Turun joukkopuukotus tulkitaan terrorismiksi, Jokelan kouluampuminen ei – Miksi?

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Muistokynttilöitä ja kukkia Turun kauppatorilla tiistaina 22. elokuuta 2017. Turussa perjantaina tehtyjä puukotuksia tutkitaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä rikoksina.

Mitä yhteistä on Turun joukkopuukotuksella ja Jokelan kouluampumisella? Ainakin se, että molemmat väkivallanteot voidaan mieltää terrorismiksi, jos halutaan. Näin siitä huolimatta, että Turun tragediasta on puhuttu yleisesti ensimmäisenä epäiltynä terrori-iskuna Suomessa.

Terrorismi-sanaa käytetään eri yhteyksissä eri tavalla, ja termin käyttöön vaikuttaa muun muassa se, onko äänessä juristi, tutkija, poliitikko vai tavallinen kaduntallaaja. Rikoslaissa terrorismi määrittyy teon tarkoitukseen liittyvien, erikseen listattujen kriteerien kautta. Terrorismin tutkimuksessa olennaista on toiminnan logiikka ja poliittinen päämäärä.

Terrorismin laajaa määritelmää edustaa muun muassa amerikkalainen terrorismitietokanta Global Terrorism Database. Se listaa Jokelan ampumisen niiden vajaan parinkymmenen terrori-iskun joukkoon, jotka on tehty Suomessa vuosina 1970–2016. Jokelan tapahtumista tulee marraskuussa kuluneeksi kymmenen vuotta.

– Laajassa määritelmässä terrorismi on tyypillisesti väkivaltaa, jolla on jokin poliittinen tai uskonnollinen tarkoitusperä ja jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin psykologisten reaktioiden kautta. Tällainen pyrkimys Turun ja Jokelan tapauksista molemmista löytyy, sanoo terrorismitutkija, yliopistonlehtori Leena Malkki Helsingin yliopistosta.

Jokelan ampumista ole pidetty Suomessa terrorismina.

Sekä Malkki että Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko muistuttavat, ettei Jokelan ampumista ole pidetty Suomessa terrorismina, vaikka ampuja Pekka-Eric Auvinen itse kutsui manifestissaan tekoaan poliittiseksi terrorismiksi.

Teon tulkinta olisi voinut olla toisenlainen, jos tekijä olisi ollut esimerkiksi ulkomaalaistaustainen tai jos Jokelan ampuminen olisi tapahtunut Norjan joukkomurhaaja Anders Behring Breivikin tekojen jälkeen. Myös Auvisella oli äärioikeistosympatioita.

– Auvisen teko on mielletty Suomessa kouluampumiseksi, jonka tulkintaan kuuluu se, että teko on henkilön omien ongelmien tuotosta, Malkki sanoo.

Jokelan tapauksen yhteydessä keskustelua käytiin mielenterveysongelmista, kiusaamisesta ja syrjäytymisestä.

Terrorismista olisi todennäköisesti puhuttu Jokelan kohdalla siinä tapauksessa, jos ratkaisuksi uhkaan olisi ajettu esimerkiksi metallinpaljastimia opinahjoihin. Terrorismiksi leimaaminen helpottaa teon käyttämistä perusteluna turvatoimien lisäämiselle. Samalla huonosti voivista nuorista miehistä olisi maalattu turvallisuusuhka.

Globaali jihadismi on maailmanlaajuisesti vaarallisin ideologia tällä hetkellä.

Tutkijoiden mukaan kotikutoisia tai oman ryhmän jäsenten väkivallantekoja selitetään ylipäätään helpommin yksilöstä johtuvilla seikoilla kuin ryhmän yleisillä ominaisuuksilla, kuten uskonnolla, kansallisuudella tai etnisellä taustalla.

Jos tekijä on vaikkapa ulkomaalainen, se on heti erottava tekijä ja riittää helposti selitykseksi. Omassa ryhmässä erot löytyvät yksilötasolta.

– Esimerkiksi islamilaisissa maissa jihadistiset teot pyritään selittämään niin, että teolle on jokin muu syy kuin heidän uskontonsa, Tammikko sanoo.

