyykytyslaki.

Mallin ongelma, on se, että se ei palkitse aktiivisuudesta.

Myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson antoi totuttuun tapaansa hallituksen kuulla kunniansa esityksen tiimoilta. Hänen mukaansa esitystä on luonnehdittava pohjanoteeraukseksi jopa tämän hallituksen toimessa.

– Aktiivimalli on nimenä syvästi harhaanjohtava, hän muun muassa huomautti.

– Mallin ongelma, on se, että se ei palkitse aktiivisuudesta, ainoastaan työn saamisesta. Voit hakea töitä vaikka kuinka paljon tahansa, mutta turvaa leikataan, jos niitä et saa.

Andersson korosti puheenvuorossaan lisäksi, kuinka työttömiä tullaan rankaisemaan perustuen sellaisiin tekijöihin, joihin he eivät voi itse vaikuttaa omilla toimillaan.

– Jos asuu korkean työttömyyden paikkakunnalla, ei välttämättä ole työpaikkoja joihin voi mennä välttääkseen tätä työttömyysturvan leikkuria, Andersson huomautti.

– Ja jos palkkatukeen ja työvoimapalveluihin osoitetut resurssit ovat riittämättömiä, tai jos niitä leikataan, kuten tämän hallituksen aikana myös on tehty, ei välttämättä ole riittävästi kursseja ja palkkatuettuja paikkoja, joihin mennä.

Oppositiosta nosti lisäksi useampaan kertaan esiin, kuinka työttömät eivät voi itse omatoimisesti ilmoittautua mukaan te-palveluiden aktiiviosiin, kuten omaehtoiseen opiskeluun. Oppositiosta korostettiinkin, että palveluiden virkailijoilla on oikeus päättää, kuka aktiivitoimiin pääsee.

– Kyllä tämä nyt taas kuulostaa, että hallituksella on alkanut käsienpesuvaihe. Keskeinen kysymys on se, että enne kuin julkinen valta velvoittaa kansalaista tekemään jotain, pitää katsoa, että siihen on myös mahdollisuus, kansanedustaja Joona Räsänen (sd.) totesi.

Hallituksen edustajat vastasivat useampaan otteeseen opposition tekevän asiassa kärpäsestä härkäsen. Hallituksen edustajien suusta kuultiin useampaan otteeseen leikkauksen olevan vain alle 5% työttömyyskorvauksesta.

– Keneltäkään ei evätä työttömyysturvaa, sitä ainoastaan pienennetään. Tämä on arvioitu lisäävän työttömyyttä tuhansilla. Mielelläni palaan keskustelemaan asiasta parin vuoden päästä, kuin vaikutuksia voidaan arvioida, useampaan otteeseen äänessä ollut Zyskowicz huomautti.

Kyllä tässä on pakottamisesta myös kysymys.

Työministeri Lindström puolestaan vakuutteli vastauspuheenvuoroissaan useampaan otteeseen salille, että työttömien aktivoimiseen on jo olemassa palveluita, niitä vain ei tunneta yrittäjien ja työttömien piirissä tarpeeksi hyvin.

– Tässä ei ole missään tapauksessa tarkoitus syyllistää työttömiä, Lindström vastasi oppositiosta lukuisia kertoja esitettyyn syytökseen.

– Kyllä tässä on pakottamisesta myös kysymys. Mutta en syyllistä ketään. Sen taakse en mene, hän vielä jatkoi.

Lindström tunnusti lisäksi, että työttömien aktiivimallin taustalla on kymmenen kohdan lista, jonka toimeenpanemisesta on tehty yhteisymmärrys työmarkkinajärjestöjen kanssa.

– Tämä aktiivimalli on sen listan ensimmäinen kohta. Kun se esitettiin SAK vastusti sitä, ja on vastustanut sitä siitä lähtien.

Lindström korosti, että kyseisestä kohdasta huolimatta, listaan on saatu työttömän kannalta paljon hyvä asioita, jotka tulevat helpottamaan heidän arkea.

– Esimerkiksi tällä tai ensi viikolla eduskuntaan tulee käsiteltäväksi nollatuntisopimuksen pelisäännöt.

