Tutkija selvitti pääpuolueiden pakolaispolitiikan erot – vain SDP sitoo politiikan suoraan aatteelliseen perintöönsä

SDP:lle pakolaiskysymykset ovat olleet 1970-luvulta lähtien keskustaa ja kokoomusta keskeisempi kannanottojen aihe.

– SDP korosti erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla pakolaispolitiikan olevan kansainvälisen eriarvoisuuden vastaista työtä. Tätä näkökulmaa kaksi muuta puoluetta eivät tuoneet samassa määrin esille, Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksessa työskentelevä tohtorikoulutettava Matti Välimäki toteaa.

Tuoreessa Historiallisessa aikakauskirjassa 3/2017 on julkaistu hänen artikkelinsa Kansainvälisten muutosten puristuksessa – Keskustan, kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien pakolaispolitiikka 1973–2015.

Artikkeli on yksi tulevan väitöskirjan neljästä osatutkimuksesta

– Kaikki puolueet olivat läpi tarkastelujakson yksimielisiä siitä, että Suomella on kansainvälinen vastuu hädänalaisista, ja ainakin 1990-luvulle asti sitä mieltä, että Suomen tulisi ottaa enemmän vastaan kansainvälistä suojelua hakevia ihmisiä – erityisesti kiintiöpakolaisia, Matti Välimäki kertoo Demokraatille.

Hänen mukaansa viime vuosikymmeninä ennen muuta kokoomus ja keskusta ovat nostaneet julkilausumissaan esille myös kansainvälistä suojelua hakevien oikeuksia rajoittavia näkökulmia. Ne ovat liittyneet esimerkiksi perheenyhdistämisiin.

– Keskusta ja kokoomus ovat myös SDP:tä useammin 1990-luvun lopulta lähtien perustelleet kantojaan viittaamalla julkisiin menoihin sekä turvapaikka- ja sosiaaliturvajärjestelmän mahdollisiin väärinkäytöksiin.

Kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien ihmisten oikeuksista ja yhteiskuntaan sopeutumisesta kaikki kolme puoletta ovat kuitenkin olleet julkilausumisaan hyvin yksimielisiä.

– Viimeistään 1990-luvun taitteesta ne ovat olleet yhdenvertaisten oikeuksien ja turvapaikanhakijoiden oikeusaseman parantamisen kannalla. Ne ovat kannattaneet liberaalin monikulttuurisuuspolitiikan ajatusta yhteiskuntaan sopeutumisesta.

Tällaisen politiikan mukaan  julkisen vallan on tuettava integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Samalla on mahdollistettava maahanmuuttajien kielen ja kulttuurin säilyminen.

Keskusta ja kokoomus eivät sido näkemyksiään aatteeseen.

Välimäki kirjoittaa työväenliikkeen tradition olleen vahva aatteellinen tukijalka SDP:n pakolaispoliittisissa valinnoissa. Poliitikan peruslinja on nojannut ajatuksiin yhteiskunnan heikompiosaisten auttamisesta ja kansainvälisen eriarvoisuuden lieventämisestä.

Sen sijaan keskusta ja kokoomus eivät ole sitoneet näkemyksiään suoraan aatteelliseen perinteeseensä.

Välimäki kertookin Demokraatille SDP:n olleen ainoa, joka sitoi puolueen keskeisimmissä kirjallisissa kannanotoissa pakolaispoliittiset näkemyksensä ideologiseen ja aattelliseen perintöön.

– SDP määritti suoraan tätä kautta pakolaispoliittisten näkemystensä taustalla olevat maailmankatsomukselliset tausta-ajatuksensa, kuten heikompiosaisten auttamisen kotimaassa ja kansainvälisesti, kansainvälisen eriarvoisuuden vastaisuuden ja vahvojen julkisten palvelujen merkityksen suojelua hakevien vastaanotossa ja yhteiskuntaan sopeutumisessa.

Välimäen aineistona ovat puolueiden merkittävimmät politiikkaa linjaavat julkilausumat.

Se, etteivät keskusta ja kokoomus sitoneet pakolaispolitiikan näkemyksiään aatteelliseen perinteeseensä, saattaa johtua Välimäen mukaan siitä, että muutoinkin näille puolueille aatteellisen perinnön suora esiintuominen perusteluna on ollut vähäistä.

Välimäen mukaan keskustan ja kokoomuksen näkemysten taustalla voi kuitenkin havaita epäsuorasti melko samankaltaisia ajatuksia. Ne pohjaavat sekä liberaaliin, että oikeistolaiseen ja konservatiiviseen perinteeseen.

Liberaalista perinteestä esimerkkinä on vaikkapa ajatus Suomen valtion kansainvälisestä vastuusta apua tarvitseville. Konservatiiviseen tai oikeistolaiseen perinteeseen liittyy esimerkiksi ajatus mahdollisiin turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttöyrityksiin puuttumisesta lainsäädännön kautta ja julkisten menojen minimoimisen tavoite.

Pakolaispolitiikan kolme kautta.

Artikkelissaan Välimäki jakaa puolueiden pakolaispolitiikan kehityksen kolmeen kauteen.

Kansainvälisen politiikan ja yksittäiskysymysten ajalla (1973–1987) pakolaisaiheita käsiteltiin korostuneesti kansainvälisen politiikan kysymyksinä. Julkilausumista välittyi seuraavina vuosikymmeninä toistunut perusajatus valtiollisesta humanitarismista eli Suomen valtion velvollisuudesta pyrkiä auttamaan hädänalaisia ihmisiä.

Reaktiivisuuden ja oikeuksien lisäämisen ajalla (1988–1998) edellisen kauden ulkopoliittiset keinot pakolaistilanteeseen vaikuttamiseksi saivat rinnalleen sisäpoliittiisen toimenpidevalikoiman. Se näkyi turvapaikanhakijoiden vastaanoton merkityksen kasvuna sekä kansainvälistä suojelua hakevien oikeusaseman muutosten vaatimuksina ja kotouttamispolitiikan kehittämisenä.

Euroopan unionin ja rajoittavan politiikan ajalla (1999–2015) EU:n maantieteellinen, poliittinen ja oikeudellinen viitekehys nousi keskeisimmäksi politiikan perusteluksi. Puolueiden näkökannat liittyvät edellisen kauden tapaan lainmuutoksiin ja -valmisteluun, mutta myös EU:n turvapaikkajärjestelmän muotoutumiseen.

2000-luvulla nimenomaan keskustassa ja kokoomuksessa lisääntyi politiikan perustelu myös lieveilmiöihin ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon liittyviin menoihin viittaamalla.

Rajoittavat turvapaikkapolitiikan toimenpiteet nousevat esiin hallituspuolueissa.

Onko mikään muuttunut puolueiden ajattelussa vuoden 2015 jälkeen eli aikana, johon Välimäen artikkelin tarkastelu ei enää yllä. Eurooppaan, Suomeenkin saapui vuonna 2015 ennätyksellisen paljon pakolaisia.

Välimäen arvio muutoksesta on kielteinen.

– Viime vuosien aikana kansainvälistä suojelua koskevan politiikan perustelut ovat säilyneet melko samanlaisina kuin tutkimukseni viimeisellä kaudella, hän uskoo.

– Toki vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden määrän huomattava lisääntyminen Suomessa ja EU:ssa on vaikuttanut valittuihin perusteluihin ja poliittisten kantojen esittämiseen, hän kuitenkin tarkentaa.

Yhtä lailla laaja kansalais- ja poliittinen keskustelu muualla Euroopassa sekä EU:n ja jäsenmaiden politiikka on vaikuttanut Välimäen mukaan poliittiseen retoriikkaan mutta myös Sipilän (kesk.) hallituksen toimenpiteisiin.

Välimäki summaa, että viimeisen reilun 15 vuoden tapaan viime vuosien keskeiset kansainväliseen suojeluun liittyvät poliittiset perustelut ovat kaikissa kolmessa puolueessa lähteneet liikkeelle EU:n yhteisestä siirtolaisuus- ja turvapaikkapolitiikasta.

– Keskusta, kokoomus ja SDP ovat olleet hyvin sitoutuneita EU:n yhteisen politiikan kehittämiseen näissä kysymyksissä. Lisäksi aiempaan tapaan puolueet tekevät vertailua muihin jäsenmaihin ja erityisesti Pohjoismaihin nähden perustellessaan näkemyksiään.

– Kuten monissa muissakin EU-maissa rajoittavammat turvapaikkapolitiikan toimenpiteet ovat olleet esillä ennen muuta hallitusvastuussa olevien keskustan ja kokoomuksen puheessa vuosina 2015–2017.

Välimäen mukaan myös turvallisuuteen, kotouttamispolitiikan tärkeyden, kustannusten vähentämisen ja sosiaaliseen koheesioon liittyvien näkemysten perustelut vaikuttavat yhä vain lisääntyneen puolueiden ja hallituksen kannanotoissa.

– Tähänkin vaikuttaa osaltaan eurooppalainen poliittinen keskustelu.

Tavoitteensa keskustelun historiatietoisuuden lisääminen.

Matti Välimäen mukaan pitkän aikavälin muutoksia eri maahanmuuttopolitiikan kysymysten kohdalla ole juuri tutkittu.

Hänen tutkimuksellaan aukkoa tilkitään. Välimäki haluaa väitöstyöllään myös  lisätä myös ajankohtaisen keskustelun historiatietoisuutta.

– Myöskään päätöksentekoon suurimmassa osassa Eurooppaa keskeisimpinä osallistuneiden, lähellä poliittista keskustaa olevien puolueiden näkemyksiä ei ole juuri tutkittu Suomessa, hän kertoo.

Välimäki on väitöskirjansa viimeistelyvaiheessa.

– Esitän siinä tutkimukseen perustuvan näkemykseni maahanmuuttoon liittyvien kysymysten esiin noususta ja kehityksestä suomalaisen politiikan ja puolueiden asialistalla 1970-luvulta 2010-luvulle ulottuvalla ajanjaksolla. Väitöskirja valmistuu ensi vuonna, hän kertoo.

Keskustelua aiheesta

”Sain viestejä, että älä huora inise” – kansanedustajat tuntevat usein olevansa vapaata riistaa häirinnälle

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Sosiaalisessa mediassa leviävä Me too -kampanja (minä myös) haluaa kiinnittää huomiota naisten kokemaan seksuaaliseen häirintään. Kansanedustajatkaan eivät välty epäasialliselta käytökseltä.

Kopelointia, huorittelua, ulkonäön kommentointia ja vihjailua. Seksuaalisen häirinnän monet muodot ovat tuttuja myös poliitikoille. STT:n haastattelemat naispoliitikot kertovat häirintää esiintyvän etenkin sidosryhmätapaamisissa tai kansalaisten keskuudessa.

Eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja Hanna Sarkkinen (vas.) on joutunut nielemään kommentointia ulkonäöstään ja kuuntelemaan epämiellyttävää vihjailua kentällä.

– Sitä tapaa niin valtavan määrän ihmisiä eri paikoissa, eivätkä ne kohtaamiset aina ole pelkästään miellyttäviä. Ihmiset jotenkin tuntevat, että kansanedustajat ovat vapaata riistaa, että heille voi sanoa mitä tahansa.

Myös perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi eduskunnan ulkopuolella, useimmiten sidosryhmätilaisuuksissa. Hän kertoi yhdestä tapauksesta Facebookissa osana #metoo-kampanjaa.

– En ole aina ihan varma, ymmärtääkö ahdistelija nöyryyttävänsä ja loukkaavansa niissä tilanteissa.

Hänen mielestään kampanjassa on tärkeää muun muassa se, että miehet ymmärtävät ongelman laajuuden.

Saarikko korostaa, että valtaosa työtovereista eduskunnassa on nykyään fiksuja herrasmiehiä, mutta menneistä ajoista on vielä säikeitä jäljellä.

– Eduskunta on ollut perinteisesti hierarkkinen ja miesvaltainen. Tärkeää on myös muistaa, että miehetkin joutuvat seksuaalisen häirinnän kohteiksi.

Mutta on minuun käyty myös käsiksi.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) sanoo kokeneensa häirintää lähinnä nuorena kansanedustajana eduskunnassa.

– Nuoremmat sukupolvet ovat ehkä siinä mielessä tasa-arvoisempia ja saattavat ymmärtää paremmin, mikä on soveliasta ja mikä ei.

Vehviläisen mielestä on tärkeää, että uhrit ymmärtävät, ettei vika ole heidän, ja tekijät, että heidän toimintansa ei ole hyväksyttävää.

– Ensimmäinen ajatus aina on, että mitä minä tein väärin, kun sellaisen kohteeksi joutuu.

Myös kansanedustaja Sari Raassina (kok.) kertoo kokeneensa erityisesti nuorena poliitikkona runsaasti seksuaalista häirintää.

– Nyt vahvasti keski-ikäisenä häirintä on useimmiten nimittelyä, huorittelua ja ulkonäön pilkkaamista. Mutta on minuun käyty myös käsiksi.

Raassina kertoi pari vuotta sitten julkisesti, kuinka joutui seksuaalisen ahdistelun kohteeksi vaalityössään Kuopion torilla.

– Sen jälkeen sain viestejä, joiden sävy oli, että älä huora inise, että onhan se hyvä, että edes joku on susta kiinnostunut.

Raassina painottaa, että oman puolueen edustajat eivät ole häntä koskaan ahdistelleet.
– Toivon, että seuraavat sukupolvet, tytöt ja pojat, saisivat kasvaa omassa sukupuolessaan sellaiseksi kuin he ovat ilman, että heidän tarvitsee piilottaa tai hävetä kehoaan tai kokea, että heidän kehonsa ja siihen liittyvä seksuaalisuus on väline kiusaamiselle.

Joku saattaa ihastua poliitikkon tavalla, joka ei ole enää normaalia.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov (sd.) uskoo eduskunnassa olevan samalla tavalla häirintää kuin muillakin työpaikoilla. Hänkin arvelee, että eniten poliitikkoja ahdistelevat kansalaiset, esimerkiksi puheluiden ja sähköpostien muodossa.

– On myös ollut sellaista, että joku saattaa ihastua poliitikkoon tavalla, joka ei ole enää normaalia, vaan menee häirinnän puolelle.

Filatov sanoo, että hänelläkin on kokemuksia, mutta hän ei niistä mielellään puhu.

– Ne eivät ole olleet minulle häirintää, mutta jollekin muulle ne olisivat voineet olla tosi rankkoja paikkoja.

STT–SANNA NIKULA

Ylen kysely: Alkoholilaista tulee jännitysnäytelmä – nelosoluen kauppamyynti repii ryhmiä

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Kansanedustajat äänestävät alkoholilakipaketista marraskuussa. Ylen kyselyn perusteella eduskunnassa on odotettavissa jännitysnäytelmä.

Puolet sen tavoittamasta 128 kansanedustajasta kannattaa nelosoluitten ja muiden vahvempien alkoholijuomien tuomista ruokakauppoihin, kioskeihin ja huoltamoille, joka kuuluu kiistanalaisimpiin lain ehdotuksiin.

Nykyään ruokakaupoista saa korkeintaan 4,7 prosentin vahvuisia alkoholijuomia, hallitus olisi nostamassa rajaa 5,5 prosenttiin.

Hallituspuolueet ovat antaneet Ylen mukaan edustajilleen vapauden äänestää asiassa omantuntonsa mukaan, joten opposition yhtenäinen vastustus voisi kaataa alkuperäisen esityksen.

Ylen kyselyyn vastanneista 128 edustajasta 53 kannattaa hallituksen esitystä nykyistä vahvempien juomien tuomisesta kauppoihin, 47 vastustaa ja 28 ei vielä halua tai osaa määritellä kantaansa.

Eduskuntaryhmien yhtenäisyys vaihtelee suuresti kyselyssä. Kokoomukselta, SDP:ltä, sinisiltä, vihreiltä ja kristillisdemokraateilta löytyvät yhtenäisimmät eduskuntaryhmät.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet kokoomuslaiset (vastanneita 24), siniset (10) ja perussuomalaiset (14) kannattavat nykyistä vahvempien juomien tuomista ruokakauppoihin. SDP:ssä (18), vihreissä (10) ja kristillisdemokraateissa (5) muutoksen vastustus on suurinta.

Kun kulutus kasvaa, niin se lisää haittoja.

Kyselyyn vastanneista 18 demarista 14 vastustaa esitystä, kaksi on epävarmoja kannastaan ja kaksi antoi tukensa esitykselle. Yksi muutoksen vastustajista on demarikansanedustaja Joona Räsänen.

– On tutkittu, että kun alkoholin saatavuutta lisätään, niin se lisää myös kulutusta. Kun kulutus kasvaa, niin se lisää haittoja. Kun haitat kasvavat, niin se lisää kustannuksia, hän perustelee Ylellä.

Räsänen viittaa asiantuntija-arvioihin, joiden mukaan ehdotus lisäisi sekä sosiaali- ja terveys- että poliisimenoja kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain. Demareiden lähes yhtenäisen vastustuksen ehdotukselle Räsänen arvioi johtuvan asiantuntijalausunnoista.

– Pitkin matkaa sosialidemokraatit ovat sanoneet, että tässä kannattaisi ottaa asiantuntijoiden neuvot huomioon. Ja sitä hallitus ei ole nyt tehnyt.

Demarit käyvät valiokuntakäsittelyn jälkeen keskenään alkoholilain uudistusta läpi.

”Kokoomuksen härski vedätys on tuhoamassa palvelut” – SDP:n Rinne vetoaa vakavasti Sipilään

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on lukenut tarkkaan hallituksen esityksen sote-uudistuksen valinnanvapaudesta.

– Valinnanvapaus on kaunis sana, mutta hallitus peittää sen alle todella karmean tulevaisuuden, hän varoittaa Facebookissa.

Rinne pelkää, että ”uudistus” tulee johtamaan siihen, että veronmaksajat saavat entistä paljon kalliimman järjestelmän. Lisäksi asiakasmaksut nousevat merkittävästi ja ihmisten saamat palvelut vähenevät pitkällä aikavälillä, kun palvelut pirstaloituvat.

Rinne on erityisen pöyristynyt, että jopa neuvolat pistetään markkinoille tuottamaan voittoa yrityksille.

– Meidän maksamamme verot pitää käyttää tehokkaasti tuottamaan ihmisille laadukkaita ja saatavissa olevia palveluita. Emme me veroja maksa siksi, että jotkut niillä rikastuvat.

SDP:n puheenjohtaja muistuttaa perusasioista: Ihmisten pitää päästä lääkäriin ja ikäihmisillä on oikeus hyvään ja laadukkaaseen hoivaan.

– Kokoomuksen härski vedätys on tuhoamassa ihmisille tärkeät palvelut. Pääministeri Sipilä, älkää alistuko kokoomuksen tahtoon, Rinne vetoaa Juha Sipilään (kesk.).

 

”Ei osata mitään, opiskelijat jätetään oman onnensa nojaan” – amis-koulutuksesta annettu yksipuolinen kuva

Kuva: lehtikuva / sari gustafsson

Ammatillisesta koulutuksesta on luotu liian yksipuolinen kuva, kuusi järjestöä harmittelee. Ne myös kritisoivat mediaa siitä, että se keskittyy enimmäkseen yksittäisiin epäonnistumisiin.

– Ammatillinen koulutus uudistuu. Muutos on mittava, ja huolenaiheita riittää. Etenkin, kun samaan aikaan oppilaitokset ovat myös suurten rahoitusleikkausten kohteena.

– Väitteet siitä, että ammatillisessa koulutuksessa ei tarvitse osata mitään tai että opiskelijat jätetään oman onnensa nojaan, eivät pidä paikkaansa, Sivistystyönantajat, Yksityisten ammatillisten oppilaitosten liitto, Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys Amke, Suomen yrittäjät, Suomen ammattiin opiskelevien Liitto Sakki ja Suomen opiskelija-Allianssi Osku painottavat.

Niiden mielestä koulutusvalintoja tekevien nuorten, aikuisten ja ammatillista osaamista tarvitsevien yritysten kannalta on tärkeää tuoda esiin muitakin näkökulmia.

– Yritykset ja elinkeinoelämä ovat osallistuneet pitkäjänteisesti ammatillisen koulutuksen kehittämiseen, muun muassa osaamisen arviointiin, tutkintojen kehittämiseen ja ammatillisen koulutuksen uudistamiseen.

Ammatillisen koulutuksen ongelmia ei pidä sivuuttaa, mutta…

Amisbarometrin (2015) mukaan taas 80 prosenttia opiskelijoista pitää opiskelusta ammatillisessa oppilaitoksessa ja 75 prosenttia pitää opetusta enimmäkseen hyvänä. Heillä oli selkeä suunnitelma kohti työelämää. Suomalaiset nuoret ovat myös vuodesta toiseen kärkisijoilla kansainvälisissä ammattitaitokisoissa.

– Ammatillisen koulutuksen ongelmia ei pidä sivuuttaa, mutta julkisessa keskustelussa on myös muistettava, että oppilaitokset kehittävät jatkuvasti ratkaisuja. Esimerkkinä voidaan mainita erilaiset toimintamallit, joiden avulla enemmän tukea tarvitsevat opiskelijat valmistuvat ja työllistyvät, järjestöt muistuttavat.

Keskustelussa on jäänyt sivuraiteille järjestöjen mielestä myös se tosiasia, että kaksi kolmasosaa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on aikuisia. Joka vuosi kymmenet tuhannet työntekijät, työttömät ja yrittäjät pitävät yllä osaamistaan koulutuksen avulla.

– Työelämä tarvitsee osaavaa työvoimaa ja opiskelijat osaamista, joka mahdollistaa työllistymisen. Ammatillisen koulutuksen laatu, arvostus ja vetovoima eivät parane sillä, että koulutusta koskevasta uutisoinnista puuttuu faktojen toinen puoli, järjestöt korostavat.

Väyrynen syyttää Niinistöä lähes kaikesta: ”Maamme itsenäisyys on vakavasti uhattuna”

Kuva: LEHTIKUVA / HANNU RAINAMO

Europarlamentaarikko, Suomen presidentiksi halajava Paavo Väyrynen harmittelee, että hänen viime viikolla julkaisemansa kirja jäi ”harmillisesti muun julkisuuden varjoon”. Suomen linja 2017 kertoo Sauli Niinistön (kuvassa) toiminnasta tasavallan presidenttinä.

– Jokaisen Suomen tulevaisuudesta vastuuta kantavan olisi hyvä siihen perehtyä, Väyrynen kehottaa Uuden Suomen puheenvuorossaan.

Kirja osoittaa Väyrysen mukaan , että Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlinnan keskellä maamme itsenäisyys ja puolueettomuus ovat vakavasti uhattuina.

– Pahinta on, että Sauli Niinistön johdolla Suomea on viety liittoutumispolitiikan tielle.

Hän arvioi, että Sauli Niinistö on toiminut kuuden vuoden takaisten vaalilupaustensa mukaisesti: ”EU:n yhteistä puolustusta pyritään kehittämään niin pitkälle kuin suinkin mahdollista ja jos tätä kautta ei päästä riittävän pitkälle, liitytään Natoon. Niinistö on antanut vahvan tuen jopa EU:n yhteisen armeijan muodostamiselle”.

Väyrynen näkee Niinistön toimissa salavihkaisuutta:

– Niinistö näyttää edistävän Suomen sotilaallista liittoutumista samaan tapaan kuin hän on ajanut maamme jäsenyyttä euroalueessa – hivuttamalla ja todelliset tarkoitusperät kätkien.

Niin olisi käynyt Suomessakin, jos kansa olisi saanut asian ratkaista.

Hän ihmettelee Niinistön toimia myös valtiovarainministerinä vuonna 1997.

– Päätös liittymisestä euroalueeseen tehtiin perustuslain vastaisesti. Asiasta ei järjestetty kansanäänestystä, eikä eduskunnalle annettu edes lakiehdotusta, vaan ainoastaan tiedonanto. Ruotsissa ja Tanskassa kansanäänestys järjestettiin, ja molemmissa maissa jäsenyys tuli hylätyksi. Niin olisi käynyt Suomessakin, jos kansa olisi saanut asian ratkaista.

Väyrynen näkee myös ilmeisenä, että istuva presidentti puuttui viime kesäkuussa hallituspolitiikkaan ensi sijassa edistääkseen Suomen mukanaoloa, kun euroaluetta ryhdytään viemään yhteisvastuullisen liittovaltion suuntaan.

– Tukemalla kokoomuksen pyrkimyksiä syrjäyttää Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset hallituspolitiikasta Niinistö avasi tietä Suomen taloudellisen ja lopulta myös valtiollisen itsenäisyyden kaventamiselle.

Väyrynen pistää Niinistön ”mieskohtaiselle vastuulle” sen, että Suomi ei syksyllä 2015 palauttanut Itävallan ja Saksan tapaan osittaisia rajatarkastuksia.

– Vastikään muut Pohjoismaat jatkoivat jälleen tarkastuksiaan. Suomi ei ole palauttanut niitä vieläkään. Viime vuonnakin Suomeen tuli yli 6000 uutta turvapaikanhakijaa. Vielä viime kesänä Sauli Niinistö vastusti ”rajojen sulkemista”, Paavo Väyrynen kirjoittaa puheenvuorossaan.