Terrorismin määrittely on aina sidoksissa aikakauteen. Esimerkiksi vielä joitakin vuosikymmeniä sitten terroristeilla tarkoitettiin ennen muuta kommunisteja. Nyt terrorismin synonyyminä on ääri-islamistinen toiminta eikä juuri muunlaisesti virittynyttä väkivaltaa nähdä terrorismina.

– Kyllähän globaali jihadismi on maailmanlaajuisesti ehdottomasti vaarallisin ideologia tällä hetkellä. Se on sitä ennen kaikkea Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa, missä terrorismi tappaa vuosittain valtavan määrän ihmisiä, Tammikko toteaa.

Hän lisää, että Eurooppa on iskujen osalta tässä suhteessa vain sivunäyttämö.

– Jos ihan määrällisesti ajatellaan, separatismin tai jopa äärioikeiston nimissä tehdään paljon enemmän väkivaltatekoja, mutta ne ovat lievempiä. Ne eivät ole sellaisia, että pyrkimyksenä on tappaa, vaan ne voivat olla vaikkapa polttopulloiskuja, muita tuhotöitä tai viharikoksia.

Turun joukkopuukotus osui hyvin vallitsevan terrorismikäsityksen muottiin.

Turun joukkopuukotus tulkittiin Suomessa miltei heti terrorismiksi. Se osui niin hyvin vallitsevan terrorismikäsityksen muottiin.

Veitsi-isku toi Malkin mukaan mieleen jihadistien hyökkäykset muissa maissa, epäiltyä tekijää luonnehdittiin jo alkumetreillä ”ulkomaalaisen näköiseksi” ja Suomessa oli odotettu sitä, milloin ääri-islamismi löytää tiensä tänne.

– Suomalaisessa keskustelussa on ollut tyypillistä, että menneet väkivallanteot ikään kuin unohdetaan. Joka kerta, kun jotain summittaista väkivaltaa tai järkyttävää tapahtuu, ollaan sitä mieltä, että lintukoto on nyt murentunut, Malkki sanoo.

– Ja sitten menee vähän aikaa ja tapahtuu uusi väkivaltainen teko, ja me olemme jälleen sitä mieltä, että nyt se lintukoto murentuu. Tätä on jatkunut 1970-luvulta asti.

Hän arvioi, että Turun joukkopuukotuksen jälkeen lintukotoajatukseen on kuitenkin vaikeampi palata.

STT–Mia Peltola

Erikoinen tapaus: vaarallisena pidetty mies, jolla on silmä mustana, pakeni poliisiasemalta

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Poliisi etsii Jämsän poliisiasemalta paennutta miestä. 34-vuotias mies oli pidätettynä epäiltynä muun muassa väkivaltarikoksesta.

Mies kuitenkin pakeni keskiviikon ja torstain välisen yön aikana.

Poliisin mukaan mies saattaa pyrkiä Kokkolan tai pääkaupunkiseudun suuntaan. Virkavallan mukaan paennut on nimeltään Kimmo Louhivuori. Hän saattaa olla vaarallinen. Poliisi pyytää, että havainnot miehestä ilmoitetaan hätänumeroon 112.

Louhivuorella on tällä hetkellä toinen silmä mustana.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Miehet eroavat kirkosta yksittäisten kohujen vuoksi, naiset tasaisesti ympäri vuoden

Kuva: Jari Soini

Kirkosta eroamista helpottavaa Eroakirkosta.fi -palvelua on sen ylläpitäjien mukaan käyttänyt jo 600 000 suomalaista eli noin 11 prosenttia maan väestöstä.

Valtionkirkkojen ulkopuolella elää nykyään 1,5 miljoonaa suomalaista eli 28 prosenttia väestöstä.

Palvelu on toiminut vuodesta 2003. Ylläpitäjien mukaan miehet innostuvat usein eroamaan yksittäisten medianäkyvyyttä luovien tapausten myötä, kun taas naiset eroavat tasaisesti ympäri vuoden.

Moni eronneista on juuri 18 vuotta täyttäneitä, jotka eivät enää täysi-ikäisinä halua kuulua siihen kirkkoon johon heidät lapsina liitettiin.

Miehet eroavat naisia useammin, mutta yli 45-vuotiaiden keskuudessa sukupuolten välille ei enää synny eroa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Turun iskun seuraus: Hallitus asetti tutkintaryhmän – selvittää keinoja vastaavien tragedioiden estämiseksi

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Valtioneuvosto asetti tänään riippumattoman tutkintaryhmän selvittämään Turussa 18. elokuuta tapahtunutta puukotusiskua. Ryhmältä odotetaan suosituksia siitä, miten vastaavanlaisia tapahtumia voitaisiin tulevaisuudessa estää tai lieventää niiden seurauksia.

Turun puukotuksessa kuoli kaksi ja loukkaantui kahdeksan henkilöä. Poliisi tutkii tekoja kahtena terroristisessa tarkoituksessa tehtynä murhana ja kahdeksana terroristisessa tarkoituksessa tehtynä murhan yrityksenä. Teosta epäiltynä on vangittu yksi henkilö.

Tutkinnan tarkoituksena on yleisen turvallisuuden lisääminen, ei oikeudellisen vastuun kohdentaminen. Tässä se eroaa esimerkiksi poliisin esitutkinnasta.

Ryhmällä on varsin laaja tiedonsaantioikeus.

Oikeusministeriön yhteydessä toimivaa tutkintaryhmää johtaa johtava tutkija Kai Valonen Onnettomuustutkintakeskuksesta. Jäsenet ovat psykologian tohtori Mika Hatakka, ensihoidon vastuulääkäri Vesa Lund (Satakunnan sairaanhoitopiiri), vanhempi tutkija Olli Ruohomäki (Ulkopoliittinen instituutti), vastuualueen johtaja Tarja Wiikinkoski (Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto), filosofian maisteri Kari Ylönen ja maahanmuuttajatyön pääkoordinaattori Marja Nyrhinen (Tampereen kaupunki).

Ryhmällä on varsin laaja tiedonsaantioikeus. Tutkinnassa selvitetään muun muassa pelastustoimen, ensihoidon, psykososiaalisen tuen, poliisin ja maahanmuuttoviranomaisten toimintaa sekä organisaatioiden välistä tiedonkulkua.

Tutkintaryhmä laatii selostuksen, joka annetaan valtioneuvostolle. Se sisältää selostuksen tapahtuman kulusta ja siihen johtaneista tekijöistä sekä turvallisuussuosituksia viranomaisille ja muille toimijoille mahdollisten uusien vastaavien tapahtumien varalle. Tutkintaselostus on julkinen.

Tavoitteena on, että ryhmä saa selvityksensä valmiiksi kesään 2018 mennessä.

Tuore kirja paljastaa: Mannerheim armahti suosikkejaan juopottelusta – oli heistä riippuvainen sodanjohdossa

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim katsoi ylimmän upseeriston ja varsinkin suosikkikenraaliensa juopottelua läpi sormien, mutta johtavien upseerien hermojen pettämistä hän kavahti. Näin arvioi kolmen yliopiston dosentti Lasse Laaksonen (kuvassa), jonka kirja Viina, hermot ja rangaistukset – sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918–1945 ilmestyi torstaina.

Mannerheim ei itse tunnetusti sylkenyt lasiin.

– Ei Mannerheimin määrällisesti merkittävä alkoholinkäyttö ainakaan raittiutta edistänyt. Kyllä henkilökohtainen esimerkki varmasti vaikutti, Laaksonen arvioi päämajan tilannetta.

Marsalkan suhtautuminen muun sotilasjohdon juomiseen oli Laaksosen mukaan äärimmäisen valikoivaa.

– Marsalkka ei edes pystynyt puuttumaan tärkeän työparinsa, kenraali A. F. Airon, runsaaseen alkoholinkäyttöön päämajassa. Samoin hän olisi halunnut vaieta toisen suosikkinsa, rintamakenraali Taavetti Laatikaisen juopumusrikkomuksista.

