Politiikka

Tutkija: Valtiovarainministeriö veti maton Rinteen alta vaaleissa 2015 – ”Demokratian näkökulmasta ongelmallinen tilanne”

Johannes Ijäs
– On vaikea lähteä sanomaan, että valtiovarainministeriö ei saisi ottaa osaa ajankohtaiseen talouspoliittiseen keskusteluun vaalien alla, mutta oli tämä historiallisesti katsottuna mielenkiintoinen veto, tutkija Erkka Railo sanoo.
Johannes Ijäs
– On vaikea lähteä sanomaan, että valtiovarainministeriö ei saisi ottaa osaa ajankohtaiseen talouspoliittiseen keskusteluun vaalien alla, mutta oli tämä historiallisesti katsottuna mielenkiintoinen veto, tutkija Erkka Railo sanoo.
Johannes Ijäs
– On vaikea lähteä sanomaan, että valtiovarainministeriö ei saisi ottaa osaa ajankohtaiseen talouspoliittiseen keskusteluun vaalien alla, mutta oli tämä historiallisesti katsottuna mielenkiintoinen veto, tutkija Erkka Railo sanoo.

Eduskuntatutkimuskeskuksen tutkija, dosentti Erkka Railo hämmästelee valtiovarainministeriön toimia ennen eduskuntavaaleja 2015.

Asia nousi tänään esiin Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä. Kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

Kirjan sivutaan eduskuntavaalien 2015 talouspoliittisia asetelmia. Tuolloin neljä suurinta puoluetta ehdotti ennen vaaleja eriasteisia leikkauksia. Kirjassa todetaan, miten sosialidemokraatteja, keskustaa ja perussuomalaisia yhdisti ajatus, että valtion tulisi myös elvyttää taloutta kasvupaketilla. Sen sijaan kokoomus torjui ajatuksen ehdottomasti.

”Päivälleen kuukautta ennen vaaleja valtiovarainministeriö julkaisi oman näkemyksensä siitä, millä tavoin Suomen tulisi hoitaa taloutensa kuntoon. Talouspolitiikan lähtökohdat 2015–2019 -raportissa ministeriö otti voimakkaasti kantaa harjoitettuun talouspolitiikkaan ja esitti samalla omat ehdotuksensa siitä, millä keinoin tilanne pitäisi korjata”, kirjassa kerrataan.

Ministeriön mukaan valtion menoja pitäisi leikata vaalikaudella 2015–2019 neljällä ja kuntien menoja kahdella miljardilla eurolla. Kokoomus tarttui nopeasti ehdotukseen. Kirjan julkistamistilaisuudessa Railo kutsuikin puolueen vetoa ”neronleimaukseksi”.

Samalla SDP:n esittämät leikkaukset täsmentyivät neljään miljardiin euroon. Keskustan ja perussuomalaisten leikkaukset pysyivät suurin piirtein niiden aiemmin esitetyllä tasolla.

Virkamiehet näyttävästi eri mieltä.

Tutkija Erkka Railo kommentoi vuoden 2015 tapahtumia Demokraatille kirjan julkistamistilaisuuden jälkeen.

Railo muistuttaa, että ennen valtiovarainministeriön ulostuloa yksikään puolue ei ollut ehdottanut kuuden miljardin leikkauksia.

– Kokoomuksella oli suurin leikkausehdotus, joka oli 4 miljardia euroa. Välittömästi, kun valtiovarainministeriön virkamiesten esitys oli tullut julki, kokoomuksessa otettiin määrätietoisesti linja, että lähdetään kuuden miljardin euron leikkauslinjalle, Erkka Railo toteaa.

Railo katso valtiovarainministeriön linjauksen tukeneen selvästi kokoomusta. Virkamiehet olivat Railon mukaan raportissa näyttävästi eri mieltä kuin mitä valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) itse.

– Kokoomus lähti sille linjalle, että he rupesivat puhumaan, että valtiovarainministeriössä on Suomen paras talousosaaminen. Tämä meni myös monella toimittajalla ihan sellaisenaan läpi. Puolue, joka siitä kärsi, oli SDP.

– Valtiovarainministeri Antti Rinne joutui erittäin hankalaan välikäteen, kun hän joutui julkisuudessa, esimerkiksi Yleisradion vaalitentissä vastaamaan kysymykseen, minkä takia hän ei ole samaa mieltä kuin hänen johtavat virkamiehensä eli että sopeutustarpeen tulisi olla 6 miljardia euroa. Rinne yritti lähestyä asiaa siitä näkökulmasta, millä tavalla Suomessa saadaan luotua työtä ja talouskasvua ja se ei kuulostanut sitten toimittajien mielestä selvästikään uskottavalta.