– Tämä oli paketti ja hallituksen kesken yhdessä sovittu. Alusta alkaen oli selvää, että sieltä ei ruveta valitsemaan rusinoita pullasta. Tämä esitys on nyt ehkä se kivi siellä pullassa. Hallituksessa on yhdessä päätetty, että tämän kymmenen lista viedään läpi, eikä sieltä voi noukkia niitä ikäviä asioita pois.

SDP:n siivestä huudettiin tässä vaiheessa väliin, että kyllä huonon esityksen voi aina vetää takaisin.

Mitä teidän ystävänne Kuusankoskelta ajattelevat tästä?

Sosialidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne vetosi lukuisien muiden opposition edustajien tavoin kuitenkin vielä Ministeri Lindströmiin esityksen takaisin vetämisestä.

– En ymmärrä, miksi hallitus haluaa nähdä työttömät laiskoina. On vaikeaa nähdä, miksi keskusta ja siniset ovat tässä lakiesityksessä mukana. Mutta kun kokoomuksen puheenvuoroja kuuntelee, heidän osallisuuden ymmärrän hyvin, hän totesi.

– Lindström, Vartiainen sanoi olevansa ylpeä tästä mallista. Mitä teidän ystävänne Kuusankoskelta ajattelevat tästä, Rinne vielä kysyi ministeriltä viitaten kansanedustaja Juhana Vartiaisen (kok.) aikaisempaan puheenvuoroon.

Vartiainen oli hetkeä aikaisemmin muistuttanut salia, että esitys ei kokonaisuudessaan heikennä työttömyysturvan taloudellista arvoa, vaan aktiivisuusvelvoitteen ohella vähennetään työttömyysjakson alkuvaiheen omavastuu päiviä.

Hän totesikin olevansa ylpeä, että hallitus saa Suomessakin aikaan ajattelun muutosta aktivoivaan suuntaan. Aikaisemmin hänen mukaansa on pidetty liiaksi huolta vain tulonsiirroista, mutta sen jälkeen työttömään ei ole mitään kontakteja.

– Minä aivan varmasti tiedän mitä kuusankoskelainen työtön ajattelee, se palaute tulee minulle suoraan päin naamaa ja hyvä niin. Voin vakuuttaa, että ole saanut palautetta kaikista niistä esityksistä, joita olen ollut täällä puolustamassa, vaikken niistä aina ole pitänytkään, Lindström puolestaan vastasi Rinteen esittämään kysymykseen.

Perustuslakivaliokunta nosti esiin ongelmia.

Omana mielenkiintoisena episodinaan keskustelussa nähtiin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Annika Lapintien (vas.) sekä Zyskowiczin salissa käymä väittely perustuslakivaliokunnan lausunnosta.

Useassa opposition edustajien puheenvuoroissa oli nostettu esiin perustuslakivaliokunnan esitykseen kirjaama mietintö, jossa muun muassa todettiin että esitystä ei voida pitää perustuslain kannalta ongelmattomana.

Perustuslakivaliokunta onkin vakiintuneesti korostanut, että etuuden epäämisen pitää olla asiallisesti perustellussa suhteessa siihen, minkälaisia työllistymisen edistämiseen tarjottavia toimintoja on ollut tarjolla ja mitä työttömänä olevan henkilön syyksi voidaan lukea.

Zyskowicz ja Lapintie kuitenkin ajautuivat sanaharkkaan kokoomuskonkarin todettua, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa on todettu hallituksen esityksen olevan säädettävissä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, eli hallituksen esitys on Suomen perustuslain mukainen.

Lapintie kuitenkin tulkitsi, että Zyskowicz olisi halunnut väheksyä perustuslakivaliokunnan lakiesityksestä antamaa mietintöä.

– Minusta se ei ole oikein. Valiokunta totesi, että suurin ongelma tässä esityksessä liittyy nimenomaan siihen, että työtön ei omalla toiminnallaan pysty vaikuttamaan siihen, saako hän työtä vai voiko hän osallistua koulutukseen. Täten hän ei voi vaikuttaa siihen, tuleeko leikkausta tukeen vai ei.

– Tämä on kirjattu yksimielisesti lausuntoon ja se on vakavasti otettava huomio.

Zyskowicz kuitenkin kiisti väheksyneensä perustuslakivaliokunnan lausuntoa, hän vain toisti sen olevan säädettävissä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Ihmettelyn kohde oppositiossa siirtyikin siihen, miksei perustuslakivaliokunnan mietintöä oltu otettu paremmin huomioon sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, josta laki saliin oli lopulta päätynyt.

– Asiasta käytiin keskustelu jo sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Olen samaa mieltä perustuslakivaliokunnan kanssa, että esitystä olisi pitänyt muuttaa. Tästä äänestettiin, jonka hallituksen edustajat voittivat. Tämä on kylmä esitys, leikkausmalli, jossa perustuslakivaliokunnan kantaa ei huomioitu, SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen totesi.

– Ja tämä tie on vaarallinen. Perustuslakivaliokunta arvioi lakeja aina suhteessa perustuslakiin ja sosiaalisiin oikeuksiin ja tässä olisi pitänyt tehdä muutoksia.

Yksilöä rangaistaan. Tämä on täysin käsittämätöntä.

Ministeri Mattila nosti vastauspuheenvuorossaan esiin sosiaali- ja terveysvaliokunta lakiin tekemiä viilauksia, jotka lisättiin esitykseen perustuslakivaliokunnan esitysten pohjalta.

– Aktiivisuutta voitaisiin osoittaa myös osallistumalla muuhun työllistämisedellytyksiä parantavaan palveluun, jossa työ- tai elinkeinotoimisto toimisi järjestäjänä. Pidän tätä nimenomaan lisäyksenä, joka on tehty perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen.

– Lisäksi pidän hyvänä, että esitykseen kirjattiin, kuinka uudistuksen vaikutuksia tulee tarkasti seurata ja tarvittaessa laajentaa keinoja, joilla aktiivisiuusedellytyksen voi täyttää, jos ilmenee, että nyt ehdotettavat keinot eivät ole riittäviä.

Mattilan perustelut eivät kuitenkaan oppositiota vakuuttaneet. Keskustelun loppupuolella Mika Kari vielä tiivisti opposition huolen osuvasti, viittaamalla vihreiden Satu Hassin aikaisemmin pitämään puheenvuoroon.

– Nyt rankaistaan ihmistä ja yksilöä, joka ei voi itse vaikuttaa asiaan, josta häntä rangaistaan, Kari totesi.

– Jos hän sattuu asumaan paikassa, jossa ei ole esimerkiksi työvoimapalveluita, tästä rangaistaan yksilöä. Tämä on täysin käsittämätöntä.

Jutun otsikkoa korjattu klo 18:46.

STT:n kysely: Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan enemmistö ei kannata suurmoskeijaa

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Suurmoskeijalla on tonttivaraus Hanasaaren alueelle Helsingissä.

Helsingin poliittiset päättäjät käsittelevät suurmoskeijahanketta ensimmäistä kertaa tiistaina. Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan on määrä tehdä kaupunginhallitukselle esitys siitä, varataanko moskeijalle tontti Helsingin keskustasta vai ei.

Lopullisen päätöksen tekee kaupunginhallitus mahdollisesti jo tänä vuonna, mutta viimeistään tammikuussa. Käytännössä lautakunnassa linjataan siitä, onko hanke realistista toteuttaa.

Seitsemän STT:n tavoittamaa lautakunnan jäsentä suhtautuu hankkeeseen kielteisesti. Yksi ei halunnut kommentoida. Lisäksi ainakin yksi on jo aiemmin ilmoittanut vastustavansa hanketta.
Lautakunnassa on 13 jäsentä.

Keskustelua aiheesta

Työministeri Lindström myönsi: Aktiivimallissa kyse työttömien pakottamisesta

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Työministeri Jari Lindström (sin.).

Työministeri Jari Lindström (sin.) myönsi eduskunnalle, että työttömyysturvalain aktiivimallissa on kyse työttömien pakottamisesta. Hän kuitenkin kiisti, että se syyllistäisi työttömiä.

Lindström korosti kaikkien kolmen hallituspuolueen olevan yksissä tuumin esityksen takana.

Eduskunta käsittelee parhaillaan työttömyysturvalain muutosta. Oppositiosta on vedottu Lindströmiin useaan otteeseen, että hän vetäisi esityksen pois.

STT

 

Keskustelua aiheesta

Väyrynen poltti hihansa heti ensimetreillä IS:n tentissä: ”Sinä kutsut minut tänne ja jauhat vanhoja juttuja”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kampanjaorganisaatio ilmoitti tänään saaneensa yli 26 000 kannattajakorttia kasaan presidentinvaaleja varten. Väyrynen nähtäneen siis mukana vaaleissa.

– Lisää tulee ja päällekkäisyyksiä Sauli Niinistön saamien kannattajakorttien kanssa voi vähän olla, mutta tuskinpa juurikaan, Väyrynen laskeskeli Ilta-Sanomien presidentinvaalimessujen haastattelussa maanantaina.

Ensikoitos tämänkertaisessa presidenttikisassa meni lähinnä kärhämöinniksi IS:n toimittajan kanssa. Väyrynen ei pitänyt siitä, että vanhoja ”syntejä” kaiveltiin. Haastattelija Timo Haapala muistutti, että eduskunnan entinen puhemies ja keskustan ex-varapuheenjohtaja Mikko Pesälä kertoi Väyrysen sanoneen 1980-luvulla olevansa ”Jumalan valittu johtamaan Suomen kansaa”.

– Mikko Pesälä on näköjään koko ikänsä katkera siitä, että hän ei päässyt ministeriksi, kun minä olin puolueen puheenjohtaja. Hän on nyt sepittänyt tällaisen tarinan, jota näköjään toimittajat jauhavat vuosikymmeniä, kun ei ole muka parempaa kysyttävää.

1980-luvun jalasmökkikiistan nostaminen esille ei myöskään miellyttänyt Väyrystä.

– Toivoisin, että te rakkaat, arvostetut toimittajat kaivaisitte nämä vuosikymmenien varrella olleet ajojahdit, ja ottaisitte totuuden esille. Te vain jatkatte, jatkatte ja jatkatte näiden vanhojen väitteiden… Nyt on uudet vaalit ja uusi vuosisata, käytäisiinkö tulevaisuudesta…, Väyrynen yritti.

Minä en viitsi enää ruveta niistä puhumaan.

Haapala väitti, että useaan kertaan presidentiksi pyrkinyt Väyrynen on huono häviäjä – ja syyttää jälleen mediapeliä, jos ei nytkään natsaa.

– Toivon, että kaivaisit vaalitaistelut läpi ja katsoisit, mitä silloin todella tapahtui. Minä en viitsi enää ruveta niistä puhumaan. Minä yritän puhua tulevaisuudesta. Sinä kutsut minut tänne ja jauhat vanhoja juttuja. Pitäisi tuntea historia, eikä esittää tällaisia typeriä väitteitä.

Väyrynen kertoi myös, miksi pettyi Sauli Niinistön toimintaan presidenttinä ja päätti itse pyrkiä tasavallan ykköseksi. Hänelle syntyi vahva epäilys, että Niinistö ei pysy Paasikiven linjalla vaan haluaa EU:hun yhteisen puolustuksen.

– Ja hän vielä sekaantui hallituskriisiin, ja myötävaikutti, että perussuomalaiset potkittiin pois hallituksesta.

Venäjän vaikuttamiseen Suomen presidentinvaaleihin Väyrynen ei uskonut. Häneltä tuli myös hyvin lyhyt kommentti keskustan presidenttiehdokkaan Matti Vanhasen kyvyistä presidentiksi:

– Hänellähän on pitkä kokemus näistä asioista, Väyrynen vastasi ja varmuudeksi samoilla sanoilla kahteen kertaan.

Väyrynen ei yhtynyt haastattelijan näkemykseen, että entinen pitkäaikainen ministeri on niputettu omaan kastiin perussuomalaisten ehdokkaan Laura Huhtasaaren kanssa – tehty pellehahmotelmaa.

– Ei minusta. Mutta ikävä kyllä Lauraa on käsitelty vähän rumasti, Väyrynen muotoili.