Rikander ja Sutela tutkivat poliisien kohtaamaa väkivaltaa ja voimankäyttöä vuosina 2014–15.

Kaksiosaisen tutkimuksen nyt julkaistavassa toisessa osassa keskeinen kysymys oli, miten suomalainen poliisi käyttää voimakeinoja kohdatessaan väkivaltaa virkatehtävässä.

Tutkimusaineistossa oli mukana 3 118 raportoitua väkivaltatilannetta.

Sukupuolen lisäksi myös iällä vaikutusta voimankäyttöön

Poliisi käyttää voimakeinoja miehiä kohtaan hieman enemmän kuin naisiin. Tutkijat pitävät havaintoa mielenkiintoisena, sillä kansainvälisten tutkimusten mukaan poliisin loukkaantuminen on todennäköisempää, kun asiakkaana on nainen.

Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että naisasiakas saattaa olla voimankäytön astetta lieventävä tekijä.

Tutkimuksessa selviää, että voimankäyttöpotentiaali kasvaa ja siihen tulee vaihtelua, mitä vanhemmasta asiakkaasta on kyse. Alaikäisten kohdalla voimakeinot ovat keskimäärin lievempiä ja tasalaatuisempia.

Poliisin voimakeinot lieviä asiakkaan purressa tai lyödessä

Mikäli kohdehenkilöllä on terä- tai ampuma-ase, poliisi käyttää todennäköisimmin joko etälamautinta tai asetta.

Voima-aseen valinta riippuu siitä, onko kyse kontaktitilanteesta vai tehtävän myöhäisemmästä vaiheesta. Tutkimuksesta selvisi, että kohdehenkilön purressa, lyödessä tai painiessa poliisit käyttävät jopa suhteettoman lieviä voimakeinoja.

Tutkimuksessa selvitettiin myös voimankäytön eroja kaupungeissa, ydinmaaseudulla sekä harvaan asutulla maaseudulla. Maaseutualueilla vaarapotentiaali on korkeampi.

Maakunnittain voimankäytössä on eroja siten, että Uuteenmaahan verraten voimankäyttöpotentiaali on korkeampi Kymenlaaksossa, Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Tutkimusten perusteella on havaittu, että poliisiin kohdistunut väkivalta on monimuotoistunut ja sen voimakkuus kasvanut.

Vaikka poliisin toimintaympäristö on raaistunut, poliisin toiminnallisen kapasiteetin ja pidättyväisen voimankäytön johdosta päästään lähes joka kerta ennalta arvattavaan ja kontrolloituun lopputulokseen.