– Voi sanoa, että valtiovarainministeriön laskelmat vetivät maton Antti Rinteen alta. Hänen uskottavuutensa kärsi ankaran kolauksen. Hänen oli hirveän hankala sen jälkeen puolustaa enää SDP:n talouspoliittista linjaa.

Hirvittävän paljon arvovaltaa.

Railo ei osaa ottaa suoraa kantaa siihen, olisiko valtiovarainministeriön pitänyt jättää kannanotto tekemättä.

– Se on todella vaikea kysymys, olisiko pitänyt vai ei. On vaikea lähteä sanomaan, että valtiovarainministeriö ei saisi ottaa osaa ajankohtaiseen talouspoliittiseen keskusteluun vaalien alla, mutta oli tämä historiallisesti katsottuna mielenkiintoinen veto.

– Onhan se minun mielestä demokratian näkökulmasta ongelmallinen tilanne, että valtiovarainministeriö, jolla on hirvittävän paljon arvovaltaa, ottaa näin voimakkaasti kantaa siihen, millaista talouspolitiikkaa tulisi vaalien jälkeen noudattaa.

Mihinkään salaliittoteorioihin tai tilattuun raporttiin Railo ei kuitenkaan usko.

– Ei voi tietenkään mistään tietää, mistä se aloite tuli. Pidän itse asiassa todennäköisenä, että valtiovarainministeriön virkamiehet ajattelivat aidosti osallistuvansa tällä vaalikeskusteluun tai vaalia edeltävään talouspoliittiseen keskusteluun omalla mielipiteellään.

Et siis usko, että tämä olisi mikään poliittinen veto?

– Valtiovarainministeriö on torjunut näitä väitteitä sanomalla, että hehän säännöllisesti julkaisevat kannanottoja Suomen talouden tilasta.

– Tässä on jotain sellaisia piirteitä, kuinka näyttävästi julkitulo tehtiin, kuinka se tehtiin päivälleen kuukausi ennen vaaleja. Se oli enemmän se tyyli. Se onnistui ottamaan haltuun julkisen tilan Suomessa.

Vaikutti vaalien lopputulokseen.

Railo sanoo pitävänsä todennäköisenä, että valtiovarainministeriön kannanotto vaikutti vaalien lopputulokseen.

– Se söi SDP:n uskottavuutta vaalien julkisuudessa.

SDP:n puheenjohtajalla Antti Rinteellä olisi siis syytä olla harmissaan siitä, mitä tapahtui.

– Jos minä olisin Rinteen asemassa, varmasti olisin harmissaan, olisin varmasti ollut silloin (vaalien alla) jo harmissaan siitä, että näin käy.

– On ilmiselvää, että valtiovarainministeriön julkitulo kuukautta ennen vaaleja onnistui määrittämään sen, mistä näkökulmasta Suomen talouspolitiikkaa käsiteltiin ja sitä kautta se vaikutti puolueiden talouspoliittiseen uskottavuuteen, mikä oli vaalien tärkein teema.

– Se oli mielestäni erityisen painokas kannanotto ja jos vertaa vuoden 2011 vaaleihin, jossa Raimo Sailas yritti puhua tästä samasta asiasta, että talouskasvuun ei voi luottaa ja meidän täytyisi miettiä millaisia sopeutustoimia ja rakenteellisia uudistuksia tehdään seuraavalla vaalikaudella. Oli mielenkiintoista, että silloin poliitikot eivät lähteneet sille linjalle, että he olisivat tukeneet Sailaksen ja valtiovarainministeriön virkamiesten ajatuksia, vaan he  torjuivat ajatukset.

Railo ihmettelee myös, että toimittajat hyväksyivät pitkälti valtiovarainministeriön argumentit vuonna 2015.

– Ne hyväksyttiin politiikan julkisuudessa 2015 annettuina lähtökohtina talouspoliittiselle keskustelulle. Markus Jäntti (taloustieteilijä) totesi minun mielestä jo silloin vaalikampanjan aikana, että ei olisi tullut kuuloonkaan, että Ruotsissa valtiovarainministeriö ottaisi näin näyttävällä ja jyrkällä tavalla kantaa vaalien jälkeen harjoitettavaan talouspolitiikkaan.

Erkka Railon mukaan ongelmallista on myös se, että Juha Sipilän (kesk.) hallitus otti valtiovarainministeriön raportin aivan suoraan lähtökohdakseen. Hallitusneuvotteluihin osallistuivat lopulta ne puolueet, jotka hyväksyivät valtiovarainministeriön kannan.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat