– SDP korosti erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla pakolaispolitiikan olevan kansainvälisen eriarvoisuuden vastaista työtä. Tätä näkökulmaa kaksi muuta puoluetta eivät tuoneet samassa määrin esille, Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksessa työskentelevä tohtorikoulutettava Matti Välimäki toteaa.

Tuoreessa Historiallisessa aikakauskirjassa 3/2017 on julkaistu hänen artikkelinsa Kansainvälisten muutosten puristuksessa – Keskustan, kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien pakolaispolitiikka 1973–2015.

Artikkeli on yksi tulevan väitöskirjan neljästä osatutkimuksesta

Hänen mukaansa viime vuosikymmeninä ennen muuta kokoomus ja keskusta ovat nostaneet julkilausumissaan esille myös kansainvälistä suojelua hakevien oikeuksia rajoittavia näkökulmia. Ne ovat liittyneet esimerkiksi perheenyhdistämisiin.

– Keskusta ja kokoomus ovat myös SDP:tä useammin 1990-luvun lopulta lähtien perustelleet kantojaan viittaamalla julkisiin menoihin sekä turvapaikka- ja sosiaaliturvajärjestelmän mahdollisiin väärinkäytöksiin.

Kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien ihmisten oikeuksista ja yhteiskuntaan sopeutumisesta kaikki kolme puoletta ovat kuitenkin olleet julkilausumisaan hyvin yksimielisiä.

– Viimeistään 1990-luvun taitteesta ne ovat olleet yhdenvertaisten oikeuksien ja turvapaikanhakijoiden oikeusaseman parantamisen kannalla. Ne ovat kannattaneet liberaalin monikulttuurisuuspolitiikan ajatusta yhteiskuntaan sopeutumisesta.

Tällaisen politiikan mukaan  julkisen vallan on tuettava integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Samalla on mahdollistettava maahanmuuttajien kielen ja kulttuurin säilyminen.

Välimäki kirjoittaa työväenliikkeen tradition olleen vahva aatteellinen tukijalka SDP:n pakolaispoliittisissa valinnoissa. Poliitikan peruslinja on nojannut ajatuksiin yhteiskunnan heikompiosaisten auttamisesta ja kansainvälisen eriarvoisuuden lieventämisestä.

Sen sijaan keskusta ja kokoomus eivät ole sitoneet näkemyksiään suoraan aatteelliseen perinteeseensä.

Välimäki kertookin Demokraatille SDP:n olleen ainoa, joka sitoi puolueen keskeisimmissä kirjallisissa kannanotoissa pakolaispoliittiset näkemyksensä ideologiseen ja aattelliseen perintöön.

– SDP määritti suoraan tätä kautta pakolaispoliittisten näkemystensä taustalla olevat maailmankatsomukselliset tausta-ajatuksensa, kuten heikompiosaisten auttamisen kotimaassa ja kansainvälisesti, kansainvälisen eriarvoisuuden vastaisuuden ja vahvojen julkisten palvelujen merkityksen suojelua hakevien vastaanotossa ja yhteiskuntaan sopeutumisessa.

Välimäen aineistona ovat puolueiden merkittävimmät politiikkaa linjaavat julkilausumat.

Se, etteivät keskusta ja kokoomus sitoneet pakolaispolitiikan näkemyksiään aatteelliseen perinteeseensä, saattaa johtua Välimäen mukaan siitä, että muutoinkin näille puolueille aatteellisen perinnön suora esiintuominen perusteluna on ollut vähäistä.

Välimäen mukaan keskustan ja kokoomuksen näkemysten taustalla voi kuitenkin havaita epäsuorasti melko samankaltaisia ajatuksia. Ne pohjaavat sekä liberaaliin, että oikeistolaiseen ja konservatiiviseen perinteeseen.

Liberaalista perinteestä esimerkkinä on vaikkapa ajatus Suomen valtion kansainvälisestä vastuusta apua tarvitseville. Konservatiiviseen tai oikeistolaiseen perinteeseen liittyy esimerkiksi ajatus mahdollisiin turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttöyrityksiin puuttumisesta lainsäädännön kautta ja julkisten menojen minimoimisen tavoite.

Artikkelissaan Välimäki jakaa puolueiden pakolaispolitiikan kehityksen kolmeen kauteen.

Kansainvälisen politiikan ja yksittäiskysymysten ajalla (1973–1987) pakolaisaiheita käsiteltiin korostuneesti kansainvälisen politiikan kysymyksinä. Julkilausumista välittyi seuraavina vuosikymmeninä toistunut perusajatus valtiollisesta humanitarismista eli Suomen valtion velvollisuudesta pyrkiä auttamaan hädänalaisia ihmisiä.

Reaktiivisuuden ja oikeuksien lisäämisen ajalla (1988–1998) edellisen kauden ulkopoliittiset keinot pakolaistilanteeseen vaikuttamiseksi saivat rinnalleen sisäpoliittiisen toimenpidevalikoiman. Se näkyi turvapaikanhakijoiden vastaanoton merkityksen kasvuna sekä kansainvälistä suojelua hakevien oikeusaseman muutosten vaatimuksina ja kotouttamispolitiikan kehittämisenä.

Euroopan unionin ja rajoittavan politiikan ajalla (1999–2015) EU:n maantieteellinen, poliittinen ja oikeudellinen viitekehys nousi keskeisimmäksi politiikan perusteluksi. Puolueiden näkökannat liittyvät edellisen kauden tapaan lainmuutoksiin ja -valmisteluun, mutta myös EU:n turvapaikkajärjestelmän muotoutumiseen.

2000-luvulla nimenomaan keskustassa ja kokoomuksessa lisääntyi politiikan perustelu myös lieveilmiöihin ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon liittyviin menoihin viittaamalla.

Onko mikään muuttunut puolueiden ajattelussa vuoden 2015 jälkeen eli aikana, johon Välimäen artikkelin tarkastelu ei enää yllä. Eurooppaan, Suomeenkin saapui vuonna 2015 ennätyksellisen paljon pakolaisia.

Välimäen arvio muutoksesta on kielteinen.

– Viime vuosien aikana kansainvälistä suojelua koskevan politiikan perustelut ovat säilyneet melko samanlaisina kuin tutkimukseni viimeisellä kaudella, hän uskoo.

– Toki vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden määrän huomattava lisääntyminen Suomessa ja EU:ssa on vaikuttanut valittuihin perusteluihin ja poliittisten kantojen esittämiseen, hän kuitenkin tarkentaa.

Yhtä lailla laaja kansalais- ja poliittinen keskustelu muualla Euroopassa sekä EU:n ja jäsenmaiden politiikka on vaikuttanut Välimäen mukaan poliittiseen retoriikkaan mutta myös Sipilän (kesk.) hallituksen toimenpiteisiin.

Välimäki summaa, että viimeisen reilun 15 vuoden tapaan viime vuosien keskeiset kansainväliseen suojeluun liittyvät poliittiset perustelut ovat kaikissa kolmessa puolueessa lähteneet liikkeelle EU:n yhteisestä siirtolaisuus- ja turvapaikkapolitiikasta.

– Keskusta, kokoomus ja SDP ovat olleet hyvin sitoutuneita EU:n yhteisen politiikan kehittämiseen näissä kysymyksissä. Lisäksi aiempaan tapaan puolueet tekevät vertailua muihin jäsenmaihin ja erityisesti Pohjoismaihin nähden perustellessaan näkemyksiään.

– Kuten monissa muissakin EU-maissa rajoittavammat turvapaikkapolitiikan toimenpiteet ovat olleet esillä ennen muuta hallitusvastuussa olevien keskustan ja kokoomuksen puheessa vuosina 2015–2017.

Välimäen mukaan myös turvallisuuteen, kotouttamispolitiikan tärkeyden, kustannusten vähentämisen ja sosiaaliseen koheesioon liittyvien näkemysten perustelut vaikuttavat yhä vain lisääntyneen puolueiden ja hallituksen kannanotoissa.

– Tähänkin vaikuttaa osaltaan eurooppalainen poliittinen keskustelu.

Matti Välimäen mukaan pitkän aikavälin muutoksia eri maahanmuuttopolitiikan kysymysten kohdalla ole juuri tutkittu.

Hänen tutkimuksellaan aukkoa tilkitään. Välimäki haluaa väitöstyöllään myös  lisätä myös ajankohtaisen keskustelun historiatietoisuutta.

– Myöskään päätöksentekoon suurimmassa osassa Eurooppaa keskeisimpinä osallistuneiden, lähellä poliittista keskustaa olevien puolueiden näkemyksiä ei ole juuri tutkittu Suomessa, hän kertoo.

Välimäki on väitöskirjansa viimeistelyvaiheessa.

– Esitän siinä tutkimukseen perustuvan näkemykseni maahanmuuttoon liittyvien kysymysten esiin noususta ja kehityksestä suomalaisen politiikan ja puolueiden asialistalla 1970-luvulta 2010-luvulle ulottuvalla ajanjaksolla. Väitöskirja valmistuu ensi vuonna, hän kertoo.