Haastettu puheenjohtaja Antti Rinne säilytti paikkansa puolueen johdossa selkein luvuin jo vaalin ensimmäisellä kierroksella.

– Vaali meni hänen kannaltaan parhaalla mahdollisella tavalla. Varmaan näin siistejä vaaleja ei välttämättä SDP:ssäkään tulla myöhemmin näkemään, Niemi sanoo.

– Ainahan puolueet pyrkivät siihen, että vaalit näyttäisivät hyvähenkisiltä ja sitä vaikutelmaa tuotetaan puheilla. Tällä kertaa myös uskoin sen.

– Keskustelua ei ole hyvä käydä siinä kontekstissa, jossa se on epäluottamuslause johtajan omalle asemalle.

– Puheenjohtajavaalissa on kyse valtakamppailusta. Silloin ihmiset jakautuvat leireihin ja kampanjoivat toisiaan vastaan. Vaikka tätä yritetään muuksi selittää, niin siitä siinä on kyse.

Syy Rinteen voittoon päättyneen puheenjohtajakisan kiltteyteen löytyy Niemen mukaan SDP:n lähihistoriasta, Seinäjoen puoluekokouksesta, jossa Rinne voitti pitkähkön kampanjoinnin päätteeksi silloisen puheenjohtajan Jutta Urpilaisen.

– Tässä ei ollut sellaista runnovaa, jakkaralta tuuppaamisen makua kuin Jutta Urpilaisen kohdalla oli. Se oli niin voimakas kokemus, että se varmaankin vaikutti siihen mitä nyt nähtiin.

Puolueiden historia vaikuttaa Niemen mukaan muutenkin niiden nykypäivään, josta on hyvänä esimerkkinä Timo Soini ja hänen johtamansa perussuomalaiset.

– Soini on pitänyt perussuomalaisten laidat yhdessä hyödyntämällä SMP:n traumaa, omakohtaisesti kokemaansa todellisuutta, jonka hän on saanut välitettyä kenttäväelle.

SMP:ssä riitely johti puolueen hajoamiseen.

SDP:ssä nyt käyty puheenjohtajakampanja toi Niemen mukaan näkyviin puolueen sisällä koetun tyytymättömyyden ja kritiikin, jota myös käsiteltiin, mutta puoluekokous ei sen vuoksi halunnut vaihtaa puheenjohtajaa.

– Vaikka kampanja vei Antti Rinteeltä aikaa, niin kyllä tämä hänelle työrauhaa antaa. Tässä vaalissa kenttä otti kantaa siihen, onko SDP:n tämänhetkinen kannatus riittävän hyvä. Tulkitsen tulosta niin, että demarikentän mielestä puolueella menee tarpeeksi hyvin ja jatketaan näin, Niemi sanoo.