Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Politiikka

Tutkimusjohtaja: EU kulkee kohti puolustusunionia

Kutistuva Euroopan unioni hakee uutta virtaa turvallisuus- ja puolustusyhteistyöstä. Kansalaisten turvallisuushuoliin vastaaminen on noussut keskiöön, kun EU pohtii, miten se turvaisi tulevaisuutensa Britannian lähdön jälkeen.

Ranskassa ja Belgiassa uusien terrori-iskujen pelko ja poliisiratsiat ovat arkipäivää, Suomessa ja Baltiassa turvallisuuden tunnetta järkyttää ennen muuta Venäjä.

– On vain loogista, että jäsenmaiden johtajat haluavat profiloida itsensä EU:ssa näillä asioilla, sanoo tutkimusjohtaja Steven Blockmans CEPS-ajatuspajasta Brysselistä.

Euroopassa on viime päivinä käyty vilkasta sukkuladiplomatiaa EU:n tulevasta suunnasta. Turvallisuuskysymykset nousivat vahvasti esiin Saksan liittokansleri Angela Merkelin Euroopan-kiertueella. Sen aluksi Merkel tapasi Ranskan ja Italian johtajat lentotukialuksella Välimerellä.

– Kuva oli aika hätkähdyttävä: tässä on kolme tärkeää EU-maiden johtajaa, jotka tuntevat olonsa mukavaksi puhuessaan Euroopan tulevaisuudesta sota-aluksen kannella, Blockmans sanoo.

Seuraava etappi EU:n tulevaisuuden pohdinnassa on 16. syyskuuta Slovakian Bratislavassa, jonne EU-maiden johtajat kokoontuvat Britanniaa lukuun ottamatta.

Kulissien takana näkemyserot EU:n tulevaisuudesta ovat yhä suuria. Etelä-Euroopassa hellitään ajatusta talouspoliittisen integraation syventämisestä ja yhteisvastuun kasvattamisesta. Pohjoisessa tähän suhtaudutaan hyvin nihkeästi.

Lisää aiheesta

Suomi kannattaa vahvasti EU:n turvallisuusyhteistyön tiivistämistä. Käytännössä se on vielä monen mutkan takana, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tuomas Iso-Markku.

– Mahdollisuudet on tunnustettu jo aikaa sitten, mutta eteneminen on ollut hidasta.

Se on jonkinlainen EU-politiikan kummitus.

Turvallisuusuhista on eri näkemyksiä jo maiden maantieteellisen sijainnin takia. Toisaalta valtaosa EU-maista kuuluu Natoon ja pitää sitä ensisijaisena turvallisuutensa takaajana.

EU pystyy kuitenkin täydentämään Natoa monella tavoin, Blockmans sanoo. EU-yhteistyötä voi syventää esimerkiksi poliisiasioissa, tiedustelutiedon vaihdossa ja ulkorajavalvonnassa.

Myös ajatus EU:n armeijasta on pulpahtanut jälleen pintaan. EU-eroon valmistautuva Britannia on ollut sen äänekkäin vastustaja.

– Meidän tulisi listata turvallisuus prioriteetiksemme ja alkaa rakentaa yhteistä eurooppalaista armeijaa, sanoi Unkarin pääministeri Viktor Orban perjantaina Varsovassa. Tshekin pääministeri Bohuslav Sobotka yhtyi näkemykseen.

Myös presidentti Sauli Niinistö on pitänyt ajatusta EU-armeijasta esillä. Idea ammutaan usein epärealistisena alas.

– Se on jonkinlainen EU-politiikan kummitus, joka aina tulee esiin. En näe, että sitä kautta voitaisiin edistää tätä keskustelua juurikaan, Iso-Markku sanoo.

EU-pääkaupungeissa puhutaan mieluummin “puolustusunionista”. Steven Blockmans on yksi termin kehittelijöistä. Puolustusunioni tarkoittaa, että halukkaiden maiden puolustusvoimat voisivat lisätä vaikkapa yhteisiä materiaalihankintoja tai koordinoida puolustusbudjettejaan.

EU-armeijalla on negatiivisempi kaiku: äärimmilleen vietynä se johtaisi kansallisten armeijoiden lakkauttamiseen.

– Epäilen vahvasti, että Orban tai Sobotka tarkoittavat tätä. He ehkä tarkoittavat, että kansallisten armeijoiden tulisi tehdä enemmän yhteistyötä.

Blockmans pitää selvänä, että EU kulkee kohti puolustusunionia. Myös Saksan puolustusministeriö on ottanut termin käyttöön.

– Saksa johtaa näitä pyrkimyksiä. Toistaiseksi melko hitaasti, mutta näyttää, että Brexitin myötä idea saa jalansijaa.

Vallitseva mieliala on “vähemmän Eurooppaa”.

Turvallisuuskysymysten ohella EU hakee oikeutusta olemassaololleen talouskysymyksistä.

Brexit-äänestyksen jälkeen pidetyssä huippukokouksessa EU-johtajat korostivat talouspoliittista yhteistyötä kuten nuorisotyöttömyyden lievittämistä ja kilpailukyvyn kohentamista. Talouskriisin runtelemassa Euroopassa näistä on muodostunut EU-politiikan kestoaiheita.

Taloudellinen yhteistyö toimi myös alun perin Euroopan integraation moottorina. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin toisen maailmansodan jälkeen sillä ajatuksella, että taloudellinen yhdentyminen estää uusia sotia.

Sittemmin integraation syventäminen on joutunut vastatuuleen. Eurokriisi voimisti talouspoliittisia näkemyseroja ja sai pohjoiset jäsenmaat kavahtamaan yhteisvastuuta. Pakolaiskriisi taas on saanut monet jäsenmaat takajaloilleen turvapaikanhakijoita koskevasta vastuunjaosta.

Monissa EU-maissa vallitseva mieliala on “vähemmän Eurooppaa”, ei enemmän. Toisaalta Eurooppaa polttavia ongelmia kuten taloushuolia, pakolaiskriisiä ja terrorismia ei ratkaista yksin kansallisilla keinoilla.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE