Tuore kirja: Vaalirahoitusjärjestelmä suosii porvaripuolueiden varakkaita miehiä – Rahan pyytämiselle on myös henkisiä esteitä

Kuva: Getty Images

Tänään julkaistiin ensimmäinen laaja historiallinen katsaus Suomessa käytyihin eduskuntavaalikampanjoihin.

Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

Kirjaa varten on haastateltu myös pienehköä joukkoa kansanedustajia. Haastattelujen ja kirjallisuuden pohjalta Railo ja Ruohonen käyvät läpi yhteisessä osuudessaan vuoden 2003–2015 kampanjoita ja muun muassa kansanedustajien vaalirahoitusta.

– Siinä missä tähän kirjaan haastatellut vasemmiston, vihreiden ja perussuomalaisten kansanedustajat valittelivat järjestelmällisesti vaalirahan keräämisen vaikeutta, totesivat porvaripuolueiden edustajat, että rahan saaminen ei ollut merkittävä ongelma. Äärimmillään kansanedustajat jopa totesivat, että yritykset olisivat antaneet enemmänkin, jos olisi suostunut ottamaan, he kirjoittavat.

Esimerkiksi sosialidemokraattien entinen ministeri, nykyinen kansanedustaja Susanna Huovinen yritti tosissaan saada yrityksiä tukemaan kampanjaansa: ” – – vaikka mä olen yrittänyt joissakin vaaleissa ihan semmoista soittokierrosta, se ei ole kyllä maksanut vaivaa.”

Kirjoittajien mukaan vasemmistossa ja vihreissäkin näyttää olevan myös henkisiä esteitä rahan pyytämiselle. Se koetaan epäluontevaksi ja siksi sen on annettu jäädä.

Uskottavuus vaatii rahaa.

Moni oli myös kieltäytynyt rahasta vedoten siihen, että rahan vastaanottaminen väärältä taholta olisi johtanut intressiristiriitaan.

– Kaikki tähän kirjaan haastatellut kansanedustajat olivat sitä mieltä, että vaalirahalla on vaikutusta vaalien tulokseen. Samaan hengenvetoon moni muistutti, ettei vaalirahalla kuitenkaan ollut ratkaisevaa vaikutusta, Railo ja Ruohonen kirjoittavat.

Keskustan ja kokoomuksen kansanedustajien haastatteluissa toistui sana ”uskottavuus”. Antti Kaikkonen totesi, että kampanjan on oltava ”uskottava” ja että uskottavuus vaatii rahaa. Kokoomuksen Sari Sarkomaa painotti, että jos kampanja oli vaatimattoman näköinen, niin kansalaiset kysyivät, ”onko tuo nyt tosissaan?”

Railo ja Ruohonen pitävät mielenkiintoisena, että niin oikealla kuin vasemmalla muistutettiin, että kampanjaan käytetyn rahasumman ja ehdokkaan poliittisen ideologian oli sovittava yhteen.

Sosialidemokraattien ehdokas Salossa, kansanedustaja  Katja Taimela teki 30 000 euron kampanjan ja totesi, että ”Katja Taimelan vaalikampanja ei olis ollut mun näköinen, jos se ois ollut 80 000”.

Parhaassa asemassa ”vanhat” porvaripuolueet.

Railon ja Ruohosen mukaan vaalirahoitusjärjestelmä ei kohtele puolueita ja poliitikkoja tasa-arvoisesti. Se tukee jo valtaan päässeitä henkilöitä ja puolueita. Jo kansanedustajiksi päässeillä on tavallisesti enemmän varaa vaalikampanjaan sijoitettavaksi kuin muilla ehdokkailla.

Lisäksi nykyinen vaalirahajärjestelmä suosii miehiä. Miesehdokkaiden kampanjoiden keskimääräinen koko oli noin 20 prosenttia suurempi kuin naisten.

Esimerkiksi yhdistysten antama tuki jakaantui erittäin epätasaisesti SDP:n mies- ja naisedustajien kesken vuoden 2015 vaaleissa. Yhdistystukea saivat kaikki 21 SDP:n naiskansanedustajaa ja 10 miestä 12 mieskansanedustajasta. Miehet saivat keskimäärin 16 930 euroa, mutta naiset vain 7 020 euroa.

Vasemmistoliiton kohdalla vastaavaa eroa ei ole. Puolueessa naiset saivat yhdistystukea keskimäärin 6 730 euron verran ja miehet 5 860 euron verran.

Kirjoittajat katsovat, että suomalaiseen vaalirahoitusjärjestelmään sisältyy piirteitä, jotka suosivat suurten porvaripuolueiden varakkaita miehiä.

– Kuten Markus Mustajärven ja Susanna Huovisen arviot osoittavat, on tilanne jo niin paha, että se syö järjestelmän uskottavuutta jopa siihen osallistuvilta henkilöiltä, he kirjoittavat.

Mustajärvi on vasemmistoliiton kansanedustaja.

– Puolueittain tarkasteltuna parhaassa asemassa ovat ”vanhat” porvaripuolueet kokoomus, keskusta ja RKP, joilla on parhaat yhteydet yrityselämään ja runsaasti avokätisiä yksityishenkilöitä lahjoittajina. SDP ei saa rahaa yrityksiltä tai yksityishenkilöiltä, mutta sen ehdokkaat voivat luottaa ammattiyhdistysliikkeen tukeen. Vasemmistoliittokin saa hiukan tukea ammattiyhdistysliikkeeltä, Railo ja Ruohonen kirjoittavat.

He toteavat, että vihreät onnistuu keräämään hiukan rahaa yksityishenkilöiltä, mutta silti se on yhdessä kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kanssa selvästi heikoimmassa asemassa suomalaisessa vaalirahajärjestelmässä.

Suksilta internetiin.

Sodan jälkeen Suomi oli köyhä maa, jossa kampanjoitiin hyvin yksinkertaisin keinoin. Ehdokkaat kiersivät kävellen, suksilla ja polkupyörillä tupailloissa puhumassa äänestäjät puolelleen. 2000-luvulla vaalikampanjoista on tullut näyttäviä, ammattimaisia ja kalliita viestintäoperaatioita.

– Suomalaisten vaalikampanjoiden kehitys nykyiseen muotoonsa alkoi varhemmin kuin nykyään muistetaan. Vaalikampanjat henkilöityivät jo 1950-luvulla, kun Suomessa siirryttiin nykyisenkaltaiseen avoimen listavaalin vaalijärjestelmään, tutkija Erkka Railo kertoo.

Uusi vaalijärjestelmä pakotti saman puolueen ehdokkaat panostamaan henkilökohtaiseen kampanjointiin, jolloin ehdokkaan oman tunnettuuden ja varallisuuden merkitys alkoi kasvaa.

1960-luvulla henkilöityminen kiihtyi, kun televisiosta tuli johtava politiikan julkisuuden media. Tutkija Ville Pitkäsen mukaan televisio teki monista poliitikoista valtakunnallisia julkkiksia. Samaan aikaan vaalikampanjat ammattimaistuivat. Puolueet ottivat käyttöön tieteellisiä menetelmiä määritelläkseen oman kohderyhmänsä ja sille sopivan viestin.

– Naisten voimakas nousu politiikkaan 1970-luvulta lähtien sai monet kansanedustajamiehet tuntemaan asemansa uhatuiksi, tutkija Mari K. Niemi arvioi. Kampanjat repivät usein muutenkin puolueiden sisäistä yhtenäisyyttä.
2000-luvulla aiemmat vaalikampanjoiden trendit ovat entisestään vahvistuneet. Vaalijulkisuus on viihteellistynyt, monipuolistunut, henkilöitynyt ja kallistunut.

– Internet on muuttanut vaalikampanjointia voimakkaasti. Kampanjoinnista on tullut jatkuvaa työtä muun poliittisen vaikuttamisen ohella. Sosiaalinen media edellyttää ehdokkailta uudenlaisia taitoja, joita kaikilla ei ole, tukija Sini Ruohonen toteaa.

Kamppailu vallasta perustuu laajaan, osin aiemmin hyödyntämättömään arkisto- ja haastatteluaineistoon. Kirjassa pääsevät ääneen niin kenttäväki, kansanedustajat, puolueiden johtohenkilöt kuin toimittajatkin.

”Hienoa, että he uskovat Helsinkiin ja minuun” – Nasima Razmyarista pormestaripelin yllätysnimi

Kuva: Jukka-Pekka Flander
23198410844_40ccf82c00_k
Esitys pormestariehdokkuudesta yllätti Nasima Razmyarin. Iloisesti.

Eurooppademarit – Tähti ry. päätti syyskokouksessaan esittää kansanedustaja Nasima Razmyria SDP Helsingin pormestariehdokkaaksi. Helsinki tarvitsee näköisensä pormestarin, joka saa helsinkiläiset tuntemaan kaupungin omakseen, yhdistys perustelee.

– Ihan puskista tuli. Olen tosi yllättynyt, Nasima Razmyar kommentoi.

Hän kuuli ehdotuksesta Demokraatilta olleessaan metsäpolulla liikkeellä lastenvaunujen kanssa. Razmyar on parhaillaan äitiyslomalla. Vauva syntyi elokuussa.

– Ihanaa. Onhan se tosi hienoa, ja varsinkin se, että ehdotus tulee Eurooppademareilta. Että he uskovat Helsinkiin ja minuun, hän iloitsee.

Razmyar suuntaa ensi kevään kuntavaaleihin Helsingissä.

– Tulen tekemään sen kampanjani, kuten jokaisen kampanjan ennen tätä, 110 prosenttia lasissa.

”Ilman muuta vähintäänkin pitää harkita.”

Hän summaa ajatuksensa mahdollisesta pormestariehdokkuudesta näin:

– Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Onhan tämä hieno ja suuri luottamuksen paikka. Ilman muuta vähintäänkin pitää harkita.

Eurooppademarien puheenjohtaja Hanna-Mari Koski pitää Nasima Razmyaria innostavana ja osaavana johtajana.

Yhdistyksen mukaan Razmyar olisi pormestari, joka pystyisi inspiroimaan helsinkiläisiä toimijoita, jotta kaupungista tulisi entistäkin upeampi.

– Meidän Helsinkimme näköinen pormestariehdokas, puheenjohtaja Koski kehuu.

Heinäluoma: ”Lupaan miettiä omalta kohdaltani, natsaisiko tämä asia.”

Julkishallinnon Helsingin sosialidemokraatit esitti alkusyksystä, että sosialidemokraatit asettaisi pormestariehdokkaaksi kansanedustaja Eero Heinäluoman.

— Lupaan miettiä omalta kohdaltani, natsaisiko tämä asia omiin ajatuksiini ja suunnitelmiini. Vielä ei ole vastausta. Tämä ehdotus tuli pyytämättä ja yllättäen, Heinäluoma kommentoi Demokraatille (23.9.).

Helsingin uusi johtamismalli tulee voimaan kuntavaalien jälkeen keväällä 2017.

Nykyisten kaupunginjohtajien ja apulaiskaupunginjohtajien sijaan valitaan pormestari ja neljä apulaispormestaria.

Pormestari valittaneen niin, että puolueet nimeävät ennen vaaleja omat ehdokkaansa pormestariksi.

Suomelle katkera tappio EU:ssa — ”Todennäköisesti nostaisi jäsenmaiden kuluttajahintoja”

Suomi jäi häviölle, kun EU-maiden viestintäministerit äänestivät tänään kannastaan verkkovierailumaksuja koskeviin neuvotteluihin. Enemmistö EU-maista puoltaa kantaa, joka voi johtaa suomalaisten kännykkäliittymien kallistumiseen.

Kännykän käyttäjien verkkovierailumaksuista on tarkoitus päästä EU:ssa eroon ensi kesänä. Lähtökohtana on, että sen jälkeen kännykkää voisi käyttää toisessa EU-maassa vieraillessa kuten kotimaassa.

Tätä ennen EU:ssa pitää sopia siitä, minkä verran eri maiden operaattorit joutuvat korkeintaan maksamaan toisilleen asiakkaidensa vierailusta toisen ylläpitämässä verkossa.

EU-maat esittävät datan käyttöä koskeville tukkuhinnoille asteittain laskevaa kattoa, joka olisi alkuun 10 euroa gigatavulta.

Suomalaisoperaattorit ovat pitäneet näin korkeaa tasoa kestämättömänä ja varoittaneet, että se johtaisi hintojen nousuun kotimaassa tai asiakkaiden datan käytön rajoittamiseen ulkomaanmatkoilla.

– Suomi katsoi, että (EU-maiden) neuvoston puheenjohtajan esittämä hintakatto oli edelleen liian korkea ja sellaisenaan todennäköisesti nostaisi jäsenmaiden kuluttajahintoja, liikenne- ja viestintäministeriö kertoo tiedotteessa.

EU-maat äänestivät tukkuhinnoista jo aiemmin syksyllä virkamiestasolla, ja myös tuolloin Suomi jäi alakynteen. Seuraavaksi neuvottelut käydään Euroopan parlamentin kanssa. Sopu pitäisi puristaa lähikuukausien aikana.

Parlamentti kannattaa yli puolet alhaisempaa hintakattoa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Tulli-aikeet nostavat ihmetystä — ”Se laittaa Suomen maailman mitassa samaan koriin Bahrainin ja Omanin kanssa”

Kuva: lehtikuva / miika siltalahti

SDP:n hallintovaliokunnassa istuvat kansanedustajat Sirpa Paatero, Mika Kari ja Joona Räsänen ihmettelevät selvityshenkilö Anneli Tainan ajatusta Tullin siirtämisestä osin sisäministeriöön.

Selvityksessä ehdotetaan, että Tulli säilyy itsenäisenä virastona ja se siirretään sisäministeriön alaiseksi virastoksi kuitenkin siten, että verotukseen, veropolitiikkaan ja yleiseen tullipolitiikkaan liittyvän lainsäädännön valmistelutehtävistä vastaa jatkossakin valtiovarainministeriö.