Vähemmän onnekas oli esimerkiksi K. M. Wallenius: alkoholilla oli osuus Mannerheimin inhoaman kenraalin uran katkeamiseen.

Useat juomisesta kärähtäneet korkeat upseerit saivat ylipäälliköltä uuden mahdollisuuden, mutta hermoheikkous oli tyystin eri, kohtalokas asia.

– Mannerheim jollakin tavalla pelkäsi komentajia, joiden hermojen pitävyyteen ei voinut luottaa. Juopottelusta marsalkka pystyi tarvittaessa tukistamaan, mutta stressireaktioita ei ollut mahdollista kontrolloida.

Ylipäällikkö Mannerheim hermoili huomattavasti enemmän.

Mannerheimin omat hermot joutuivat erittäin koville Neuvostoliiton kesän 1944 suurhyökkäyksen aikaan. Laaksosen mukaan marsalkka selvisi kiirastulestaan kaksijakoisesti.

Suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen Mannerheim häilyi omalla tontillaan, sodan johtamisessa.

– Tärkeimpien alaisten kuten Airon paineensietokyky oli hädän hetkellä korkealla. Ylipäällikkö Mannerheim hermoili huomattavasti enemmän.

Sen sijaan poliittisena toimijana Mannerheimin valta korostui suurhyökkäyksen aikana ja rauhasta neuvoteltaessa.

– Hän ei piitannut valtaoikeuksiensa rajoista vaan ohjaili valtionjohtoa suvereenisti.

Laaksonen katsoo, että Mannerheim saattoi painaa läheisimpien upseeriensa viinatöppäilyt villaisella osin siksi, että oli heistä täysin riippuvainen johtamisessaan.

– Mannerheimin koulutus ja pätevyys tuon tason tehtäviin oli melko ohut.

Sotahistorian emeritusprofessori Martti Turtola on tästä Laaksosen kanssa samaa mieltä.

– Mannerheimin on täytynyt olla äärimmäisen jännittynyt siitä, että pystyykö hän johtamaan. Siksi hän tarrasi henkilöihin kuten Airo, jotka takasivat, että sotaa johdetaan. Mielestäni Airo oli oikeassa sanoessaan ”Mannerheim johti sotaa, minä johdin sotatoimia”. Marski ei hallinnut tätä valtavaa koneistoa.

Enää ei tarvita raivopäisiä kurinpitäjiä.

Lasse Laaksonen tutki armeijan takavuosien johtoa, mutta hän suostuu tekemään vertauksen Suomen tämän päivän sodanjohtajiin.

– Sodankäynti on teknistynyt siinä määrin, että johtaminen vaatii nyt aivan toisentyyppistä tarkkuutta kuin toisen maailmansodan aikaan. Tuolloin se oli enemmän suoraa komentamista. Nyt sotatoimien johtaminen edellyttää esimerkiksi informaation hallintaa ja monipuolista osaamista – eikä niistä suoriudu kuin selvin päin.

– Enää ei myöskään tarvita sen tyyppisiä raivopäisiä kurinpitäjiä kuin meillä oli viime sotien aikana.

Summaten: lasia kallistavien Eversti Karjuloiden aika on vääjäämättä ohi.

STT–PERTTI MATTILA

Postilta jättirekry, ja vain tätä edellytetään: pääsääntöisesti 18 vuoden ikää ja suomen kielen taitoa

Kuva: Lehtikuva / Seppo Samuli

Posti palkkaa 3 500 jouluapulaista lajittelemaan, kuljettamaan ja jakelemaan joulutervehdyksiä ja -paketteja.

Tänä vuonna jouluapulaisia palkataan myös 130 uuteen pop up -palvelupisteeseen, joita Posti perustaa varmistamaan pakettien sujuvan noutamisen, yrityksestä kerrotaan. Työpaikat sijaitsevat ympäri Suomea.

Jouluapulaisilta edellytetään pääsääntöisesti 18 vuoden ikää ja suomen kielen taitoa.

AVAINSANAT