— Tullin säilyttäminen itsenäisenä virastona on oikea lähtökohta. Tullin siirtäminen sisäministeriön alaiseksi virastoksi on kuitenkin erikoinen valinta. Se laittaa Suomen maailman mitassa samaan koriin Bahrainin ja Omanin kanssa. Kaikissa muissa maissa tunnustetaan Tullin päätehtävä ensisijaisesti ulkomaankaupan mahdollistajana.

Jakaminen kahteen ministeriöön ei ainakaan selkeytä Tullin johtamista.

— Rikostorjunta, tullivalvonta ja tarkastukset ovat vain osa Tullin tehtäviä. Tulli kantaa yli neljänneksen valtion verotuloista. Tämä kuten myös Tullin tehtävä ulkomaankaupassa ankkuroi Tullin tältä osin vahvasti valtiovarainministeriön ydintehtävään. Jakaminen kahteen ministeriöön ei ainakaan selkeytä Tullin johtamista.

— On muistettava, että sisäministeriöllä on jo olemassa viranomainen, joka suorittaa rikostorjuntaa (poliisi). Samoin sisäministeriöllä on jo olemassa rajalla toimiva viranomainen (rajavartiolaitos). PTR-yhteistyön kehittäminen on tärkeää, mutta se ei voi olla kiinni siitä, että kaikki toimijat olisivat saman ministeriön alaisuudessa.

Demarien mukaan aikeet siirtää Tulli sisäministeriön alaisuuteen lisäävät ihmetystä siitä, että Tulli ei ole mukana hallituksen sisäisen turvallisuuden selonteossa.

— Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen hallinnollisen yhteistyön syventämistä tulee jatkaa kadottamatta eri toimijoiden omaa erityisosaamista. Rikostorjunta ja harmaan talouden torjunta liittyvät saumattomasti Tullin muihin tehtäviin. Suurin huoli liittyykin Tullin rikostorjunnan erikoisosaamiseen. Sitä ei saa hallinnollisilla uudistuksilla kadottaa samalla tavalla kuin kävi esimerkiksi, kun liikkuvan poliisin lakkauttamisen myötä menetettiin poliisin erityisosaamista liikennevalvonnan kohdalla.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Alkolle taas murskakritiikkiä — ”Käsittämätöntä”

Keskustan lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä on käärmeissään Alkon Suomi100 -tuotesarjan kilpailutuksesta.

— On käsittämätöntä, että Alko ei ole kilpailuttanut tai hankkinut tuotesarjan tuotteitaan niin, että kotimaiset tuotteet olisivat pärjänneet kilpailutuksessa. Itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi myydään nyt esimerkiksi virolaista likööriä, vaikka kotimaassakin olisi valmistajia.

Kansanedustaja pitää sinällään positiivisena, että Alko nostaa esille itsenäisyyden juhlavuotta tuotteissaan, mutta ihmettelee, miksi sen kunniaksi halutaan ohjata kulutusta ulkolaisiin tuotteisiin.

— Itsenäisyys on suomalaisille tärkeä asia ja tällaiset etiketit ohjaavat ostopäätöstä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi itsenäisyyden kunniaksi halutaan myydä ulkolaista shamppanjaa tai konjakkia? Eikö olisi parasta ohjata kulutusta vain kotimaisiin tuotteisiin? Kilpailutuksen lopputulos herättää myös kysymyksen, onko hankintalain nojalla tehty kaikki voitava, että kotimainen likööri olisi pärjännyt? Onko otettu huomioon myös laatukriteerit vai onko kilpailutettu pelkällä hinnalla? Hankintaosaamisessa meillä suomalaisilla on kyllä parannettavaa. On myös muistettava, että emmehän me anna esimerkiksi Joutsenmerkkiäkään ulkomaisille tuotteille.

Kärnä on kuitenkin tyytyväinen, että Alko on nostanut tuotesarjassaan esille myös kotimaisia tuotteita.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Väyrynen saamassa puolueensa puoluerekisteriin

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
Paavi Väyrynen on saamassa Kansalaispuolueensa puoluerekisteriin.

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen (kesk.) kertoi perjantaina toimittaneensa oikeusministeriöön noin 1 550 kannattajakorttia Kansalaispuolueen saamiseksi puoluerekisteriin. Väyrynen toimitti kesän alussa oikeusministeriöön kannattajakortteja, mutta silloin ministeriö ilmoitti noin 1 300 kortin puuttuvan. Puoluerekisteriin pääsyyn tarvitaan yhteensä 5 000 kannattajakorttia.

Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen vahvistaa STT:lle, että nyt 5 000 kannattajakorttia näyttäisi olevan kasassa.

– Uudet kortit pitää kuitenkin vielä tarkastaa. Toivottavasti asia on selvä ennen joulua, Jääskeläinen sanoo.

Keräys jatkuu Väyrysen mukaan edelleen.